Vinyyli, eli lp

[Huisaheikki]

Näinhän se tietenkin on, mutta suoravetosoittimen etu on siinä, että siinä ei ole kuluvia osia neulaa lukuunottamatta toisin kuin hihnavetoisissa, joissa hinha katkeaa jossakin vaiheessa.

Lp-levyjen laadussa on suuria eroja. Selitys taitaa löytyä masteroinnin laadusta. Sterling Soundia on pidetty alan parhaana, ja minulla onkin joitakin levyjä, joissa on heidän tekemä masterointi, ja voin olla siitä samaa mieltä.

Lp-levyjen laadussa todellakin eroja ja nykyisissä painoksissa huomattavasti enemmän vikoja kuten warppia tai epäkeskoisuutta. Tuntuu ettei 70-luvulta aina 90-luvulle ostetuissa levyissä juuri ikinä ollut minkäänlaista ongelmaa.

 

[FiveBridges]

Oliskohan nykyään vinyyleissä,sääntö eikä poikkeus,
kun tehdään uusintapainosten äänitykset Remasteroinnilla.

Sitten uudempana villityksenä vinyylit ovat jos minkäkin värisiä.
Coloured vinyl.

@ Onko kokemuksia ns Tangentiaalisoittimesta.

 

[Charun]

Sitten uudempana villityksenä vinyylit ovat jos minkäkin värisiä.
Coloured vinyl.

Ainahan niitä on värjäilty, levyissä käytettävä vinyyli kun on väritöntä itsessään, mustiin lättyihin on lisätty hiiltä..?

What You Should Know About Black vs. Color Vinyl | Discogs Digs

If you’re curious about black vs. color vinyl, this article breaks down the major differences between the two options for records.

www.discogs.com

 

[SweeneyTodd]

Ainahan niitä on värjäilty,

Tuossa varmaan tarkoitettiin sitå, että nykyään tuolla osataan rahastaa. Tai no varmaan on ennenkin, mutta tuntuu nykyään olevan enemmän sääntö kuin poikkeus, että on myynnissä väripainoksia vähän kalliimmalla.

 

[juhaa]

Tuossa varmaan tarkoitettiin sitå, että nykyään tuolla osataan rahastaa. Tai no varmaan on ennenkin, mutta tuntuu nykyään olevan enemmän sääntö kuin poikkeus, että on myynnissä väripainoksia vähän kalliimmalla.

Juuri näin. Olen keräillyt X, Y ja Z levyjä eli koko tuotanto, mutta kun yhdestä julkaisusta on nykyään se 5 eri versiota, niin aloin luovuttamaan tämän homman. Ei enää mitään järkeä. Ennen vanhaan saattoi olla se 1 tai 2 värilevyä, mikä sekin oli aika harvinaista.

 

[Vaateri]

Tuossa varmaan tarkoitettiin sitå, että nykyään tuolla osataan rahastaa. Tai no varmaan on ennenkin, mutta tuntuu nykyään olevan enemmän sääntö kuin poikkeus, että on myynnissä väripainoksia vähän kalliimmalla.

Värjättyjä, läpinäkyviä ja ties mitä kuvioituja on myös ihan perusversioissa, mitä en muista juurikaan tapahtuneen aikana kun LP oli vielä valtavirtaa.

 

[juhaa]

Värjättyjä, läpinäkyviä ja ties mitä kuvioituja on myös ihan perusversioissa, mitä en muista juurikaan tapahtuneen aikana kun LP oli vielä valtavirtaa.

En nyt ihan hahmota, mutta on varmasti tiäsminkävärisiätaikuvioisia julkaistu sinä ainoana julkaisuna, joka ollut se perus, mutta yleensä se spesiaali on muuta, kuin musta. Lähtien vaikka jostain Beatlesin whitestä.

 

[Vaateri]

En nyt ihan hahmota, mutta on varmasti tiäsminkävärisiätaikuvioisia julkaistu sinä ainoana julkaisuna, joka ollut se perus, mutta yleensä se spesiaali on muuta, kuin musta. Lähtien vaikka jostain Beatlesin whitestä.

Niin siis mulla ei yhtä Steve Vain kuvalevyä lukuun ottamatta ole kuin mustia levyjä ajalta ennen vuotta 1990, mutta ajalta jälkeen vuoden 2015 on useita värilevyjä, vaikken ole ostanut mitään spessuja vaan aivan ”tavallisia” uusien levyjen julkaisuja. Toinen juttu on sitten nämä 180 g levyt, joita tuntuu olevan myös huomattavan paljon ja aina se muistetaan mainita, vaikkei käsittääkseni ole mitenkään kevyempää parempi.

