Masennus

[jm82]

Hieman olin taas jumissa ajatuksissa toissapäivänä. En saanut unta. Aattelin että kokeillaan nyt sitte 2x opamox. Ei mitään vaikutusta. edit: tai no ehkä tasapainoaisti heikentyi hieman ilman että se vaikutti mielialaan mitenkään.
Tuntia myöhemmin päätin mennä koneileen kiinnostaisko joululahjaksi saatu Han Solo leffa. Pystyin jotakuinki seuraamaan leffan loppuun mutta en kyllä saanu mitään säväreitä enkä mielihyvää leffasta enkä lääkkeistä. Leffan jälkeen ei vieläkään nukuttanut mutta ku tarpeeksi kauan pyöriskelin sängyssä niin lopulta kaiketi nukahdin.

Voxrasta oon huomannu että se tuntuisi aiheuttavan oikean käden puutumista.

Katsoin sittenkin että Voxra saattaa puutumista aiheuttaa, mutta on hyvin harvinaista.

Hyvin harvinaisia haittavaikutuksia
Näitä voi olla enintään yhdellä 10 000:sta:

• sydämen tykytykset, pyörtyminen
• nykimiset, lihasten jäykkyys, hallitsemattomat liikkeet, kävely- tai koordinaatio-ongelmat
• levottomuus, ärtyneisyys, vihamielisyys, aggressiivisuus, erikoiset unet, puutuminen tai tunnottomuus, muistihäiriöt
• .....

Niin siis kun joku täällä threadissä sano suunnilleen, että Opamox voisi koukuttaa sen miellyttävän vaikutuksen vuoksi niin sitä varten totesin etten huomannut sellaista vaikutusta.

Tuskin tuun tuota enää käyttään muuta kuin pahimmissa ahdistuskohtauksissa jos siitä sitte ois ees placeboksi.

Joku uus unilääke pitää tosiaan keksiä koska Voxra+Stilnoct tosiaan ei käy ja toi Opamox ei siihen toimi. Ens viikolla psykiatrin aika niin koitetaan jotain keksiä.

Itse taisin tuon sanoa. Voisin kuvailla että se haittavaikutus olisi ollut väsyttävä. Mutta ei se kumminkaan kaikkia välttämättä väsytä.

Oksatsepaamin tavallisin haittavaikutus on väsymys/uneliaisuus, johon voi liittyä koordinaatiohäiriöitä, tarkkaavaisuuden vähenemistä, tunne-elämysten latistumista ja sekavuutta.

Sitten kun otin ekan Pregabaliinin (Lyrica), niin se tuntui hetken kuin olisi ollut päissään. Mutta yleensä noihin haittavaikutuksiin tottuu suht nopeasti.

Voxrahan piristää, niin nukkuminen on varmaan vähän haastavampaa. Kyllä varmaan itsekin olen huomannut että uni ei ole aivan niin helppoa Voxran kanssa.

mutta kun paniikki tulee niin menin ihan lukkoon, hyvä että muistin 112:n numeron, tuli tosi tyhjä ja orpo olo.
Onneksi palomiehet olivat fiksuja eikä shokissa kuten minä, niin osasivat tulla paikalle ja katsoa että
"nooh homma on tämä ja päämäärä on tuo, eikun sitten duuniin"
Pahinta tuossa on nähdä ITSE ja KOKEA itse tuon tilanteen SYNTY, ei sen jälkeen jos tulee paikalle ole oikeastaan minulle mitään shokeeravaa.

Siellä ahdistus kurssilla taidettiin sanoa että voi vaikka ahdistua ja paeta tai toinen vaihtoehto että ahdistua ja jotenkin lukkiintua. Hyvä että osasit soittaa apua paikalle. Mulla jotenkin se ahdistus synnyttää kipua jaloissa ja en ole päässyt siitä pois. Vaikka hyvin tiedän että ei ole normaalia tällainen.

 

[jm82]

Pahinta nukkumisessa on minulle nukahtaminen, usein oikein pinnistelen eikä tule mitään, sitten kun hokasen että rentoudu äläkä ajattele mitään, tyhjennä aivosi niin sitten nukahtaa, välillä on karmeeta kun herää keskellä yötä ja on hiestä märkä, ei ole painjaisia eikä mitään syytä, ei ole paksu peitto yms.

Nuo konstit on hyviä.

Mulla vähän auttaa tuo halpa aktiivisuusranneke. Sillä saa verrattua unta muihin ja se pisteyttää myös unen. Saisi laitettua sykkeen mittauksenkin ranteesta yöksi, mutta en tiedä onko siitä ominaisuudesta mitään oikeaa hyötyä.

Tuo ranneke siis helpottaa siinä mielessä, että joo, on ollut hyvä uni taas ja on ihan pirteä. Vaikka jalat onkin vähän kipeät ja tavallaan väsyneet (ei mistään).

Sulle ei vaan tainnut sopia nuo samat myrkyt eli illalla 50mg Ketipinor, 0.5mg Risperidon ja 7.5mg Mirtazapin.

En siis herää yöllä, koska nuo on niin vahvoja lääkkeitä. Koiran haukkuessakin olen sanonut hiljaa ja en ole ollut itse hereillä, kun en muista mitään ja olen vaan jatkanut unia.

Spoileri: Viime yön uni

 

[Memory]

Viime yö meni taas tavalliseen tahtiin, ehkä asiaan vaikutti päikkärit koska edellinen yö meni plörinäs
eli 01 nukkumaan, tuli nälkä ja 02 syömään, sitten 03 pisulle, 04 dogi pisulle 08 ylös ja koiraa ulos taas, muutenkin kello olisi soinut vasta /jo 11 samapa tuo nukkuu sitten päikkärit tavalliseen tapaan 18:n pintaan pari tuntia
opamox on mulle ihan plasebo-fiiliksellä, ihminen on niin typerä että tarvitsee jotain tuollaista, päivän mittaan popsin keittiöstä ohimennen mynthon karkin suuhun rauhoittamaan, nooh ne loppu niin tuli rauhaton olo, sitten piti ottaa sokeripala ajoi samaa asiaa, myntohon karkki vaan imeskellessä kestää pidempään..

Nyt on tullu molempii käsiin kämmenselkään pikku ihottumaan ei avoa, mutta kutisee vähäsen, sitten kyynärpäähän samaa, pientä laikkua n. 1*2cm:n kolme kohtaa, en tiedä että johtuuko toi kk sitten aloitetusta glukosamiinista vaiko onko ihokeliakiaa kun en ole vain kuin 90 %:sti noudattanut ruokavaliota.

Hyvää sekä rauhallista viikonloppua kaikille.
Mulle aikoinaan viikonloput oli pahaa paniikkia, kun ei päässyt mihinkään virastoon soittamaan jos tuli paha olo esim. terpalle

 

[Vispersson]

Minulla on varmaan nyt tuo ahdistuneisuus lauennut jotenkin eikä tahdo tulla iltaisin uni. Sänkyyn mennessä tuntuu, että sydän alkaa tykyttää voimakkaammin ja hengitys menee manuaaliseksi. Jonkinlainen paniikkihäiriö on myös käynyt mielessä. Monena yönä olen joutunut pyöriskelemään monta tuntia ja sitten jossain vaiheessa nukahdan ja herään sitten vasta puolenpäivän aikoihin. Muutenkin näin joulun aika tuntuu aina melko yksinäiseltä, kun muut ovat perheidensä luona ja minulla vierailut isän luokse on vähän pakkopullaa.

Toisaalta nyt kun on joululomien aikoihin voinut hyvällä omatunnolla olla tekemättä mitään ja päivät ovat tylsiä niin tuntuu, että keväällä jaksaa taas yrittää ja täyttää tylsiä päiviä opiskelulla. Opintopsykologiltakin tuli saatua tärppejä ja uusia näkökulmia opiskelutekniikoihin. Tuntuu, että tällä kertaa voisin saada pidettyä jopa suunnitelmista kiinni.

 

[Mendel]

Uusi vuosi, uusi vesivahinko. Joku hiiri/rotta on purrut reikiä tiskikoneen ottoletkuun. Ei huomattu mitään ku lattialle ei tullut vettä vaan kaikki meni laminaatin alle. Nyt sen kyllä huomaa kun kävelee keittiössä niin laminaatin alta tirisee vettä lattialle kaikista väleistä. Tää kämppä on kirottu.

Nämä tapahtunu 2017-2018 1. toisen asunnon lämminvesivaraaja poks. Taloyhtiön osakkaat maksaa. 2. kellariin vettä. Kuivattiin ite. 3. kellariin uudestaan vettä ja tuhottiin kellari. 4. Katto vuosi. Tehty huonosti. katto uusiksi. Osakkaat maksaa. Itelle viisnumeroinen lasku. 5 liesituulettimesta vettä. Kattoremontin yhteydessä huonosti eristetty hormi. Takuutyö. 6. tiskikoneen asennus epäonnistui logistiikkayhtiöltä. Vedet rakenteisiin. 7. Tämä rotta

Tää kämppä ahdistaa. Seinät kaatuu päälle. Haluun pois mutta eihän tätä kukaan osta.

En oikein nukkunu viime yönä. Uudenvuoden pyhinä ei isännöitsijän mukaan saada tänne ketään kuivaamaan. Onnistuin kuitenki soittaan sille. Ihme taistelutahto-piikki tuli just ennen ahdistuskohtausta. Nyt sydän vaan tykyttää... hankala hengittää ja mitään ei pysty/kiinnosta tehdä. Yritän epätoivoisesti keksiä syytä nousta sängystä mutta ei niin ei.

 

[jm82]

Ei huomattu mitään ku lattialle ei tullut vettä vaan kaikki meni laminaatin alle. Nyt sen kyllä huomaa kun kävelee keittiössä niin laminaatin alta tirisee vettä lattialle kaikista väleistä.

Saisitko luvan purkaa sitä laminaattia jo pois. Saisi sitten kuivattua vähäsen. Hankala tietysti, jos laminaatti on myös kaappienkin alla, sitten ei oikein onnistu. On kaksi vaihtoehtoa mistä se laminaatti helpoiten purkaantuu pois. Listat vaan täytyy ottaa eka irti. Helppo siis purkaa ja laittaa vaikka samat laminaatit takaisinkin, mutta jos ne on kastuneet, niin menee kai roskiin.

