Alan Wake II (PC, PS5, XBOX X/S) (27.10.2023)

[Spotty]

AW2 muuttui siedettäväksi story modella, Controllissa sekään ei riittänyt.

Offtopic: Controllin taistelusysteemin pelasti se, että pistämällä pisteitä telekineesin kykypuuhun alkoivat viskeltävät vaahtosammuttimet yms. tehdä jo sellaista vahinkoa, että listivät lähes vihollisen kuin vihollisen yhdestä osumasta. Viskottavaa rojua myös oli huoneet täynnä. AW2:ssa tällaista ei tietenkään ikävä kyllä ole.

 

[P c L A Y E R]

Varjovihuja ei tarvi ampua kun 1-2 pari siitä laumasta. Muut katoaa, kun sojottaa lampulla. Varmaan joo kudit loppuu ja hermot menee, jos kaikkia koittaa räsikiä.

 

[Niko]

Varjovihuja ei tarvi ampua kun 1-2 pari siitä laumasta. Muut katoaa, kun sojottaa lampulla. Varmaan joo kudit loppuu ja hermot menee, jos kaikkia koittaa räsikiä.

En muista, että Alanin osuudessa oli pahemmin ongelmia panosten kanssa. Sagan kanssa oli vähän väliä.

 

[tenux]

Pääsin tän läpi normal vaikeusasteella, joo mutta ne lopun bossibattlet oli kyllä vittumaisia, piti yrittää kymmeniä kertoja, ammukset loppu ja med kittejä ei voinu oikein käyttää kun vihut stun lockas. Samoin inventory tilaa ois kaivannu lisää, esim bethesdan peleihin modailen aina melkein ekana lisää tilaa ja kantokykyä, tai resurssit painottomiksi. En jaksanu ettiä kaikkia weapon upgradejakaan, mutta nuo cult stashit ja nursery rhymet tais olla 90% ratkaistuna, pariin etin walkthroughista apua.

Control oli kans aluksi turhauttavan vaikea, mutta nyt 3 kertaa läpipelattuna alkaa olla aika selkäytimessä taistelut eikä ne ole enää niin vaikeita, tuohon telekinesis ja throw skilleihin kantsii pistää ne pojot. Vielä controlista ois yks lisäri pelaamatta, saa nähdä jaksaako, lisäksi se arena dlc, missä piti leijua sinne alueelle, missä vihuja miljuuna, on kuitenkin liian vaikea, kokeilin sitä trainer päällä, joka helpotti, mutta en silti jaksanu sitä kauaa.

Peli myös kaipaisi OLED monitoria, tai ainakin jotain parempaa kuin tää mun nykyinen näyttö, mustaa kun tulee ruudulle, ja sitä tulee kaikissa Path Tracing peleissä, peli muuttuu melkein epäpelattavaksi, sama vika cyperpunkissa. Toisaalta vois tätä kokeilla mun LG OLED telkun kautta pelata, mutta en saa järkevästi hiirtä + näppistä siihen, ja padilla en osaa kunnolla, autopelejä pelannu lähinnä sillä.

 

[Refloni]

Kaksi miljoonaa kopiota myyty, kehityskulut katettu ja peli on vihdoin alkanut tuottaa voittoa.

Releases - Remedy Investors

investors.remedygames.com

 

[Partis]

Harmi kun tuosta ei selviä miten paljon se fyysinen versio on myynyt.

 

[Rusna]

Aloin vihdoin pelaamaan tätä. Se hetki kun Koskeloiden Ahma-mainoksen sattuu ekan kerran näkemään telkkarissa

 

[madmantrue]

En ymmärrä hypeä pelin ympärillä. Mielestäni huonompi kuin ensimmäinen. Peli on kävely simulaattori. Eikä missään nimessä survival horror kuten jossain väitetään.
Peliä takana reilu 15h ja ei jumalauta on kuin purkkaa irrottaisi tukasta nuo toiminta tilanteet. Se että grafiikka on hyvä ei tee pelistä hyvää. Tässä välillä unohtaa että aseitakin on saatavilla. Ja se mindplace. Ei ja ei.
Itselle oli suuri pettymys tämä.

