ADHD/ADD

[Uhanalainen]

Täällä ikää 35v ja ADHD epäilys tuli ilmi viime vuoden puolella työhyöntulotarkasuksessa vastaan, kun mainitsi arjen haasteista, epämääräisestä masennus- / ahdistustaustasta sekä useistaburnouteista aiemmissa duuneissa. Aiemmin vuosia takaperin itsellä oli todettu lievä masennus, jonka vuoksi tuli kokeiltua useampaa lääkettä, nettiterapiaa ja työpsykologia yms. kuitenkin varsin laihoin tuloksin. Lopulta jätin lääkkeet taakse, kun ei tuntunut muuttavan omaa tilannetta parempaan eikä huonompaan.

Työhöntulotarkastuksen johdosta päädyin psykiatrille, jossa haastattelun jälkeen tuli täytettyä ADHD arviokysely, joka antoi vahvahkot pisteet ADD:n osalta. Psykiatri suositti tämän johdosta hakeutumaan julkkarille neurologisiin tutkimuksiin. Tästä alkoikin lomakkeiden keräysrumba neuvolasta lähtien tähän päivään, joka sinällään oli jo melkoinen haaste, kun asiat tuppaavat muutenkin jäämään roikkumaan ja omat työkuviot vaihtui kanssa välissä.

Lopulta n. 4kk jälkeen sain kaikki lomakkeet ja verikokeet / seulat tehtyä. Tästä jokunen viikko eteenpäin sain lähetteeseen vastauksen julkkarilta, joka oli sangollinen kylmää vettä vasten kasvoja. Heidän vastauksensa oli pitkä, mutta varsin robottimainen. Vastuaksessa käytiin läpi, että asioiden olisi pitänyt näkyä selkeästi jo lapsuudessa / nuoruudessa, jotta olisi syytä ottaa tutkimuksiin. Olin kuvitellut, että näissä "epäselvissä" tapauksissa haastattelisivat omaa lähipiiriä, ja varmasti vaimo / perhe olisi tukenutkin näitä epäilyksiä. Oma psykologi oli saanut tämän saman vastauksen ja epäili, että julkkari olisi vain niin tukossa, ettei ottaisi kuin selkeimmät tapaukset tutkittavaksi, jolloin aikuisiän ADD-tapaukset helposti putoaisivat mappi ö:hön. Kyselin sitten olisiko vielä tapaa edistää asiaa ja psykologi antoi parin muun kolleegansa tiedot, jotka tekisivät diagnooseja.

En vielä ole yksityisen kautta lähtenyt asiaa edistämään. Kiinnostaisi kuulla onko muilla vastaavia kokemuksia julkkarin kautta hoidon torppaamisesta ja onko yksityiseltä saanut apuja tällöin vielä? Minkämoisia kustannuksia kokonaisuudesta on koitunut? Eipä tuo kustannuskaan kyllä loppupeleissä kaada hommaa, jos lääkkeistä vain saisi apuja tilanteeseen. Epäilyttää vain, jos tätäkin kautta lopullinen tuomio olisi sama.

Viime vuoden puolella kävin testeissä, diagnoosin saanut työkaveri innoitti itseäkin hakemaan kun olemme varsin samanlaisia. Ikää pari vuotta sinua enemmän. Teini-ikäisellä pojalla ollut ADHD diagnoosi kolme vuotta. Kävin työterveyden kautta, tuloksena että oireita on, mutta ovat niin "lieviä" ja "potilas on kehitellyt selviytymismekanismeja jotka auttavat arjessa" ettei lääkitykselle ole tarvetta.

Samoja oireita pitkälti mitä muutkin ovat täällä kuvailleet - mitään ei saa aloitettua, ja ne mitä saa jää kesken 95% kerroista. Sen lisäksi jäätävä hyperfokusoituminen jos löytyy jotain mikä innostaa - perheen kustannuksella. Olen kyllä paikalla kotona mutta en läsnä. "Osallistun" keskusteluihin, saatan vastatakin niihin mutta jos minulta kysytään, mitä keskustelu koski ei monesti ole mitään muistikuvaa että olisi mitään keskustelua ollutkaan.

Kadehdin ihmisiä joilla on oikeasti jokin harrastus josta pitävät ja jota jaksavat tehdä vuodesta toiseen. Itsellä ne vaihtuu kun kalsarit, ja jokaiseen on tehtävä helvetinmoiset investoinnit koska paskoilla vehkeillä ei tule kuin paha mieli. Tulee meinaan kalliiksi kun innostuu esim. valokuvaamisesta tai puutöitten teosta, kun pitäisi olla joka helvetin tilanteeseen sopiva linssi/työkalu, näin esimerkiksi. Siihen päälle jäätävä itsekriittisyys - mitään ei kannata tehdä jos ei lopputulos ole täydellinen, joten jos puutöissä meneekin jokin asia vituiksi niin projekti jää kesken siihen paikkaan.

E: Muilla mainittua myöhästelyä ei itselläni esiinny, olen aina helvetin ajoissa joka paikassa pl. jos minusta riippumattomista syistä myöhästyn jostain. Sen sijaan, jos tiedän että pitää mennä vaikka klo 10 lääkäriin, niin jo 7-8 välillä aivot menee "odotus-moodiin" jolloin en voi enää aloittaa mitään tai tehdä mitään, koska "kohta pitää olla valmis lähtemään".

 

[a-p]

Viikon sisällä tapahtuneita. Kadotin avaimet, taskulampun sekä kypärän.

Avaimet piti uusia, jotta pääsisin töihin. Lopulta löysin ne yllättäen autosta, jonne en edes muistanut niitä laittaneeni.

Käyttelin kypärää työtehtävissä, sen jälkeen ei ole ollut mitään muistikuvaa, että minne sen laskin.

Taskulamppukin katosi hetkellisesti, etsin lähes kaikkialta ja lopulta löysin sen ihan väärästä taskusta missä se on normaalisti.

Aloittelin pihamaan kunnostusta, pääsin kaivamaan kukkamaata kuntoon. Sitten homma jäi, koska huomioni meni siihen, että on nälkä. Lähdin syömään ja puuhailemaan asunnon sisälle muuta. Tuo kukkamaa on edelleen laiton alla ja kukkamaan ympärille oli tarkoitus rakentaa kehys laudoista.

Laudat pääsivät maan vierelle ja siellä ne ovat maanneet muutamat päivät.

Eräs päivä vaihdoin autoon öljyt ja suodattimen. Homma hoitui näppärästi. No unohdin ne käytetyt öljyt ja suodattimet sekä työkalut lojumaan terassille. Tunkkikin jäi pihamaalle.

Olen huomannut, että koko päänuppi menee aika jumiin, kun alkaa olemaan liikaa asioita päässä. Lopulta en osaa hoitaa asioita läjään vaan painun nukkumaan, koska se nukkuminen auttaa olotilaan.

Olen kiinittänyt huomion, että ihmissuhteiden luontikin on suht raskasta. Ei ole oikein jaksamista kaiken muun hässäkän lisäksi alkaa tutustumaan uusiin ihmisiin ja luoda heidän kanssaan kontaktia.

Tuossa on myös varmaan osasyytä, että miksi mitään naiskumppania ole edes saanut aikaiseksi etsiä. Useamman kerran olisi ollut vastassa joku melko hyvä ehdokas, mutts sekin on kariutunut siihen, etten ole saanut oikein mielenkiintoa pysymään yllä. Vaikka olisikin kyseessä mielenkintoinen henkilö. Liian paljon tuntuu olevan hektisyyttä ja sitä, ettei osaa keskittyä aiheeseen.

 

[Special Once]

Sen sijaan, jos tiedän että pitää mennä vaikka klo 10 lääkäriin, niin jo 7-8 välillä aivot menee "odotus-moodiin" jolloin en voi enää aloittaa mitään tai tehdä mitään, koska "kohta pitää olla valmis lähtemään"

Tämä rasittaa minuakin niin perkeleen paljon. Yritän aina sopia kaikki palaverit sun muut aamupäivälle, koska jos näen kalenterista että klo 16 on jotain niin odotan koko päivän enkä saa mitään järkevää tehtyä.

 

[a-p]

Tämä rasittaa minuakin niin perkeleen paljon. Yritän aina sopia kaikki palaverit sun muut aamupäivälle, koska jos näen kalenterista että klo 16 on jotain niin odotan koko päivän enkä saa mitään järkevää tehtyä.

