Alan Wake II (PC, PS5, XBOX X/S) (27.10.2023)

[Spotty]

AW2 muuttui siedettäväksi story modella, Controllissa sekään ei riittänyt.

Offtopic: Controllin taistelusysteemin pelasti se, että pistämällä pisteitä telekineesin kykypuuhun alkoivat viskeltävät vaahtosammuttimet yms. tehdä jo sellaista vahinkoa, että listivät lähes vihollisen kuin vihollisen yhdestä osumasta. Viskottavaa rojua myös oli huoneet täynnä. AW2:ssa tällaista ei tietenkään ikävä kyllä ole.

 

[P c L A Y E R]

Varjovihuja ei tarvi ampua kun 1-2 pari siitä laumasta. Muut katoaa, kun sojottaa lampulla. Varmaan joo kudit loppuu ja hermot menee, jos kaikkia koittaa räsikiä.

 

[Niko]

Varjovihuja ei tarvi ampua kun 1-2 pari siitä laumasta. Muut katoaa, kun sojottaa lampulla. Varmaan joo kudit loppuu ja hermot menee, jos kaikkia koittaa räsikiä.

En muista, että Alanin osuudessa oli pahemmin ongelmia panosten kanssa. Sagan kanssa oli vähän väliä.

 

[tenux]

Pääsin tän läpi normal vaikeusasteella, joo mutta ne lopun bossibattlet oli kyllä vittumaisia, piti yrittää kymmeniä kertoja, ammukset loppu ja med kittejä ei voinu oikein käyttää kun vihut stun lockas. Samoin inventory tilaa ois kaivannu lisää, esim bethesdan peleihin modailen aina melkein ekana lisää tilaa ja kantokykyä, tai resurssit painottomiksi. En jaksanu ettiä kaikkia weapon upgradejakaan, mutta nuo cult stashit ja nursery rhymet tais olla 90% ratkaistuna, pariin etin walkthroughista apua.

Control oli kans aluksi turhauttavan vaikea, mutta nyt 3 kertaa läpipelattuna alkaa olla aika selkäytimessä taistelut eikä ne ole enää niin vaikeita, tuohon telekinesis ja throw skilleihin kantsii pistää ne pojot. Vielä controlista ois yks lisäri pelaamatta, saa nähdä jaksaako, lisäksi se arena dlc, missä piti leijua sinne alueelle, missä vihuja miljuuna, on kuitenkin liian vaikea, kokeilin sitä trainer päällä, joka helpotti, mutta en silti jaksanu sitä kauaa.

Peli myös kaipaisi OLED monitoria, tai ainakin jotain parempaa kuin tää mun nykyinen näyttö, mustaa kun tulee ruudulle, ja sitä tulee kaikissa Path Tracing peleissä, peli muuttuu melkein epäpelattavaksi, sama vika cyperpunkissa. Toisaalta vois tätä kokeilla mun LG OLED telkun kautta pelata, mutta en saa järkevästi hiirtä + näppistä siihen, ja padilla en osaa kunnolla, autopelejä pelannu lähinnä sillä.

 

[Refloni]

Kaksi miljoonaa kopiota myyty, kehityskulut katettu ja peli on vihdoin alkanut tuottaa voittoa.

Releases - Remedy Investors

investors.remedygames.com

 

[Partis]

Harmi kun tuosta ei selviä miten paljon se fyysinen versio on myynyt.

 

[Rusna]

Aloin vihdoin pelaamaan tätä. Se hetki kun Koskeloiden Ahma-mainoksen sattuu ekan kerran näkemään telkkarissa

 

[madmantrue]

En ymmärrä hypeä pelin ympärillä. Mielestäni huonompi kuin ensimmäinen. Peli on kävely simulaattori. Eikä missään nimessä survival horror kuten jossain väitetään.
Peliä takana reilu 15h ja ei jumalauta on kuin purkkaa irrottaisi tukasta nuo toiminta tilanteet. Se että grafiikka on hyvä ei tee pelistä hyvää. Tässä välillä unohtaa että aseitakin on saatavilla. Ja se mindplace. Ei ja ei.
Itselle oli suuri pettymys tämä.

 

[83kY]

Ei se tietenkään voi kaikkia miellyttää, itse kullakin omat odotuksensa. Lake House DLC ehkä edustaa sitä survival horror-genreä puhtaimmin, tästäkin varmasti voidaan väitellä. Oma näkemys on että tämä on Remedy pelien veteraaneille sellainen eräänlainen kulminoituminen kaikkien tarinoiden kanssa: Max Payne, Alan Wake, Quantum Break, Control - ja jopa Death Rally. Tietysti jos on karaissut itsensä survival horror-genren peleissä ja lähtee tätä maistelemaan sillä ajatuksella niin jäänee vaisuksi, itse taasen sitä genreä vähemmän pelanneena tämä tuntui varsin oivalta, varsinkin kun tykkäsin uppoutua dokumentteihin, huomata yhteydet menneisiin peleihin, hahmot - näyttelijät niiden takana eri peleistä jotenkin tutuissa mutta kuitenkin erilaisissa rooleissa. Tarina tässä itsellä oli se kantava voima. Mutta jos perusmekaniikat jo tökkii niin eihän siinä voi kuin sanoa että ei ollut sinua varten tämä peli.

