Viimeksi pelaamasi peli ja mietteitä siitä

[Cereal killah]

Lichdom: Battlemage

Joo, en oikein jaksa raapustaa tästä sen suurempia koska kokemus oli niin rasittava, mutta välttäkää tätä kuin ruttoa.

Ehkä yksi tylsimmistä FPS peleistä mitä olen pelannut. Naurettavan isot kartat joissa lahtaat samanlaisia örmyjä ärsyttävän hitaalla taistelumekaniikalla uudestaan ja uudestaan ja uudestaan... jos termi bulletsponge on tuttu, niin tässä sellaisia vihollisia piisaa. Tarinaa ei kannata edes mainita.

Never again.

Hehe, piti itsekin ostaa kun halvalla sai Ja kuvitteli, että ehkä juuri minä tästä voisin tykätä kun tuollainen first person magiikka on kiinnostava ja liian vähän käytetty konsepti. Väänsin tunnin verran ja loitsujen luomiseen oli niin vammainen käyttöliittymä että en oikein jaksanut enempää panostaa. Ei ole oikein mitään miksi jatkaa sitä, kun tuon tyyppinen peli tarvitsee hyvän immersion.

 

[arcane]

Parit pelit meni läpi viikonlopun aikana.

Ensimmäisenä PC:lle viime viikolla julkaistu Shovel Knight: Specter of Torment. Ehkä Shovel Knight -kampanjoista helpoin? Plague of Shadows on jäänyt kesken, koska en pääse sisälle Plague Knightin hyppimiseen, vaikka se onkin hahmoista symppiksin. Taidan näiden perusteella silti pitää alkuperäisestä lapioritarista eniten. Nythän sitä voi pelata myös co-opina, jota voisi ainakin kokeilla - vaikka epäilenkin, että se ei loppuun asti kiinnosta, koska peli on kuitenkin alunperin suunniteltu vain yhdelle. Shovel Knightia toisinaan kritisoidaan nostalgialla ratsastamisesta, mutta mites kun ei välitä megiksestä, ducktalesista tai ole pelannut muita pelejä, josta Shovel Knight on inspiraationsa ottanut?

Toisena meni läpi Day of The Tentacle Remastered tyttöystävän kanssa. Tai lähinnä minä pelasin, tyttöystävä seurasi vierestä ja heitti ehdotuksia aina välillä. ~3h oli ohi, mutta muistin ison osan puzzleja ulkoa vielä parinkymmenen vuoden jälkeenkin. Lapsuudessa tätä on jauhettu, vaikka englantia tuskin ymmärsin juuri pelissä käytettäviä avainsanoja enempää. Tällä kertaa ymmärsi myös vitsit ja dialogin, niin puzzletkin olivat jossain määrin loogisempia. Sen verran kurkattiin netistä, että mites Dr. Fred sai allekirjoittamaan sopimuksen, koska ei muistanut eikä kaikkien paikkojen hinkkaamisella keksinyt. Object hilightia tässä taas ei tarvinnut mielestäni mihinkään, kaikki tarvittava löytyi ilmankin. Paras aikamatkustuspeli ja ehkä myös paras point'n click. Jälkimmäinen on vaikeampi sanoa, koska puzzlet muistaa niin hyvin, ettei ei pysty enää niin hyvin sanomaan ovatko miten epäloogisia tai turhauttavia tyhjästä pelattuna.

 

[arcane]

Jatkoinkin tuota Shovel Knight: Plague of Shadowsia vielä eilen. Ei mulla näemmä ollut jäljellä kuin yksi tavallinen taso ja sitten lopputasot. Yhden tason pyristelin tuota eteenpäin, eikä se jostain syystä nyt tuntunutkaan niin hankalalta kuin viimeksi pelatessa. Voisihan senkin jatkaa loppuun vaikka tänään, ellei loppu ole ihan ärsyttävä. Ihan hyvä määrä pelattavaa kyllä, kun nyt näyttää Steamin pelikello jo 18 tuntia kolmelle kampanjalle, johon voi Plague Knightin loppuosan pituudesta ja haasteesta riippuen lisätä 1-2h.

 

[TSIGA]

POSTAL 2

Olihan se nyt - ihan pakko - ostaa kun 90 sentillä Steamistä irtosi. Ensimmäinen ajatus oli; Mitä h*lvettiä? ja toinen ajatus oli jo, että täähän on hyvä "aivot narikkaan" - peli. En juurikaan parin tunnin pelailun aikana edennyt "juonessa", lähinnä juosten kusin ihmisten päälle ja pistin paikkoja palasiksi. Kyllä voi, ainakin alehinnalla, suositella. Ei varmaan ole monen(sadan) tunnin peli, mutta väliäkö tuolla

 

[Laquel]

Ape Escape 2 (PS4)

Tämä PS2-klassikko on ollut kokematta, joten oli melko helppo päätös noukkia PS4-käännös Storesta, kun hintaa oli nelisen euroa. Ja hyvä peli on, ei ole ajanhammas päässyt nakertamaan viihdyttävyyttä ja uniikkia pelattavuutta pois. Kameran kanssa ainoastaan välillä ongelmia, mutta ei mitään turhan häiritsevää.

Ideana on siis siepata apinoita haaviin. Tämä tapahtuu oikeaa analogista sauvaa käyttäen. Mukana on paljon erilaisia vempaimia, joita tarvitaan apinoiden nappaamiseen. Aluksi kontrollit olivat hieman hakusessa, mutta aika nopeasti pääsi kärryille.

Positiivinen yllätys ja suosittelen kaikille, jotka pitävät 3D-tasoloikista.

Muksuna tuli kyllä taottua PS1:llä alkuperäistä Ape Escapea hulluna. Oli kyllä kova tai sitten aika kultaa muistot.

 

[vetten äärelle istutettu]

Gravity Rush Rematered PS4

Spoileri

2015 E3:lla näin Gravity Rush 2 teaserin ja vaikutuin, joten demo siitä tuli testattua julkaisupäivänä, pidin todella paljon.
Sitten sain tietää että ykkösestä on Remaster PS4:lle, joten tottakai se meni ostoslistalle.

Nyt pelasin sen tossa muutaman päivän aikana platinaan saakka läpi ja viihdyin ensiaskelista loppuun saakka äärimmäisen hyvin, tuli jopa ikävä tuota peliä ja harmitus on semikova että loppui kesken vaikka kaiken tuosta tekikin.

Hyvää:
Musiikit
Sivutehtävät
Taistelut
Painovoimalla kikkailu
Avoimen maailman pelit yleensä syöpää minulle, mutta tässä se oli pelkästään etu kun liikkuminen oli TÄYSIN vapaata painovoimamuokkailun ansiosta.
Hahmot kiinnostavia (kat, mysterious couple, raven, "ykkösfani" jne..)
Challenget (mulle tollaset kevyet challenget on pelissä aina iso plussa, keventää tunnelmaa)

Huonoa:
Ajoittaiset kameran sekoilut jossain tiukoissa putkilentelychallengeissa

10/10 yllätyin positiivisesti about maksimit, en turhautunut tai pitkästynyt missään vaiheessa ja jäin kaipaamaan lisää. Onneksi on GR2 vielä pelaamatta.

