Ei välttämättä kannata vierasta profiilia käyttää, kun tulostimet ei välttämättä vastaa toisiaan. Kannattaa luoda oma profiili, johon syöttää tulostimen tiedot, kuten mm. tulostusalat
Noh, kyllä tuollainen onnistuisi.Täältä varmaankin löytynee joku Espoo/Helsinki/Vantaa alueelta joka pystyisi tulostamaan Logitechin G29 rattivaihteille tarkoitettuun magneettimodiin tarvittavan kiinnityskehyksen?
Magnetic Paddles MOD for Logitech G29 by TuringComplete
The modification allows to add 4x 8x3mm magnets to the sequential gearbox of the steering wheel of the Logitech G29.The change may also be compatible for G25 G27 G920 (I only own the G29).It allows you to change gears more precisely and clearly, for a more immersive experience.For fixing just...www.thingiverse.com
Paljonkos pyydät ja mistä voisi noutaa?
Pistä YV. Katselen illemmalla että miten kauan tuohon menisi ja sen semmosta.
No ei slicereihin yleensä tarvii antaa kuin start ja end koodit, bedin mitat ja onko lämmitettävä sekä suuttimen ja langan koko.
Ota yhteyttä Prentaan (sijaitsee Kangasalalla ja puhuvat ihan suomea), melko varmasti heillä on valmis Cura profiili sinulle antaa. Printterin profiili kertoo slicerille vain tiedot mitkä ovat kyseisen printterin strategiset mitat, kuten pedin koko, filamentin läpimitta jne. Sen jälkeen tulee se iso työ, eli tulostusprofiilin työstö ja se on täysin eri asia ja se ei ole pelkästään pritteristä riippuva, myös kulloinkin tulostettavasta kappaleesta, halutusta laatutasosta, käytetystä filamentista sekä taivaankappaleiden asennoista riippuva. Mä sanoisin että 3D tulostus on 10% koneen mekaniikasta huolehtimista, 80% slicerin asetuksien säätämistä ja 10% kappaleiden jälkikäsittelyä. Tuosta slicerin asetuksien säätämisestä ehkä 1% on printterin profiilin asentaminen. Toki valtaosa tulosteista tulee ihan hyviksi Curan tarjoamilla perussäädöillä (varsinkin 4.8 versiossa kuulemma on erittäin hyvät vakiosäädöt), mutta ihan minimissäänkin joudut säätämään noin 10 eri asetusta kuten lämpötilaa, tukirakenteita, takaisinvetopituutta ja nopeutta, täyttöprosenttia, kuorikerrosten lukumäärää, kerroskorkeutta, viivanleveyttä, puhallinnopeutta, alustan kiinnitysmenetelmää jne.
No tässä ei ois isosta ja erityistarkasta hommista kyse. Pointtina se että saa sellaiset asetukset että niiden tulosteiden järkevyyttä voi testailla kotona ennen menemistä tutuntutun firman pajalle leikkimään. Eli en viitsi lainalaitteilla vaivata enempää kun on tarvis.
Mä oon käyttänyt kans XT-CF20 ja siinä huomaa että layerien välinen kesto ei ole parhaimillaan. Tulostelin "lisävarusteita" aseeseen niin hajosi juuri layerien välistä vaikkei rekyyli suoraan siihen suuntaan ollutkaan. Normi PETG nyt kestänyt paremmin.
Ymmärsinköhän nyt oikein. Meinaat, että nuo reiät tuossa tiilessä tekee siitä kestävämmän vrt. ilman reikiä oleva tiili?Yksi hyvä esimerkki on ajatella perus punanen tiili, jos tiileen laitetaan pari reikää niin sen pinta-ala lisääntyy suhteessa kokoon. Sama juttu tulosteessa. Mitä enemmän pinta-alaa saa kappaleen sisälle niin tukevampi siitä tulee.
Näin itse tuon mietin. Mitä enemmän pinta-alaa tulosteen sisälle niin parempi. Seinämistä se kestävyys tulee.
Kyllä väitän, että lisäämällä pinta-alaa kappaleeseen siitä tulee kestävämpi kuin täydestä kappaleesta. Mielestäni tulostaessa enemmän seinämiä kappaleeseen tulee siitä kestävämpi.
Toi XT-CF20 tuntuu vaativan aika kovan suutinlämmön, en nyt ulkoa muista millä itse tulostelen. Mutta totta, kokeilemalla selviää mikä on mihinkin parasta. Tuota nyt oon itse käyttäny, kun ei oo koteloitu tulostin. PLA ei olis kestäny lämpöjä, normi PETG on liian pehmeetä ja Nylon CF:ää en oo saanu tarttumaan tohon pulverimaalattuun petiin. Muita lankoja mulla ei olekaan kun noi. Tai no jotain tosi joustavaa PU:ta, mut sitä en oo onnistunu vielä tulostamaan.