 

[BongisKhan]

Itselle parasta AW2:ssa oli tuo yleinen tunnelma, ympäristö ja varsin selvät Twin Peaks - kunnianosoitukset. Pääjuonikin oli ihan ok, mutta pelillisestihän tuo oli hyvinkin keskinkertainen ja räiskintä suorastaan paskaa.

 

[Lare]

En ymmärrä hypeä pelin ympärillä. Mielestäni huonompi kuin ensimmäinen. Peli on kävely simulaattori. Eikä missään nimessä survival horror kuten jossain väitetään.
Peliä takana reilu 15h ja ei jumalauta on kuin purkkaa irrottaisi tukasta nuo toiminta tilanteet. Se että grafiikka on hyvä ei tee pelistä hyvää. Tässä välillä unohtaa että aseitakin on saatavilla. Ja se mindplace. Ei ja ei.
Itselle oli suuri pettymys tämä.

Itselle jäi myös ristiriitaiset fiilikset. Grafiikat ovat upeat, maailma on tarkkaan mallinnettu, soundtrackin biisejä tuli luukutettua Spotifystakin ja Suomi-viittaukset ovat loistavia. Sagan osuudesta pidin ja muutenkin pelimaailmassa oli Stephen Kingin tyylisen pikkukaupungin tunnelmaa. Alun murhatutkimus ja hylätty kauppa metsässä oli huikean hyytävää. Jännäkakka oli monissa muissakin paikoissa housussa.

Mindplace ja vihjeiden avulla päättely ei ollut yhtään oma lemppari. En myöskään hirveästi nauttinut Alan Wakella tarinan rakentamisesta ja puzzlet suorastaan tympivät välillä. Lisäksi peli pyöri ehkä turhan paljon samoissa paikoissa ja olisi kaivannut uusia alueita. Etenkin hotelliin palaaminen turhautti ja se oli kaikista huonoin alue omasta mielestäni. Ylipäätään loppua kohti alkoi tulla ähky ja kaipasi joko jotain täysin uutta tai sitten vain lopun pelille. Tässä on varmaan syynä se, että pelasin heti alkuun Sagan osuuden kokonaan ja sitten vaihdoin Alaniin.

Taisteluhan tässä on kankeaa. Aika lopussa pudotin suosiolla vaikeusastetta ja räiskin vain menemään. Jopa medkittien käyttö kesken taistelun on niin hidasta ja vaikeaa. Tuo tosin oli odotettavissakin.

Pelissä siis on paljon hyvää, mutta myös monia turhauttavia asioita. Kouluarvosanaksi antaisin ehkä 8+. Tykkäsin enemmän alkuperäisestä Alan Wakesta, joka oli nopeatempoisempi ja lineaarisempi. Tähän kakkoseen ostin vielä Season Passin, mutta DLC:t eivät toistaiseksi nappaa. Ilmeisesti pyörivät vielä pitkälti peruspelin alueilla, eivätkä tuo siinä mielessä uutta. Ehkä lykkään niitä, kunnes hankin uuden näyttiksen ja saan säteenseurannan kunnolla päälle.

 

[swttii]

Itselle jäi myös ristiriitaiset fiilikset. Grafiikat ovat upeat, maailma on tarkkaan mallinnettu, soundtrackin biisejä tuli luukutettua Spotifystakin ja Suomi-viittaukset ovat loistavia. Sagan osuudesta pidin ja muutenkin pelimaailmassa oli Stephen Kingin tyylisen pikkukaupungin tunnelmaa. Alun murhatutkimus ja hylätty kauppa metsässä oli huikean hyytävää. Jännäkakka oli monissa muissakin paikoissa housussa.

Mindplace ja vihjeiden avulla päättely ei ollut yhtään oma lemppari. En myöskään hirveästi nauttinut Alan Wakella tarinan rakentamisesta ja puzzlet suorastaan tympivät välillä. Lisäksi peli pyöri ehkä turhan paljon samoissa paikoissa ja olisi kaivannut uusia alueita. Etenkin hotelliin palaaminen turhautti ja se oli kaikista huonoin alue omasta mielestäni. Ylipäätään loppua kohti alkoi tulla ähky ja kaipasi joko jotain täysin uutta tai sitten vain lopun pelille. Tässä on varmaan syynä se, että pelasin heti alkuun Sagan osuuden kokonaan ja sitten vaihdoin Alaniin.