 

[83kY]

Ei se tietenkään voi kaikkia miellyttää, itse kullakin omat odotuksensa. Lake House DLC ehkä edustaa sitä survival horror-genreä puhtaimmin, tästäkin varmasti voidaan väitellä. Oma näkemys on että tämä on Remedy pelien veteraaneille sellainen eräänlainen kulminoituminen kaikkien tarinoiden kanssa: Max Payne, Alan Wake, Quantum Break, Control - ja jopa Death Rally. Tietysti jos on karaissut itsensä survival horror-genren peleissä ja lähtee tätä maistelemaan sillä ajatuksella niin jäänee vaisuksi, itse taasen sitä genreä vähemmän pelanneena tämä tuntui varsin oivalta, varsinkin kun tykkäsin uppoutua dokumentteihin, huomata yhteydet menneisiin peleihin, hahmot - näyttelijät niiden takana eri peleistä jotenkin tutuissa mutta kuitenkin erilaisissa rooleissa. Tarina tässä itsellä oli se kantava voima. Mutta jos perusmekaniikat jo tökkii niin eihän siinä voi kuin sanoa että ei ollut sinua varten tämä peli.

 

[BongisKhan]

Itselle parasta AW2:ssa oli tuo yleinen tunnelma, ympäristö ja varsin selvät Twin Peaks - kunnianosoitukset. Pääjuonikin oli ihan ok, mutta pelillisestihän tuo oli hyvinkin keskinkertainen ja räiskintä suorastaan paskaa.

 

[Lare]

En ymmärrä hypeä pelin ympärillä. Mielestäni huonompi kuin ensimmäinen. Peli on kävely simulaattori. Eikä missään nimessä survival horror kuten jossain väitetään.
Peliä takana reilu 15h ja ei jumalauta on kuin purkkaa irrottaisi tukasta nuo toiminta tilanteet. Se että grafiikka on hyvä ei tee pelistä hyvää. Tässä välillä unohtaa että aseitakin on saatavilla. Ja se mindplace. Ei ja ei.
Itselle oli suuri pettymys tämä.

Itselle jäi myös ristiriitaiset fiilikset. Grafiikat ovat upeat, maailma on tarkkaan mallinnettu, soundtrackin biisejä tuli luukutettua Spotifystakin ja Suomi-viittaukset ovat loistavia. Sagan osuudesta pidin ja muutenkin pelimaailmassa oli Stephen Kingin tyylisen pikkukaupungin tunnelmaa. Alun murhatutkimus ja hylätty kauppa metsässä oli huikean hyytävää. Jännäkakka oli monissa muissakin paikoissa housussa.

Mindplace ja vihjeiden avulla päättely ei ollut yhtään oma lemppari. En myöskään hirveästi nauttinut Alan Wakella tarinan rakentamisesta ja puzzlet suorastaan tympivät välillä. Lisäksi peli pyöri ehkä turhan paljon samoissa paikoissa ja olisi kaivannut uusia alueita. Etenkin hotelliin palaaminen turhautti ja se oli kaikista huonoin alue omasta mielestäni. Ylipäätään loppua kohti alkoi tulla ähky ja kaipasi joko jotain täysin uutta tai sitten vain lopun pelille. Tässä on varmaan syynä se, että pelasin heti alkuun Sagan osuuden kokonaan ja sitten vaihdoin Alaniin.

Taisteluhan tässä on kankeaa. Aika lopussa pudotin suosiolla vaikeusastetta ja räiskin vain menemään. Jopa medkittien käyttö kesken taistelun on niin hidasta ja vaikeaa. Tuo tosin oli odotettavissakin.

Pelissä siis on paljon hyvää, mutta myös monia turhauttavia asioita. Kouluarvosanaksi antaisin ehkä 8+. Tykkäsin enemmän alkuperäisestä Alan Wakesta, joka oli nopeatempoisempi ja lineaarisempi. Tähän kakkoseen ostin vielä Season Passin, mutta DLC:t eivät toistaiseksi nappaa. Ilmeisesti pyörivät vielä pitkälti peruspelin alueilla, eivätkä tuo siinä mielessä uutta. Ehkä lykkään niitä, kunnes hankin uuden näyttiksen ja saan säteenseurannan kunnolla päälle.