Uudenvuoden pyhinä ei isännöitsijän mukaan saada tänne ketään kuivaamaan. Onnistuin kuitenki soittaan sille. Ihme taistelutahto-piikki tuli just ennen ahdistuskohtausta. Nyt sydän vaan tykyttää... hankala hengittää ja mitään ei pysty/kiinnosta tehdä. Yritän epätoivoisesti keksiä syytä nousta sängystä mutta ei niin ei.

Mullahan oli tuota ahdistusta kanssa. Aika usea lääke mulla täytyy olla, että olo ei olisi aivan niin ahdistunut. Eli 20mg Escitalopram, 7.5mg Mirtazapin, 0.5mg Risperidon.

Viimeksi pyysin sen 150mg Voxra lääkkeen, mutta täytyy sanoa, että ei olisi oikein mitään vaikutusta. Turhia lääkkeitä en haluaisi syödä, niin yritän sanoa lääkärille että lopettaisin sen.

 

[Mendel]

Saisitko luvan purkaa sitä laminaattia jo pois. Saisi sitten kuivattua vähäsen.

Ei sais ilmeisesti tehä mitään ennenku on saatu kosteuskartoitus tänne. Eipä siinä, en kyllä osais enkä jaksaiskaan.

 

[Mendel]

Päätin aloittaa sosiaalisen itsemurhan poistamalla accounttini facebookista ja linkedinistä. Tälle foorumille varmaankin jään koska tää on ainut "some" josta saan jotain irti

 

[Joneill]

Jonkin aikaa tullut lueskeltua täällä tätäkin ketjua ja olen miettinyt kuinkakohan monelta on lääkärit tajunneet ottaa testosteronitasojen mittauksen. Alhainen testosteronitaso voi aiheuttaa useita eri ongelmia ja masennus on yksi näistä mitä monella on. Viitearvot riippuvat labrasta ja oireita voi tulla jo ennen kuin arvot menevät viiterajojen alle.

Jos ette ole ikinä testauttaneet testotasojanne, kannattaa kysyä lääkäriltä tai sitten käydä itse otattamassa jostain labrasta. Alkuun pääsee pelkällä kokonaistestosteronin testillä, mutta myös SHBG ja vapaa testosteroni olisivat hyviä otattaa. Vapaa testosteroni on se joka kertoo kuinka paljon on kropan käytettävissä. Lisätestejä sitten jos nuo ovat alhaiset, mutta siinä vaiheessa kannattaa jo viimeistään kääntyä lääkärin puoleen.

Kaverilla on ollut masennus jo noin 10 vuotta ja hän pyysi lääkäriä mittauttamaan testotasot vinkistäni ja kaikki arvot kuulemma "reilusti alle viitetasojen". Tätä ennen lääkärit eivät olleet mahdollista vajausta edes tajunneet, nyt kaveri on päässyt lisätutkimuksiin. Itselläni ollut erilaisia oireita jo vuosia, mutta arvot olleet alarajan yläpuolella, joten hoitoa ei ole saanut vaikka elämäntapamuutoksista ei ole ollut apua.

Muutama hyvä linkki mistä voi lukea lisää infoa:
index - Testosterone
Testosteronivajeen hoito - uudet suositukset - Seksuaaliterveysklinikka

Yksi huomio mitä tässä tullut omista kokemuksista vastaan, että lääkärit tuntuvat olevan erittäin paljon hoitoa vastaan jos mikään arvo on viiterajojen sisällä. Rajoja on myös laskettu vuosien varrella.

Toivottavasti tästä on jollekin apua.

 

[Eliasta Pani Karhu]

Jonkin aikaa tullut lueskeltua täällä tätäkin ketjua ja olen miettinyt kuinkakohan monelta on lääkärit tajunneet ottaa testosteronitasojen mittauksen. Alhainen testosteronitaso voi aiheuttaa useita eri ongelmia ja masennus on yksi näistä mitä monella on. Viitearvot riippuvat labrasta ja oireita voi tulla jo ennen kuin arvot menevät viiterajojen alle.

Jos ette ole ikinä testauttaneet testotasojanne, kannattaa kysyä lääkäriltä tai sitten käydä itse otattamassa jostain labrasta. Alkuun pääsee pelkällä kokonaistestosteronin testillä, mutta myös SHBG ja vapaa testosteroni olisivat hyviä otattaa. Vapaa testosteroni on se joka kertoo kuinka paljon on kropan käytettävissä. Lisätestejä sitten jos nuo ovat alhaiset, mutta siinä vaiheessa kannattaa jo viimeistään kääntyä lääkärin puoleen.

Kaverilla on ollut masennus jo noin 10 vuotta ja hän pyysi lääkäriä mittauttamaan testotasot vinkistäni ja kaikki arvot kuulemma "reilusti alle viitetasojen". Tätä ennen lääkärit eivät olleet mahdollista vajausta edes tajunneet, nyt kaveri on päässyt lisätutkimuksiin. Itselläni ollut erilaisia oireita jo vuosia, mutta arvot olleet alarajan yläpuolella, joten hoitoa ei ole saanut vaikka elämäntapamuutoksista ei ole ollut apua.

Muutama hyvä linkki mistä voi lukea lisää infoa:
index - Testosterone
Testosteronivajeen hoito - uudet suositukset - Seksuaaliterveysklinikka

Yksi huomio mitä tässä tullut omista kokemuksista vastaan, että lääkärit tuntuvat olevan erittäin paljon hoitoa vastaan jos mikään arvo on viiterajojen sisällä. Rajoja on myös laskettu vuosien varrella.

Toivottavasti tästä on jollekin apua.

Tein testin tuolta seksuaaliterveysklinikan puolelta, pisteitä tuli 70. Tosin kysymykset viittaavat myöt paljon samankaltaisiin mitä tulee masennus/ahdistelukyselyissä, joten ei välttämättä tunnu ihan pätevältä sen suhteen.

Mutta ehkä kysyn työterveyslääkäriltä pääsisikö tällaiseen testiin.

Kiitos vinkistä.

 

[Barny]

Jos kiinnostaa masennus tutkimuksen uudet tuulet niin tuosta ketjussa aiemmin mainitusta psilosybiinistä alkaa olla jonkin verran näyttöä. Nyt meneillään siis ensimmäinen laaja kliininen tutkimus.

HS.fi oli tästä juttu marraskuussa
”Taikasienten” tehoa masennuslääkkeenä aletaan kokeilla kansainvälisessä tutkimuksessa – myös Helsingissä, jos lupa heltiää

Robin Carhart-Harris kliiniseen tutkimuksen osallistuvan tutkimusryhmän vetäjän Ted talk 2016


Jokunen tutkimus linkki
http://www.thelancet.com/pb/assets/raw/Lancet/pdfs/S2215036616300657.pdf
Psilocybin produces substantial and sustained decreases in depression and anxiety in patients with life-threatening cancer: A randomized double-blind trial
https://www.nature.com/articles/s41598-017-13282-7

 

[Memory]

Eilen taas alakulo päivä, halusin vain kuolla hemmettiin, onneksi päikkärit tai yleensä unet auttaa nollaamaan kaiken
Käsivarsien ihottuma kuivumista kylmällä säällä, rasvaa vain, ei olekaan glukosamiinista taikk lyricasta onnex...

 

[Atlantean]

”Taikasienten” tehoa masennuslääkkeenä aletaan kokeilla kansainvälisessä tutkimuksessa – myös Helsingissä, jos lupa heltiää

Mitenhän tämän kanssa on käynyt, onkohan he saannet luvan tutkimuksille? Mielenkiintoinen asia jokatapauksessa ja toivottavasti tätä tutkimusta ei romuteta päättäjien taholta.

 

[Barny]

”Taikasienten” tehoa masennuslääkkeenä aletaan kokeilla kansainvälisessä tutkimuksessa – myös Helsingissä, jos lupa heltiää

Mitenhän tämän kanssa on käynyt, onkohan he saannet luvan tutkimuksille? Mielenkiintoinen asia jokatapauksessa ja toivottavasti tätä tutkimusta ei romuteta päättäjien taholta.

Suomalainen tutkimusryhmä ei ole saanut vieläkään eettiseltä lautakunnalta tutkimuslupaa. Voivat sen kuitenkin vielä saada ajan kanssa. Muualla EU:ssa tutkimusprojektit on käynnissä.

 

[Memory]

Nyt tuntuu vähän "ovelan pahalta", tunteet sekaisin, meinaa tulla 90-luvun alun paniikit pintaan, olen puhunut parille ystävälleni mutta heillä on omiakin ongelmia.
Kävin tänään 16-17 psykan kerholla, siellä yksi mielenterveys-"asiakas" avautui kummasti, olen ennenkin huomannut että rouva (n.60) on todella ailahtelevainen kaveri

Perus asia:"Kaveri huutaa apua avannossa, minä tulen ja autan niin kaveri sanoo että painu hittoon siitä" piste.

Rouvasta sain sen verran diagnisoitua että tahtoo puhua hirveästi jonkun kanssa (psykalle , ohjaajalle oli 2h:n jono) kertoi että kiehuu raivosta, tahtoo jutella psykan kanssa, miksi kukaan ei kuuntele, miksi joutuu jonottamaan jne jne... meikä sitten vähäsen "vertaistukea" että olenhan minä vahva, just jooh, autetaan tätiä ja helpotetaan hänen oloaan

Rouva istui kerhon tiloissa missä oli pari muuta ihmistä (asiakas-potilas mt.potilas aikaansa viettämässä)
välillä meitä on siellä jopa 20kpl samassa tilassa.

Rouvan suusta:
"Minä tahtoisin SERMIN tähän pöytäni ympärille, olisiko se mahdollista?"