Mikäli pitää lääkäriin lähteä niin silloin on tapana mennä päivystämään lääkärin vastaanoton lähistölle. Pahimmillaan yli tuntia aiemmin olen ajellut paikan päälle ja hakenut kupin kahvia. Siinä sitten istun parkissa, etten vain myöhästy tärkeästä tapaamisesta

 

[Uhanalainen]

Mikäli pitää lääkäriin lähteä niin silloin on tapana mennä päivystämään lääkärin vastaanoton lähistölle. Pahimmillaan yli tuntia aiemmin olen ajellut paikan päälle ja hakenut kupin kahvia. Siinä sitten istun parkissa, etten vain myöhästy tärkeästä tapaamisesta

Joo, ajan arvioiminen on hemmetin vaikeaa. Vaikkapa työhaastatteluun vieraaseen kaupunkiin, tulee varattua ihan törkeästi ylimääräistä aikaa ja sit just tuota tunnin istumista siel paikan päällä

 

[RealityBites]

Vissiin lukevat sairaalalla forumia kun melkein perästä tuli soitto että "Olet ollut tutkimusjaksolla". "Joo, niin olen, vuosi sitten". Olisi ilmeisesti jollekin psykologiharjoittelijalle päässyt mutta siitä nyt ei paljoa iloa ole kun on ainoastaan tämän kuukauden töissä. Ilmoitin suoraan että tässä konkurssissa tunnu enää pari kuukautta missään niin katsellaan heinäkuussa uudemman kerran kun on muutto sun muut hommat ohi.

 

[Special Once]

Mikäli pitää lääkäriin lähteä niin silloin on tapana mennä päivystämään lääkärin vastaanoton lähistölle. Pahimmillaan yli tuntia aiemmin olen ajellut paikan päälle ja hakenut kupin kahvia. Siinä sitten istun parkissa, etten vain myöhästy tärkeästä tapaamisesta

Mulla ei taas ole tätä ongelmaa vaan ihan päinvastainen. Vaikka olisin aamusta asti odottanut klo 16 olevaa tapaamista, etsin kuulokkeitani vielä 15.50 ja olen tapaamisessa paikalla 16.02.

 

[Desgorr]

Tuli tänään vastaan erinomainen Psykopodiaa jakso ADHD:sta aikuisella.

ADHD aikuisella. VIeraana Sami Leppämäki. Psykopodiaa-podcast 91. — Psykologi Nina Lyytinen

ADHD on synnynnäinen toimintakykyä heikentävä aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriö, johon voi liittyä myös ylivilkkautta ja impulsiivisuutta. Osalla lapsuudesta asti jatkuneiden oireiden syy ymmärretään vasta aikuisuudessa. ADHD:sta aikuisilla psykologi Nina Lyytisen kanssa keskustelemassa on dosen

www.ninalyytinen.fi

Haastattelussa psykiatri Sami Leppämäki.

Jaksossa käsitellään mm. näitä kysymyksiä:

• Mitä ADHD ja ADD tarkoittavat?
• Millaisia ovat niiden tyypilliset oireet?
• Miten ADHD/ADD näyttäytyy aikuisella?
• Miksi ADHD/ADD voidaan diagnosoida vasta aikuisiässä?
• Miten eri tavoin ADHD:ta ja ADD:ta hoidetaan?

Suosittelen.

 

[Brejk]

E: Muilla mainittua myöhästelyä ei itselläni esiinny, olen aina helvetin ajoissa joka paikassa pl. jos minusta riippumattomista syistä myöhästyn jostain. Sen sijaan, jos tiedän että pitää mennä vaikka klo 10 lääkäriin, niin jo 7-8 välillä aivot menee "odotus-moodiin" jolloin en voi enää aloittaa mitään tai tehdä mitään, koska "kohta pitää olla valmis lähtemään".

Tämä rasittaa minuakin niin perkeleen paljon. Yritän aina sopia kaikki palaverit sun muut aamupäivälle, koska jos näen kalenterista että klo 16 on jotain niin odotan koko päivän enkä saa mitään järkevää tehtyä.

Lähipiirissä aika paljon ADHD/ADD tapauksia, mutta en muista kuulleeni tämmöisestä ongelmasta. Enempi tuntuu olevan tuota että kun pitäisi lähteä, niin vielä sähelletään jotain ja aina jotain unohtuu.

Eikös tuota voisi taklata niin että laittaa kaiken mahdollisimman valmiiksi ja herätys soimaan X minuuttia ennen lähtöä/palaveria tms.? Minulla myös taipumusta tuohon että aivot menee odotusmoodiin, eikä mitään saa tehtyä. Siihen kuitenkin auttaa se, että säädän kaikki asiat valmiiksi ja laitan herätyksen soimaan tarpeeksi aikaisin, että olen sitten valmiina. Monesti vaatii aika hyvää valmistautumista, että saa aivot "huijattua" semmoiseen tilaan että uskaltaa muuhunkin keskittyä kuin siihen tulevaan asiaan.

En varsinaisesti yritä neuvoa, kun ei siihen ole mitään pätevyyttä, mutta kiinnostaa tietää että onnistuuko tuommoinen, vai pysyykö aivot väkisin odotustilassa vaikka mitä tekisi?

 

[VatuJ]

Itse epäilen, että minullakin on adhd. Olen epäillyt tätä jo vuosia, mutta pari kk takaperin katsoin YT:sta tämän videon ja nyt olen aika varma siitä, että kärsin adhd:sta:

ADD/ADHD | What Is Attention Deficit Hyperactivity Disorder?

Tämän sisällön näkemiseksi tarvitsemme suostumuksesi kolmannen osapuolen evästeiden hyväksymiseen.
Lisätietoja löydät evästesivultamme.

Hyväksy kolmannen osapuolen evästeet

 

[a-p]

Itse epäilen, että minullakin on adhd. Olen epäillyt tätä jo vuosia, mutta pari kk takaperin katsoin YT:sta tämän videon ja nyt olen aika varma siitä, että kärsin adhd:sta:

ADD/ADHD | What Is Attention Deficit Hyperactivity Disorder?

Tämän sisällön näkemiseksi tarvitsemme suostumuksesi kolmannen osapuolen evästeiden hyväksymiseen.
Lisätietoja löydät evästesivultamme.

Hyväksy kolmannen osapuolen evästeet

Oletko lähtenyt keskustelemaan aiheesta lääkärin tai psykologin kanssa?

 

[RealityBites]

Saivat kuin saivatkin varattua jotain psykologin tapaamisia heinäkuulle kun sanoin että kesäkuussa en jouda. Se sitten että mitä noissa tutkitaan kun kannassa on jo valmis diagnoosi että "ei epäillä ADHD:ta". Vaan sittenpä tuon näkee että nytkähtääkö noiden jälkeen eteenpäin vaiko ei.

 

[Ile_26]

Tulipas luettua koko ketju, tosi monella tuntunut diagnoosi ja lääkitys auttaneen oireisiin, joihin on helppo samaistua.



Oma AMK lukukaudet ovat olleet ensimmäisen syksyn alkuinnostuksen jälkeen suorastaan tuskastuttavia aina sinne kevät ja syyslukukausien viimeisille viikoille asti kunnes palautukset ja kokeet alkavat.

Silloin alkaa tapahtua, tekstiä syntyy ja tehtävät tulee tehtyä viimeisillä päivillä. Kokeisiin en ole ikinä pläräystä enempää lukenut, koska valitettavasti tällä tavalla saan jo riittävän hyviä numeroita. (ka 3,9)

Mutta en haluaisi tätä joka lukukausi. Opetusta olisi kiva jaksaa seurata ja ihmisiin tutustua sitä kautta.

Onneksi mulla on tallessa kaikki ala-asteen todistukset, vilkaisin ne läpi ja siellä sanalliset arvioinnit. Lähes joka paperissa mainintaa kuinka unohtelen asioita ja tavaroita, sekä olen omissa oloissa. Nämä ilmeisesti vaikuttavatkin jos haluaisi tätä olotilaa diagnosoida.

Muutama vuosi (2014-15) sitten epäilinkin itselläni olevan joko ADHD/add, mutta asian vieminen eteenpäin tuntui typerältä, sillä olin vielä toipumassa päihderiippuvuudesta, lähinnä kannabista ja opiaatteja.

Vuoden 2015 jälkeen ei ole tullut koskettua pilveen eikä alkoholi ole edes kuukausittain käytössä saati siitä kiskoisi känniä itselleen. Nyt tuntuisi hyvältä lähestyä tätä aihetta uudestaan kun elämä on vakaata (perhe, työ, koulu)

 

[Special Once]

Itellä ei oo vielä löytyny sopivaa vastetta lääkkeistä. Concertan halpisversio vaihdettiin vähän nopeammin vaikuttavaan Medikinetiin, pikkuhiljaa nostettiin annos 80 milligrammaan asti. 60mg:llä tuli semmonen muutaman tunnin jakso päivästä kun selvästi tunsi (ja muut huomasivat) eron käytöksessä. Sitä ei vaan noilla lääkkeillä onnistuttu saamaan koko päiväksi. 80 milligrammalla tuli pelkkiä haittavaikutuksia, ei ollenkaan tuota 60mg:n hyvää oloa.