Ratchet & Clank Remake PS4
Muutama tunti pelattu ja vaikuttaa aivan helvetin hyvältä tämäkin. Ei ole mikään vielä ärsyttänyt, kyllästyttänyt tai turhauttanut. Visuaalisesti yksi upeimmista peleistä, ellei jopa upein mitä olen koskaan nähnyt. Kumpa kaikki pelit haluaisivat näyttää tältä. Tähän saakka 10/10 myös.

E: No, 10/10 ihan loppuun saakka, kunnes tuo lopputaistelu oli aivan vitun buginen. Jos haluan ottaa aseen, painan nuolesta suuntaan kuten aina ennenkin. No ei, se ei nyt käy, vaan se vaihtelee aseita varastosta tohon käyttöön ihan miten sattuu sekasin ja välillä jumii joku random ase käyttöön eikä sitä voi vaihtaa ollenkaan pois ennenku hyppää vaan rotkoon ja kuolee tarkoituksella

8/10 koska ihan järjettömän isoja bugeja pelin pakollisessa tilanteessa, joten luulis että tämmöset olis korjattu jo vuonna 2002.

 

[levysukka]

POSTAL 2

Olihan se nyt - ihan pakko - ostaa kun 90 sentillä Steamistä irtosi. Ensimmäinen ajatus oli; Mitä h*lvettiä? ja toinen ajatus oli jo, että täähän on hyvä "aivot narikkaan" - peli. En juurikaan parin tunnin pelailun aikana edennyt "juonessa", lähinnä juosten kusin ihmisten päälle ja pistin paikkoja palasiksi. Kyllä voi, ainakin alehinnalla, suositella. Ei varmaan ole monen(sadan) tunnin peli, mutta väliäkö tuolla

Tämä kun julkaistiin nainilevenin jälkiaalloissa, niin poliittinen korrektius loistaa poissaolollaan mitä ählämsählämien käyttäytymiseen tulee.

Kuten peli mainoslause sanookin, niin se on juuri niin väkivaltainen kuin itse olet: ainakin alkuperäiset viikonpäivät on mahdollista mennä läpi väkivallatta ja suuremmin sikailematta (laskematta tietysti skriptattuja tapahtumia, kuten äijän haudalle kusemista), vaikka provokaatiot kasvaa päivä päivältä.

Kenttäsuunnittelu on myös aika miellyttävä ja suhteelliseen vapaa pelimaailma on mielenkiintoista huomioiden peliydin (Unreal 2). Deus ex on varmaankin ainoa verrokki - tosin alkuperäisellä Unreal -ytimellä - jossa on samankaltainen, pienistä kentistä luotu vapaahko pelimaailma (siis alkuperäisellä tai Unreal 2 -ytimellä: onhan esim. sorsaa käyttävä VtMB).

 

[Fightinglove]

Halo Wars 2 tuli pelattua läpi. Cinet mielestäni 'eeppiset', mutta muuten ei kyllä iskenyt millään tasolla. Vähän kuin myöhemmät C&C pelit joita jaksoi eteenpäin vain, että näkisi seuraavan videon Blitzistä en kyllä tykkää ollenkaan, tuntuu siltä, että noita korttipelejä alkaa olla ns. liikaa

 

[DjSunki]

SOMA tuli aloitettua. Kolmisen tuntia pelattuna. On kyllä tunnelma kohdillaan tässä pelissä. Suorastaan ahdistavaa välillä, mutta sehän on vain plussaa. Ja kun vielä pimeässä pelailee niin aijai Saas nähdä mihin peli kehittyy kun etenee. Erittäin mielenkiintoinen tapaus.

 

[kaapo83]

Just Cause 3:sta on tullut tässä viime viikot pelattua. Pidän vapaasta maailmasta ja verrattuna JC2:een, jota tuli pelattua kanssa paljon, niin ilahduin miten tässä on rakettireppua, siinä ohjusta ja rätätätätäpyssyä, Useampia Grappling Hookin vaijereita, Tetheröintiä sun muuta pientä tilpehööriä. Vaikka se onkin vähän "klonksuva" joiltain fysiikoiltaan ja hahmojen liikkuvuudeltaan eikä niin "soljuva" kuten esim. GTA V niin tässä on tämä vapaus se kaiken pointti. Jota nyt juuri rakettireppu juuri avittaa. Ja vaikka pelaankin jotakuinkin minimiasetuksilla niin onhan tämä komean näköinen kun kokonaisuutta miettii. Tosin pelilläkin kokoa se 60jotain gigaa, joten kyllä tämän tahtoisi jo raivata täysin läpi ja poistella kovolta pyörimästä.

BF3 sitten sellaisena "jatkuvana" pelinä mitä tulee pelattua sillointällöin ja joka on ollut koneella jo vuosia.

 

[Saatana]

Deus Ex: Mankind Divided (PS4)

Omat aikaisemmat Deus Ex -kokemukset ovat lähestulkoon olemattomat. Ensimmäistä Deus Exiä kokeilin joskus vuosia sitten, mutta pelaaminen jäi kesken. Human Revolution oli harkinnassa Xbox 360 -aikoina, mutta päädyin lopulta hankkimaan Red Dead Redemptionin (molemmat kyseisistä peleistä olivat samanhintaisia, joten siinä oli persaukisella opiskelijalla pakko valita toinen). Samalla Human Revolution jäi jotenkin unholaan, enkä ole sitä vielä tähänkään päivään mennessä päässyt kokeilemaan. Varsinainen Deus Ex -neitsyys korkkautui siis pelisarjan uusimman tulokkaan myötä, kun Mankind Dividedin fyysinen PS4-versio saapui pelihyllyyn huokealla 10 euron hinnalla.

Täytyy sanoa, etta pelin ensimmäinen tehtävä oli jotenkin todella vaikea tapaus tämmöiselle ummikolle: jotenkin kaikki vaikutti hyvin sekavalta, vaikka sarjan tapahtumia valaistiinkin hieman 12 minuutin mittaisella kertausvideolla. Kontrollit olivat hakusessa. Piti pariin kertaan aloittaa peli uudelleen, mutta lopulta kärsivällisyys riitti "tutoriaalin" läpäisemiseen ja Prahaan siirryttäessä peli parani huomattavasti.

Nyt kun kontrollit ja muut hienoudet ovat paremmin hallussa, peli vaikuttaa todella hyvältä. Lähdin pelaamaan pasifistina ja siinä olen toistaiseksi onnistunut - ei vielä yhtään ruumista. Tykkään siitä, kuinka monella eri tavalla tehtäviä voi suorittaa. Kyllä tämä hyvä peli on, Prahan tutkiminen on erityisen mukavaa touhua. Ja eiköhän uudelleenpeluuarvoakin ole, kun toisella kerralla vetää toiminnallisemmalla tyylillä.