 

[JuhoN]

Niin siis mulla ei yhtä Steve Vain kuvalevyä lukuun ottamatta ole kuin mustia levyjä ajalta ennen vuotta 1990, mutta ajalta jälkeen vuoden 2015 on useita värilevyjä, vaikken ole ostanut mitään spessuja vaan aivan ”tavallisia” uusien levyjen julkaisuja. Toinen juttu on sitten nämä 180 g levyt, joita tuntuu olevan myös huomattavan paljon ja aina se muistetaan mainita, vaikkei käsittääkseni ole mitenkään kevyempää parempi.

180g tuntuisi olevan suorempia ja nämä ohkaisemmat taas enemmän käyriä omien havaintojen perusteella.

 

[Mawerick]

Laatuvaihtelu tuntuisi tosiaan olevan nykyään aika isoa. Toisaalta esim. jenkeissä nuoret ostavat älppäreitä vaikka heillä ei edes ole soitinta, joten tuskin valittavat.

 

[Huisaheikki]

Laatuvaihtelu tuntuisi tosiaan olevan nykyään aika isoa. Toisaalta esim. jenkeissä nuoret ostavat älppäreitä vaikka heillä ei edes ole soitinta, joten tuskin valittavat.

Tuo aina ihan yhtä naurettava ilmiö..ei edes löydy ymmärrystä levyjen ostamiseen ilman että niitä pääsee kuuntelemaan.
Jotkut keräävät levyjä vailla soitinta, säilyttävät ne muoveissa ja odottavat hintojen nousua.

 

[OskuK]

Aamun "kevennys":

En tiedä moniko näkee linkin, mutta varoittavaa tarinaa netitse ostettavista tuotteista, kyseessä siis levysoitin.
Tuossa on aika tavalla mustaa huumoria. Soitin ollut hienokuntoinen yksilö, lähtiessään, postitukseen...

muovikassissa ;-D

 

[hazaski]

Ok - tuollaisia riskejä en osannut edes kuvitella. Menee ohi aiheen, mutta onko yleisohjeistusta mitä ominaisuuksia levysoittimen tulee sisältää, jotta osaamatonkin osaa käyttää ja levyt eivät peruskäytössä hajoa ?

Lähinnä tuo neulapainon (Tracking Force) säätö on minusta tärkein ettei kaiverra vinyyliä pilalle, minusta tärkeimpiä mitä nyt äkkiä tulee mieleen:
- Neulapainon säätö
- Automaatti, puoliautomaatti vai manuuaalinen, haluaako nostella ja laskea neulaa itse
- Soittimen yleisyys, mitä yleisempi -> varaosia ja säätövinkkejä ja äänirasiasuosituksia netti täynnä
- hihnaveto vai suoraveto (tai välipyörä), suoraveto on kalliimpa toteuttaa ilman että moottorin värinä tulee läpi, käytännössä vaatii kalliita moottoreita. Halpaa suoravetosoitinta en itse ostaisi
- Muut ominaisuudet, tarviiko jotain sisäänrakennettuna, Phonoaste, BT yms.
- Minkälainen äänirasia on, äänirasian neula on kuluva osa, jos tehtaalla kiinni on joku nimetön random äänirasia, voi olla että se on huono eikä neulaa saa mistään. Aina sen voi vaihtaa joku ok perushyvä AT-VM95E on n.50e, mutta sitten tarvitaan niitä äänivarren säätöjä ja halua säädellä itse
- Onko jousitettu vai ei, jos on kelluva lattia -> voi tulla vieressä joraamisesta (kävelystäkin) jousittamattomaan soittimeen äänivarren pomppauksia. Uudet jousitetut maksaa paljon, koska harvemmat valmistajat tekee -> pyydetään premiumhintaa. Käytetyissä Dual 505 saa reiluun 200e, Philipsiä tai JVC halvemmallakin
- Levysoittimen rungon ja lautasen materiaali ja paino. Paino lisää vakautta (ja hintaa)

Melkein sanoisin että jos miettii vinyyliharrastuksen aloittamista eikä halua opetella säätöä, ei kannata aloittaa jos ei ole vanhastaan levyjä.

Tavan kansa kuunteli vuosikymmeniä vinyylejä ilman tarvetta millekään aurauskulmien säädölle. Toi Sony on peruskäyttöön varmasti oikein mainio ja ennen kaikkea helppo laite.