Nyt testissä Elvanse Adult 30mg, jonka hinta apteekissa tuuheat 100 euroa / 30kpl. Mukava syödä näin kallista lääkettä eikä huomata mitään eroa olossa tai jaksamisessa. Syödään nyt vielä ensi viikko ja sitten testataan 50mg. Jos isoimmasta annostuksestakaan (70mg) ei ole apua niin varmaan pakko palata metyylifenidaattiin ja syödä pitkin päivää, että saa tasaisen olon pidettyä yllä.

 

[RealityBites]

Omat tutkimukset hämmästyttävästi nytkähtivät eteenpäin kesän laussa ja psykologin tutkimukset olivat heinäkuun lopussa. Tuloksetkin jo tulivat ja niissä ilmeni taipumusta pyrkiä tekemään asiat nopeasti eli oireita ylivilkkaudesta mutta ei välttämättä niinkään tarkkaamattomuushäiriöstä. Persoonallisuustestissä vedettiinkin sitten jo liian nopeasti jonka vuoksi tulos ei ollut kovinkaan validi. Itse sanoisin pikemminkin näin, että kysymykset olivat esitetty niin monella tavalla, että väkisinkin joihinkin vastasti hiukan toisin.

Ja koska jälkimmäisen tulos ei ollut validi, niin tottahan toki perään tehdään vielä epävakaan persoonallisuushäiriön testi.

Että on ainakin tutkittu perusteellisesti. Tiistaina soittanut hoitaja kyllä sai jo palautetta siitä että jos sitä vilkkautta kerran on, niin josko siihen haettaisiin pikkuhiljaa sitä apua eikä tehtäisi vaan loputtomiin tutkimuksia vuoden välein. Kovasti vakuutteli että tutkimukset viedään läpi tämän syksyn aikana. Saapa nähdä.

Noin omalla maalaisjärjellä saattaisi enemmän hyötyä siitä että kokeiltaisiin eri lääkkeitä vaikkapa noin testiksi niin nähtäisiin, onko niistä apua. Mutta kaikki muu pitää poissulkea ensin.

 

[GiZM0]

Hep!

Ikää mittarissa 42v ja viimeiset neljä vuotta juossut katkoja ja klinikoita läpi kunnes vihdoin sain diagnoosit:

Tunne-elämältään epävakaa persoonallisuus, impulsiivinen häiriötyyppi F60.30
Sosiaalisten tilanteiden pelko F40.1
Aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriö F90.0

-

Ilmiannoin itseni sairaalalla päihdeongelmasta Lokakuussa 2018 ja nyt vasta valoa tunnelin päässä. THC pois ja puhtaita seuloja niin alkavat kokeilla lisää stimulantteja. Joskus kun jaksaa ja malttaa voi tarinoida enemmän.

 

[a-p]

Saipa vihdoin ja viimeihin asioita eteenpäin. Sain lääkäriltä lähetteet psykiatrille, ensimmäinen käynti olisi lähiviikkoina.

En vielä tiedä tarkalleen, että mitä odottaa noilta käynneiltä. Sen vain tiedän, että diagnoosin voi tehdä psykiatri tai vastaava kokenut ammattilainen.

Luultavasti tuolla puretaan näitä psykologin tekemiä tuloksia ja testejä.

Mikäli homma sujuu niin, kuin alussa oli tarkoitus niin syksyn mittaan olisi diagnoosi sekä mahdollinen lääkitys

 

[RealityBites]

Saipa vihdoin ja viimeihin asioita eteenpäin. Sain lääkäriltä lähetteet psykiatrille, ensimmäinen käynti olisi lähiviikkoina.

En vielä tiedä tarkalleen, että mitä odottaa noilta käynneiltä. Sen vain tiedän, että diagnoosin voi tehdä psykiatri tai vastaava kokenut ammattilainen.

Luultavasti tuolla puretaan näitä psykologin tekemiä tuloksia ja testejä.

Mikäli homma sujuu niin, kuin alussa oli tarkoitus niin syksyn mittaan olisi diagnoosi sekä mahdollinen lääkitys

Samaa tässä vaihteeksi odotellaan omalta osalta. Psykologilla käyty ja tulokset purettu ja sen jälkeen vielä vähemmän yllättäen SCID 1 ja 2, jotka tosin vedettiin aika läpihuutojuttuna läpi koska mitään erityistä ei löytynyt.

Seuraavaksi sitten lääkärille mutta ei harmainta aavistusta että milloin. nuo persoonallisuustestit olivat viikko sitten. Eihän tämä olekaan kestänyt kuin vaivaiset kaksi vuotta tähän mennessä.

 

[Rapilysin]

Ite kävin noi psykologin testit ja totesi, että voi olla tai sitten ei, tulokset on kuulemma rajoilla. Suositteli lääkekokeilua, jolla diagnoosi tavallaan varmistetaan tai poissuljetaan sen mukaan, että auttaako lääke oireisiin vai ei. Nyt olisi sitten maanantaina lääkäriaika. Kyseessä yleislääkäri, en tiedä voiko/uskaltaako se kirjoittaa reseptin vai tuleeko sitten vielä lähete erikoislääkärille.

Omalla kohdalla eniten ongelmia tuottanut opiskelut, tuntuu aivan mahdottomalta kuunnella edes 5 min jotain luentoa, vaikka tietäisi aiheen olevan olennainen. Lisäksi kirjalliset tuotokset on aina olleet tyyliin kolme riviä tekstiä ja loput kuvia, koska paperi pitää saada äkkiä täyteen, että pääsee tekemään jotain mielekästä. Työnkuva on sen verran vaihteleva ja monipuolinen, että siellä en pääse oikein turhautumaan ja kotonakaan oireilu ei aiheuta merkittävää haittaa. Tietysti olisi kiva joskus saada valmiiksi jotain sen sijaan, että lykkää kaikkea niin pitkälle kuin mahdollista ja sitten stressaa asioita kun niillä alkaa olla kiire.

Työterveydelle täytyy siitä antaa pisteet, että laitoin asian alulle vasta 2 viikkoa sitten ja nyt on ollut lääkärikäynti, 3 psykologin istuntoa ja se seuraava aika jo tiedossa. Julkisella olisi varmaan palanut aikaa ja tupakkia huomattavasti enemmän.

 

[RealityBites]

Itselle ei psykologi antanut mitään diagnoosia vaan purki tulokset ja sanoi että nämä lähtee eteenpäin.

Sitä olen omallakin maalaisjärjellä pohtinut että josko jonkin lääkityksen saisi niin voisi ainakin kokeilla että onko siitä apua vai ei. Vaan ei ole kahteen vuoteen vielä lääkärille päässyt eikä asia näytä edistyvän tälläkään viikolla joten saa pohtia vielä jatkossakin tai hakea lääkkeet steissiltä testiin, noin kärjistetysti.

Meillä ei työterveyden kautta moisia hoideta kuten ei paljoa muutakaan joten siitä ei ole ollut paljoa apua.

 

[GiZM0]

Mun tän hetken vikakoodit:
"Epäsosiaalinen persoonallisuus F60.2"
"Tunne-elämältään epävakaa persoonallisuus, impulsiivinen häiriötyyppi F60.30"
"Aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriö F90.0"
Ensisijaisuus: Päädiagnoosi | Pysyvyysluokitus: Pysyväisluonteinen

Meni diagnoosin saamiseen 2-3kk. Nyt yritän puhtaita seuloja josta lasten tapaaminen muuttuis valv otusta yksityiseen tapaamiseen.

 

[Rapilysin]

Itselle ei psykologi antanut mitään diagnoosia vaan purki tulokset ja sanoi että nämä lähtee eteenpäin.

Sitä olen omallakin maalaisjärjellä pohtinut että josko jonkin lääkityksen saisi niin voisi ainakin kokeilla että onko siitä apua vai ei. Vaan ei ole kahteen vuoteen vielä lääkärille päässyt eikä asia näytä edistyvän tälläkään viikolla joten saa pohtia vielä jatkossakin tai hakea lääkkeet steissiltä testiin, noin kärjistetysti.

Meillä ei työterveyden kautta moisia hoideta kuten ei paljoa muutakaan joten siitä ei ole ollut paljoa apua.