Minä:"Asiakaspalaveri on huhtikuussa, otetaan sitten ongelmat esille"

"Herran jestas, vasta huhtikuussa, en kestä, ajattele nyt huhtikuussa"

Minä:"aika menee kuules nopeasti, kohta on koivut taas hiirenkorvalla"

"Minä en kestä, en kestä olla ihmisten kanssa. Minä tahdon olla yksin omassa pöydässäni (minä onneksi istuin naapuripöydässä)
enkä tahdo että kukaan häiritsee minua"

Minä:"Teet niinkuin muutkin sanot suoraan että _anteeksi mutta tahdon nyt olla yksin rauhassa (ja syödä)_"

"En voi, sitten minusta sanotaan että olen tiukkahermoinen ja kahjo"

Minä:"Eikä sano, monet muutkin sanovat vakasti melkein vihaisina että minä tahdon nyt olla yksin kiitos"

"Etkö sinä miehenä ymmärrä, kun joku tulee samaan pöytään kanssani ilman lupaa niin on kuin HÄN TUNKISI NYRKKINSÄ PERSEESEENI!!"

Katsoin tässä vaiheessa että jaahas, rouvan verenpaine nousee, volumit nousee, pinnat katkee en sano mitään enempään, minulle toivoton tapaus, ei tahdo minkäänlaista apua ottaa vastaan, koska; jos minä tahdon siellä paikassa olla yksin omine ajatuksineen niin menen eteisen kivalle sohvalle istumaan ja miettimään rentoja ajatuksiani, eikä kukaan tule häiritsemään, joku voi tulla kysymään että onko kaikki ok. kun istut täällä yksin, sanon usein että olen vaan yksin ja mietin asioita, heti kaveri sekä ohjaaja ymmärtää.

EN ymmärrä, miksi rouva tunkee yleiselle paikalle ja tahtoo olla yksin? rouva voisi olla isossa paikassa yksin vaikka takahuoneessa taikka eteisessä taikka vessassa mutta ei, kun pitää olla muiden kanssa ja sitten vetää herneet nenäänsä

Yleensä en "järkyty" mutta nyt meni vähäsen että anteeksi mitä? siis kaveri pyytää apua, mutta ei huoli sitä :o

Nyt aivoni kelaa että missä mennään ja miksi mennään, sillä tilanne on minulle aivan uusi, en tiedä miten edetä, ei ole minun ongelmani, siellä on psykat-ohjaajat, mutta kun tämä rouva EI tahdo muuttua,ei tahdo ottaa minkäänlaista apua vastaan, tahtoo vaan olla möllöttää ja kertoa VAIN psyka-ohjaajille ongelmistaan jotka on näemmä sitten 99%:sti itse tehtyjä omasta tahdostaan sekä valinnastaan, en ymmärrä mitään.. pitää vaan jättää rouva omine olemuksineen vaikka törmäisin häneen jatkossakin.

Onneksi kohta nukkumaan, tapana on että nukkumisen jälkeen maailma näyttää aivan toiselta ja aivot on nollattu.

Koko nukkumisen jälkeen ei olisi varmaankaan tätäkään viestiä tullut, mutta tämä oli minulle ikävän tärkeä tapahtuma joka pilasi koko päiväni, sillä yleensä tiedän ja osaan käsitellä kaikki tunteeni sekä asiat, nyt olen ihan hoo moilasena, tähän auttaa vain yön yli nukkuminen..

Kaverilleni sanoin että itse olen ottanut tavaksi suurissakin ongelmissa muistaa verrata
"mitä tämä merkitsee kuoleman rinnalla"??
Silloin usein ymmärrän sen asian sekä ongelman pienuuden ja melkein alkaa naurattaa koko ongelma/asia.

Itsesuojelu vaisto kuitenkin sanoi että rouvalla on sellainen "mieliala-tunnetila-sairaus" että hänelle on aivan turhaa melkeinpä vaarallista mennä antamaan tuollaista vinkkiä, sen verran huomasin että hän on TODELLA epä-tasapainossa oman itsensä kanssa
sekä mahdollisten sairausten.

huokaus, katsotaan miten asiat kehittyy. pakko päästä puhumaan jonnekkin , ei vain kestä pitää kaikkea sisällä.

Kiitos

 

[Memory]

MAsennus poistui kivasti, koiran kanssa leikin eilen , tein ajoissa lumityöt nin on mukavan puhtaat väylät.
Aurinko paistaa melkein ainoana kaupunkina suomessa, pakkasta kivasti. nukuin 12h. kaverin lumilinko saatiin myyty sukulaiselle tulee hyötykäyttöön, ehkä päästään korjaamaan tietokoneella kaverin merssun viat. Hyvä päivä.

eilen mokasin ja "haukuin" ohjaajat oli tunnin palaveri, tänään toin eilen illalla tekemäni "virallisen anteeksipyyntökirjeen", tuli heti parempi olo, ei ole kivaa jos aurinko laskee vihan ylle

Hyvää viikonloppua kaikille.
Ainiin tuli kirje, pääsen 30.01 viipalekuvaan syövän jälkikontrolliin.

 

[ttjm]

Sain tuossa eilen tehtyä yhden rästihomman pois. Ainakin tällaisen lievän/keskivaikean masennuksen kanssa saa yleensä paremman fiiliksen, kun saa asioita hoidettua. Pitää vaan jatkaa ensi viikolla puskemista, vaikka se aloittaminen on välillä aivan helvetin vaikeeta.

 

[Memory]

Kuolemaa kaikki kaipaa kuolemaa, hiljaista tietä pääsee itse kulkemaan kohti tuonelaan, olo on jälleen että paskaako tässä, missä on putinin osoite, voisin tilata maailmanlopun, shittiä kaikki taas

 

[Mendel]

Kaikki eivät kaipaa kuolemaa. Minä en kaipaa kuolemaa. Minä tiedän, että en halua tätä elämää. En kuitenkaan tarkkaan tiedä, mitä minä haluan. Tiedän vain että tämä elämä ei ole se, jota haluan.

Haluan kuitenkin, että on jotain. En halua, että olisi ei mitään. Apoteistina paras veikkaukseni on, että kuoleman jälkeen luultavasti = ei mitään. Tästä syystä en kaipaa kuolemaa.

Olen jo ollut ei mitään-tilassa sopivan kauan ennen syntymääni ja ehdin siinä vielä olla tarpeeksi kauan sitten kun lopulta kuolen.

Nyt pitäisi elää, mutta miten?

 

[jm82]

Kaikki eivät kaipaa kuolemaa. Minä en kaipaa kuolemaa. Minä tiedän, että en halua tätä elämää. En kuitenkaan tarkkaan tiedä, mitä minä haluan. Tiedän vain että tämä elämä ei ole se, jota haluan.

Haluan kuitenkin, että on jotain. En halua, että olisi ei mitään. Apoteistina paras veikkaukseni on, että kuoleman jälkeen luultavasti = ei mitään. Tästä syystä en kaipaa kuolemaa.

Olen jo ollut ei mitään-tilassa sopivan kauan ennen syntymääni ja ehdin siinä vielä olla tarpeeksi kauan sitten kun lopulta kuolen.

Nyt pitäisi elää, mutta miten?

Jep. Jotain mielekästä tekemistä vaikka, mutta ei oikein keksi. Vaikka jotain lukemista, mutta ei se tahdo oikein auttaa. Olen nyt 40 päivänä kävellyt vähintään 2000 askelta ja käynyt pari kertaa päivässä pihalla. Jotain pakollista tekemistä tulee pian ja saan sen varmaankin hoidettua. Jotain tälle masennukselle kumminkin täytyisi tehdä. Jossain vaiheessa kai tulee psykologin jutut kolmannen kerran.

Viimeinen Voxra tabletti on huomenna. Saa nähdä onko ylihuomenna ja myöhemmin jotain eroa. En huomannut saavani lääkkeestä oikein mitään hyötyä. Paitsi että ruokahalu on varmaan huonompi lääkkeen kanssa.

Kaikki tekeminen meinaa olla vähän tuskallista ja haluaisi jotain muutosta parempaan suuntaan.

 

[jm82]

Masennus poistui kivasti, koiran kanssa leikin eilen , tein ajoissa lumityöt nin on mukavan puhtaat väylät.
Aurinko paistaa melkein ainoana kaupunkina suomessa, pakkasta kivasti. nukuin 12h. kaverin lumilinko saatiin myyty sukulaiselle tulee hyötykäyttöön, ehkä päästään korjaamaan tietokoneella kaverin merssun viat. Hyvä päivä.

Ihan kivahan tuolla pihalla on käydä koiraa viemässä. Moottorikelkkojakin menee tuosta aika läheltä ja koira ei ole niitä ennen nähnyt. Valoisaan aikaan käyn pihalla, eli joskus kolmelta ja toinen kerta tahtoo venyä aika myöhälle 23 aikoihin. Lumityöt on oikeastaan tosi kivoja juttuja ja koira tykkää syödä sitä lunta. Joskus ensiviikolla täytyisi pakata täältä kamppeet kasaan ja imuroida, mutta uskon, että ei olisi mikään liian raskas juttu.

Tavallaan kiva kun ei tarvitse tehdä oikein mitään. Kahdestaan ollessa taas täytyy vähän jotain tehdä ja silloin masentaa vähemmän, mutta tavallaan kiva päästä lomallekin ja olla tekemättä mitään. Kunhan antaa koiralle ruokaa ja käyttää sitä kahdesti lenkillä haistelemassa. Tää kirjoittaminenkin on tavallaan ihan kivaa, mutta eihän sitä aina keksi mitään kirjoitettavaa. Se moottorikelkalla ajelu olisi varmasti mukavaa, mutta ei ole tullut sellaista hankittua. Ja moottoripyörällä voisi ajaa kesällä, mutta se on vaan jäänyt, kun ei ole muka jaksanut, ja koira rajoittaa moottoripyörällä ajamista. Onneks sentään autolla saa välillä ajaa.

 

[Mendel]

Kaikki yritys ja tekeminen tuntuu vaan johtavan siihen että asiat menee vaan huonompaan suuntaan. Parempi ettei yritä mitään. Kun pysyy vaan sängyssä niin ei mee mitään rikki.

Jos jotain pitäisi tehdä niin mietin ensin, että onko pakko vai voisinko kenties sen sijaan tehdä ei mitääniä. Ylipäätään pitäisi olla jotain, mitä kiinnostaisi tehdä ennen kuin tekee sen.