 

[swttii]

Itselle jäi myös ristiriitaiset fiilikset. Grafiikat ovat upeat, maailma on tarkkaan mallinnettu, soundtrackin biisejä tuli luukutettua Spotifystakin ja Suomi-viittaukset ovat loistavia. Sagan osuudesta pidin ja muutenkin pelimaailmassa oli Stephen Kingin tyylisen pikkukaupungin tunnelmaa. Alun murhatutkimus ja hylätty kauppa metsässä oli huikean hyytävää. Jännäkakka oli monissa muissakin paikoissa housussa.

Mindplace ja vihjeiden avulla päättely ei ollut yhtään oma lemppari. En myöskään hirveästi nauttinut Alan Wakella tarinan rakentamisesta ja puzzlet suorastaan tympivät välillä. Lisäksi peli pyöri ehkä turhan paljon samoissa paikoissa ja olisi kaivannut uusia alueita. Etenkin hotelliin palaaminen turhautti ja se oli kaikista huonoin alue omasta mielestäni. Ylipäätään loppua kohti alkoi tulla ähky ja kaipasi joko jotain täysin uutta tai sitten vain lopun pelille. Tässä on varmaan syynä se, että pelasin heti alkuun Sagan osuuden kokonaan ja sitten vaihdoin Alaniin.

Taisteluhan tässä on kankeaa. Aika lopussa pudotin suosiolla vaikeusastetta ja räiskin vain menemään. Jopa medkittien käyttö kesken taistelun on niin hidasta ja vaikeaa. Tuo tosin oli odotettavissakin.

Pelissä siis on paljon hyvää, mutta myös monia turhauttavia asioita. Kouluarvosanaksi antaisin ehkä 8+. Tykkäsin enemmän alkuperäisestä Alan Wakesta, joka oli nopeatempoisempi ja lineaarisempi. Tähän kakkoseen ostin vielä Season Passin, mutta DLC:t eivät toistaiseksi nappaa. Ilmeisesti pyörivät vielä pitkälti peruspelin alueilla, eivätkä tuo siinä mielessä uutta. Ehkä lykkään niitä, kunnes hankin uuden näyttiksen ja saan säteenseurannan kunnolla päälle.

Eka DLC kierrättää ympäristöjä, mutta teemat ihan erilaisia kun pääpelissä. Toinen DLC on kokonaan uudessa paikassa. Kyllä kannattaa ehdottomasti pelata jossain vaiheessa.

Harmillisen lyhyitä molemmat omasta mielestä tosin. Controlin lisärit oli paljon pidempiä oman muistikuvan mukaan.

 

[Tietojenkäsittelijä]

Itselle tämä peli sopi erittäin hyvin ja olin tunnelmassa täysillä mukana. Tunnelma, tietynlainen vaihtelevuus ja ennalta-arvaamattomat hetket on tässä sitä parasta. Ammuskelut on vähän saman toistoa eikä mielestäni pelin kiinnostavinta antia (lukuunottamatta jotain yksittäisiä kohtauksia), mutta silti pelin tunnelmaan kuuluvaa. Ainakin Alanin kuiskivat varjot. Räiskintäpelit ei oikeastaan kiinnosta, mutta välillä oli mukava kiväärillä ammuskella kauempaa. Lähietäisyydeltä taistelu on kömpelömpää. Edellä mainituista syistä olen pelannut vain story-vaikeustasolla, muita ei ole kiinnostanut kokeilla.

Jos tältä peliltä odottaa lähinnä räiskintää, niin voi joutua pettymään. Kyllä tässä saa kävellä ja juosta paljon, mutta itseä se ei häirinnyt. Enemmänkin päinvastoin. Tässä saa melko lineaarisen juonen ohella myös vapautta liikkua. Saisi olla vielä suurempi maailma, jossa seikkailla. Tuleviin peleihin voisi toivoa polkupyörää, sähköpotkulautaa tai mopoa kulkuneuvoiksi.

Ymmärrän kritiikin Mindplacesta. Se voisi olla syvempi ja kehittyneempi, mutta luultavasti siihen on joku raja tarkoituksella vedetty. Ehkä tämä oli vain kokeilua ja tulevaisuudessa nähdään vastaavaa entistä parempana.