Puutteitakin toki on. Ensinnäkin päähenkilö Jensen on jotenkin tylsä hahmo ja lisäksi hahmojen naamat on aika elottoman näköisiä. Myös jonkinasteista nykimistä on PS4-versiossa havaittavissa, mutta onneksi fps-dropit ovat kuitenkin aika harvassa, eivätkä ole sattuneet kesken kriittisten vaiheiden.

Lore itsessään on tämmöiselle cyberpunk-diggarille sen verran mielenkiintoinen, että piti hankkia jo alkuperainen Deus Ex, jota lähden sitten tämän jälkeen vääntämään. Human Revolution hankintalistalle myös.

 

[xarot]

Nyt tuli otettua työn alle Ron Gilbertin Thimbleweed Park. Kyseessähän on Maniac Mansionin tyylisellä grafiikalla sävytetty täysin uusi seikkailupeli. Alussa pelin jaksotus oli suorastaan sekavaa, kun tutkinnan lomassa yhtäkkiä tuli takautumia ainakin pariin otteeseen jossa sitten vaihdetaan kokonaan hahmoa. Jäin alkupuolella peliä jo tunneiksi pahasti jumiin, ja kun näitä Gilbertin pelejä nyt uusia varmaan aika harvoin enää tulee, jos koskaan, niin totesin etten lähde varmasti läppäreitä katsomaan. Sitten kun keksin ratkaisun niin oikeastaan minua löi silmille se, miten looginen ratkaisu loppujen lopuksi oli. Olen vain tottunut niihin vanhoihin Lucasin peleihin jossa pitää keksiä esim. käyttää "monkey wrenchiä" venttiiliin ja niin edelleen, eikä ratkaisussa välttämättä ole mitään luonnollista logiikkaa. Alkupuolella myös edestakaisin sahausta tuli rasittavan paljon ratkaisua etsiessä.

Siltikin, Thimbleweed Parkia polttelee pahasti päästä pelaamaan.

Thimbleweed Park meni läpi ja täytyy sanoa että peli oli kyllä aivan julmetun vaikea seikkailupeliksi välillä, mutta kyllä se meni lopulta läpi. Joihinkin naurettavan simppeleihin puzzleihin tuli tuhlattua monta tuntia mutta seassa oli oikein kunnon mindfuck-puzzleja (kuralätäkkö, mitähäh?). Pelissä oli suurin ongelma se, että melkein kaikki puzzlet olivat pelaajan nähtävillä jo joskus puolessa välissä, ja näihin tuli tuhlattua turhaan aikaa koska lopulta ei ollut edes kyseisiin puzzleihin tarvittavia juttuja saatavilla kuin vasta lopuksi. Lisäksi pelissä ohjattiin pahimmillaan viittä eri hahmoa, ja oli välillä vähän vaikeaa pitää kartalla kenellä nyt pitikään käydä missäkin paikassa. En nyt varsinaisesti ole noiden useamman ohjattavan hahmon kannalla.

Pelin loppupuoli oli myöskin (ja lopulta kokonaisratkaisukin) aika kehno, vaikka onhan noissa Gilbertin peleissä ennenkin ollut vähän niin ja näin nuo "ratkaisut". Vikat chapterit olivat lähinnä putkijuoksua. Tällaisenaan peli ei kyllä vedä omassa seikkailupelien top-100:ssa vertoja sellaisilla Lucasin virstanpylväille kuten Monkey Islandit, Fate of Atlantis ja the Dig. Siltikin, kyllä tätä mielellään pelasi, mutta aika vaikea tosiaan oli välillä ja väsyneenä kun usein pelasi niin pikkutunneilla meinasi jo sortua läppäreihin, mutta onneksi lopulta en.

Itsellä on oikeasti pelaamatta Lucasin pelejä vieläkin, mm. Maniac Mansion ja Zak McKracken, mutta ehkä nykyään jos noita pelaisi uutena niin niistä olisi vähän into ehkä jo pois.

Seuraavaksi ajattelin ottaa työn alle Dragon's Dogma: Dark Arisenin.

 

[Awelonian]

Vihdoinkin jälkijunassa tuli pelattua läpi Watch_Dogs 2. Ensimmäinen versio pelistä iski aika hyvin, koska siinä osattiin käyttää nykyistä internet-meemeilyä ja IoT-uhkia mielestäni hyvin hyödyksi ja pelimaailmassa paistoi aina läpi "what if" -skenaariot. Mitä tapahtuu, kun jättiläiskorporaatiot tietää enemmän omasta kulutustottumuksista kuin itse yms. dystopisella teemalla suht nykyaikaan sijoittuvana pelimaailma oli mielestäni kiinnostava.

Watch_Dogs 2 julkistuksessaan ei taas itseäni napannut ollenkaan. Tuulisen ja sateisen Chicagon tilalle tuotiin San Francisco ja päähahmo vaihtui henkilökohtaisesta kostostaan juonivasta miehestä afroamerikkalaiseen nuoreen hakkeriin. Tämän lisäksi mukaan tuotiin ehkä hivenen stereotyyppistä asperger-hakkeria, coolia muijaa joka ei taivu rikkaiden vanhempien ennako-odotuksiin, sekaisin olevaa elektroniikan taitajaa yms. Ennakkoon kaikki tästä pelistä oli mielestäni negatiivista. Noh. Se oli ennakko. Ostettuani ja nyt pelattuani Watch_Dogs 2:n täytyy myöntää, että tässä Ubisoft onnistui parantamaan jokaisella osa-alueella alkuperäistä peliään. Ero on niinkin selkeä, kuin aikoinaan oli Assassin's Creedilla ja Assassin's Creed 2:lla. Hyppäys parempaan on aivan uskomattoman suurta, samoin kuin tehtävien erilaisuus, juonen seuraaminen ja avoin pelimaailma, jota ei ole lukittu millään tavalla. Ei tarvitse kiivetä rakennusten päälle hakkeroimaan linkkitorneja tai tekemään leap of faithia - kaikki on heti käytössä.