Taisteluhan tässä on kankeaa. Aika lopussa pudotin suosiolla vaikeusastetta ja räiskin vain menemään. Jopa medkittien käyttö kesken taistelun on niin hidasta ja vaikeaa. Tuo tosin oli odotettavissakin.

Pelissä siis on paljon hyvää, mutta myös monia turhauttavia asioita. Kouluarvosanaksi antaisin ehkä 8+. Tykkäsin enemmän alkuperäisestä Alan Wakesta, joka oli nopeatempoisempi ja lineaarisempi. Tähän kakkoseen ostin vielä Season Passin, mutta DLC:t eivät toistaiseksi nappaa. Ilmeisesti pyörivät vielä pitkälti peruspelin alueilla, eivätkä tuo siinä mielessä uutta. Ehkä lykkään niitä, kunnes hankin uuden näyttiksen ja saan säteenseurannan kunnolla päälle.

Eka DLC kierrättää ympäristöjä, mutta teemat ihan erilaisia kun pääpelissä. Toinen DLC on kokonaan uudessa paikassa. Kyllä kannattaa ehdottomasti pelata jossain vaiheessa.

Harmillisen lyhyitä molemmat omasta mielestä tosin. Controlin lisärit oli paljon pidempiä oman muistikuvan mukaan.

 

[Tietojenkäsittelijä]

Itselle tämä peli sopi erittäin hyvin ja olin tunnelmassa täysillä mukana. Tunnelma, tietynlainen vaihtelevuus ja ennalta-arvaamattomat hetket on tässä sitä parasta. Ammuskelut on vähän saman toistoa eikä mielestäni pelin kiinnostavinta antia (lukuunottamatta jotain yksittäisiä kohtauksia), mutta silti pelin tunnelmaan kuuluvaa. Ainakin Alanin kuiskivat varjot. Räiskintäpelit ei oikeastaan kiinnosta, mutta välillä oli mukava kiväärillä ammuskella kauempaa. Lähietäisyydeltä taistelu on kömpelömpää. Edellä mainituista syistä olen pelannut vain story-vaikeustasolla, muita ei ole kiinnostanut kokeilla.

Jos tältä peliltä odottaa lähinnä räiskintää, niin voi joutua pettymään. Kyllä tässä saa kävellä ja juosta paljon, mutta itseä se ei häirinnyt. Enemmänkin päinvastoin. Tässä saa melko lineaarisen juonen ohella myös vapautta liikkua. Saisi olla vielä suurempi maailma, jossa seikkailla. Tuleviin peleihin voisi toivoa polkupyörää, sähköpotkulautaa tai mopoa kulkuneuvoiksi.

Ymmärrän kritiikin Mindplacesta. Se voisi olla syvempi ja kehittyneempi, mutta luultavasti siihen on joku raja tarkoituksella vedetty. Ehkä tämä oli vain kokeilua ja tulevaisuudessa nähdään vastaavaa entistä parempana.

Ykkönen tuntui sellaiselta helpolta tasohyppelypeliltä kakkoseen verrattuna. Pelasin ykkösen vasta kakkosen jälkeen. Ykkösen sai juosta läpi ilman mitään älyllisiä haasteita. Myönnettäköön, että kakkosessa ei oma äly riittänyt kaikkiin haasteisiin, vaan jouduin aika monesti turhaan juoksemaan paikasta toiseen etsien ratkaisua. Jotenkin pidän kakkosessa siitä, kuinka rajoittuneeksi hahmojen liikkeet on tehty, eikä mitään ninjahyppelyitä tarvi tehdä.

 

[Jarnis]

Mind place tuntui sellaiselta hienolta idealta joka sitten paljastui matopurkiksi kun sitä yritettiin tosissaan toteuttaa, ja lopputuloksena sitten jouduttiin yksinkertaistamaan jotta homma pysyy kasassa. Tuo on juuri sellainen feature joka parin sivun selityksellä suunnitteludokkarissa kuullostaa loistavalta mutta sitten kun jonkun pitäisi toteuttaa se, mukaan lukien jokainen mahdollinen corner case kun käyttäjä mälvää asioita, tulee devaajalle hikipisarat otsalle...

 

[swttii]

Mind place tuntui sellaiselta hienolta idealta joka sitten paljastui matopurkiksi kun sitä yritettiin tosissaan toteuttaa, ja lopputuloksena sitten jouduttiin yksinkertaistamaan jotta homma pysyy kasassa. Tuo on juuri sellainen feature joka parin sivun selityksellä suunnitteludokkarissa kuullostaa loistavalta mutta sitten kun jonkun pitäisi toteuttaa se, mukaan lukien jokainen mahdollinen corner case kun käyttäjä mälvää asioita, tulee devaajalle hikipisarat otsalle...

Luulen samaa että toi on aluks ollut vaikeempi ja sit todettu että osa jengistä turhautuu liikaa, pakko helpottaa. Sit siitä tulee tommonen helppo joka vesittää alkuperäisen idean.