Ykkönen tuntui sellaiselta helpolta tasohyppelypeliltä kakkoseen verrattuna. Pelasin ykkösen vasta kakkosen jälkeen. Ykkösen sai juosta läpi ilman mitään älyllisiä haasteita. Myönnettäköön, että kakkosessa ei oma äly riittänyt kaikkiin haasteisiin, vaan jouduin aika monesti turhaan juoksemaan paikasta toiseen etsien ratkaisua. Jotenkin pidän kakkosessa siitä, kuinka rajoittuneeksi hahmojen liikkeet on tehty, eikä mitään ninjahyppelyitä tarvi tehdä.

 

[Jarnis]

Mind place tuntui sellaiselta hienolta idealta joka sitten paljastui matopurkiksi kun sitä yritettiin tosissaan toteuttaa, ja lopputuloksena sitten jouduttiin yksinkertaistamaan jotta homma pysyy kasassa. Tuo on juuri sellainen feature joka parin sivun selityksellä suunnitteludokkarissa kuullostaa loistavalta mutta sitten kun jonkun pitäisi toteuttaa se, mukaan lukien jokainen mahdollinen corner case kun käyttäjä mälvää asioita, tulee devaajalle hikipisarat otsalle...

 

[swttii]

Mind place tuntui sellaiselta hienolta idealta joka sitten paljastui matopurkiksi kun sitä yritettiin tosissaan toteuttaa, ja lopputuloksena sitten jouduttiin yksinkertaistamaan jotta homma pysyy kasassa. Tuo on juuri sellainen feature joka parin sivun selityksellä suunnitteludokkarissa kuullostaa loistavalta mutta sitten kun jonkun pitäisi toteuttaa se, mukaan lukien jokainen mahdollinen corner case kun käyttäjä mälvää asioita, tulee devaajalle hikipisarat otsalle...

Luulen samaa että toi on aluks ollut vaikeempi ja sit todettu että osa jengistä turhautuu liikaa, pakko helpottaa. Sit siitä tulee tommonen helppo joka vesittää alkuperäisen idean.

 

[terotin]

Olen jumittanut puolisen vuotta tässä Coffee Worldin jälkimainingeissa, kun ei tahdo löytyä motivaatiota ja rauhallista hetkeä.

Viimeisimpänä pahana on ollut

Spoileri

kaksi pahaa sutta

, joiden kanssa on mennyt hermot ties kuinka monesti. Vaan kun ottaa rauhallisesti, niiden tekoäly onkin lopulta näin typerä:

Spoileri

 

[P c L A Y E R]

AW1 taistelu se vasta ihan hirveetä kuraa olikin... Kävi välillä kyrpimäön ihan huolella, koska tietyt kohdat oli ihan raastavan vaikeita. Lisäksi sitä oli ihan helvetisti liikaa. Samaa tylsää toistoa koko helvetin pelin ajan. AW1:n oli omaan makuun juuri semmonen ylipitkä tylsähkö putkjuoksu, joka olisi saanut olla selvästi lyhyempi.

2 paransi peliään ihan helvetisti joka osa-alueella. Taistelu oli helpompaa ja immersiivisemmän tuntuista. Lisäksi oli sentään vähän erilaisia vihuja, että ei ollut ihan identtistä grindaamista alusta loppuun. Lisäksi skillit/pointsit toi vähän vaihtelua ja progression tuntua.

Kiteytettynä AW1: Aivot narikkaan ja juokse eteenpäin. Tarina hyvä/ /ok, mutta lineaarinen putki. Liikaa helvetin tylsää ja rasittavaa taistelua. Mitään tutkittavaa ei juuri ole. Gameplay ei kehity yhtään ei yhtään koko pelissä. Samaa alusta maaliin.