Kuitenkin niissä 70 ja 80-luvun soittimissa oli halvimmissakin (varmasti oli poikkeuksiakin) oli neulapainon säätö. Esimerkkinä omassa ekassa soittimessa, joka on Philipsin 70-luvun monitoimikampe, on kaikenkaikkiaan muovinen kampe muovisine äänivarsineen, mutta jopa siinä on neulapainon säätö ja arvon näyttö, eikä varmasti ole hintaluokan yläpäästä. Luulisin että silloin oli yleistä säätämiseen perehtyminen, koska oli pakko.

 

[Partis]

Melkein sanoisin että jos miettii vinyyliharrastuksen aloittamista eikä halua opetella säätöä, ei kannata aloittaa jos ei ole vanhastaan levyjä.

Kyllä mä' olen hyvin pärjännyt jo 7 vuotta audiotechnican lp-60 levarilla joka ei tarjoa muuta säätöä kuin kierrosnopeuden valinnan.
Useamman arvostelun ennen ostoa luin netistä ja katsoin ties kuinka monta videota tubesta ja tuo oli yleisen mielipiteen mukaan hyvä entry level soitin hintahaarukan halvimmasta päästä.
Tuosta oli kaikenlaisia testi videoita joissa just todettiin ettei stylus paina liian kovalla voimalla jne.
Hintaahan tuolla oli 160e joka ei tuntunut halvalta kun en tiennyt onko noiden levyjen kuuntelu joku nopeasti ohi menevä juttu vai ei.
No ei näköjään ollut, mutta en ole parempaakaan kaivannut kun mun korvaan äänenlaatu on ihan samaa tasoa cd levyjen kanssa joka tietenkin "tosi harrastajan" mielestä on varmaan suoranainen loukkaus

Alkaa vaan olemaan levyt kohtuu hintavia. Tänä vuonna mennyt yli 500 euroa ja sillä on saanut 15 levyä. Kallein oli eminemin uusin albumi joka oli 43e. Joku 36e alkaa olemaan aika perus hinta.

 

[TheoTumberson]

Melkein sanoisin että jos miettii vinyyliharrastuksen aloittamista eikä halua opetella säätöä, ei kannata aloittaa jos ei ole vanhastaan levyjä.



Kuitenkin niissä 70 ja 80-luvun soittimissa oli halvimmissakin (varmasti oli poikkeuksiakin) oli neulapainon säätö. Esimerkkinä omassa ekassa soittimessa, joka on Philipsin 70-luvun monitoimikampe, on kaikenkaikkiaan muovinen kampe muovisine äänivarsineen, mutta jopa siinä on neulapainon säätö ja arvon näyttö, eikä varmasti ole hintaluokan yläpäästä. Luulisin että silloin oli yleistä säätämiseen perehtyminen, koska oli pakko.

Kiitokset asiantuntemuksesta, mutta korostaisin vielä tässä ettei levysoittimen ostajat ole millään tasolla harrastajia vaan haluaisivat vaan soittaa vanhoja levyjään, joten kunhan levyt toimivat ja soitinta on helppo käyttää niin se riittää. Aikamoista, jos 250 euroa maksava perusmalli voi rikkoa levyjä mahdollisesti lyhyelläkin aikavälillä?

 

[hazaski]

Kiitokset asiantuntemuksesta, mutta korostaisin vielä tässä ettei levysoittimen ostajat ole millään tasolla harrastajia vaan haluaisivat vaan soittaa vanhoja levyjään, joten kunhan levyt toimivat ja soitinta on helppo käyttää niin se riittää. Aikamoista, jos 250 euroa maksava perusmalli voi rikkoa levyjä mahdollisesti lyhyelläkin aikavälillä?

No joo ehkä liian jyrkästi "pelottelin". Tuskin se kovin nopeasti sen levyn tuhoaa, vaikka olisi väärä neulapaino. Mutta kun joillain harrastajilla levy kuluu loppuuun vaikka 50 kuuntelukerralla, mutta jollain toisella sama levy kestänyt satoja kuuntelukertoja kulumatta, on yksi mahdollisuus että jälkimmäisellä optimimpi neulapaino.

Ja ehkä jos ne on tehtaalla laittanut neulapainon kuntoon, niin ongelma tulee sitten kun neula on kulunut, ja jos ei uutta neulaa löydy vakioäänirasiaan -> pitää vaihtaa äänirasia joka isolla todennäköisyydella tarvitsisi eri neulapainoa.