Psykologeilla ei taida olla lupaa taudinmääritykseen, joka suomessa on lääkärille annettu tehtävä. Mulla on se psykologin lausunto vielä kirjoittamatta niin en näe omakannasta mitä sanatarkkaan on lopputulemana.

Siis eikö kahteen vuoteen oo ollut antaa aikaa vai et oo saanu varatuksi? Kuulostaa melko pitkältä odottelulta, jos ensimmäinen vaihtoehto. Jos jälkimmäinen, niin soita aamulla heti kun ajanvaraus aukeaa.

 

[GiZM0]

Mun tän hetken vikakoodit:
"Epäsosiaalinen persoonallisuus F60.2"
"Tunne-elämältään epävakaa persoonallisuus, impulsiivinen häiriötyyppi F60.30"
"Aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriö F90.0"
Ensisijaisuus: Päädiagnoosi | Pysyvyysluokitus: Pysyväisluonteinen

Meni diagnoosin saamiseen 2-3kk. Nyt yritän puhtaita seuloja josta lasten tapaaminen muuttuis valv otusta yksityiseen tapaamiseen.

2-3kk siis siihen että pääsi päihdepsykiatrian laitokselle ja sai sieltä diagnoosin. . Meni aiemmin pirii ja pilvee. Toisella sai aikaan ja toisella maistui ruoka.

 

[GiZM0]

2-3kk siis siihen että pääsi päihdepsykiatrian laitokselle ja sai sieltä diagnoosin. . Meni aiemmin pirii ja pilvee. Toisella sai aikaan ja toisella maistui ruoka.

Vittu et pilves. Ajatus ei kulje. Oli muutakin asiaa. Sori.

 

[Rapilysin]

Nyt yritän puhtaita seuloja

Vittu et pilves.

Ei vissiin ihan täysin ongelmitta suju?

 

[GiZM0]

ADHD rule the world!

 

[GiZM0]

Joo ei. Pilvi ja piri maistunut. Toisella saa aikaan ja toisella tekee. Nyt menossa kausi millä hankitaan näitä puhtraita seuloja. 3vko takana.

 

[GiZM0]

Pilves ja piriä odottaen... Jos ollaan ihan rehellisiä.

 

[GiZM0]

wicrk - ei tarvi edes tuntea ketään.

 

[GiZM0]

Tästä rehellinen mielipide ahdh- ryhmään. Minulla on ongelma ja tiedän sen. Ryhmäterapia ja psykologin käynnit on päällä millä korjataan ajatusvirheitä.

 

[RealityBites]

Psykologeilla ei taida olla lupaa taudinmääritykseen, joka suomessa on lääkärille annettu tehtävä. Mulla on se psykologin lausunto vielä kirjoittamatta niin en näe omakannasta mitä sanatarkkaan on lopputulemana.

Siis eikö kahteen vuoteen oo ollut antaa aikaa vai et oo saanu varatuksi? Kuulostaa melko pitkältä odottelulta, jos ensimmäinen vaihtoehto. Jos jälkimmäinen, niin soita aamulla heti kun ajanvaraus aukeaa.

Näinpä se on, silläpä sitä lääkärille pääsyä on tässä odoteltu. Ja ei, ei ole itsestä kiinni vaan varaukset on tulleet sairaalan kautta ja ohjeena on ollut että odottele. Ensin oli sairaanhoitajan ensikäynti tammikuussa 21 ja DIVA-testit heti perään kesäkuussa 21. Sen jälkeen määrättiin nuo psykologin tutkimukset joita sitten odoteltiinkin vuosi. Ne saatiin tehtyä heinäkuussa 22 ja tuo SCID 1 ja 2 elokuussa. 22 Käsittääkseni muuta ei voi tutkia ja kannan mukaan tutkimuksia pyytänyt psykiatri on ollut koko ajan sama. Näin ollen lienee kuitenkin talossa niin luulisi tuon tässä lähiaikoina ehtivän ottamaan vastaan. Mutta luulo ei ole tiedon väärti.

Siinä odotellessa käsitys hoitotakuusta oli ilmeisesti se, että lähetettiin sähköinen omavointikysely neljän kuukauden välein, lopun viimein en viitsinyt enää edes vastata niihin kun tuntui lähinnä kettuilulta että kysellään, vieläkö pystyn nousemaan portaat itse.

Eihän tuossa nyt ihan vielä ole kahta vuotta mennyt mutta ei paljon puutukaan. Kovasti ne vakuutteli että tämän syksyn aikana vielä vedetään homma maaliin - saa nähdä.

 

[Rapilysin]

Ensin oli sairaanhoitajan ensikäynti tammikuussa 21 ja DIVA-testit heti perään kesäkuussa 21. Sen jälkeen määrättiin nuo psykologin tutkimukset joita sitten odoteltiinkin vuosi. Ne saatiin tehtyä heinäkuussa 22 ja tuo SCID 1 ja 2 elokuussa. 22 Käsittääkseni muuta ei voi tutkia ja kannan mukaan tutkimuksia pyytänyt psykiatri on ollut koko ajan sama. Näin ollen lienee kuitenkin talossa niin luulisi tuon tässä lähiaikoina ehtivän ottamaan vastaan. Mutta luulo ei ole tiedon väärti.

Tuonhan voi jo sanoa olevan perseestä. Rappusten nousemis -kysely taitaa olla joku vastuunsiirtokaavake mikä lähetetään kaikille jonottajille, mutta kuulostaa kieltämättä vittuilulta. Yksityiselläkin taitaisi olla aika kova hintalappu, kun tarttee pari erikoislääkärikäyntiä ja psykologia useita tunteja.

Toivotaan, että asia etenee vihdoin ja viimein. Jännältä kyllä tuntuu, kuinka vaikea asiasta on tehty. Psykologi sanoi mulle jo ensimmäisessä istunnossa, että yleensä diagnoosi varmistuu lääkekokeilulla. Mietin vähän, että miksei se voi olla eka mitä tehdään? Ilmeisesti noilla rohdoilla jotain väärinkäyttöpotentiaalia on, mutta onko se sitten isompi vai pienempi paha, että joku odottaa vuosia hoitoa sen vuoksi, että toinen saattaisi käyttää lääkettä väärin, jos sen liian helposti saisi.

 

[RealityBites]

Tuonhan voi jo sanoa olevan perseestä. Rappusten nousemis -kysely taitaa olla joku vastuunsiirtokaavake mikä lähetetään kaikille jonottajille, mutta kuulostaa kieltämättä vittuilulta. Yksityiselläkin taitaisi olla aika kova hintalappu, kun tarttee pari erikoislääkärikäyntiä ja psykologia useita tunteja.

Toivotaan, että asia etenee vihdoin ja viimein. Jännältä kyllä tuntuu, kuinka vaikea asiasta on tehty. Psykologi sanoi mulle jo ensimmäisessä istunnossa, että yleensä diagnoosi varmistuu lääkekokeilulla. Mietin vähän, että miksei se voi olla eka mitä tehdään? Ilmeisesti noilla rohdoilla jotain väärinkäyttöpotentiaalia on, mutta onko se sitten isompi vai pienempi paha, että joku odottaa vuosia hoitoa sen vuoksi, että toinen saattaisi käyttää lääkettä väärin, jos sen liian helposti saisi.

Joo, hintalappua yksityiselle en kysellyt, yhden kerran kävin ja maksoin 150e tunnista ja totesin että on rahalle parempaakin käyttöä kuin tuo.

Tässä kun on sattuneesta syystä joutanut pohtimaan asiaa, niin omastakin mielestä se olisi ihan järkevää löydä ne lääkkeet testiin heti alkuun - vai onko nyt näin että jos siellä taustalla onkin joku persoonallisuushäiriö niin tropeilla sitten tulee siinä tapauksessa psykopaatti tappaja - tuskin.

Kun ottaa huomioon että erittäin monella ADHD:ta on lääkitty nimenomaan sieltä steissiltä ja alkosta saatavilla lääkkeillä, tuntuu jo lähestulkoon kidutukselta odotuttaa diagnoosia vuosikausia - etenkin kun tässäkin jo on käynyt ilmi että ilman päihteitä pitää olla ennen kuin tutkimuksiin edes pääsee. Ja onpa kumma että moni sortuu edellisiin lääkityksiin odotellessaan. Itselläkin kun sitä vilkkautta todettiin ja kaikesta pitäisi selvitä mahdollisimman nopeasti, niin on pari vuotta tuntunut "melko" pitkältä.

Oireitahan nyt on toki ollut aina mutta niitä on sitten lääkitty lähinnä nollaamalla pää välillä känneillä. Toimii se toki vaihtoehtona nytkin mutta mieluummin kyllä niitä lääkkeitä kokeilisin, etenkin kun olen huomannut impulsiivisuutta esiintyvän nykyisin myös töissä. Tahdon olla vähän turhan worst case scenario -mies siellä niin eivät aina oikein tahdo tykätä.