Ennakkoon tuo Dedsec posse oli se, joka sai lykkäämään koko pelin ostamista myöhemmäksi, mutta täytyy tässä antaa tunnustus Ubin tiimille. Marcus on lopuksi jossei mitenkään erinomainen ja originelli hahmo, mutta helposti uskottava tiettyyn pisteeseen asti. Wrench, Sitara, ykkösestä tuttu Ray aka T-Bone, Josh ym. ovat Dedsecin porukkana aika omaa luokkaansa. Avoimen pelimaailmaan mahtuu jos jonkinlaista tapahtumaa ja hakkeriteemaan San Fran ja Silicon Valley sopii hyvin. Tosimaailman viittauksia on erittäin paljon ja ne ovat pääosin tehty tyylillä ja onnistuneesti. Kuten aiemmin mainittua, koko peli on iso parannus ensimmäiseen osaan. Ikävä kyllä, ymmärtääkseni Watch_Dogs 2 on myynyt kohtalaisen huonosti, koska pelaajakansalla on vieläkin muistissa se kusetus mikä tuli Watch_Dogs 1:n grafiikoiden vuoksi. Tämä on sikäli harmillista, että WD2 on kokonaisuutena toimivampi ja kiinnostavampi eikä sisällä lähimainkaan niin paljon toistoa, kuin mitä ensimmäisessä osassa oli.

Pidin kovin, 19,90€ hintaan yksinpeli sivutehtävineen vei jotain 60 tunnin paremmalle puolelle. Jos aihe kiinnostaa, suosittelen ko. peliä. Bonuksena tämän pc-porttaus on kaiken lisäksi tehty hyvin.

 

[Lare]

Dishonored 2

Vähän arvasin, miten käy, jos demoa kokeilee. Tarina nykäisi mukaan ja peli oli käytännössä pakko ostaa

Pelasin hiljattain alkuperäisen Dishonoredin läpi ja tykkäsin siitä erittäin paljon ja tämä jatkaa samaa linjaa. Tarina on todella hyvin käsikirjoitettu ja mukava nähdä vanhoja tuttuja hahmoja pitkästä aikaa. Yllättäviä juonenkäänteitä tulee vähän väliä ja huomasin myös, että alkuperäisessä pelissä tekemäni valinnat näkyvät kakkosessa ainakin dialogeissa. Plussaa myös, että voi valita, pelaako Emilyllä vai Corvolla. Nyt pelaan Corvolla ja veri lentää ja ruumiita tulee. Myöhemmin sitten Emilyllä uudestaan läpi ja jos yrittäisi välttää tappamista mahdollisimman pitkään.

Pelimaailma on todella eloisa, monipuolinen ja tutkittavaa on valtavasti. Oma suosikkipaikka tähän mennessä on ollut clockwork mansion, jossa vivuista vetämällä seinät ja lattiat lähtivät liikkeelle ja isojakin salaisia huoneita paljastui seinien takaa. Tehtävä myös unohtuu usein täysin, kun jään seikkailemaan ja keräämään krääsää tai sitten lähden jonkun sivutehtävän perässä ihan muualle.

Grafiikat ovat tavallaan rujon kauniit. Kyllähän tämä selvästi häviää tämän hetken huipuille, mutta sumeat tekstuurit ja kulmikkaat kasvot sopivat pelin tyyliin hyvin. Täytyy kuitenkin myöntää, että valaistus etenkin sisätiloissa on silti komeaa. Teknisesti peli ei vieläkään ole täysin kunnossa. Ultralla 1080p resoluutiolla kellotetulla GTX 1070:lla putoaa välillä alle 60FPS ja välillä myös GPU usage tippuu oudosti. Lisäksi frame pacing -ongelmat aiheuttavat pientä nykimistä. Bugeja tai kaatuilua ei onneksi ole tullut vielä vastaan.

 

[Cereal killah]

Paradigm

Paradigm on kickstarter- lähtöinen seikkailupeli, jossa tyylilaji on aika vahvasti surrealistisessa komediassa. Juonikuvio on mietitty ja hyvällä maulla toteutettu, joten mistään satunnaisesta huumoripläjäyksestä ei ole kyse; 80-luvun Neuvostoliitto- vaikutteinen setting toimii. toisaalta peli ei myöskään varsinaisesti jumitu seikkailupelien kliseisiin ja ”puzzlet” on vähän siinä rajoilla että voiko niitä sellaisiksi sanoa. Varsinainen pointti on käsikirjoituksessa, joka on mielestäni hauskinta mitä peleissä on 90-luvun (Toonstruck, Larryt, Monkey Islandit, Sam & Max jne.) jälkeen nähty. Lisäksi huumori on pari pykälää aikuisempaan makuun kuin yllä mainitut esimerkit, joten minuun ainakin upposi ihan täysillä. Pitää tosin varmaan loppupeleissä olla suunnilleen samalla aaltopituudella pelin tekijän kanssa, jotta jutut naurattaa.

Tätä en voi tarpeeksi kehua, ainoa huono puoli on se että kestää sen mitä kestää (10,7 tuntia minulla) ja uudelleenläpipeluuarvo on kyseenalainen kuten kaikissa seikkailupeleissä. Hyviä puolia riittää; ennen kaikkea se että pelin kehittäjä on tehnyt tästä tietynlaisen elämänprojektinsa ja se näkyy. Kaikki on niin hiottua ja rakkaudella tehty vain jotta pelaajalle tulisi hyvä fiilis. Peli jaksaa yllättää kerta toisensa jälkeen rikkomalla normaaleja kaavoja ja pistämälle ruudulle häröjä minipelejä ja animaatioita. Punainen lanka säilyy siltikin alusta loppuun. Lisäksi musiikki, ääniefektit ja ääninäyttelijät ovat erinomaisia.

 

[perato]

StarCraft 2 triplapakkaus pölähti postissa pari viikkoa takaperin - -
Sit iski vähä ähky ja Legacy of the Void jää nyt sit tarttumatta vielä. Ei nuo Protot ollu koskaa mikää lemppari(en tykänny niitte yksiköistä kovinkaa paljoa) ja ku muutenki iskee taisteluväsymys, nii pelaillaan tää pelitrilogia sit loppuu joskus myöhemmin.

Pikkusen D3 syrjähypyn jälkeen tuli tartuttua sit kuitenki tähän protoiluun ja yllätti kyl positiivisesti ton Hotsin jälkeen. Oli iteasiassa ihan mielekäs kampanja pelata vaikka tehtävät ei monipuolisuudessaan ollut mitää semmosta mitä WoLissa. Noh, nyt se on sit minikampanjoineen selätetty. 44h tuli kelloon sitä lajia ja maistu kyl kuitenki maukkaalta lähes koko ajan. Välillä meinas mennä normalilla puuroksi tehtävien vaihtelu, mutta kyl se sit kuitenki jakso kantaa loppuun asti. Ei tää nyt kuitenkaan samalla tavalla suosi yksiköitten vaihtelua ku Company of Heroes, että siellä puolen olis ehkä vähän vielä tehtävää. Nyt tuntu että paria yksikköä spämmäämällä pärjäs parhaiten lähes joka rodulla. Ehkä WoL alkupuolisko oli semmonen, missä vähän kokeili kaikenäköstä.

 

[Hugh Jazz]

Zelda: Breath of The Wildia pelaillut nyt muutaman kymmenen tuntia ja on kyllä ollut kaikin puolin piristävä pelikokemus. Vaikka tämmöinen PC hifistelijä olenkin niin kaikki tuo unohtuu Zeldan parissa ja tuntuu että olisin taas se 6v tenava ensimmäisen pelikonsolinsa kanssa ja muistuu taas mieleen miksi alun perinkin rakastuin videopeleihin.