Mutta kun on käytettynä myynnissä päteviä vinyylien kulta-aikaan tehtyjä laitteita joissa nuo säädöt on, niin en itse pidä parempana vaihtoehtona ostaa uutta soitinta, jossa ei ole säätöjä ja varaosien saantikin voi olla kysymysmerkki

 

[hazaski]

Kyllä mä' olen hyvin pärjännyt jo 7 vuotta audiotechnican lp-60 levarilla joka ei tarjoa muuta säätöä kuin kierrosnopeuden valinnan.
Useamman arvostelun ennen ostoa luin netistä ja katsoin ties kuinka monta videota tubesta ja tuo oli yleisen mielipiteen mukaan hyvä entry level soitin hintahaarukan halvimmasta päästä.
Tuosta oli kaikenlaisia testi videoita joissa just todettiin ettei stylus paina liian kovalla voimalla jne.
Hintaahan tuolla oli 160e joka ei tuntunut halvalta kun en tiennyt onko noiden levyjen kuuntelu joku nopeasti ohi menevä juttu vai ei.
No ei näköjään ollut, mutta en ole parempaakaan kaivannut kun mun korvaan äänenlaatu on ihan samaa tasoa cd levyjen kanssa joka tietenkin "tosi harrastajan" mielestä on varmaan suoranainen loukkaus

Alkaa vaan olemaan levyt kohtuu hintavia. Tänä vuonna mennyt yli 500 euroa ja sillä on saanut 15 levyä. Kallein oli eminemin uusin albumi joka oli 43e. Joku 36e alkaa olemaan aika perus hinta.

Tuossa Audio-Technicassa on kuitenkin valmistajan sivuilla tieto, mikä on sopiva vaihtoneula, tuossa Sonyssä ei ollut. Kuitenkin ulkoisesti jotenkin tutunnäköinen rasia siinä Sonyssä, että luultavasti jonkun tunnetun äänirasiavalmistajan äänirasia, mutta minusta että levysoittimen valmistajaa ei kiinnosta laittaa sitä tietoa esille, kertoo minusta siltä että valmistajaa ei kiinnosta oikeasti levysoittimien valmistus eikä varsinkaan että ostajalla olisi mahdollisuus pitää se soitin soittokuntoisena.

 

[OskuK]

levysoittimen ostajat ole millään tasolla harrastajia vaan haluaisivat vaan soittaa vanhoja levyjään, joten kunhan levyt toimivat ja soitinta on helppo käyttää niin se riittää.

Jos ihmisellä on vanhoja levyjään, niin hän on varmaan nähnyt soitimenkin joskus. Ja jos on nähnyt soitimensa joskus, lie lukenut sen käyttöohjeenkin. Ei siis sen seuraavan soittimen tarvitse olla ihan mallia nappi. Ei kaikki osta autoakaan ja ala parkua että tässä on saatana säätimiä! Vaikka olisikin vain se vanha työmatka taitettavana...

 

[TheoTumberson]

Jos ihmisellä on vanhoja levyjään, niin hän on varmaan nähnyt soitimenkin joskus. Ja jos on nähnyt soitimensa joskus, lie lukenut sen käyttöohjeenkin. Ei siis sen seuraavan soittimen tarvitse olla ihan mallia nappi. Ei kaikki osta autoakaan ja ala parkua että tässä on saatana säätimiä! Vaikka olisikin vain se vanha työmatka taitettavana...

Vanhemmat osti edellisen kerran levysoittimen yli 35 vuotta sitten osana yhtenäistä Hifi-laitteistoa ja olen aivan varma etteivät koskaan miettineet hetkeäkään, että kuinka hyvin levyt pysyvät kunnossa tai muita erikoisuuksia. Osasivat siinä missä mekin asettaa levyn kiekolle, painaa yhtä nappia jollain alkoi pyörimään ja nostaa sen neulan levyn ulkokehälle. Mahdollisesti joskus ostivat varaneulan sen ~15 vuoden käyttöaikana, mutta sen monimutkaisempaa ei laitteen käyttö ollut. Samanlaista käyttökokemusta otaksuisin löytyvän nykyaikanakin eikä -vaikkakin levyt ovat nykyään niche - täydy olla hifistelijä, jotta voi käyttää soitinta.

 

[Hifiguru]

@ Onko kokemuksia ns Tangentiaalisoittimesta.

On pari noita ollu ja noilla oma kannattajakuntansa, näissä en oo huomannu mitään säröä tms kun levy menee loppua kohti kuten normaaleissa levareissa S tai suoralla varrella olevissa, melkein voisin taas ostaa B&O vanhan kunnnon tangentiaalisoittimen.
Näissä tangentiaalisella varrella olevissa soittimissa neula on aina samassa kulmassa levyn uraan nähden oli se neula missä tahansa kohtaa levyä, ehkä se selittää miksi normaalivarrella olevat soittimet alkaa säröillä levyn loppua kohden koska neulan kulma muuttuu koko ajan uraan nähden.

 

[FiveBridges]

Tossa sellainen olis laatusoitin.

Bang & Olufsen Beogram 5005 – Classic Audio