Samahan näissä tuntuu olevan kuin ns. "kunnollisissa" unilääkkeissä (bentsot, nukahtamislääkkeet) joita ei tahdo saada kirveelläkään edes yhtä purkkia mahdollisiin tilapäisiin uniongelmiin. Ja tämä, koska jotkut ovat keksineet popsia niitä kourakaupalla. This is why we can't have nice things.

 

[a-p]

Tuonhan voi jo sanoa olevan perseestä. Rappusten nousemis -kysely taitaa olla joku vastuunsiirtokaavake mikä lähetetään kaikille jonottajille, mutta kuulostaa kieltämättä vittuilulta. Yksityiselläkin taitaisi olla aika kova hintalappu, kun tarttee pari erikoislääkärikäyntiä ja psykologia useita tunteja.

Toivotaan, että asia etenee vihdoin ja viimein. Jännältä kyllä tuntuu, kuinka vaikea asiasta on tehty. Psykologi sanoi mulle jo ensimmäisessä istunnossa, että yleensä diagnoosi varmistuu lääkekokeilulla. Mietin vähän, että miksei se voi olla eka mitä tehdään? Ilmeisesti noilla rohdoilla jotain väärinkäyttöpotentiaalia on, mutta onko se sitten isompi vai pienempi paha, että joku odottaa vuosia hoitoa sen vuoksi, että toinen saattaisi käyttää lääkettä väärin, jos sen liian helposti saisi.

Katselin ihan huvikseen, niin psykologit ja psykiatrit kustantaa jotain 180-250e per 45-min käynti. Näin siis yksityisellä.

Noita psykologin ja psykiatrin käyntejä tulee molempia vähintään kolme. Omalla kohdalla viimeisin psykologin käynti oli pituudeltaan noin 1h 20min tms.

Arviolta siis noihin käynteihin saa rahaa menemään 1500-1800€, jonka päälle tulee lääkärin vastaanotot, soittoajat ja muut kulut.

Luultavasti vajaalla kolmella tonnilla varmasti saisi hoidettua nuo käynnit ja diagnoosit, mikäli itse pitää maksaa. Toki, jos pääsee vakuutuksen tai työterveyden kautta yksityiselle ADHD-tutkimuksiin niin se on selvää säästöä.

Julkisen puolen käytännöistä ei ole käsitystä. Ainoa kokemus on se, että homma ei lähtenyt rullaamaan eteenpäin, vaan minun itse olisi pitänyt alkaa olla aktiivinen ja tehdä jotain, mitä lääkäri ei neuvonut. Sen vuoksi koko asia jumittui vuosiksi, kunnes pääsin yksityiselle.

Yksitysellä lääkäreiden asenne on ihan eriluokkaa. He ottivat heti asian käsittelyyn ja ensimmäisellä käynnillä sai lähetteet eteenpäin.

Väärinkäyttöpotentiaalia on monella lääkkeellä. Panacodejakin määräillään kivunhoitoon ja moni on jäänyt niihin koukkuun. ADHD-lääkkeillä on se etu, että se voi ehkäistä päihdeongelmia.

ADHD-henkilön aivojen reseptorit vaativat kokoajan stimulaatiota ja näillä ADHD-lääkkeillä reseptorit saavat tarvitsemansa. Näin ollen henkilö ei koe välttämättä tarvetta vetää päihteitä kaksin käsin, koska hoitotasapaino on kunnosa.

Panacodeissa on kodeiinia ja tietyllä osuudella väestössä kodeiini muuntuu nopeasti morfiiniksi. Tälläisessä tilanteessa henkilö saa erittäin kovan vaikutuksen panacodeista ja hän voi jäädä koukkuun ihan vain reseptin mukaisella annostuksella.

 

[Rapilysin]

Katselin ihan huvikseen, niin psykologit ja psykiatrit kustantaa jotain 180-250e per 45-min käynti. Näin siis yksityisellä.

Noita psykologin ja psykiatrin käyntejä tulee molempia vähintään kolme. Omalla kohdalla viimeisin psykologin käynti oli pituudeltaan noin 1h 20min tms.

Arviolta siis noihin käynteihin saa rahaa menemään 1500-1800€, jonka päälle tulee lääkärin vastaanotot, soittoajat ja muut kulut.

Luultavasti vajaalla kolmella tonnilla varmasti saisi hoidettua nuo käynnit ja diagnoosit, mikäli itse pitää maksaa. Toki, jos pääsee vakuutuksen tai työterveyden kautta yksityiselle ADHD-tutkimuksiin niin se on selvää säästöä.

Joo siinä saa olla joko pinkka kunnossa tai aika korkealle priorisoitu vaiva, että lähtee omalla rahalla yksityiselle selvittämään.

Julkisen puolen käytännöistä ei ole käsitystä. Ainoa kokemus on se, että homma ei lähtenyt rullaamaan eteenpäin, vaan minun itse olisi pitänyt alkaa olla aktiivinen ja tehdä jotain, mitä lääkäri ei neuvonut. Sen vuoksi koko asia jumittui vuosiksi, kunnes pääsin yksityiselle.

Yksitysellä lääkäreiden asenne on ihan eriluokkaa. He ottivat heti asian käsittelyyn ja ensimmäisellä käynnillä sai lähetteet eteenpäin.

Täytyy olla samaa mieltä. Lähetteen kirjoittamisen jälkeen kesti 30 minuuttia, että olin ekaa kertaa psykologilla. Jos @RealityBites joutui odottamaan tohon samaan systeemiin vuoden niin siinä on kyl hiukan kontrastia.

Välillä melkein hävettää tunnustaa olevansa julkisessa terveydenhuollossa töissä. Ja ilmeisesti työnantajaakin vähän hävettää, koska meille on ostettu työterveys yksityiseltä ihan siitä syystä, että oma palvelutuotanto on perseestä. Vaikka muuten ei pomoja paljon tule kehuttua, niin toi on kyl ollut ihan hieno veto.

 

[RealityBites]

Katselin ihan huvikseen, niin psykologit ja psykiatrit kustantaa jotain 180-250e per 45-min käynti. Näin siis yksityisellä.

Noita psykologin ja psykiatrin käyntejä tulee molempia vähintään kolme. Omalla kohdalla viimeisin psykologin käynti oli pituudeltaan noin 1h 20min tms.

Arviolta siis noihin käynteihin saa rahaa menemään 1500-1800€, jonka päälle tulee lääkärin vastaanotot, soittoajat ja muut kulut.

Luultavasti vajaalla kolmella tonnilla varmasti saisi hoidettua nuo käynnit ja diagnoosit, mikäli itse pitää maksaa. Toki, jos pääsee vakuutuksen tai työterveyden kautta yksityiselle ADHD-tutkimuksiin niin se on selvää säästöä.

Julkisen puolen käytännöistä ei ole käsitystä. Ainoa kokemus on se, että homma ei lähtenyt rullaamaan eteenpäin, vaan minun itse olisi pitänyt alkaa olla aktiivinen ja tehdä jotain, mitä lääkäri ei neuvonut. Sen vuoksi koko asia jumittui vuosiksi, kunnes pääsin yksityiselle.

Yksitysellä lääkäreiden asenne on ihan eriluokkaa. He ottivat heti asian käsittelyyn ja ensimmäisellä käynnillä sai lähetteet eteenpäin.

Väärinkäyttöpotentiaalia on monella lääkkeellä. Panacodejakin määräillään kivunhoitoon ja moni on jäänyt niihin koukkuun. ADHD-lääkkeillä on se etu, että se voi ehkäistä päihdeongelmia.

ADHD-henkilön aivojen reseptorit vaativat kokoajan stimulaatiota ja näillä ADHD-lääkkeillä reseptorit saavat tarvitsemansa. Näin ollen henkilö ei koe välttämättä tarvetta vetää päihteitä kaksin käsin, koska hoitotasapaino on kunnosa.

Panacodeissa on kodeiinia ja tietyllä osuudella väestössä kodeiini muuntuu nopeasti morfiiniksi. Tälläisessä tilanteessa henkilö saa erittäin kovan vaikutuksen panacodeista ja hän voi jäädä koukkuun ihan vain reseptin mukaisella annostuksella.

Sitten pitää vielä muistaa että jos hoidata yksityisellä, niin saatat vielä olla naimisissa sen kyseisen lääkärin kanssa jos aiot lääkkeitä saada. Täälläkin taisi olla yksi esimerkki nimiä mainitsematta, jolla terveyskeskus kieltäytyi kirjoittamasta Elvansea kun se oli yksityisellä määrätty. Tuo jos mikä on jo hoidon vaikeuttamista.