 

[jm82]

Itse peruin yhden menon, että ei tulisi ainakaan liikaa kiirettä. Nyt saa sitten "rennosti" löhöillä, kunhan tosiaan pari kertaa päivän aikana käy ulkoilemassa. Onneksi tuo vasen jalka on pysynyt suht hyvässä kunnossa, vaikka joskus onkin vähän kipeä. Rasitus ei ole ollut jalalle hyvä, mutta kävely on ollut ihan hyvä juttu jalalle. Syönkin vaan kahdesti päivässä, kun ei mitään suurta ruokahalua ole. Joskus paino pääsi vähän nousemaan, mutta jotain 7 kg oon taas saanut painoa pois, niin kauheasti mahaa ei enää ole. Kaupassa en käy hirmu useasti, kun kumminkin tulisi ostettua vähän karkkia ja sipsejä. Lisäksi aika vähän syön aina kerralla, niin ei pääse paino nousemaan. Toki jos on enemmän jotain ohjelmaa, niin sitten täytyy syödäkin enemmän. Eli huomaa että on tullutkin vähän nälkä.

Kalenterista katsoin että to, pe ja la päivinä sitä siivoamista tiedossa. Että vielä ei tarvitse tehdä oikein mitään. Ja kuun vaihteessa taas jotain juttua. Siinä nuo lähiajan suunnilmat ja siitä eteenpäin vielä vähän auki mitä sitä oikein tekisi.

Tuo tekeminen saattaa olla ihan kivaakin, vaikka etukäteen se meinaa ahdistaa, jos ei ole keksinyt helppoa suunnitelmaa mitä pitäisi tehdä. Saa puhdistaa auton lumesta ja vielä lehtiä lehtiroskikseen. Toivottavasti ei ole jarru jäätynyt autosta, kun hetken jumitti yksi rengas. Varmaan se aloittaminen on sitten haasteellista.

Voisi varmaan järjestää ja siivota vähän etukäteen, mutta ajattelen että tuossa kolmessa päivässä ehdin hyvin. Onneksi on melkein siistiä.

 

[ttjm]

Jos jotain pitäisi tehdä niin mietin ensin, että onko pakko vai voisinko kenties sen sijaan tehdä ei mitääniä. Ylipäätään pitäisi olla jotain, mitä kiinnostaisi tehdä ennen kuin tekee sen.

Tää on kyllä joskus tuttu tunne. Ei oikein edes tiedä mistä tulis parempi olo. Mulla toimii aika usein liikunta, vaikka senkin aloittaminen on aika väkinäistä. Ihan vaan tunnin kävely pihalla tuntuu vähän selvittävän päätä.

 

[Memory]

Kaikki eivät kaipaa kuolemaa. Minä en kaipaa kuolemaa. Minä tiedän, että en halua tätä elämää. En kuitenkaan tarkkaan tiedä, mitä minä haluan. Tiedän vain että tämä elämä ei ole se, jota haluan.

Haluan kuitenkin, että on jotain. En halua, että olisi ei mitään. Apoteistina paras veikkaukseni on, että kuoleman jälkeen luultavasti = ei mitään. Tästä syystä en kaipaa kuolemaa.

Olen jo ollut ei mitään-tilassa sopivan kauan ennen syntymääni ja ehdin siinä vielä olla tarpeeksi kauan sitten kun lopulta kuolen.

Nyt pitäisi elää, mutta miten?

Moi, en tiedä. samaa rataa. kun luisuu vaarallisesti siihen alakierteeseen että hokasee rumban:
"aamulla ylös-aamutoimet-koira ulos-sitten tietsikalle-syömään-iltikselle-jossain välissä koira ulos-tietsikalle-telkkaa vähän-nukkumaan"
seuraavana aamuna taas sama, toi kierre on pirullista.

Otin reisisärkyyn lyrican kävin kerholla, masennuin kun ennen olin iloinen ilopilleri, nyt tuntui että kaikki tahtoi olla hiljaa ja kuoleman temppelissä, en sanonut minäkään mitään, join kaffet, olin koneella ja poistuin vähin äänin, tunnelma taikka minä olen muuttunut siellä , ei saisi enää olla oma itsensä, vakavoitunut paikka, olenko jotenkin real-aikuistunut palaverin jälkeen, miksi muut saavat vitsailla jopa härskisti minä en enää, vaikka saisi niin ei huvita.

Yhden lyrican jälkeen kuin kännissä, yleensä siihen vaaditaan kaksi, pää vähän pöhnässä, onneksi sain viedä turren ulos lumikasaan, äsken illalla satoi peräti 10cm lunta, turren käytin pissillä sen jälkeen talon kolalla otin omat takapihan väylät puhtaaksi, turre tykkäsi että mitäs nyt? leikitäänkö me? eikö mennäkkään heti sisään? jippiiii, se nautti koko sielustaa, oli tosi onnellinen silmin nähden
"jippii me leikittiin yhdessä ulkona , eikä käyty vain pikapissalla"
hyvä käyttää koiraa ulkona 23:n aikaan ja leikkiä lumessa, ei ole ketään muita liikenteessä, saimme yhdessä nauttia lumesta, ehkä menen vielä uudestaan kun kerran turre tahtoo, vaikka kello tulee 00:00 eli sunnuntaita on jo, hyvää pyhäpäivää.

Kerran yhdessä kriisi tms. chatissa sisään mennessä porukat sanoo esim."moi" minä laitoin "Jumalan siunausta" niin heti oli joku kärkkä sanomassa "miksi sinä olet täällä ihmisiä vastoin heidän tahtoaan siunaamassa"

Pää on vähäsen "tööt" mutta järki kulkee, eli kohta lähdetään turren kanssa oikein leikkimään lumeen

Elämä on välillä kurjaa kun tietää että kuolema tulee varmasti, mutta ei tätä touhua kestä 100v enempää, kun hermot on riekaleina 50veenä niin tämä on sitten tässä, johan sitä on hermoparantolassa 100veenä, ei kiitos, hyvä että viikatemies tulee joskus.

En tykkää että lääkkeet tekee olon zombieksi, mutta parempi vaihtoehto se, kun että sekoan paniikissa.
Katselin äsken telkkaa koiran kanssa, huomasin että kynnet ovat taas liian pitkät ja hermostuttaa, eikun sitä mitä koko ikäni olen tehnyt, eli kynsiä puremaan, tuleehan lyhyeksi, mutta hermostollinen juttu tuo on, en kanna huolta, otan vain sen tapana, välillä leikkaan leikkurilla, nyt oli muuten vaan hermot kireellä ja purin ne sileeksi, eipä häiritse viikkoon ainakaan, ainoa että jos vetää kynsihermoon saakka niin on pirun kipeä pari päivää,sitä pitää varoa.

@jm82 niinpä, tämä tänne kirjoittaminen on minullekkin TODELLA tärkeää sekä terapeuttista, en ymmärrä, toiset ovat kerholla aivan sekaisin ja he pääsevät psykalle 5* viikossa, minä en koskaan, selviä siinä sitten yksikseen, onneksi on turva, jos tulee kova hätä jä lääkkeitä ei jaksa kiskoa niin soitan ea-polille hoitajalle että minulla on paha olla ja keskustellaan vähäsen, se on minun psykiatrini.

yksi täti kerholla on täysin sekaisin sekä raivona, en ihmettele, hän itse kertoi että pahinta oli elämässä 2viikon pakkohoito, se jo kertoo ettei ole kaikki kunnossa, jollei itse ymmärrä mennä hoitoon, jollei minulla olisi Turrea tulisin hulluksi, tosin siskokin joka sotkee mun elämän tekee mut hulluksi, se puhuu ihan älyttömiä
"niin syötät taas turrelle sitä ja tätä ja sitten menee taas 300e eläinlääkärille [ja sitten kiroat minulle]" jumakauta, pennin jeniä ei systeri ole laittanut koiran lääkäriin ja minulle itkee, sitten muistaa masentaakin "niin turrea ei enää ole ensi vuonna"

Ihan sama kun minä annan sille tuhka-uurnan joululahjaksi; "sinulla on 40 sairausta, en usko että näet ensi joulua, rakkaudella pikkuveljesi ja Turre hauva"

Sitten se sotki mun äidin muistot, äiskä nukkui poies 2008, ja tahdoin pitää kaikki muistot Hänestä tavaroineen päivineen, hän siitä sitten kun oli poissa niin pakkasi kaikki tavarat ja lahjoitti pelastusarmeijalle!!
minulle on enää Äidistä muistona hänen 3:t silmälasit, ei mitään vaatteita eikä muuta, tosi ilkeästi tehty.

Minusta on jo pitkään tuntunut että mun siskolla se on legot sekaisin, todellla ihmeellinen nainen, en keksi muuta sanaa....

Tää on kyllä joskus tuttu tunne. Ei oikein edes tiedä mistä tulis parempi olo. Mulla toimii aika usein liikunta, vaikka senkin aloittaminen on aika väkinäistä. Ihan vaan tunnin kävely pihalla tuntuu vähän selvittävän päätä.

Tuo tuntuu joskus "pahalta" kun joku neuvoo että esim. "Lähde lenkille, mene kirjastoon, käy sukulaisilla kahvilla jne..." usein on minulla hirveän negatiivinen asenne että älä sinä puutu minun elämääni, joku itse-kytkin kyllä on minulla olemassa, kun tarpeeksi makaa ja datailee niin koiraa katsoessa päättää että nyt annetaan laatuaikaa koiralle vaihteeksi jotain uutta ja kivaa, me mennään ulos ihan muuten vaan, tai että mä lähden kirjastoon katselemaa jotain kivoja kirjoja.

Kun on Skitsoidi persoonallisuus niin ei pahemmin välitä muista ihmisistä, nytkin yx lekuri sanoi että koska olet oppinut olemaan noi sosiaalinen niin tuo skitsoidi persoonallisuus diagnoosi ei enää päde, en tiedä onko jokin diagnoosi elämää parantava "ai minulla onkin tämä, ei ihme että olen jotenkin erinlainen"
varmaankin jos jokainen ihminen laitettaisiin psykalle niin voisi olla suuri %-määrä että heissä on "jotain vikaa".