Pitänee vielä vääntää joku revikka kun joskus pääsee tuon pelin läpi. Mutta en pidä kiirettä vaan nautin joka hetkestä.

 

[KanJu_88]

Playerunknown's Battlegrounds

Pari viikkoa sitten ostin moisen ja ai, että mitä nannaa.
Todella hyvin tehty battle royale, jota tekisi mieli pelata koko vapaa aika. 45h peliä takana ja vieläkin voitto puuttuu, niin duosta kuin solosta. 2 sijoja tullut luvattoman monta.
H1z1ä tullut aijemmin pelattua, jota tämä vie 6-0. Huomattavasti parempi optimointikin tässä jo nyt. Ja päivitys tahti on hyvä. 1 pätsi per viikko suunnilleen.

Graafinen ulosanti on myös kelpoa. Nyt varsinkin, kun jokaisella pelaajalla on yhtä paljon ruohoa näytöllä, niin low asetuksilla pelaajat ei saa ylilyönti asemaa.

 

[syvalta]

Pelasin Persona vitosen

Tärkein alta pois eli nussin omaa luokanopettajaa että sai ilmaiset selkähieronnat ja pyykinpesut. Great success.

Hahmothan tässä oli keskimäärin aika hyviä ja niiden kanssa halusi viettää aikaa muustakin syystä kuin sosiaalilinkin kasvattamisen takia. Surullista sinänsä että tällä kertaa ajankäytön hallinnointi oli henkilöity kissadudeen joka sai tahtomattaan vihaamaan sitä kun se pakotti kuudelta illalla unten maille. Päästä mut palauttamaan edes tämä viikon myöhässä oleva dvd helvetti sentään.

Luolastot oli tällä kertaa ihan käsin väännettyjä joka oli täsmälleen oikea ratkaisu, varsinkin kun vapaa-ajalla sai silti käydä pelin omassa pikku-tartaruksessa grindaamassa. Välillä luolastojen deadlinet tuntui aika heppoisilla syillä peliin hakatuilta (Annin tissejä ei varmaan ois halunnu kukaan nähdä) ja juonenkuljetukseen sisältyy muutenkin mm. yksi noin 45-minuuttinen ekspositiopommi jonka aikana sai hakattua ohjaimen x-napista maalit irti.

Musat hyvät, taistelusysteemi perushyvä, siisteimmän näköiset valikot ikinä, kestoa ja tekemistä riittää ja ng+. Arvosanaksi Mass Effect Andromeda + 40 pistettä

 

[Zauberkraut]

Mechwarrior Online. Liikuttavan käppänen ja ruma. Peruspeli vaikutti tylsältä. Ei jatkoon.

 

[arcane]

Hyper Light Drifter (PC)

Mjaa, väittäisin että reilusti ylihypetetty. Ei huono, muttei nyt mitenkään kehujensa arvoinenkaan.

Sutjakasta toimintaa ja muutamia hienoja pixel art -maisemia, muuten pääosin vähän tekotaiteellinen, lyhyenläntä (~6h lähinnä pakolliset osuudet) ja silti alusta loppuun oikeastaan yhtä ja samaa. Jostain syystä Steam-arvosteluissa löytyy enemmän kuin yhden kerran maininta "Zelda", mutta väitän ettei ainoa yhteinen Zeldan kanssa on kuvakulma. Tutkitaan tässä luolastoja, mutta luolastoista ei saa uusia esineitä, luoliin ei voi eksyä eikä luolat sisällä minkäänlaisia puzzleja, pois lukien lähinnä pikselinmetsästykseen menevät piilotetut huoneet. Oikeastaan tämä on lähempänä Devil May Cryta - tässäkin taistelussa vaihdellaan helposti pyssyn ja miekan välillä. Comboiskuja ei ole, muutaman erikoisiskun saa ostettua kaupasta.

Co-op on myös lähinnä päälleliimattu - kaveri ei voi tehdä oikeastaan mitään. Vaikka peli muutenkin on lähinnä taistelua taistelun perään, niin kakkospelaaja ei voi parantaa itseään, poimia kolikoita tai esineitä, avata ovia... eikä oikeastan mitään muuta kuin seurata perässä ja lyödä. Aloitin tämän ensin kaksinpelinä, mutta se unohtui ensimmäisen tunnin jälkeen, koska tyttöystäväni koki ettei saa tehdä mitään.

Jos kaipaa sujuvaa mätkettä ja Hyper Light Drifter on tarjolla sanotaan vitosella, niin tästäpä oikein pätevä peli siihen nälkään. Minä lähdin videoiden ja kuulemani perusteella sillä asenteella, että tämä on toisenlaisen tyylin Zelda Link to The Past sujuvalla taistelusysteemillä... ja peli jätti tarjoamatta sen muun kuin taistelusysteemin.

 

[perato]

Batman Arkham Origins nyt vihdoin peluussa ja kyllähän sen ehkä ymmärtää miksi tää on porukkaa nii paljon korvennut. Huomaa jo ihan muutaman tunnin jälkeen, et aika paljon taaksepäin on tässä tultu noin pelillisesti. Paljon pieniä bugeja ja asiat ei vaan yksinkertasesti toimi kunnolla. Ympäristötkin vähän vanhan kierrätystä ja pelillisesti ei tosiaan ihmeitä Arkham Cityyn nähden oo tarjolla. Kyllähän tän pelaa, kun ei noita edellisiä Batmaneita vähään aikaan oo naputellut, mutta varmasti jäis kesken jo nyt jos takana olis vastapelatut Arkham Asylum ja City. Eipä tää paria euroa enempää aikanaa Humblestoresta maksanut.

 

[vetten äärelle istutettu]

Batman Arkham Origins nyt vihdoin peluussa ja kyllähän sen ehkä ymmärtää miksi tää on porukkaa nii paljon korvennut. Huomaa jo ihan muutaman tunnin jälkeen, et aika paljon taaksepäin on tässä tultu noin pelillisesti. Paljon pieniä bugeja ja asiat ei vaan yksinkertasesti toimi kunnolla. Ympäristötkin vähän vanhan kierrätystä ja pelillisesti ei tosiaan ihmeitä Arkham Cityyn nähden oo tarjolla. Kyllähän tän pelaa, kun ei noita edellisiä Batmaneita vähään aikaan oo naputellut, mutta varmasti jäis kesken jo nyt jos takana olis vastapelatut Arkham Asylum ja City. Eipä tää paria euroa enempää aikanaa Humblestoresta maksanut.