 

[a-p]

Sitten pitää vielä muistaa että jos hoidata yksityisellä, niin saatat vielä olla naimisissa sen kyseisen lääkärin kanssa jos aiot lääkkeitä saada. Täälläkin taisi olla yksi esimerkki nimiä mainitsematta, jolla terveyskeskus kieltäytyi kirjoittamasta Elvansea kun se oli yksityisellä määrätty. Tuo jos mikä on jo hoidon vaikeuttamista.

Tuollaisesta pelleilystä en edes tiennyt. Yksityiset lääkärit ovat käyneet samat koulut, kuin julkisen puolen lääkärit. Mikä on mukamas perustelu sille, että terveyskeskus ei suostu antamaan reseptin mukaisia lääkityksiä?

Hoidon vaikeuttamista on se, kun julkinen puoli ei edes suostu aloittaman tutkimuksia. Pitäisikö potilaan vain tyytyä ja painia ongelmiensa kanssa, koska julkinen puoli ei halua potilaalle apua?

 

[RealityBites]

Tuollaisesta pelleilystä en edes tiennyt. Yksityiset lääkärit ovat käyneet samat koulut, kuin julkisen puolen lääkärit. Mikä on mukamas perustelu sille, että terveyskeskus ei suostu antamaan reseptin mukaisia lääkityksiä?

Hoidon vaikeuttamista on se, kun julkinen puoli ei edes suostu aloittaman tutkimuksia. Pitäisikö potilaan vain tyytyä ja painia ongelmiensa kanssa, koska julkinen puoli ei halua potilaalle apua?

Mahdottoman hyvä kysymys. Muissakin lääkkeissä on tullut samaa vastaan että julkinen puoli ei uusi koska on yksityisellä määrätty.

Olen tässä pohtinut että pitäisikö tästä tehdä kantelu kun asia ei tunnu edistyvän sitten millään maaliin asti - taitaa vaan siinäkin päteä sitten se että kun suunsa avaa, niin elämä tehdään entistä vaikeammaksi.

Kuten sanoin, en ihmettele yhtään että ne tropit haetaan mieluummin wickristä.

 

[Rapilysin]

Tuollaisesta pelleilystä en edes tiennyt. Yksityiset lääkärit ovat käyneet samat koulut, kuin julkisen puolen lääkärit. Mikä on mukamas perustelu sille, että terveyskeskus ei suostu antamaan reseptin mukaisia lääkityksiä?

Hoidon vaikeuttamista on se, kun julkinen puoli ei edes suostu aloittaman tutkimuksia. Pitäisikö potilaan vain tyytyä ja painia ongelmiensa kanssa, koska julkinen puoli ei halua potilaalle apua?

Noissa vissiin pitäisi aina välillä tehdä arviota siitä, onko lääkityksen jatkaminen tarpeellista vai ei. Käypä hoito -suositus ainakin ohjeistaa, että vuoden välein. Ehkä tämmöisestä voi olla kyse. Tai sitten jos potilas ei ole sallinut tietojen jakamista kaikille hoitaville tahoille niin se voi aiheuttaa lääkärille epätietoisuutta. Voi olla siis ihan asiallisiakin syitä, että kaikkea ei uusita potilasta tapaamatta.

Tietysti jos vain ilmoitetaan, että ei uusita ja samalla ei anneta aikaa tilanteen arviointiin niin eihän siinä potilaan käteen jää muuta kuin tyhjä arpa.

 

[RealityBites]

Noissa vissiin pitäisi aina välillä tehdä arviota siitä, onko lääkityksen jatkaminen tarpeellista vai ei. Käypä hoito -suositus ainakin ohjeistaa, että vuoden välein. Ehkä tämmöisestä voi olla kyse. Tai sitten jos potilas ei ole sallinut tietojen jakamista kaikille hoitaville tahoille niin se voi aiheuttaa lääkärille epätietoisuutta. Voi olla siis ihan asiallisiakin syitä, että kaikkea ei uusita potilasta tapaamatta.

Tietysti jos vain ilmoitetaan, että ei uusita ja samalla ei anneta aikaa tilanteen arviointiin niin eihän siinä potilaan käteen jää muuta kuin tyhjä arpa.

En tunne taustoja tuon paremmin niin en ota kantaa.

Sen sijaan itselle on kyllä julkisen puolen lääkäri sanonut juuri tuon että siksi kannattaa mennä julkiselle että mikäli hoidatat yksityisellä, niin sitten se lääkäri määrää lääkkeet joka on diagnosoinut mutta ei muut. Tietysti nyt kaikkea kannattaisi uskoa mutta toisaalta en tosiaan viitsinyt tuota paria, kolmea tonnia laittaa tietämättä että ilmeneekö sieltä ylipäätään mitään.

 

[Rapilysin]

En tunne taustoja tuon paremmin niin en ota kantaa.

Sen sijaan itselle on kyllä julkisen puolen lääkäri sanonut juuri tuon että siksi kannattaa mennä julkiselle että mikäli hoidatat yksityisellä, niin sitten se lääkäri määrää lääkkeet joka on diagnosoinut mutta ei muut. Tietysti nyt kaikkea kannattaisi uskoa mutta toisaalta en tosiaan viitsinyt tuota paria, kolmea tonnia laittaa tietämättä että ilmeneekö sieltä ylipäätään mitään.

Tuollainen ilmiö voi kyllä olla olemassa, mutta kyllähän lääkäreitä kuolee, eläköityy, jää perhevapaille ja vaihtavat työpaikkaa jne. En usko, että kyseessä on mikään varsinainen ohjeistus kuitenkaan tai että tutkimuksia pitäisi aloittaa alusta, jos lääkäri vaihtuu. Toki voi olla, että se uusi lääkäri haluaa sitten tavata ennen kuin alkaa kirjoittaa lääkettä, jotta saa kokonaiskuvan tilanteesta. Ja tietysti osa voi olla vähemmän kiinnostunut potilaan asioista ja uusii pyynnöt sen enempää miettimättä, joten varmaan tuuristakin kiinni. Onhan se uusittu reseptikin todennäköisesti tyhjää parempi, vaikka ei sitten arvioon pääsisikään. Ymmärtääkseni noi käypä hoito -suositukset on kuitenkin melko isossa painoarvossa ja ihan syystäkin, joten aika moni lääkäri niitä noudattaa.

Kohta pääsen varmaan itsekin näkemään miten tuossa menetellään. On annettu ymmärtää, että meidän nykyinen työterveyssoppari puretaan, kun vaihtuu työnantaja hyvinvointialueeksi vuoden vaihteessa. Silloin luultavasti mennään laillisen minimin mukaan eli nämäkin hoidot siirtyy omalta osalta julkiselle.

Mutta onhan hoitolinjoissa kautta terveydenhuollon yksilöllistä vaihtelua aika paljon riippuen siitä kuka sattuu hoitovastuun ottamaan. Omissakin töissä lääkärin ohjeet melkein osaa ennustaa, kun kuulee kuka vastaa puhelimeen

 

[RealityBites]

Viikko meni odotellessa ja vähemmän yllättäen mitään ei tapahtunut.

Sen kyllä olen huomannut että vieteri on aiempaan käytökseen verraten kiristynyt entisestään erilaisen työstressin myötä. Odotellaan josko sieltä jotain alkaisi kuulumaan.

Ja jos ei järjellisessä ajassa kuulu, niin taidanpa kehitysmielessä tehdä sen kantelun asiasta. Eihän nämä saisi vuosikausia kestää - ei se palvele yhtään sen enempää organisaatiota kuin potilastkaan että tutkimukset kestävä - ironisesti juuri tässä tapauksessa kun kaikki pitäisi tapahtua per heti.

 

[Rapilysin]

Sen kyllä olen huomannut että vieteri on aiempaan käytökseen verraten kiristynyt entisestään erilaisen työstressin myötä.

Ite huomannut saman noin niinkuin pitkässä juoksussa kun vaatimustaso on kasvanut ulkoisten tekijöiden vuoksi, kuten esim. parisuhde, lapset, työ ja nyt aloittelin työn ohelle vielä opiskelua.

Joskus 10-15 vuotta sitten oli tietysti ihan eri, kun ainoa mitä itseltä vaadittiin niin piti käydä koulussa tai tehdä se 40 tuntia viikossa töitä ja lopun ajan sai harrastaa ja näpertää mitä halusi.