Tämä ei pidä paikkaansa! Nyt en muista tekniikan termiä, mutta on mahdollista teknisesti laskea vähiten materiaalia käyttävä ja kevyin mahdollinen rakennelma jolla on silti lähes yhtä hyvät kestävyysominaisuudet kuin "umpitiilellä". Homma perustuu rasituspisteisiin kussakin käyttätarkoituksessa. Esimerkiksi tuo reikätiili on yhteen suuntaan lähes yhtä tukeva kuin umpitiili, mutta toiseen suuntaan merkittävästi heikompi, mutta kun niitä tiiliä käytetään tietyssä asennossa ja kuorma tulee vain yhdestä suunnasta, voidaan tehdä lähes yhtä kestävä tiili paljon pienemmällä materiaalimäärällä, joka on myös kevyemmän painonsa takia halvempi kuljettaa kohteeseensa. Sama homma toimii myös 3D tulostamisessa. Kun kappaletta suunnitellaan, täytyy ajatella sen käyttötarkoitusta ja mistä suunnasta rasitusvoimat kappaleeseen iskevät. Sama suunnittelu jatkuu sitten tulostusvaiheessa, kappaleen tulostusasento määrää mihin suuntaan tulostuskerrokset osoittavat.
Näin mielenkiinnosta kysäisin kohdan, jossa olen väärässä. Väärässä oleminen ei ainakaan itselle ole puute taikka jokin moitittava asia. Se on mahdollisuus oppia jotain uutta.
Käytän perusteluina jo keksittyä mekanismiä, tehdä kappaleista kestävempiä sisäisellä tukirakenteilla. Tuota kyseistä ominaisuutta käytetään hyväksi vaikka lentokoneen siivissä. Yhdessäkään lentokoneessa ei ole täyttä materiaalia siivet vaan se tarvittava jäykkyys saavutetaan lisäämällä materiaalin pinta-alaa.
Lentokoneissa kriittinen ominaisuus on paino, siksi niihin kehitetään aina vain kevyempiä ja kevyempiä osia (joko vaihtamalla materiaalia tai sen rakennetta), ei se takia että ne olisivat vahvempia.
Mä oon tulostanut sitä ihan 255-260 suutin lämmöillä. Eli en ole kokeillut hirveän korkeita lämpöjä kun tuolla 260 lämmöllä parista kohtaa kappaleeseen ilmestyi sulamisen merkkejä, enkä jaksanut enää alkaa vääntää tuuletin asetuksia. Mun mielestä hyvä matsku varsinkin liikkuviin paikkoihin kun kovuus tekee siitä liukkaamman pinnaltaan.
Ei ole mitään yleispätevää vastausta, koska riippu paikkakunnasta. Meilläpäin ei edes ole mitään erillistä muovin keräystä. Kaikki muu paitsi paperi, lasi, metalli ja bio laitetaan samaan korii, joka poltetaan sitten energiaksi.
Muovin kierrätys on suurinpiirtein tasolla "murskataan se ja laitetaan täyteaineena johonkin". Jotta muovia voisi todellisuudessa tehokkaasti kierrättää, se tulisi olla täysin homogeenista ja pienikin epäpuhtaus pilaa koko erän. Se pienikin epäpuhtaus voi käytännössä olla saman filamenttivalmistajan sama filamentti, joka tulee eri valmistuserästä. Todellisuudessa siis ainoa merkittävä muovin kierrätys tapahtuu teollisuudessa jossa tehdas mahdollisesti pystyy kierrättämään omat valmistusprosessissa syntyneet muovijätteensä ja kaikki muu kierrätys on sitten hyvän mielen synnyttämistä kierrättäjälle.
Nyt mennään ehkä vähän kauas ketjun aiheesta, mutta materiaalit käyttäytyvät nanotasolla huomattavan eri tavoin kuin bulkkina makrotasolla. Titaanidioksidi on kova ja suht hauras materiaali, mutta nanotason kuituina se onkin aika taipuisaa, osaltaan koska silloin taivutuksen määräkin muuttuu sille kuidulle. Hyvä analogia olisi kuparikaapeli, joka tehdään ohuista kaapeleista kiertämällä. Samanpaksuinen kaapeli bulkkikuparista on paljon jäykempää, kuten moni varmasti tietää.
Muovinkeräys on pakkausmuovia varten. Kaikki muu kuuluu sekajätteeseen.
rinkiin.fi
Tää keskustelu itse asiassa on hyvinkin ketjun aiheeseen liittyvää, sillä tämä liittyy siihen miten 3D tulostetusta kappaleesta saadaan vahvempi. Aihetta ollaan parilla edellisellä sivulla sivuttu useammasta eri suunnasta.
Joo murtuessaan koteloita sisältävä kappale käyttäytyy erilailla, eikä räjähdä niin dramaattisesti kuin umpinainen kappale, mutta se ei poista sitä että se umpinainen kestää suuremman kuorman.