AW2: Maailma todella upea ja tutkittavaa riittää. Voi liikkua paljon vapaammin ja välillä pitää jopa oikeasti miettiä minne menee ja mitä tekee. Salaisuuksia yms. kivaa löydettävää paljon enemmän kun 1:ssä. Kaksi hahmoa joiden tarinat nivoutuu mielenkiintoisesti toisiinsa. Taistelu immersiivinepää ja huomattavasti vähemmän raivostuttavat kun ykkösessä, vaikka ei tämä edelleenkään mikään räiskintäpeli ole. Skills pointsit tuo kivaa progressiota. Mindplace aika turha tuollaisenaan, mutta menettelee. Pelissä on upeita paikkoja ja kohtauksia ja vaihtelevuutta miljoona kertaa enemmän kun AW1:ssä.

En vaan käsitä, miten kukaan voi pitää AW1:sitä parempana, kun ihan objektiivisestikin AW2 tekee niin monta asiaa paljon paremmin. Onhan nuo aivan eli kaliiberin pelit.

 

[Mane]

AW1 taistelu se vasta ihan hirveetä kuraa olikin... Kävi välillä kyrpimäön ihan huolella, koska tietyt kohdat oli ihan raastavan vaikeita. Lisäksi sitä oli ihan helvetisti liikaa. Samaa tylsää toistoa koko helvetin pelin ajan. AW1:n oli omaan makuun juuri semmonen ylipitkä tylsähkö putkjuoksu, joka olisi saanut olla selvästi lyhyempi.

2 paransi peliään ihan helvetisti joka osa-alueella. Taistelu oli helpompaa ja immersiivisemmän tuntuista. Lisäksi oli sentään vähän erilaisia vihuja, että ei ollut ihan identtistä grindaamista alusta loppuun. Lisäksi skillit/pointsit toi vähän vaihtelua ja progression tuntua.

Kiteytettynä AW1: Aivot narikkaan ja juokse eteenpäin. Tarina hyvä/ /ok, mutta lineaarinen putki. Liikaa helvetin tylsää ja rasittavaa taistelua. Mitään tutkittavaa ei juuri ole. Gameplay ei kehity yhtään ei yhtään koko pelissä. Samaa alusta maaliin.

AW2: Maailma todella upea ja tutkittavaa riittää. Voi liikkua paljon vapaammin ja välillä pitää jopa oikeasti miettiä minne menee ja mitä tekee. Salaisuuksia yms. kivaa löydettävää paljon enemmän kun 1:ssä. Kaksi hahmoa joiden tarinat nivoutuu mielenkiintoisesti toisiinsa. Taistelu immersiivinepää ja huomattavasti vähemmän raivostuttavat kun ykkösessä, vaikka ei tämä edelleenkään mikään räiskintäpeli ole. Skills pointsit tuo kivaa progressiota. Mindplace aika turha tuollaisenaan, mutta menettelee. Pelissä on upeita paikkoja ja kohtauksia ja vaihtelevuutta miljoona kertaa enemmän kun AW1:ssä.

En vaan käsitä, miten kukaan voi pitää AW1:sitä parempana, kun ihan objektiivisestikin AW2 tekee niin monta asiaa paljon paremmin. Onhan nuo aivan eli kaliiberin pelit.

Niin. Ja pelien julkaisun välillä 13 vuotta. Mun mielestä aw1 edustaa 2010 julkaistuna oikein hyvin aikansa tuotetta. Vaikeimmalla tasolla tuo aw1 oli paikotellen aika vaikea, mutta ei kyllä mielestäni siitä alemmilla.

 

[myrskyviitta]

Kuten yllä mainittu niin tuo AW1 edustaa vallan mainiosti sen ajan peliä joka kyllä pitää vieläkin kutinsa. Ja väittäisin että jos todella menee mielenkiinnolla pelaamaan niin tulee varmasti nauttimaan siitä. Collectors editionin mukana tullut kirja + xbox livestä katsottavissa ollut tv sarja ehosti immersiota pelin mailmaan. Tämähän oli käytännössä ensimmäinen varteenotettava tv-sarjamainen pelikokemus. Puhumattakaan viittaukset sarjoihin kuten Twin peaks jotka oli jo tuolloin fanien mieleen. Voidaan jopa puhua käänteentekevästä pelistä joka teki kovan vaikutuksen moneen pelaajaan. Tottakai tälläinen kokemus jättää jäljen, loogisesti myös koska jatko-osa ei välttämättä onnistunut suuresta budjetistaan ja tuotantoarvoistaan huolimatta tekemään samanlaista pläjäystä mitä aikaisempi niin ajatellaan että se vanhempi parempi.