Tätä tuli siis pohdittua siksi, kun psykologi ihmetteli omalla kohdalla että miksi oireita ei ole ollut niin häiritsevästi aiemmin ja oli myös sitä mieltä, että adhd-potilaankin ajatukset voi pysyä paremmin kasassa, kun vaatimustaso on kapasiteettiin nähden riittävän alhainen. Saa nyt nähdä miten nuo lääkkeet mahdollisesti vaikuttaa, mutta luulen etten tarvitse niitä kuin opiskeluiden ajan ja sitten taas mahdollisesti pärjäilee ilman, kun yksi rasite poistuu elämästä.

Ja jos ei järjellisessä ajassa kuulu, niin taidanpa kehitysmielessä tehdä sen kantelun asiasta. Eihän nämä saisi vuosikausia kestää - ei se palvele yhtään sen enempää organisaatiota kuin potilastkaan että tutkimukset kestävä - ironisesti juuri tässä tapauksessa kun kaikki pitäisi tapahtua per heti.

Mun mielestä voi jo tehdä, eikä ole liioittelua.

 

[Teppo en]

Katselin ihan huvikseen, niin psykologit ja psykiatrit kustantaa jotain 180-250e per 45-min käynti. Näin siis yksityisellä.

Noita psykologin ja psykiatrin käyntejä tulee molempia vähintään kolme. Omalla kohdalla viimeisin psykologin käynti oli pituudeltaan noin 1h 20min tms.

Arviolta siis noihin käynteihin saa rahaa menemään 1500-1800€, jonka päälle tulee lääkärin vastaanotot, soittoajat ja muut kulut.

Luultavasti vajaalla kolmella tonnilla varmasti saisi hoidettua nuo käynnit ja diagnoosit, mikäli itse pitää maksaa. Toki, jos pääsee vakuutuksen tai työterveyden kautta yksityiselle ADHD-tutkimuksiin niin se on selvää säästöä.

Julkisen puolen käytännöistä ei ole käsitystä. Ainoa kokemus on se, että homma ei lähtenyt rullaamaan eteenpäin, vaan minun itse olisi pitänyt alkaa olla aktiivinen ja tehdä jotain, mitä lääkäri ei neuvonut. Sen vuoksi koko asia jumittui vuosiksi, kunnes pääsin yksityiselle.

Yksitysellä lääkäreiden asenne on ihan eriluokkaa. He ottivat heti asian käsittelyyn ja ensimmäisellä käynnillä sai lähetteet eteenpäin.

Sitten pitää vielä muistaa että jos hoidata yksityisellä, niin saatat vielä olla naimisissa sen kyseisen lääkärin kanssa jos aiot lääkkeitä saada. Täälläkin taisi olla yksi esimerkki nimiä mainitsematta, jolla terveyskeskus kieltäytyi kirjoittamasta Elvansea kun se oli yksityisellä määrätty. Tuo jos mikä on jo hoidon vaikeuttamista.

Omat kokemukset:

Kävin ensin julkisella, jossa todettiin ongelmia niissä testeissä. Mutta sitten vain sanottiin, että kokeile sitä ja tätä. Keskity enemmän ja nuku hyvin. Älä juo liikaa kahvia jne jne. Eli sellainen 15min keskusteluapu ja that’s it.

Meni taas vuosia kangertelevalla arjella(juuri ja juuri selviytyen ilman peruuttamattomia takaiskuja, muuten tuli kyllä lunta tupaan ihan kunnolla) ja sain jostain taas uuden kipinän asiaa viedä eteenpäin ja tällä kertaa yksityisellä. Vein vanhat paprut sinne ja kävin vastaanotolla. Käynnit olivat arvokkaita +250€ ja joku käynti siellä tuli käytyä. Mutta sitten oli homma valmis ja sain reseptin, josta on ollut käänteen tekevä apu elämässäni.

@RealityBites …lisäksi lääkkeiden uusiminen ei aina vaadi sitä, että käyt paikalla. Nyt olen taas menossa ”pitkästä aikaa” käymään paikalla kasvotusten ja varmasti taas lompakko vähän hoikistuu entisestään.

Mutta kiinnittäisin huomiota rahanmenoa miettiessä siihen, että jos diagnoosiin menee vaikka iPhone 14 pro maxin hinta ja tällä kertaa diagnoosin ja lääkityksen saatuasi et heitäkään puhelinta suutupäissäsi lattiaan? Tai kuinka paljon enemmän voit nauttia elämästä ilman jatkuvaa ahdistusta ja hoitamattomien asioiden listaa? Lääkkeet eivät koskaan ratkaise tietenkään kaikkea, mutta on niistä omalla kohdalla valtava apu ollut. Laittaisin vaikka 5000€ omaa rahaa kiinni, jos minut palautettaisiin lähtöruutuun ja tietäisin lääkkeiden avun olevan tämän.

 

[RealityBites]

Omat kokemukset:

Kävin ensin julkisella, jossa todettiin ongelmia niissä testeissä. Mutta sitten vain sanottiin, että kokeile sitä ja tätä. Keskity enemmän ja nuku hyvin. Älä juo liikaa kahvia jne jne. Eli sellainen 15min keskusteluapu ja that’s it.

Meni taas vuosia kangertelevalla arjella(juuri ja juuri selviytyen ilman peruuttamattomia takaiskuja, muuten tuli kyllä lunta tupaan ihan kunnolla) ja sain jostain taas uuden kipinän asiaa viedä eteenpäin ja tällä kertaa yksityisellä. Vein vanhat paprut sinne ja kävin vastaanotolla. Käynnit olivat arvokkaita +250€ ja joku käynti siellä tuli käytyä. Mutta sitten oli homma valmis ja sain reseptin, josta on ollut käänteen tekevä apu elämässäni.

@RealityBites …lisäksi lääkkeiden uusiminen ei aina vaadi sitä, että käyt paikalla. Nyt olen taas menossa ”pitkästä aikaa” käymään paikalla kasvotusten ja varmasti taas lompakko vähän hoikistuu entisestään.

Mutta kiinnittäisin huomiota rahanmenoa miettiessä siihen, että jos diagnoosiin menee vaikka iPhone 14 pro maxin hinta ja tällä kertaa diagnoosin ja lääkityksen saatuasi et heitäkään puhelinta suutupäissäsi lattiaan? Tai kuinka paljon enemmän voit nauttia elämästä ilman jatkuvaa ahdistusta ja hoitamattomien asioiden listaa? Lääkkeet eivät koskaan ratkaise tietenkään kaikkea, mutta on niistä omalla kohdalla valtava apu ollut. Laittaisin vaikka 5000€ omaa rahaa kiinni, jos minut palautettaisiin lähtöruutuun ja tietäisin lääkkeiden avun olevan tämän.

Ei toki vaadi, enkä tiedä tarkemmin taustoja. Näin nyt vaan varoiteltiin.

Eihän se muutama tonni mikään ylitsepääsemätön summa olisi. On vaan ollut muita menoja sen verran että tonnien syytäminen epävarmaan asiaan tuntuu oudolta. Toisaalta ei ole mitään vaikeuksia sijoittaa kryptoihin.

Oma valintahan se on ollut että ei ole katsonut asiaa niin tärkeäksi että olisi jo hoidattanut kuntoon yksityisellä. Eipä se silti sitä faktaa poista että julkinen terveydenhuolto, josta maksetaan vieläpä ihan sievoinen potti veroina vuosittain, ei toimi tuon vertaa että prosessi ei kestäisi vuosikausia.

 

[Teppo en]

Ei toki vaadi, enkä tiedä tarkemmin taustoja. Näin nyt vaan varoiteltiin.

Eihän se muutama tonni mikään ylitsepääsemätön summa olisi. On vaan ollut muita menoja sen verran että tonnien syytäminen epävarmaan asiaan tuntuu oudolta. Toisaalta ei ole mitään vaikeuksia sijoittaa kryptoihin.

Oma valintahan se on ollut että ei ole katsonut asiaa niin tärkeäksi että olisi jo hoidattanut kuntoon yksityisellä. Eipä se silti sitä faktaa poista että julkinen terveydenhuolto, josta maksetaan vieläpä ihan sievoinen potti veroina vuosittain, ei toimi tuon vertaa että prosessi ei kestäisi vuosikausia.

Oon ihan samaa mieltä, että epävarmaan asiaan sijoittaminen on kyllä hankala asia(muttei kryptot ). Itse siihen suohon lähdin kuitenkin vailla tietoa lopputuloksesta, sillä olin ajautunut monella tasolla sellaiseen umpikujaan, että alkoi olla polla koetuksella.