Imo paras Batman, lähinnä sarjakuvamaista menoa ja reilusti bossitaisteluita. City just taas sarjan huonoin

Ja omaan kokemukseen:
Ratchet&Clank 2 Remaster (PS3)

Ykkösen remaken pelasin läpi Kahdesti, toisen kerran yhdeltä istumalta heti perään koska se oli vaan niin vitun hyvä(10/10) joten tottakai halusin lisää. Ostin kakkosen ja heti ensi metreistä asti ties että tästä puuttuu kaikki se, mikä teki ykkösen remakesta hyvän. Kenttäsuunnittelu on kökköä vrt 1, aseet tylsiä, maailma tylsä, hahmot tylsiä ne vähätkin mitä on (vrt ykkösen Rangers, Qwark jne) ja vaikka tää on 60fps vrt ykkösen 30fps niin pelattavuus on ihan hitosti jäykempi.

Annoin tälle 6.5/10 omassa mielessä ja totesin että kai tän pelaa läpi. No ei vittu pelaa
Tulee joku jättirobottibattle jossain planeetan pinnalla ja se on aivan täyttä paskaa. 0/10 ripulia, en todellakaan tilannut tämmöstä kun Ratchet&Clankin ostin. Jätän pelin nyt sitten tähän ja koko pelisarjan. Asd.

Järkyttävän pahasti ovat kyllä menneet metsään tämän kanssa. Sääli.

 

[xarot]

Aloitin Dragon's Dogma Dark Arisenin. Tuli heti alkuun pieni ähky tämän kanssa ja peli on oikeastaan aika susiruma, esim. Risen vuodelta 2009 on grafiikoiltaan suoranaista juhlaa tähän verrattuna. Grafiikka on siis haaleaa ja mitäänsanomatonta, mutta itse pelaaminen on kyllä kiinnostavaa. Saa nähdä ovatko tehtävät. Ilmeisesti ei ole juurikaan fast travelia tässä ja saattaa olla hieman työlästä tuo matkustaminen. Yhden modin asentelin jonka piti vähän viilata peliä ja grafiikoitakin mutta en vielä hirveästi eroja huomannut.

Varmaan kun pääsee tähän kunnolla sisään niin alkaa maistua. Vähän tuo pawnien ohjaaminen ehkä häiritsee, kun tykkään pelata vain yhdellä sankarilla jota itse ohjaan.

Tuli pelattua ähkyn aikana läpi Full Throttle Remastered. Käytännössä siis Full Throttle ajantasalle päivitetyillä grafiikoilla.

Peli näyttää ja kuulostaa hienolta ja on ihan yhtä hyvä kuin silloin ennenkin. Koska peli on 1:1 vanhan kanssa, eniten tässä korpeaa edelleen tuo turha tietaistelu sekä derby-kisa jotka tuntuvat olevan kuin aivan eri pelistä. Peli on myöskin lyhyt kuin mikä, jota on ehkä sitten keinotekoisesti hieman pidennetty noilla parilla turhalla osuudella. Mukava välipala silti.

Saispa The Digistä ja Fate of Atlantiksesta remasteria.

 

[perato]

Imo paras Batman, lähinnä sarjakuvamaista menoa ja reilusti bossitaisteluita. City just taas sarjan huonoin

City oli hiottu versio Asylumista peliteknisesti, mutta "eväät levällään" kuvastaa hyvin ko. pelin yleistä rakennetta. Vähän sitä sun tätä joka puolella. Tästä vaikea sanoa vielä mitään muuta ku, että jatkuvasti pelihahmo jättää tarttumatta tartuttaviin reunoihin, jättää loikkaamatta loikattavan esineen päälle, ei pysty grapling hookilla tarttumaan asioihin, kesken ilmalennon alkaa nylkyttään yms. Semmonen pelattavuuden flow katkeaa joka hetki.

 

[Gameri]

Rise of the Tomb Raider. Paikoitellen hienot maisemat ja grafiikat ylipäätään. Pelattavuus hyvä näppäimistöllä ja hiirellä. Pelialue melkoisen suppea ja yksitoikkoinen, käytännössä samoissa maisemissa alusta loppuun. Mitään seikkailuntuntua ei päässyt syntymään. Kaikki etenemisreitit liian selkeästi merkitty. Lara koko ajan pulassa. Vapaasti tutkittavat haudat oli kyllä todellinen pettymys, puzzlet helppoja ja haudat mitään sanomattomia päälleliimauksia. Varusteiden virittely muutaman metrin välein ripotelluilla leirinuotioilla pakkopullaa. Aika varmaan kullannut muistot, mutta ykkösessä ja kakkosessa oli paljon enemmän tunnelmaa ja seikkailuhenkeä.

3/5

 

[Katetti2]

C&C generals zerohour, mahtava RTS naksuttelu, varsinkin kavereiden kanssa. AI:kin antaa ihan ok vastuksen vaikka pelaakin usein tyhmästi ja on helppo rampauttaa. Mitä enemmän peliin uppoutuu niin sitä moniulotteisempi siitä tulee

Minulle tämä on THE rts naksuttelu

 

[Bansheebot]

FTL: Faster Than Light (iOS) tuli läpäistyä toistamiseen, mutta lopputaistelu oli yllättävän helppo tällä kerralla. Parilla ion-pyssyllä sai pidettyä vihollisen kilvet ja muita järjestelmiä poissa pelistä samalla, kun flak cannon II iski alusta kiitettävällä voimalla. Loistavaa sohvapelailua raskaan työpäivän jälkeen vaikka rebelit voisivat olla himpun verran hitaampia ajojahdissaan.

 

[levysukka]

Gradius 3 (SFC)

+Toisin kuin alkuperäinen kolikkopeli, vaikeusaste ei ole aivan saatanallinen
+Ensimmäinen kenttä ok, mutta

-kuplakentästä eteenpäin tylsä kuin rotanhäntä, ei mitään mikä erottaisi kakkosesta tai ykkösestä positiivisesti. Sama pätee myös alkuperäiseen kolikkopeliin
-Ruudunpävitys sakkaa, siis aivan jatkuvasti, jolla on huomattava vaikeusastetta lasketa vaikutus: vihulaisiin reagointiin jää aikaa paljon
-Ääniraita huutaa moduuliääntä, mutta koska Sonyn superpakattuja PCM-ääniä ulostava piiri, niin niitä voidaan vain jäljitellä ja tulos ei ole kovinkaan kaksinen. Konami ei onnistunut juuri missään SFC/SNES -julkaisussaan musiikkien suhteen. Oikeastaan Dracula XX on paras ääniraidan suhteen, jos siis verrataan PCE -version PCM -muodossa olevaan midiääniraitaan (itse käännöshän on varjo vain PC Enginen huippupelistä, mutta siltikin ihan kohtalainen, ainakin verrattuna toiseen SFC:n Draculaan.)

