Vielä nykyisin toki pääosin asiat hoituu tarvittaessa ihan pc:lläkin. Mutta Suomessa ainakin älypuhelimia on ihmisillä jo paljon tuota general purpose -tietotekniikkaa enemmän. Jos 96 prosentilla ihmisistä on se älypuhelin, niin yhden hengen talouksista vain 81 prosentilla on käytössä tietokone, kannettava tietokone tai tabletti, ja kokonaisuudessaan 89 prosentilla talouksista.Harvemmin kaavassa määrätään ikkunoiden materiaalia.
Puhut aivan eri asiasta kuin mikä on ketjun aihe. Aihehan näyttäisi olevan älypuhelimen pakollisuus, mutta sinä puhut vain elämää helpottavista asioista, jotka nykyaikainen general purpose -tietotekniikka (eikä varsinaisesti edes nykyaikaiset älypuhelimet, jotka yhä vähemmän ja vähemmän sopivat tuohon määritelmään) on tuonut tullessaan.
Omaa jälkikasvua kun katsoin, niin opiskeluissa / työssä käyttävät tietokonetta. Kesäloma-ajaksi menee esim. kaappiin. Älypuhelimella tehdään kaikki mahdollinen.
Myös työelämässä ollaan tekemässä loikkaa pois tietokoneilta älypuhelimiin silloin, kun kyseessä ei nimenomaisesti ole päätetyö. Monet suorittavan työn kirjaukset toimivat kätevästi henk.koht. älylaitteella vrt. tietokone, jolla jokainen vuorollaan pyörähtää vaihtamassa mu korona yms. pöpönsä näppikseen ja hiireen.
Mutta itse en näkisi, että se älypuhelin aivan pakollinen vielä on, ainakaan jos ei ole työelämässä tai opiskelemassa. Kysymys on enemmän siitä, että samaan aikaan kun se helpottaa, on se niin mainstreamia, että yhtäältäpalvelut siirtyvät siihen, toisaalta uusia palveluja kehitetään pelkästään älypuhelimelle.
Minä en näe sitä ongelmana muuten kuin pienille erityisryhmille (vammaiset, kehitysvammaiset, sellaiset vanhukset jotka eivät enää opi tai koordinaatio riitä, jotkut muutkin sairaudet).
Järjestelmätasollakin näyttäisi siltä, että laajojenkin sähkökatkosten aikana mobiiliverkot pelittävät, mitä ilmeisimmin siellä on varavoimaa akustolla tai varavoimalalla tarjolla.
Se, jos asiasta taas itse tekee periaatteellisen ongelman on kokonaan eri asia. Se on valinnanvapautta; mutta en näe, että sellaista valintaa tarvitsisi yritysten tai yhteisöjen erityisemmin tukea. 96% on niin iso osuus, että palvelut voi hyvin suunnitella sen mukaan. Myös viranomaispalvelut silloin, kun lainsäädäntö ei muuta edellytä.
Älypuhelin ei siis kenties juuri nyt ole vielä täysin pakollinen, mutta sen puuttuminen vaikeuttaa elämää, mutta vain hyvin harva tekee valinnan olla ilman. Heidän osaltaan ajattelen, että siihen on oikeus, mutta jokainen kantaa päätöksistään myös vastuun ja seuraukset.