En vaan käsitä, miten kukaan voi pitää AW1:sitä parempana, kun ihan objektiivisestikin AW2 tekee niin monta asiaa paljon paremmin.

AW2:ssa ei ole objektiivisesti parempaa kuin grafiikat. Ja tietenkään se että on paremmat grafiikat ei tee parempaa peliä. Kyseessä on myös eri genreä edustavista peleistä joten noissa pelillisissä mekaanikoissa on eroja, myöskin sen suhteen mitkä on ns. ajan hermoilla olemista eli trendikästä. AW1 on huomattavasti nopeatempoisempi, kun taas AW2 laahaa enemmän. Argumentteja voi antaa kummankin puolesta ja vastaan. Kyse on loppujen lopuksi makuasioista. Esimerkkinä ymmärrän täysin jos ei AW1 lineaarisempi kulku miellytä, toisaalta ymmärrän myös jos ei AW2 backtracking ja open zone tyylinen lähestymistapa miellytä. Itseasiassa jos jotain täytyy nostaa esille niin nuo keräiltävät on hyvä esimerkki. AW1ssä ne jarruttaa pelin immersioineen "oho termostaatti, mua jahtaa musta tornado btw", mutta AW2 joka huomattavasti hitaampi peli nämä keräiltävät uppoutuu siihen normaaliin etenemiseen ihan hyvin etkä edes huomaa suorittaneesi jotain "collectible" tehtävää.

 

[DaimlerStool]

Pitää tähän aiheeseen antaa omat kaksi senttiäni. AW1 tuli pelattua n. viikon sisällä läpi (pelasin sen 2023). AW2 fyysinen PS5 versio tuli tuossa alkuvuodesta postiluukusta ja olen nyt pelannut sitä ehkä 10 tuntia yhteensä..? Hetki sitten pelasin sen Night Springs ep1, kun sattui tulemaan vastaan niin se oli kyllä 1/5, aivan järkyttävän tervaista ja muka-hauska (Ymmärsin kyllä, että tehty kieli poskella, mutta senkin voi ilmeisesti toteuttaa kehnosti). Nyt en ole koskenut peliin melkein kuukauteen. Yleinen tunnelma pelistä on, että se on raskas, enkä tarkoita nyt välttämättä tunnelmaa.

Itsekin ihan hämmästyin miten en voi muka tykätä tästä kuin hullu puurosta, sillä ennen varsinaista pelaamista olin kyllä fanittanut kovasti ja iloinnut kansainvälisestä fanituksesta, Ahma olutta maisteltu jne. kuitenkaan spoilaamatta peliä itseltäni.

Pitää yrittää koittaa jaksaa taas käynnistää peli jossain vaiheessa ja katsoa paraneeko meno.

 

[villef5]

Hetki sitten pelasin sen Night Springs ep1, kun sattui tulemaan vastaan niin se oli kyllä 1/5, aivan järkyttävän tervaista ja muka-hauska (Ymmärsin kyllä, että tehty kieli poskella, mutta senkin voi ilmeisesti toteuttaa kehnosti).

Kovana Alan Wake ja Remedy fanina voin sanoa että noi Night Springs DLC:n kaks ekaa jaksoa olivat todella halvalla tehtyjä sisällöttömiä ns. "asset-flippejä" mutta EP3 onneksi pelastaa koko DLC:n ja sisältää ihan alkuperäistä ja uutta sisältöä ja tuo tärkeitä seikkoja koko remedyverseen.

 

[terotin]

AW1 peli/tarina kulki jokseenkin loogisesti eteenpäin. Ja jaksonjen välivideot oli palkinto jota osasi odottaa.

AW2 poukkoilee liikaa. Kun istut pelaamaan, et tiedä onko luvassa toimintaa, kauhua vai tutkiskelua. Sagan metsäosuudet ei innosta, ovat lähinnä ahdistavia. (Miksi tarpoo metsässä paikkoihin joihin pääsee autolla?) Alanin ensimmäinen osuus oli huomattavasti mielekkäämpiä.

Yritän pelata niin, etten itse vaihda hahmoja, vaan annan pelin viedä.