Hyvä esimerkki rupukoneelle käännetystä kolikkogradiuksesta on Famicomin Gradius 2 -käännös, josta ei ole yritettykään tehdä täysin kolikkopeliä vastaavaa, vaan otettu zilogin ja VRC4:sen rajoitukset huomioon ja onnistuttu tekemään kaunis ja sulavasti pyörivä peli. Tästä käännöksestä pidän PSX:n Gradius Gaidenin jälkeen eniten (kolmatta sijaa pitää alkuperäinen Gradius -kolikkopeli).

Ghost Sweeper Mikami (SFC)

+Erinomaiset musiikit - vaikka kuten ylläolevasta voi päätellä, niin en pidä Sonyn äänipiiriä juuri minään - kuten myös äänet yleensä
+Ei montaa kenttää, mutta tarpeeksi vaihtelevia
+Kivan näköinen, väripalettia käytetty hillitysti, mikä on epätavallista kys. laitteella ja kaiken lisäksi..
+..seksiä tihkuva
+Pelattavuudessa, siis kontrolleissa ei valittamista
+Hyvät pomotappelut.

-Vaikeuaste on melko matala, ainoastaan kissakenttä saattaa aiheuttavaa vähän haastetta. Viimeinen pomotaistelukin on läpihuutojuttu
-Kiipeämisominaisuutta käytetään aivan liian vähän, kunnolla oikeastaan vasta viimeisessä kentässä
-Melkoisen lyhyt.

Odotin 'hard' -vaikeusastetta läpipeluun jälkeen valikosta valittavan 'easyn' ja 'normalin' takia, mutta kun ei.
Sarjakuvaa en ole lukenut tai animaatiosarjaa katsonut, joten en tiedä mahdollisesta 'fanservicestä'.

 

[Murhh]

Mass Effect Andromeda
Alle 10 tuntia takana. Ei tähän samalla tavalla pysty uppoutumaan kuin sarjan aiempiin osiin muutaman asian takia: naamojen animaatio on hirveää, ei tee mieli edes katsoa hahmoja kun ne puhuu. Jotkut hahmot näyttää epäluonnollisilta ja monet naishahmot näyttää siltä että ne hymyilee kokoajan. Ääninäyttelykin on aika surkeaa, naama+ääni kombo tuntuu jotenkin luonnottomilta monilla hahmoilla. Liikkuminen tuntuu välillä hieman kömpelöltä kun pelihahmo jumittaa objekteihin.

Ei voi kuin ihmetellä mikä tässä nyt meni vikaan.

 

[petrodollari]

viimeisin peli oli korona, mutta siina oli vähän epätasainen pöytä joten annan arvosanaksi 7-/10

 

[perato]

Shadowrun: Hong Kong.
4h ja jäi kesken. Ei mitenkää järkyttävän huono, mutta pelimekaniikaltaan todella tympeä. Juonikaan ei oikeen tuossa ajassa napannut mukaansa, saati älytön määrä lukemista näi väsyneenä. Ehkä joskus tarttuu uudestaan, tuskin ku on nii paljon muutaki pelattavaa.

 

[KanJu_88]

Stranded deep

Tuossa tuli joskus varmaan 2015 ostettua ja parin tunnin jälkeen alkoi puuduttamaan ollen turhan vaikea. Nyt sattumalta ajattelin testata ja nyt jo 5h peliä takana vailla kyllästymistä.
Vaikeusastetta ilmeisesti hieman laskettu, kun pysyy hengissä päivä tolkulla.
Maisemat ovat kauniit ja peli pyörii ilman kaatuiluja.
Maailma tuntuu melko isolta, jossa riittää tutkittavaa. Mm. Laivojen hylkyjä joista löytyy kelpoa loottia ja perämoottorin osia.
Lautan rakentaminen on pelin toinen tavoite selviytymisen jälkeen.

 

[fabu]

Shadowrun: Hong Kong.
4h ja jäi kesken. Ei mitenkää järkyttävän huono, mutta pelimekaniikaltaan todella tympeä. Juonikaan ei oikeen tuossa ajassa napannut mukaansa, saati älytön määrä lukemista näi väsyneenä. Ehkä joskus tarttuu uudestaan, tuskin ku on nii paljon muutaki pelattavaa.

Harmi ettet digannut.
Itsellä nuo uudet Shadowrunit upposi mukavasti eikä tuo kankeus niinkään häirinnyt kun juoni ja hahmot olivat hyviä - HK:ssa muutama tosi mielenkiintoinen hahmo ja Dragonfallissa parempi juoni.

Itseä ehkä juuri toi tekstinpaljous viehätti vanhojen baldur's gate tai pillars of eternityn muotissa. Osa tapahtumista näkyy vain ruudulla pääpiirteittäin ja suuremmat kuvaukset jätetään sitten tekstimuotoon, jolloin lukija pääsee käyttämään mielikuvitusta.

Enivei, itsellä myös pari peliä tullut taas pelattua.

Superhot

Kuten muutkin täällä taisivat sanoa, ihan kiva peli ja mekaniikka, mutta ei kuitenkaan hurjan mieleenpainuva ainakaan omalta osalta.

Jotun

Mukava pieni zelda-like peli.
En näistä kauheasti yleensä pidä, mutta viihdyin ihan hyvin pelin parissa kiitos nätin piirretyn grafiikan. Vaikeusaste oli myös mielestäni aika hyvin balanssisa. Bossfightit olivat sopivan vaikeita, mutta eivät niin vaikeita että olisi mennyt hermot niitä tahkotessa.

Inside

Tämä on nyt puolivälissä. Tämä on aika pitkälti Limbo nätimmällä graffalla ja (ehkä) paremmalla juonella. Puzzlet tuntuneet toistaiseksi Limboa helpommilta, tosin Limbon pelaamisesta on aikaa joten saatan muistaa sen vaikeammaksi kuin oli. Viihdyttävä ollut tähän asti ja varmaan loppuunkin.

Edit: Tuli vedettyä Inside läpi ja olihan se varsin viihdyttävä tapaus, vaikka loppu oli ehkä turhankin tulkinnan varaiseksi jätetty. Loppupuolen 'möykky' osio oli pelin parasta antia.

 

[perato]

Harmi ettet digannut.
Itsellä nuo uudet Shadowrunit upposi mukavasti eikä tuo kankeus niinkään häirinnyt kun juoni ja hahmot olivat hyviä - HK:ssa muutama tosi mielenkiintoinen hahmo ja Dragonfallissa parempi juoni.

Itseä ehkä juuri toi tekstinpaljous viehätti vanhojen baldur's gate tai pillars of eternityn muotissa. Osa tapahtumista näkyy vain ruudulla pääpiirteittäin ja suuremmat kuvaukset jätetään sitten tekstimuotoon, jolloin lukija pääsee käyttämään mielikuvitusta.

Enivei, itsellä myös pari peliä tullut taas pelattua.