Mutta ei kaikki ole samanlaista kuin meillä, paniikikohtauksia, itsetuhoisia ajatuksia ja kuoleman kaipuuta.
monet tahtovat puhua jollekkin mutta kuka jaksaa kuunnella koko ajan, siinä sel pulma

 

[ttjm]

Tuo tuntuu joskus "pahalta" kun joku neuvoo että esim. "Lähde lenkille, mene kirjastoon, käy sukulaisilla kahvilla jne..." usein on minulla hirveän negatiivinen asenne että älä sinä puutu minun elämääni, joku itse-kytkin kyllä on minulla olemassa, kun tarpeeksi makaa ja datailee niin koiraa katsoessa päättää että nyt annetaan laatuaikaa koiralle vaihteeksi jotain uutta ja kivaa, me mennään ulos ihan muuten vaan, tai että mä lähden kirjastoon katselemaa jotain kivoja kirjoja.

Kun on Skitsoidi persoonallisuus niin ei pahemmin välitä muista ihmisistä, nytkin yx lekuri sanoi että koska olet oppinut olemaan noi sosiaalinen niin tuo skitsoidi persoonallisuus diagnoosi ei enää päde, en tiedä onko jokin diagnoosi elämää parantava "ai minulla onkin tämä, ei ihme että olen jotenkin erinlainen"
varmaankin jos jokainen ihminen laitettaisiin psykalle niin voisi olla suuri %-määrä että heissä on "jotain vikaa".

Mutta ei kaikki ole samanlaista kuin meillä, paniikikohtauksia, itsetuhoisia ajatuksia ja kuoleman kaipuuta.
monet tahtovat puhua jollekkin mutta kuka jaksaa kuunnella koko ajan, siinä sel pulma

Joo tuo on ihan totta. Yritän aina itsekin laittaa kaikki ehdotukset niin, että "nämä auttoi mua", mutta eipä ne varmasti kaikille tehoa.
Kaikkein vaikeinta on just löytää ne pienetkin jutut millä olo paranee edes väliaikaisesti.

 

[Memory]

Joo tuo on ihan totta. Yritän aina itsekin laittaa kaikki ehdotukset niin, että "nämä auttoi mua", mutta eipä ne varmasti kaikille tehoa.
Kaikkein vaikeinta on just löytää ne pienetkin jutut millä olo paranee edes väliaikaisesti.

Huomenta, vaikeaa kun heti aamulla on mielessä "tahdon kuolla poies" ja melkein itkettää kun on vielä elossa, joku yrittää piristää lähdetään sinne ja sinne mun autolla, mennään mutta pahimmassa tapauksessa fiilikset ovat ihan maassa ja kaveri katsoo että mikä sua vaivaa, olit aiemmin sellainen ilopilleri nyt kun hautajaisissa, sitä vastaa ettei aina jaksa.
sitten jos erehtyy väärälle kaverille sanomaan että tahdon vaan kuolla hittoon täältä, ei ns. "terveet" ymmärrä, ne on heti että meinaatko tappaa itsesi? kamalaa, minä vien sinut heti ea-polille saamaan apua.

Mä vaan tahdon märehtiä hautausmaalla, mustien ristien keskellä ei jaksa, edes kuolemalle en kelpaa tällaisena, paskamainen olo

 

[jm82]

Tuo tuntuu joskus "pahalta" kun joku neuvoo että esim. "Lähde lenkille, mene kirjastoon, käy sukulaisilla kahvilla jne..." usein on minulla hirveän negatiivinen asenne että älä sinä puutu minun elämääni, joku itse-kytkin kyllä on minulla olemassa, kun tarpeeksi makaa ja datailee niin koiraa katsoessa päättää että nyt annetaan laatuaikaa koiralle vaihteeksi jotain uutta ja kivaa, me mennään ulos ihan muuten vaan, tai että mä lähden kirjastoon katselemaa jotain kivoja kirjoja.

Kun on Skitsoidi persoonallisuus niin ei pahemmin välitä muista ihmisistä, nytkin yx lekuri sanoi että koska olet oppinut olemaan noi sosiaalinen niin tuo skitsoidi persoonallisuus diagnoosi ei enää päde, en tiedä onko jokin diagnoosi elämää parantava "ai minulla onkin tämä, ei ihme että olen jotenkin erinlainen"
varmaankin jos jokainen ihminen laitettaisiin psykalle niin voisi olla suuri %-määrä että heissä on "jotain vikaa".

Mutta ei kaikki ole samanlaista kuin meillä, paniikikohtauksia, itsetuhoisia ajatuksia ja kuoleman kaipuuta.
monet tahtovat puhua jollekkin mutta kuka jaksaa kuunnella koko ajan, siinä sel pulma

Itse kävin joskus kirjastossa ja siellä tuli vaan jotenkin tuskainen olo. Ei pystynyt kunnolla keskittymään. Lähdin sitten pois, kun ei siitä lukemisesta tullut oikein mitään. Nyt on kyllä jotain eri lääkkeitä, että olo voisi olla vähän parempi.

Niin ja ne hautajaiset ja niiden jälkeinen kahvittelu juttu oli aivan kaameita. Silloin alkoi tulla jotain paniikkikohtausta ja ei pystynyt kunnolla hengittämään, kun ilma tuntui jotenkin pilalliselta. Heti yksin pihalla ollessa oli paljon parempi olo, kun ilmakin oli raitis ulkoilma. En sitten enää mennyt sinne takaisin, vaan ajelin pois.

Nyt lääkkeet tietysti vähän auttaa, mutta huono olo silti kokoajan. En tiedä onko sitten aamut hankalin juttu ja myöhään illalla voisi olla vähän parempi.

Tiistaina oli verikoe. Escitalopram masennuslääkkeen pitoisuusmittaus. Ja lääkäri kun ei anna nostaa lääkettä yli maksimirajan. Epäilen että sieltäkin tulee hyvä tulos, mutta olo on silti huono. Tuota lääkkeen pitoisuutta ei ole ennen mitattu ja lääkäri puhui, että lähetetään kauemmaksi tutkittavaksi. Jännästi lääkäri joskus sanoi että ei huomaa niin masentuneisuutta. Mutta kai sitä kumminkin täytyy olla, kun on vaikea masennus ja olo ei ole yhtään parantunut muutaman vuoden aikana. Eihän sitä masentuneisuutta aina näy ulospäin? Onneksi silti ovat uskoneet ja vakuutusyhtiökin on hyväksynyt määräaikaisen eläkkeen.

Kohta on psykologin työkykyarvio kolmannen kerran ja nuohan tehdään maks 2 vuoden välein. En tiedä tekisinkö kiusallani ne älykkyystestit huonosti, kun viimeksi tuli vähän keskimääräistä parempi tulos. Turhaanhan siinä kilpailee, kun se on vaan testi. Toisaalta voihan testi mennä oikeastikin huonommin kuin viimeksi.

Periaatteessa voisin olla sosiaalinen, mutta sekään ei oikein kiinnosta yhtään. Edes koirakaan ei yhtään kiinnosta tai mikään muukaan oikeastaan. Mutta olen kumminkin koirasta huolehtinut, kun ennen ei ole ollut koiraa. Enkä tietysti halua uuttakaan hommata, kun siitä olisi vaivaa. 9v ja rokotukset vaan ja muuten säästynyt vielä eläinlääkäriltä. Ainakin etutassujen kynsiä täytyisi leikata. On varuilta kuonokoppa, niin koira ei pääse puremaan sormia aivan linttaan. Kuonokopan kanssa leikkaaminen on ainakin turvallista ja koira vähän kuin alistuu kohtaloonsa. Lopuksi voi antaa jotain ruokaa palkinnoksi.

Kahvi ja ruoka piristää vähän, mutta ei ole tullut syötyä tänään vielä mitään. Kokeilin myös sitä että en juo kahvia ollenkaan, vaan aamusta teetä tilalle. Ihan hyvin onnistui. Onneksi tänään meni viimeinen Voxra, niin jos ruokahalu vähän palautuisi. Ilmeisesti ahdistuksen takia jaloissa tuntuu vähän kipua ja kuumotusta. Ja vaikka ruokailu venyy, niin tulee syötyä silti kahdesti päivässä, että kokonaan en ole jättänyt syömättä.

 

[Vispersson]

Tuo pienienkin rästihommien hoitaminen on kyllä sellainen asia mikä kohentaa mielialaa kummasti kunhan vain saa ensin aloitettua. Ihan perus tiskaaminen tai siivoaminenkin auttaa, kun tietää että sai tehtyä jotain hyödyllistä. Omat harrastukset eivät ole jaksaneet kiinnostaa niin opintojen deadlinet antaa sitten onneksi jotain pakollista tekemistä, jotka osoittautuukin pitemmän päälle jälkeen ihan mukaviksi hommiksi. Muuten tuleekin sitten aikalailla pyöriteltyä peukaloita ja mietittyä koko päivän että mille sitä alkaisi. Liikunta on kyllä myös yksi parhaista keinoista kohentamaan mielialaa. Sain vihdoin aikaiseksi käytyä katselemassa polkupyöriä ja kunhan runko saapuu ulkomailta liikkeeseen niin pääsee taas aloittamaan lenkkeilyt.

Seuraavaksi pitäisi varmaan alkaa terapeuttia etsimään, kun oli viimeinen psykologikäynti perjantaina. Unohtunut ihan kokonaan, kun vuodenvaihteen jälkeen on ollut taas parempi kausi ja olen saanut taas rakennettua rutiineja takaisin. Vähän kyllä kuitenkin mietityttää kuinka pahasti omavastuuosuus kävisi kukkaron päälle, jos tapaamisia olisi vaikka parikin kertaa viikossa. Näin parin lorvimispäivän jälkeen kyllä kuitenkin huomaa, että alkaa taas samat syksyn fiilikset puskea esiin, eli ihan mielelläni kuitenkin terapiassa kävisin. Ihan jo senkin puolesta, että vaikka nyt onkin parin viikon jälkeen vielä ihan hyvä olo, niin samoin on käynyt joka loman jälkeen eikä se ole kovin kauaa kestänyt. Lääkityksen suhteen olen pitkälti muuttanut mieleni, kun olen huomannut miten paljon pystyn rutiineilla vaikuttamaan omaan oloon.

