Nyt on takana yli 1 000 ajoa Polestar 3:lla, joten autosta on muodostunut jonkinlainen käsitys. Edellinen auto oli 2021 Volvo XC90 kaikilla varusteilla, erinomainen auto vielä tänäkin päivänä. Kommenttini ovat lähinnä vertailua näiden kahden auton välillä.
Ensin tärkein, eli ajaminen. Ajaminen on yhtä kärsimystä, muttei kuitenkaan aivan niin ankeaa kuin 99%:lla muista autoista. Tämä huomioiden Polestar on erinomainen ajajan auto, ajoneuvon koko ja 2 600 kg omamassa huomioiden. Ohjaus on todella tarkka ja tunnokas, auto kääntyy mutkiin erinomaisesti. Nelivedolla on helppo ajaa luisussa liukkaalla ja rattimies voi laittaa myös ajoavut pois päältä. Itsellä riitti kertakokeilu, auto pyörähti miltei välittömästi perä menosuuntaan
Kiihtyvyys on kohtalainen (~4.5s 0-100 km/h), paikaltaan lähdettäessä tehoa selvästi rajoitetaan ohjelmallisesti. Maantiellä kuitenkin pääsee rekoista ohi vaivattomasti. Yhden polkimen ajo löytyy mutta sitä ei ole pakko käyttää. Ilmajousitus on Volvoon verrattuna jäykempi, löysimmälläkin asetuksella pykälän turhan jämäkkä minulle. Siinä missä Volvo meni noppakivikadulla tai huonopintaisella tiellä kuin lentävä matto, Polestarin alusta ei epätasaisuuksia yhtä hyvin suodata. Silti sanoisin Polestarin alustan olevan erinomainen jos viitsii hiljentää huonoimmissa paikoissa.
Volvo XC90 ei missään nimessä ole meluisa auto, mutta Polestar on vielä huomattavasti hiljaisempi. Rengasmelu on eristetty todella hyvin, maantiellä ei huomaa eroa ajaako urassa vai sen vieressä. Lapsetkin kommentoivat auton olevan hiljaisempi. 130 km/h nopeudessa a-pilarin kohdalta kuuluu jonkin verran tuulen suhinaa, tätä ongelmaa ei Volvossa ollut edes 150 km/h vauhdissa. Huomioiden että paikallisella moottoritiellä suurin rajoitus on 100 km/h, ongelma on pienehkö.
Auton sisätilat tuntuvat laadukkailta, kovaa muovia on ainoastaan etuovien säilytyslokeroiden sisällä. Muutoin kaikki pinnat ovat pehmeitä materiaaleja. Miinusta tulee penkeistä, joiden päällyste on jotain WeaveTechiä. Eli muovia. Valitettavasti valmiiksi varusteltuun leasing-autoon ei saanut nahkapenkkejä ruksittua, toisaalta 6 000 euroa tuntuisi kova hinnalta hierovista nappanahkapenkeistä. Suomen talvessa penkkien materiaali tuntuu siedettävältä, katsotaan tilannetta uudestaan kesällä. Volvoon verrattuna penkistä puuttuu hieronta, ilmastointi ja sivuttaistuen säätö. Reisituen säätökin on halpuutettu manuaaliseksi. Silti penkeissä on erittäin hyvä istua pidempiäkin matkoja, vaikka ne eivät aivan XC90:n penkkien tasoiset ole.
Bowers & Wilkins-äänentoisto (Dolby Atmos-tuella) on erinomainen. Volvossa oli saman valmistajan äänentoisto, mutta kehitystä on vuosikymmenessä selvästi tapahtunut. Miinusta tulee puuttuvasta CarPlay-tuesta, ominaisuus tulee kuulemma päivityksenä vielä ennen joulua.
Auton avaimen voi lisätä suoraan Applen lompakkoon, jolloin erillistä avainkorttia ei tarvitse kantaa. Puhelin tai kello toimii avaimena vaikka virta loppuisi. Autoa lähestyttäessä ensin valot syttyvät ja kahden metrin etäisyydellä oven kahvat nousevat ylös. Lisäksi digiavaimen voi jakaa lapsille, he pääsevät autoon sisään omilla puhelimillaan. Ilman oikeutta ajaa autolla. Digiavain on ollut toimiva systeemi kaikkineen.
Pakollinen ylinopeusvaroitin ei ole mitenkään ärsyttävä, se piippaa ylinopeutta ajettaessa muutaman kerran ja hiljenee sitten. Halutessa ominaisuuden saa pois yhdellä painalluksella. Tarkkaavaisuushälytystä ei ilmeisesti saa pois päältä, mutta senkin kanssa voi elää. Katse saa harhailla kymmenkunta sekuntia ennen kuin auto piippaa kerran ja ilmoittaa että olisi parempi keskittyä ajamiseen.
Tilat ovat selvästi Volvoa huonommat. Taakse mahtuu aikuinen hyvin istumaan pääntilan ja jalkatilan puolesta, mutta polvikulma on on tiukka. Meidän perheessä takapenkillä matkustaa vain alle 165 cm pitkiä henkilöitä, joten polvikulma ei muodostu ongelmaksi. Isompi ongelma on tavaratila, laskettelusukseni eivät sinne mahdu. Eivät ne tosin mahtuisi kovin moneen muuhunkaan perheautoon. Eli viiden hengen laskettelureissuja varten on hankittava suksiboksi.
Dynaamisella ajotyylilläni ajettaessa ~20km/h yli rajoitusten autolla pääsee pikkupakkasessa matka-ajoa noin 400 km. Sisätilan lämpö säädetty 22 asteeseen, ratin lämmitys päällä samoin kuin osa penkinlämmittimistä sekä ilmastointi lähes täysillä. Matkaa tehdessä keskilatausnopeus oli ABC:lla 92 kW ladattessa lämmin akku 9% -> 70%. Teoriassa auton pitäisi tukea yli 200 kW-pikalatausta ja laturin kyljessä luki 150 kW, mutta todellisuus on näköjään jotain muuta. Toivoisin että autossa olisi 200 kWh akku ja todellinen latausnopeus 400 kW.
Ehdottamasti paras ominaisuus autossa on kuitenkin hinta-laatusuhde. Yksityisleasing 990 euroa kuussa kahden vuoden ajan ajomäärällä 15 000 km vuodessa. Huomioiden että auto maksaa näillä varusteilla omalla rahalla ostettuna yli 100 000 euroa, on leasingmaksu suorastaan halpa. Yhden 100 000 euron auton ostaneena en aio peltilehmään enää pääomia sitoa tappiota tuottamaan. Luulen että esimerkiksi uusi 60 000 euron VW ID.7 menettää arvoaan kahdessa vuodessa enemmän kuin mitä minä maksan autoilusta (23 760 €). Koska minulla ei ole jäännösarvoriskiä autoilu on paljon huolettomampaa. Mahdolliset naarmut ja kiveniskemät eivät jaksa kiinnostaa, samoin akkua voin latailla miten sattuu.
Model Y nelivetona olisi ollut varmaan se ykkös vaihtoehto, mutta 14k€ ero lopullisessa hinnassa helpotti päätöstä.
)