Oon kyllä myös siitä samaa mieltä, että kyllä julkisen pitäisi nämä asiat pystyä hoitamaan. Niin paljon hoitamattomista tapauksista tulee harmia niin moneen suuntaan, perhe, ihmissuhteet, työpaikat, päihteet, harrasteet, puhumattakaan kyseisen ihmisen omasta elämästä jatkuvien haasteiden kanssa.

Eniten minua harmittaa ja säälittää kaikkien niiden ihmisten puolesta, joilla pitäisi olla mahdolisuus oikeus diagnoosiin ja asialliseen hoitoon, jota kautta parempi elämä henkilölle itselleen, sekä kaikille siinä ympärillä.

 

[Rapilysin]

Tuli täälläkin seinä vastaan. Työterveyslääkäri totesi psykologin tutkimusten jälkeen, että vaiva kuuluu erikoislääkärin hoitoon ja erikoislääkäri ei taas kuulu työterveyssopimukseen. Sain lähetteen psykiatrijonoon. Eiköhän juhannuskokko tai pari ehdi palaa ennen kuin asia etenee. Onneksi ei tarvitse ihan alusta asti lähteä setvimään, kun on testit jo tehty.

Katselin yksityistäkin, mutta hinnat on n. 250 €/h ja työterveyslääkäri epäili, että käyntejä vaaditaan "muutamia". Tietysti voisi tonnin huonomminkin ehkä sijoittaa, mutta toisaalta jos siitä lääkekokeilusta ei olekaan mitään apua niin kyllähän siitä jäisi tyhmä ja köyhä olo.

 

[Teppo en]

Katselin yksityistäkin, mutta hinnat on n. 250 €/h ja työterveyslääkäri epäili, että käyntejä vaaditaan "muutamia". Tietysti voisi tonnin huonomminkin ehkä sijoittaa, mutta toisaalta jos siitä lääkekokeilusta ei olekaan mitään apua niin kyllähän siitä jäisi tyhmä ja köyhä olo.

No joo kai se harmittaisi, jos diagnoosi ei olisikaan tarkkaavuuteen liittyvä. Mutta olisipahan asia selvinnyt ja voisi miettiä jotain muuta asiaa, joka voi olla selvitettävissä kun tarkkaavuushäiriö on poissuljettu. Minä tosiaan otin tuon riskin yksityisellä. Kun hommat ovat riittävän solmussa, niin sitä on aika valmis hyvinkin moneen asiaan. Mutta ymmärrän täysin tuon puntaroinnin.

Itseä jäi harmittamaan eniten se, etten ollut asiaa saanut aikaisemmin hoidettua. Niin paljon on ehtinyt elämässä mennä hukkaan asioita, joita ei valitettavasti enää saa takaisin. Ja tiedän tällä kokemuksella nyt lääkityksen jälkeen, että olisin pystynyt niistä monet jutut kokemaan ja käsittelemään paljon paremmin.

 

[RealityBites]

No joo kai se harmittaisi, jos diagnoosi ei olisikaan tarkkaavuuteen liittyvä. Mutta olisipahan asia selvinnyt ja voisi miettiä jotain muuta asiaa, joka voi olla selvitettävissä kun tarkkaavuushäiriö on poissuljettu. Minä tosiaan otin tuon riskin yksityisellä. Kun hommat ovat riittävän solmussa, niin sitä on aika valmis hyvinkin moneen asiaan. Mutta ymmärrän täysin tuon puntaroinnin.

Itseä jäi harmittamaan eniten se, etten ollut asiaa saanut aikaisemmin hoidettua. Niin paljon on ehtinyt elämässä mennä hukkaan asioita, joita ei valitettavasti enää saa takaisin. Ja tiedän tällä kokemuksella nyt lääkityksen jälkeen, että olisin pystynyt niistä monet jutut kokemaan ja käsittelemään paljon paremmin.

Kyllähän sen tonnin tai pari vois muuten sijoittaa, mutta kun en ihan vakuuttunut ole siitä että sitä lääkitystä sieltäkään sitten tulee niin parhaimmassa tapauksessa sitten jatkuu sama taistelu muutaman tonnin köyhempänä. Ehkä sitä sitten harkitsisi hiukan toiseen malliin jos voitaisiin luvata ettei sieltä aleta jotain terapiaa tai masislääkkeitä tyrkyttämään.

Pariin vuoteen oppii aikamoiseksi pessimistiksi tuon saatavissa olevan avun suhteen ja kun ei paremmasta tiedä niin ei osaa kaivatakaan.

Voihan se sama juttu käydä itsellekin sitten jos tässä joskus siihen tilanteeseen päästään että lääkitystä saa kokeilla. Siihen asti ei oikein jaksa enää uskoa mihinkään vaan jatkaa lähinnä omana kyynisenä itsenään. Mieluummin lähden tuossa parin viikon päästä Kreetalle aurinkoon viikoksi kuin kannan ne rahat jollekin Teslalla ajelevalle psykiatrille.

 

[Rapilysin]

No joo kai se harmittaisi, jos diagnoosi ei olisikaan tarkkaavuuteen liittyvä. Mutta olisipahan asia selvinnyt ja voisi miettiä jotain muuta asiaa, joka voi olla selvitettävissä kun tarkkaavuushäiriö on poissuljettu. Minä tosiaan otin tuon riskin yksityisellä. Kun hommat ovat riittävän solmussa, niin sitä on aika valmis hyvinkin moneen asiaan. Mutta ymmärrän täysin tuon puntaroinnin.

Itseä jäi harmittamaan eniten se, etten ollut asiaa saanut aikaisemmin hoidettua. Niin paljon on ehtinyt elämässä mennä hukkaan asioita, joita ei valitettavasti enää saa takaisin. Ja tiedän tällä kokemuksella nyt lääkityksen jälkeen, että olisin pystynyt niistä monet jutut kokemaan ja käsittelemään paljon paremmin.

Kyllähän sen tonnin tai pari vois muuten sijoittaa, mutta kun en ihan vakuuttunut ole siitä että sitä lääkitystä sieltäkään sitten tulee niin parhaimmassa tapauksessa sitten jatkuu sama taistelu muutaman tonnin köyhempänä. Ehkä sitä sitten harkitsisi hiukan toiseen malliin jos voitaisiin luvata ettei sieltä aleta jotain terapiaa tai masislääkkeitä tyrkyttämään.

Pariin vuoteen oppii aikamoiseksi pessimistiksi tuon saatavissa olevan avun suhteen ja kun ei paremmasta tiedä niin ei osaa kaivatakaan.

Voihan se sama juttu käydä itsellekin sitten jos tässä joskus siihen tilanteeseen päästään että lääkitystä saa kokeilla. Siihen asti ei oikein jaksa enää uskoa mihinkään vaan jatkaa lähinnä omana kyynisenä itsenään. Mieluummin lähden tuossa parin viikon päästä Kreetalle aurinkoon viikoksi kuin kannan ne rahat jollekin Teslalla ajelevalle psykiatrille.

Itsellä vähän samat ajatukset kui RB:lla, että mitä jos se ei sitten olekaan siitä kiinni tai psykiatri sattuu olemaan joku lääkevastainen massikeisari, mikä vaan myy terapiaistuntoja isolla rahalla. En mä mihinkään sohvalle mene itkemään 250 €/h kerta viikkoon. Ja omat oireet kuitenkin sen verran lievät, että esim. perhe- ja työelämä onnistuu, vaikka tietysti jossain määrin oireilu heijastuu. Näen kyllä hyviäkin puolia tossa, mulla on jotenkin sellainen lievä ja luova hulluus, jossa pystyy näkemään asiat eri tavalla kuin useimmat. En mä usko, että mahdollisen lääkityksen jälkeenkään tulee sellainen olo, että elämässä olisi kauheasti menettänyt asioita. Tietysti kaikki ei ole mennyt aina helpoimman kaavan mukaan, mutta sellaista se on. Vastapainona sitten tullut ehkä enemmän erilaisia kokemuksia ja elämyksiä, kun joutunut välilä kulkemaan vähän kiertotietä pitkin.

Mut eniten perseestä tässä on kyllä se, että sen simppelin lääkekokeilun eteen täytyy käydä ehkä jopa kymmenen kertaa tapaamassa lääkäriä, psykologia ja psykiatria. Jos se eka lääkäri kirjoittaisi sen reseptin ja sanoisi että kannattaa ekaksi kokeilla auttavatko nämä, niin säästyisi aikaa, resursseja ja turhautumista aika paljon. Jos ne ei auta, niin sitten alkaisi tutkia muita korvienväliongelmia ja jos ne auttaa niin problem solved. Sitten kun kahden vuoden päästä kokeillaan niitä ja todetaan, että ne auttaa, niin siinähän pari vuotta meni ihan hukkaan turhan odottelun takia.