 

[Zerrod]

Huomaa kyllä että estot vähän karisee tässä matkalla, yleensä yritän hillitä itteni kylillä mutta tänäänkin lenteli ärräpäät ku kuskinpuolen oven lukko ei auennu ja potkasin myös ovea ja sisälle päästyä lämäsin sen aikamoisella voimalla.
Tais sitten ite auto vain vituttaa niin paljon

 

[Memory]

@jm82 miun koira antaa kivasti tehdä mitä vaan esim. leikata kynnet, pitää vaan varoa ettei pääse repimään tassua irti kädestäni sitten lähtee koko kynsi irti ja sitten on paikat veressä,en tiedä masennuksesta että olisiko näin että joskus sitten wanha "parantuu" mutta lääkkeitä kun kokeillaan ajaa alas niin ei onnaa, tulee viekkarit jossain vaiheessa vai onko näin että masennus onkin sitten pysyvä=vielä päällänsä.
Minä kirjastossa katselen vain kuvia ja luen dokumentteja mm. autoista, jotain tietotekniikka juttuja välillä katon mutta pelit ei kiinnosta. en siellä pitkään viihdy lehtienlukusalissa, tulee "teennäinen" olo vähän paha kun pitää olla paikoillaan, mutta hyllyjen välissä on kiva vaeltaa ja katsetta että mitäs tuokin opus pitää sisällään, tietty tärkeä on aiheet, ei mitään politiikkaa ymss. vaan lähinnä tekniikka, kielet, uskonto, siinä ne on.

Minulla sentään koira pitää elossa, kun se tuossa tietsikan vieressä makaa usein katson että jaah, pitää lopettaa ja leikkiä senkin kanssa, en minäkään tykkäisi jos toinen vaan olisi jossain muualla ja minä yksin.

Kaupassa ja apteekissa käynti on todella positiivinen ei-työläs tekeminen.

Huomaa kyllä että estot vähän karisee tässä matkalla, yleensä yritän hillitä itteni kylillä mutta tänäänkin lenteli ärräpäät ku kuskinpuolen oven lukko ei auennu ja potkasin myös ovea ja sisälle päästyä lämäsin sen aikamoisella voimalla.
Tais sitten ite auto vain vituttaa niin paljon

Mulla kanssa samaa, en tiedä, isäpuolesta kun päästiin eroon alkoi vapaus 1984-> siitä lähtien masiksen jälkeen/kanssa on mennyt liian lujaa, olettaa liikaa verraten ns. taviksiin 30-40vuotiaisiin, vanhemmat kyllä ymmärtää mutta nuoret ei, tulee vähän välistä suusta jotain mitä etenkin 20-30vee naiset ottavat itseensä, ei ole minun vika jollei heillä ole kaikki kotona, on väärin olettaa että kaikkien pitäisi elää yhden ihmisen "mieliksi" mukaisesti, sitä varten on psykat jotka kertoo tämän ryhmän henkilöille että maailma on tällainen opi siihen, eikä että muuta 6miljardia ihmistä muuttuu Sinun takiasi

Jollen ole nukkunut tarpeeksi palaa päreet kaikkeen, ½ unissaan on väsy, pakko herätä, sitten törmäät ensiapu kaappiin ja teet sitä ja tätä ja kaikki tuntuu menevän pieleen ja sitten tulee joku pieni asia ja kattila kiehuu yli, normisti tuollainen naurattaa mutta yliväsyneenä kautta vihaisena ei sitten yhtään.

 

[Memory]

Kuuntelen just känny-radiolla kuulokkeilla yle vegaa 21.01 23:20 alkoi ruåttis Paniikkikohtauksista kertoa juttu, miten se vaikeuttaa nuorilla työntekoa ym. mielenkiintoinen, kaverilla alkoi vasta 25v mulla jo 18veenä

Tärkeintä kuulemma on että syö terveellisesti sekä nukkuu hyvin..

 

[Memory]

Heippa kivat masis ihmiset, mitä kuuluu päivään? kannoin 22.pv 8kg ruokaa himaan oikealla olkapäällä niin vasen tuli yön jälkeen kipeäksi, otin siihen 2*75 lyricaa ja pää oli todella sekaisin, ei koskaan ennen , nooh nukutti sitten hienosti, 23-10 välisen ajan

Käväsin kerholla, kun olen käynyt 13vuotta niin ei sitä noin vain lopeteta, tuli taas uusi asiakas sain kunnian ottaa hänet vastaan, tietysti asiallisesti, ettei taas kukaan ala valittaa, yx ämmä se joka käski tungea nyrkin perseeseen sanoin hälle "trevlig att träffas" urputti "puhutaanko täällä ollenkaan suomea" FITTU, jollei 2-kielisessä maassa saa puhua ruåttii niin menkööt toikin ämmä navettaan, itte se höpöttää ruåttiin kun on sillä päällänsä, ei ole minun vika jos toisilla menee välillä huonosti, turha siitä nostaa älämölöä että nyt pitää olla kaikki minun mielikseni. aivan turhaa!

Tykkään usein hassutella kuten sanomalla "näen pieniä punaisia elefantteja hississä" tms. se tuo monelle (enemmälle väkeä) hymyn huulille kuin näille murjottajille.

Kohta se on taas perjantai ja kohta jo helmikuu ...

 

[Eliasta Pani Karhu]

Itsellä ollut kyl helvetin vaikeaa, oikeastaan kohta jo vuoden. Viime viikolla kävin psykiatrilla ja hän määräsi vähän vahvempia lääkkeitä kuuriluonteisesti, että saisin ahdistuksen alas, jotta voimme jatkaa sitten rauhallisemmalta pohjalta, mutta eipä tuo mitään ole auttanut. Pitää tänään laittaa viestiä ettei kuuri tehoa.

Mutta tuohon aiempaan ,testosteronitasojen mittaukseen, sain labroja (en ole varma edes että mitkä kaikki viittaa testoihin), mutta ne pari mitä tiedän olivat alle viitearvojen.

Testo,vap,lask massasp (vapaat testot?) - 154 pmol/l (viitearvo 230 - 575 pmol/l)
S-Testosteroni massaspek 8.4 nmol/l (viitearvo 10 - 38 nmol/l)
SHBG kai normaali 21 nmol/l (viitearvo 14 - 71 nmol/l)

Joten saa nähdä mitä lekuri sanoo, pitääköhän jotain tutkia lisää tms.

Muuten elämä on ollut kyllä aika helvetillistä, ehkä pitää tännekin tulla avautumaan pitkästä aikaa. Tuntuu että ahdistusta on niin paljon että ratkean kohta ja samalla kun pitää työelämässä olla + perheen kanssa viettää aikaa niin on ollut aika helvetillistä aikaa. Lääkkeitäkin testattu jo varmaan 4 eriä kesän jälkeen ja uutta tulossa. Tuntuu ettei oikein minkäänlaista toivoa saa mistään suunnalta..

 

[Mendel]

Eli siis ensin työterveys antoi mulle saikkua kolme kuukautta... sitten ne alkoi puhumaan että voisit hakea vakuutusyhtiöltä ennakkopäätöstä työkokeilusta. No sitte mä menin työterveyshoitajan kanssa täyttään lomaketta ja se ohjas mua kohta kohdalta sen täytössä, otti lomakkeen, otti lääkärinlausunnon, otti kolmikantaneuvvottelun kuvauksen (joo ei suoriudu töistä) ja laitto kirjekuoreen.

No sitte tuli ilmoitus vakuutusyhtiöltä että homma ok, soitto sinne, laittavat paperit henkilöstövälitysfirmalle, jonka edustaja soittaa ja ilmoittaa ajan jolloin voin tulla aloittamaan työkokeilusuunnitelmaa.

Sitten kun meen sinne tapaamiseen niin tää henkilöstövälitysfirman edustaja kysyy sen kysymyksen: Onko nyt tää oikea aika tälle? Oletko valmis.

Eikö hitto toi ois pitänyt kysyä jo työterveydessä? Ei mulla ole aavistustakaan olenko valmis. Eikä mitään ideaa siitä mitä työtä voisin alkaa kokeilla. Luulin että se työkokeiluvalmentaja antaisi jotain vaihtoehtoja. Kaipa mä sitte en ole valmis.

Voiko joutua johonkin karenssiin sairaspäivärahalta siitä jos ei uskallakaan mennä kuntoutuksen mukaiseen työkokeiluun?

Voi ristus tätä sontaa. Mut tökättiin tommoseen putkeen liukumaan alas kohti mystistä uutta työtä ja sitten loppumetreillä tuleekin stoppi että kiipeepä takas ylös, ei oo pahasti liukasta.

 

[jm82]

Mullehan lääkäri puhui jostain työkokeilusta. Ja olikohan vielä niin, että vanhassa työpaikassa ilman palkkaa. Saisi vaan korotettua määräaikaista eläkettä tilalle ja oma eläke ei siitä työkokeilusta mihinkään kertyisi.

En oikein usko että tuosta mitään karenssia pääsisi tulemaan. Pääasia on että olet sairauslomalla katkeamattomasti ja jatkuvasti. Sun ei ole mikään pakko mennä työkoleiluun, jos et halua tai et pysty. Olethan kerran sairauslomalla, ja ei silloin kannata itseään liikaa rasitaa, vaan pääpaino pitäisi olla se paraneminen.

Nyt eka olet vuoden sairauslomalla. Sitten on mahdollista siihen kuntoutustukeen, joka voi olla työkokeilu tai määräaikainen eläke. Ei sinne työkokeiluun ole mikään pakko mennä tai suostua vaan voit kyllä olla ihan normaalisti sairauslomalla. Siihen töihin ilman palkkaa voi sitten mennä, jos nyt välttämättä itse haluaa. Ja pitäisi olla varmaan joku oikein mielekäs työpaikka, ja koska työpaikan ei tarvitse maksaa sinulle tai kellekään muullekaan yhtään palkkaa. Vakuutusyhtiö siis maksaa korvauksen. Kuulostaa nyt just vähän siltä, että lääkäri olisi kiirehtinyt liikaa. Ainakin nyt ekan 12kk saat olla normaalisti sairauslomalla. Sen jälkeen saat ansiosidonnaista, jos siis vakuutusyhtiö ei hyväksy sinulle määräaikaisen eläkkeen (kuntoutustuen) maksua.


Saat siis sairauspäivärahaa, kun olet normaalisti sairauslomalla. Varmaan lääkärille kannattaa mennä valittamaan, että työkokeilu ei nyt vaan millään onnistu. Liian raskasta.

