Tekeekö se elämästä parempaa, että kaiken mieleen juolahtavan voi "selvittää" siltä istumalta? Itselläni ei ole somekoukkua (koska ei somea), mutta älypuhelimen kantamisessa rasittaa se, että liian helposti malttamattomuuttaan googlailee pintapuoliseseti kaikenlaista vähän väliä. Olen tiedonnälkäinen itsekin, mutta huomaan tuollaisen silpputiedon selailun olevan pois kunnollisesta asioihin perehtymisestä ja opiskelusta. Esimerkiksi hyvän kirjan luettua tiedon rakenteet päässä ovat muuttuneet aivan eritavalla kuin parin tuhannen bussimatkagooglailun jäljiltä.
Olen vanhanaikainen ja jäärä ja ties mitä, mutta yritän kausittain vieroittaa itseäni älypuhelinelämästä. Jos mieleeni tulee itseäni kiinnostava asia, kirjoitan sen muistiinpanona ylös ja näitä muistiinpanoja selailen toisinaan esimerkiksi iltaisin. Jos mieleen juolahtaneet ajatukset vaikuttavat edelleen kiinnostavilta, voin pöydän ääressä tietokoneella alkaa perehtymään aiheeseen. Etsiä ehkä kirjankin aiheesta.
Itse pidän välitöntä tarvetta kaikkien asioiden selvittämiseen addiktiona, josta on hyvä pysyä erossa. Näkemys on syntynyt omakohtaisten ongelmien pohjalta. Sama piirre koskee somea. Mielummin tapaan ystäviä useamman kerran viikossa kasvokkain (kaksin ja porukalla) ja käyn keskustelua, jossa on elekieli ja läsnäolo mukana. Väitän, että haparoiva pyrkimykseni digiasketismiin ei tee minusta tyhmempää, sivistymättömämpää, vähemmän viisasta tai yksinäisempää. Päin vastoin.
Nyt käytössäni on älypuhelin, mutta aina välillä tarkistan riippuvuuteni älypuhelimesta erilaisilla tyhmäpuhelinpaastoilla. Esimerkiksi omassa viisi vuotta vanhassa puhelimessani pystyn tehostetulla virransäästötilalla rajoittamaan käytön vain puhelimeen, tekstareihin ja kameraan. Muiden ominaisuuksien käyttö vaatii uudelleenkäynnistyksen. Keskimäärin pärjään hyvin ilman älypuhelinta. Musiikki soi kodin ulkopuolella päässä ilman elektroniikkaakin, laskea voi päässä tai 3310:llä, kalenteri on paperilla taskussa ja töissä läppärillä, nettipankkia harvoin tarvitsee odottamattomasti arjessa, matkalippu on joka tapauksessa lompakossa varmuuden vuoksi (jos pyöräily, kävely tai autoilu jostain syystä ei kelpaa liikkumismuodoksi) ja puhelu on hyvä tapa tavoittaa ihmisiä korkealla prioriteetilla. Ja koska joku tietokone usein kulkee mukana laukussa kuitenkin, pystyy "pakottavan" tarpeen iskiessä istahtamaan sen äärelle hoitamaan asian.
Pikaviestimien keskusteluryhmät saattavat toki olla myös hyödyllisiä tapaamisten järjestelyä varten, mutta niitäkin voi käyttää PC:ltä. Tapausesimerkki: ehdotan kavereille, että nähtäisiinkö baarissa X töiden jälkeen aikaan Y. Kollektiivinen myöntävä vastaus, en pohdi asiaa enempää vaan menen töiden jälkeen paikkaan X klo Y ja oletan muidenkin tulevan paikalle jossain vaiheessa. Jos olen jostain syystä hieman myöhässä, voin soittaa jollekin paikalle saapuvista ja pyytää, että tilaisivat hampurilaisen minullekin, ettei turhaan tarvitse odotella. Toimii joka kerta.