Lähinnä meinasin, että nanotason keskustelut menevät aika syvällisiksi kun 3D-tulosteissa yleensä puljataan makrotasolla. Komposiiteissa olennaisinta on, että seostamalla erilaisia rakenteita voidaan saavuttaa kestävämpiä rakenteita per painoyksikkö: kuiduilla anisotrooppisesti ja esim. laminaateilla taivutuskestoa laminaatin tason vastaisesti. Mieluusti toki juttelen nanomateriaaleista, kun olen niitä tutkinut työkseni.
Toi olis kyllä mielenkiintoinen tutkimusala ja potentiaalisesti ison kaupallistamisen paikka jollekin yritykselle. Komponenteista puhuttaessa, youtubessa on videoita joissa jo tulostusvaiheessa kappaleen sekaan upotetaan lasikuitua tai että tulostuspöydälle on viritetty verkkomainen kangas jonka päälle tulostetaan ja siten saadaan päälle puettavaa tulostetta esimeriksi suomujen tapaan. Sitten täälläkin on puhuttu FFF tulosteiden paikkaamisesta tulostushartsia levittämällä pinnalle ja sitten valottamalla. Kaksikomponentti hartseilla voidaan pinnoittaa tulostettuja astioita jotta niistä saadaan elintarviketurvallisia. Mutta miten olisi jälkikäsittelyyn pinnoistusaine jolla saataisiin kappaleen lujuutta merkittävästi kasvatettua. Tai no kai semmoinenkin on jo, esimerkiksi elektrolyysikäsittely, mutta ihan kuluttajatuotteelle voisi olla kysyntää.
Tuossa tapauksessa jäykkyys vastustaa muodonmuutosta niin hyvin, että lähes kaikki kuormitus muuttuu jännitykseksi, joka hajottaa kappaleen. Vähemmän jäykässä kappaleessa syntyy muodonmuutoksia, mutta jännitykset eivät kasva yhtä suuriksi. Jännitys on se, mikä lopulta hajottaa kappaleen.
Kirjoitin muutama päivä sitte tästä jälkikäsittylystä jokusen sanasen. Käyttäen hyväksi pla ja abs eroa liueta eri kemikaaleihin en näe syytä, miksei tuota voisi kokeilla enemmänkin.
Kuivavoitelu aineet on hyviä käyttää kohteisiin. Ne eivät kerää samallalailla pölyä kuin erillaiset rasvamaiset aineet. Siitä onko grafiitti/keramiikka/teflon parempi kuin muut on kuppikuntia niin paljon, ettei ne liioin ole ratkaisevia.
Asetonin käytöstä printtien jälkikäsittelyssä on olemassa paljon ohjeita, mutta erityisesti kemikaalien kanssa puljatessa tulee tietää mitä tekee.
Kiitokset kommentista. Taidanpa hakea Tomkmannista tuota Mastonin Yleisvoiteluainespray PTFE:tä.
Omissa kokeiluissa olen havainnut PLA muovin kestävän liukenemistä useita minuutteja. Mielestäni juuri pla polymeeri tarvitsee tietyn hajoamisen, jotta siihen voi liittää lisää toista muovi laatua.
Heititpä vaikean kysymyksen, mutta vastaampa että 3D tulostimilla voi tulostaa ihan mitä tahansa. Nasa tulostaa avaruusasemalla pitsoja, Airbus tulostaa lentokoneisiin metallisia seinärakenteita, Relativity space tulostaa avaruusrakentin moottoreita, ympäri maailmaa tulostavat betonista taloja, leipomot tulostavat kakkuihin suklaa- ja sokeri-koristeita...sekä tietty muutamaa sataa erilaista muovilaatua voi tulostaa. Metallipuolella materiaaleina toimii ainakin titaani, alumiini, kupari, teräs ja pronssi. Pienimmät tulosteet ovat kokonaisuudessaan muutaman mikronin luokkaa ja suurimmat kymmenien metrien kokoisia taloja. Jos ei omaa tulostinta halua ostaa, 3D tulostuspalveluja on Euroopassakin lukuisia, Suomessakin monia. Jos ei itse omaa kappaleiden mallinnuskykyä, hinta yksittäiselle kappaleella mallinnustöineen voi nousta yli satasen. Valmiista mallista tulostuspalvelut ottavat ehkä kympin tai pari. Oman koneen voi halvimmillaan ostaa noin 150 eurolla.
Itse olen ratkaissut hiiri ongelman talosta/liiteristä nollille, tehden 3D tulostettuja loukkuja. Veneessä on nykyään muutama palikka 3D tulostettuna auttamassa helppoon kaikuluotaimen käyttöön. Kuulokkeet pysyy vieressä 3D tulostetussa telineessä näppärästi. Paljon pussin sulkioita, joilla saa näppärästi kiinni pussukat ilmatiiviiksi. Paljon erillaista pikku hilpetööriä, lemmaria/rinkulaa/avainta yms.