Se kuntoutuksen aika on siis vasta sitten kun se noin 12kk sairausloma on loppu. Sitten saat eläkettä, jos vakuutusyhtiö sattuu sen hyväksymään. Itsellä hyväksyi. Eläke tulee toki vain määräaikaisena. Eka lyhyissä pätkissä ja nyt viimeksi sain 12kk eli aika huiman pitkästi.

 

[Joneill]

Itsellä ollut kyl helvetin vaikeaa, oikeastaan kohta jo vuoden. Viime viikolla kävin psykiatrilla ja hän määräsi vähän vahvempia lääkkeitä kuuriluonteisesti, että saisin ahdistuksen alas, jotta voimme jatkaa sitten rauhallisemmalta pohjalta, mutta eipä tuo mitään ole auttanut. Pitää tänään laittaa viestiä ettei kuuri tehoa.

Mutta tuohon aiempaan ,testosteronitasojen mittaukseen, sain labroja (en ole varma edes että mitkä kaikki viittaa testoihin), mutta ne pari mitä tiedän olivat alle viitearvojen.

Testo,vap,lask massasp (vapaat testot?) - 154 pmol/l (viitearvo 230 - 575 pmol/l)
S-Testosteroni massaspek 8.4 nmol/l (viitearvo 10 - 38 nmol/l)
SHBG kai normaali 21 nmol/l (viitearvo 14 - 71 nmol/l)

Joten saa nähdä mitä lekuri sanoo, pitääköhän jotain tutkia lisää tms.

Muuten elämä on ollut kyllä aika helvetillistä, ehkä pitää tännekin tulla avautumaan pitkästä aikaa. Tuntuu että ahdistusta on niin paljon että ratkean kohta ja samalla kun pitää työelämässä olla + perheen kanssa viettää aikaa niin on ollut aika helvetillistä aikaa. Lääkkeitäkin testattu jo varmaan 4 eriä kesän jälkeen ja uutta tulossa. Tuntuu ettei oikein minkäänlaista toivoa saa mistään suunnalta..

Juu nuo on alhaisia ja voi hyvin selittää ahdistuksen. SHBG ihan ok sinänsä, siihen vaikuttaa elintavat ja ruokavalio enimmäkseen. Jos satut saamaan korvaushoitoa niin alhaisempi SHBG muistaakseni tarkoitti sitä, että kroppa käyttää testosteronia nopeammin.

Oliko esim seuraavia myös mitattu?:
S-FSH
S-LH
S-PRL
S-E2 tai herkkä estradioli

Onko aikaisemmin otettu perusverenkuva ja kilpirauhasarvot? Entä rautatasot?

Noista saa ainakin käsitystä mistä alhaiset tulokset voisi johtua - periaatteessa kaksi vaihtoehtoa, kivekset tai aivoperäinen ongelma.

Itse tuli tehtyä kokeilu omalla kropallani ja lopetin kaikki kofeiinipitoiset juomat. Olin ennen suurkuluttaja pepsi maxille ja erilaisille energiajuomille. Kolmessa kuukaudessa omat tasot normalisoituivat tekemättä mitään muita muutoksia mikä on aika outoa, mutta olen itse erittäin iloinen. Pieni haitta jättää nuo pois.
Omat tasot olivat:
Kokonaistesto 13.4 > 2kk päästä 16.6 > 3kk päästä 21.3 (suurin lukema mikä ikinä mitattu minulla, 5v sitten ensimmäisen kerran mitattu 17 ja sen jälkeen alempia)
Vapaa testo 207 > 2kk 273 > 3kk 345
SHBG ollut aikaisemmin 34, nyt oli 29-30

Nyt enää rautavarastot itselläni luultavasti aiheuttaa väsymystä, tästä tuli googleteltua vasta eilen ja optimaaliset lukemat olisivat ilmeisesti lähempänä 100.
S-Ferrit 47 ug/l (30-400)
Hemoglobiini on aina ollut hyvällä tasolla (162 viimeksi), mutta ferritiiniä en ole ikinä huomannut aikaisemmissa testeissä.

Pikkuhiljaa eteenpäin, olo jo itselläni huomattavasti parempi. Toivottavasti saat nopeasti jatkotutkimukset ja mahdollista hoitoa, tuo odottelu on pahinta.

 

[Mendel]

Tosi ristiriitaiset ajatukset sen työkokeilun suhteen. Ensinnäkin kun sinänsä ei ole mitään ajatusta tai ideaa vielä että mitä se voisi olla.

Toisaalta haluaisin olla yhteiskunnalle hyödyksi jotenkin ja kotona olo ahdistaa jatkuvien remonttihärdellien takia eli olisi hyvä olla päivittäin poissa kotoa.

Toisaalta pelkään että olisin huono siinä hommassa, mokaisin vaan jotain, mulle naurettais/suututtais siellä työpaikalla ku oon niin surkee, särkisin jotain, nolaisin itseni, pettyisin ja masentuisin siitäkin vielä pahemmin.

 

[ttjm]

Tosi ristiriitaiset ajatukset sen työkokeilun suhteen. Ensinnäkin kun sinänsä ei ole mitään ajatusta tai ideaa vielä että mitä se voisi olla.

Toisaalta haluaisin olla yhteiskunnalle hyödyksi jotenkin ja kotona olo ahdistaa jatkuvien remonttihärdellien takia eli olisi hyvä olla päivittäin poissa kotoa.

Toisaalta pelkään että olisin huono siinä hommassa, mokaisin vaan jotain, mulle naurettais/suututtais siellä työpaikalla ku oon niin surkee, särkisin jotain, nolaisin itseni, pettyisin ja masentuisin siitäkin vielä pahemmin.

Oma ajatus on yleensä masentuneena juuri tuo epäily epäonnistumisesta jollain tapaa. Sitten kuitenkin yleensä kaikki menee ihan ok. Ne epäonnistumisetkaan ei itseasiassa ole olleet niin pahoja mitä se epäonnistumisen pelko ennen yrittämistä.
Nämä on tietty taas vähän yksilöllisiä juttuja

 

[jm82]

Tosi ristiriitaiset ajatukset sen työkokeilun suhteen. Ensinnäkin kun sinänsä ei ole mitään ajatusta tai ideaa vielä että mitä se voisi olla.

Toisaalta haluaisin olla yhteiskunnalle hyödyksi jotenkin ja kotona olo ahdistaa jatkuvien remonttihärdellien takia eli olisi hyvä olla päivittäin poissa kotoa.

Toisaalta pelkään että olisin huono siinä hommassa, mokaisin vaan jotain, mulle naurettais/suututtais siellä työpaikalla ku oon niin surkee, särkisin jotain, nolaisin itseni, pettyisin ja masentuisin siitäkin vielä pahemmin.

Se työkokeiluhan voi olla sitä vanhaakin työtä. Sehän ainakin olisi tuttua. Itselle ei ole koskaan ehdotettu mitään muuta. Toisaalta se vanha työ oli liian vaarallista ja en saanut olla siellä enää. Tuli liikaa kaikkia työtapaturmia ja tuli myös liian kalliiksi työnantajalle.

Periaatteessa kai voisivat uudelleenkouluttaa. Mutta vakuutusyhtiö ei kai hyväksyisi sitä, koska masentuneena en kumminkaan pystyisi olla töissä ja kallis uudelleenkoulutus olisikin ollut aivan turhaa. Opiskeluhan olisi ihan kivaa, mutta se ei kai sitten vaan käy.

Vähän siis haastavaa, että mitä sitä pitäisi tehdä.

Toki jossain kivassa työkokeilussakin voisi oppia jotain uutta, mutta ei ole kyllä ehdotettu mitään mitä voisi tehdä. Ilmeisesti jossain pajalla olisi jotain puutöitä, mutta siitä ei saisi yhtään mitään rahaa, kun ei ole edes työkokeilua. Ja muutenkin jotenkin kuulostaa humpuukilta orjatyöltä. Mieluummin kokeilisi jotain oikeaa työtä, jossa olisi edes vähän jotain järkeä. Pitäisihän siinä työssä jotain haastettakin olla, että ei olisi sitä samaa vanhaa paskaa. Mutta toisaala ei oikein jaksa mitään kunnolla, niin oonkin sitten vain lomaillut. Joskus joutuu jopa nukkumaan vähän, jos väsyttää. Ja lääkkeistä huolimatta olo on välillä vähän heikko. Lääkkeet toki auttaa hyvin paljon, tai ei ainakaan ilman tulisi enää toimeen. Ainakin se uni on tärkeää ja se että ei olisi aivan liikaa ahdistunut.

Onko sulla ollut vielä työkykyarviota? Mulla ilmeisesti tehdään kolmannen kerran, kun nuo testit voidaan tehdä aikaisintaan 2 vuoden välein. Tulokseski viimeksi tuli että on vain väliaikaista ja pitäisi parantua. Ja että vanha työ olisi kiellettyä ja samoin yövuoro. Se vaan jos työterveys ei ole osannut puuttua ajoissa voi olla hankalaa sitten. Sen verran pysyvältä itsestä vaikuttaa. Jos olisin saanut hyvät lääkkeet vaikka vuoden aikaisemmin, niin omasta mielestä voisi olla vähän parempi juttu. Meillä se työterveys on perinteisesti ollut sellainen, että eivät ole tehneet mitään.

 

[jm82]

Toisaalta pelkään että olisin huono siinä hommassa, mokaisin vaan jotain, mulle naurettais/suututtais siellä työpaikalla ku oon niin surkee, särkisin jotain, nolaisin itseni, pettyisin ja masentuisin siitäkin vielä pahemmin.

Oma ajatus on yleensä masentuneena juuri tuo epäily epäonnistumisesta jollain tapaa. Sitten kuitenkin yleensä kaikki menee ihan ok. Ne epäonnistumisetkaan ei itseasiassa ole olleet niin pahoja mitä se epäonnistumisen pelko ennen yrittämistä.
Nämä on tietty taas vähän yksilöllisiä juttuja

Itsellä vaihdettiin työpistettä. Mutta jo töihin ajaessa masensi aivan pirusti. Näki myös vanhoja työkavereita ja sekin vitutti. Sekin masensi että tuli sellaiset verhot, että taivasta ei näkynyt ollenkaan, vaan pelkkää harmautta. Työkavereita oli myös kuollut ja työpaikkakaan ei ollut heitä muistanut, kun yksi oli ehditty laittaa jo varhaiseläkkeelle ja kuoli sitten. Jotain toista kyllä osattiin muistaa kun kuoli syöpään, mutta ei ollut eläkettä saanut ja ehti kuolla pois.

Jossain myös kunnioitetaan työntekijöitä vähän paremmin. Ei siis saisi enää vanhaan työpaikkaan palata. Mutta toisaalta ei sitä mitään muutakaan osaa. Siksi vähän hankalaa. Itse en kyllä haluakkaan mihinkään töihin enää koskaan.


Minulla itsellähän ei ollut oikein mitään ajatuksia, mutta töissä meni valitettavasti juuri noin, kuten lainauksissa.

Se on toki paljon siitäkin kiinni, että mitä se oma työ sitten on. On niin erilaisia. Alkuperäinen pomo osasi ainakin "vittuilla" kun eihän niistä töistä vaan mitään tullut. Olin varmaan taakka hänen mielenterveydelleen ja löi ihan pelleilyksi.

 

[Mendel]

Se työkokeiluhan voi olla sitä vanhaakin työtä. Sehän ainakin olisi tuttua.

Kolmikantaneuvottelussa tuli pomolta aika jyrkkä "joo, ei suoriudu". Eli vanha työtehtävä on no-go. Eikä valtakunnallisella isolla yrityksellä ole kuulemma myöskään mitään muuta tehtävää tarjolla minulle. Vanha työpaikka on siiis pois suljettu.

Onko sulla ollut vielä työkykyarviota?

Mitään täsmälleen sillä nimellä kulkevaa byrokratiapaperinivaskaa ei ole tullut vastaan. Lääkärinlausunnoista on käynyt ilmi että masennusta on. Mutta olisinko oikeasti työkykyinen? Ehdoton ehkä.

Mutta jo töihin ajaessa masensi aivan pirusti. Näki myös vanhoja työkavereita ja sekin vitutti.

Mä oon muun muassa tuhonnut facebook profiilini lopullisesti koska hävetti niin kun siellä ne työkaverit pörrää ja ne joutuu vielä raataan siinä duunissa, jota itse en enää kyennyt tekemään kun itse vaan löhöän kotona. Ja tulihan siellä kyllä sanottua kaikenlaista mitä ei olis välttämättä tarvinnut isommin huudella.

 

[jm82]

Kolmikantaneuvottelussa tuli pomolta aika jyrkkä "joo, ei suoriudu". Eli vanha työtehtävä on no-go. Eikä valtakunnallisella isolla yrityksellä ole kuulemma myöskään mitään muuta tehtävää tarjolla minulle. Vanha työpaikka on siiis pois suljettu.


Mitään täsmälleen sillä nimellä kulkevaa byrokratiapaperinivaskaa ei ole tullut vastaan. Lääkärinlausunnoista on käynyt ilmi että masennusta on. Mutta olisinko oikeasti työkykyinen? Ehdoton ehkä.

Samaa työnjohtopäällikkö itsellekin sanoi, kun kävin hänen luonaan, kun olin vielä töissä. Joku muu työntekijä soitteli ja valitteli, että hän on ollut äitiyslomalla, niin ei ole voinut puuttua asioihin.

Itse en ole vielä saanut potkuja. Mutta tiedostan kyllä, että en ole terve, enkä edes yritä mihinkään töihin sairaana. Ja jos ne potkut vielä joskus tulee, niin ei varmaan mitään mahda. En kyllä halua mennä minnekkään muuallekaan töihin enää sen jälkeen. Eli odottelisin oikeaa eläkeikää, tai sitä että parantuisin vielä. Nyt on vielä liian aikaista. Vaikka aikaa on kulunut jotain 4 vuotta. Mutta vain osan aikaa lääkkeiden kanssa.

Itse olin yksissä kolmikantaneuvotteluissa eka työkykyarvion jälkeen 4 vuotta sitten. Silloin psykologin mukaan masennusta ei ole, mutta olinkin vastannut aivan perseelleen kaikkiin rastitettaviin kysymyksiin. Lisäksi älykkyys ja joku työmuisti tai vastaava oli tosi huono, keskimääräistä huonompi. Sitten 2 vuoden päästä se älykkyys oli aavistuksen keskimääräistä parempi, mutta oli siinä joku puoliero. Eli yleissivistävät kysymykset meni huonosti. Laskeminen ja numerot taas hyvin, jos ei liikaa ahdistanut.

Voi siis hyvinkin parantua. Mutta itse tuon kokonaan paremman olon saaminen tuntuu olevan vaikeampaa.


Niin nyt muistinkin. Työnantaja halusi teettää nuo kaksi ekaa työkykyarviota. Jos suostut siihen, niin jos lääkäri on sitä mieltä että työt ei onnistu, niin työnantaja saa irtisanoa työntekijänsä. En tiedä tarvitaanko työkykyarvio myös siihen kuntoutustukeen, eli määräaikaiseen eläkkeeseen. Siitä en siis tiedä mitään. Ilman tuota työkykyarviota työnantaja ei voi kait lopettaa työsuhdetta. Psykologi siinä vaan kyselee jotain ja teettää rastitehtäviä. Muistaakseni testeissä otetaan myös aikaa, eli tulisi olla mielellään mahdollisimman nopea. Ei siis "saisi" jahkailla.

 

[Memory]

Oma ajatus on yleensä masentuneena juuri tuo epäily epäonnistumisesta jollain tapaa. Sitten kuitenkin yleensä kaikki menee ihan ok. Ne epäonnistumisetkaan ei itseasiassa ole olleet niin pahoja mitä se epäonnistumisen pelko ennen yrittämistä.
Nämä on tietty taas vähän yksilöllisiä juttuja

Toisista ei ole "ohjaajiksi"
- ei sitä ei tehdä näin, vaan kokeile tätä tapaa
tällainen ei-sopiva alkaa karjumaan "etkö sä tajua mitään, eikö järki sano että sitä ei tehdä tuolla tavalla!"

 

[Memory]

Hyvää ystävänpäivää.
Tähän masentuneen kuva ystävästä

Asiaan, yöllä mietin todella paljon itseäni, nyt otin sitten vaarin ja kirjoitin tietokoneelle ja tulostin 2*A4 paperille "ongelmat" ja omat mietteeni omasta itsestäni, lähinnä kuten yleensäkin , ongelmapuolista.

Nyt pitää luetuttaa psykalle ja katsoa että mitä tehdä.
Yksi pahemmista on rääväsuuteeni, tuttujen eikä vanhempien ihmisten seurassa olen tosi räävi suustani, eikä se sovi yhteisöllisiin tilanteisiin, nyt on intin jälkeen lähtenyt homma vähäsen lapasesta, koko ajan koen että
"koska tämäkin meni läpi niin lisätään pökköä pesään"

Sitten tulee (yleensä tutuille, ei koskaan vieraille), esim. sanonnat:
"Paljon onnea, kuolet huomenna"
"Annan Sinulle synttärilahjaksi Exitus setin sekä tuhkauurnan"

Siis karmea minkälainen olen tullut mieleltäni

Ei kukaan "terve" tuollaista haasta suustaan!

Sitten kun joku kertoo jotain "rakkaudesta" niin meikä heti vetää huutaen esimerkkiä:"kuten kukat ja mehiläiset" ja tuokin on sitten monelle liikaa PÖHG!!


Kävi tuossa "hauskasti", kun eräs terppa-lääkäri katsoi "Sinä syöt samoja lääkkeitä (masis) jo 30vuotta niin olisi kontrolli paikallaan" se piripää määräsi mut psykalle, siellä istuttiin ja mietittiin miksi syön lääkkeitä, turha keikka.

Nyt tarvisin psykaa papereitteni kanssa niin psyka-osasto sanoi kivasti että sulla ei ole hoitosuhdetta, otan yhteys yleislääkäriin joka laittaa lähetteen psykalle , ehkä pääset ensi vuonna sitten psykalle! Perkele!

Joku hemmo lääkäri on sitä mieltä että syön liikaa rivaa niin saa heti ajan ja lähetteen psykalle, sitten kun itse haluan ja tarvin 100:lla niin kestää vuoden

 

[Memory]

Piristi hirveästi kun käväsin joka torstaisella ruotsin kurssilla, kyllä ihmeesti auttaa kun näkee wanhoja koulututtuja.
Hyvää viikonloppua.

 

[EDI]

Onko kellään venlafaxin lääkkeestä kokemuksia
Ite mietin että kannattaako tota ottaa jos niin helposti tulee sivuoireita ja vieroitusoireita jos unohtaa ottaaa

 

[joku]

Onko kellään venlafaxin lääkkeestä kokemuksia
Ite mietin että kannattaako tota ottaa jos niin helposti tulee sivuoireita ja vieroitusoireita jos unohtaa ottaaa

Mulla on kokemuksia. Oli eka mielialalääke mulla. Söin isojakin määriä. Nyt menee vain vähän voxran kera. Hikoilu oli mulla alunperin se suurin sivuoire. Eikä se heti ala se vierotusoire eli pään sisäiset tuntemukset sähköiskuineen. Pari päivää pitää olla lääkerttä ottamatta, ennen kuin alkaa pää soimaan.

On sillä Venlalla hyviäkin puolia. Hyvä olo ja hymyily mulla ainakin lisääntyi. Ehkä vähän liikaakin.

 

[Memory]

Tänään psykalla käytiin mun öisiä muistiinpanoja 2/2 oli niin hyvää terapiaa ettei ole moneen yöhön tarvinnut ajatella mitään mistään että miksi ja miten, se terppa kun on niin hyvä että avaa koko sydämen sielua myöten niin tulee kaikki kokonaan avattua ulos, todella parantava vaikutus kun saa puhua ihmiselle joka todellakin välittää eikä vaan rahan takia duunia tee.

 

[Alceste]

No niin, kolme kuukautta saikkua takana ja tänään aloitellaan osasairauspäivärahan turvin 15h/viikko miltä työt maistuis.
Perjantaina menen TYKSiin neuromodulaation puolelle juttelemaan että saisko ketamiinia vaikka kun ei näistä napeista tunnu olevan mitään hyötyä pidemmän päälle.
On tää vaan turhaa.