Joo kyllä noita tekstejä jaksaa edelleen lukea(sama BG tausta täälläkin), mutta silmät täl hetkel koko ajan vähän töttöröö-puolivaloilla nii noiden tekstimäärien lukeminen alko tökkimään, varsinki ku ei jotenki kiinnostanut koko miljöö millään tavalla. Hahmoja ei ehtiny tuossa ajassa paljoa tutustelemaan vaikka jo toki jonku matkaa ehti pelata. Dragonfallia tosiaan kehuttu, mutta jäänee hankkimatta. Tämäki nyt oli HumbleBundle 'sivutuote', joskin aiemmin 'haukkumani' Victor Vran oli myös samasta paketista, joten alkaa näyttää vikaostokselta.

 

[vetten äärelle istutettu]

Alienation (PS4)

Ei vielä kovin paljoo ole tullu pelattua, mutta aika alussa kävi jo selväksi että tämä peli on just mulle tehty. Destiny ja Diablo-fanina tämä vain toimii. Ei mulla nyt muuta tähän ole sanottavaa. 9.5/10 Jatkan mietteitäni kunhan peliä on enempi pelattu.

 

[levysukka]

Zippy Race (Famicom)

+Zippy Race
+Äänet tuttua IREM -"laatua"
+Paras kotiversio
+Vaikea

-Vaikea; toinen kenttä loppuosioineen vielä menee, sitten menee hankalaksi. Ja tästä puuttuu sentään kolikkopeliversion 'pyörivät', vastaantulevat autot
-Mutta IREMin äänisuunnittelusta tuskin on maltillisia mielipiteitä, joko pitää tai ei;
-Laadukasta kasettisuunnittelua kirkkaine ledeineen (nuoremmissa kaseteissa ei ole lediä)
-Vauhdintuntu (250km/h) ei oikein välity. Sega MARK 2 -versiossa - jossa on olevinaan 500cc mopedi Famicomin 250cc sijasta - vielä vähän huonommin ei-sulavan vierityksen takia.

 

[arcane]

Machinarium (PC)

Ostin parilla eurolla Humblestoren alennuksista, vaikka on peliä halvemmallakin nähnyt ja tyttöystäväni sen jo omistaa.... mutta jostain syystä peli ei näy Steamin family sharessa, eikä sitten tullut kirjaudututa tyttöystävän tunnuksella pelaamaan.

Tunnelmasta ja ulkonäöstä pidin erityisesti. Musiikki sopi ja jokapaikassa oli sopivan ruosteinen ja metallinen fiilis. Sanattomuudesta pidin erityisesti, joskin mielestäni inventaariossa olisi voinut olla edes pieni kuvaus esineistä. Puzzlet olivat pääosin hyviä, mutta jotkut niistä vaativat vähän vaivaannuttavan hidasta asioiden toistamista. Positiivisesti esineiden yhdistelemistä oli aika vähän, mutta ne vähät esineet olivat usein jopa ärsyttävän vaikeasti piilotettu pelin taustaan - erityisesti imukuppi.

Suurin ongelma on pelin toteutusalusta: Flash.

Peli täyttää ehkä vain 1/2 ruudusta jättäen joka puolelle sururaidat. Ei riitä, että otat tavaran inventaariosta ja osoitat sillä hahmoa, vaan pitää kävellä ensin sen viereen. Siirtyminen paikasta toiseen ja animaatiot ovat hitaita ja kankeita. Käyttöliittymä tuo inventaariota ja menua auki kun vie hiirtä ylös tai alas, eikä mitään tapaa skipata toimintoja/kävelyä/vastaavaa, kuten muissa point'n clickeissä, jotta säästyisi saman katsomiselta useampaa kertaa kun ratkaisua yrittää.

Steamissa tosin oli jo saatavilla beta-haara, joka antaa pelin directx version. Tämä korjasi pelin ruudun koon sekä achievementit. Samalla peli nopeutuu huomattavasti: directx-versio pyörii selvästi ehkä 1,5 kertaisella nopeudella ainakin kävelyssä ja joissakin animaatioissa, mikä vie vähän pelin klonksuvasta ja hidastempoisesta tunnelmasta, mutta säästi omia hermojani muuten täydellisesti.

Lisäksi vinkkisysteemi oli aivan hanurista. Pelin avulla voi lukita suoraan vastauksen ("jee") tai saada vinkin. Vinkkiä käytin kai kahdesti vai kolmesti - saamalla joka kerta tietää vain asioita, jotka peli oli vääntänyt minulle jo muutenkin rautalangasta. Esimerkiksi.

Spoileri: Koiran nappaamisen puzzle

pitäisi saada robottikoira joen toiselta puolelta kaapattua. Mukana on ase narulla. Koetan sitä koiraan -> pelihahmo ilmaisee puhekuplassa, että koiraa pitäisi ampua imukuppiaseella. En löydä imukuppia -> katson vinkin: vinkki kertoo, että ammu koiraa imukuppiaseella. Siis aivan tismalleen sama asia, jonka pelihahmo ilmaisee jo itsestään?

Pääosin mainio point'n click, joka tosin on harmittavan lyhyt ja jota ei missään nimessä olisi pitänyt toteuttaa flashilla.

 

[fabu]

One Piece Pirate Warriors 3

Unohtunut tämä kommentoida vaikka tuli pelattua jo jokunen kuukausi sitten pois alta.

Elikkäs... Tämä on Dynasty Warriors-like peli ja itseltä ensikosketus tähän alagenreen.
Lyhyesti pelin idea on että mätät 3rd personina valitsemallasi hahmolla satoja tusinapahiksia turpaan per leveli ja muutama vähän sitkeämpi vastus siinä samalla. Kuulostaa ehkä ihan menevältä huvilta, mutta pakkoa sanoa että itsellä ei kauheasti napannut.
Kartat on ärsyttävän simppeleitä, sellaisia cardboard/leveleditor-maisia, jotka tosiaan on vaan olemassa kotiuttaakseen nuo sadat tusinaörmyt. Asiaa ei auta että tässä on käytössä karmaiseva FOV, jota ei pysty säätämään.

Mättäminen, eli gameplay on ehkä "ok", mutta toistaa itseään koska kentät ja vihut ovat lähes täysin samoja alusta loppuun.
Ongelma tässä myös että tuli pelailtua taas yli puoli peliä ennen kuin tajusin ihan perusjuttuja pelistä. Kyllä, tässä on taas ne japanilaiset pelisäännöt, jotka ei ainakaan omaan länkkärikalloon tunnu iskostuvan pelin onnettomilla ohjeilla niin millään.
Protip peliä harkitseville; hae Steamin Guides-osiosta sopiva modi joka lisää pädi tai näppiskuvakkeet peliin.
Oli melko tuskaista päätellä noita pelimekaniikkoja kun peli tarjoaa näitä "paina *epämääräinen kuvake 1* *epämääräinen kuvake 2* *epämääräinen kuvake 1*", sen sijaan että olisi esim. pädillä "paina X, Y, X".
Tämä ei kuitenkaan auta kun peli kertoo (tai ei kerro) ympäripyöreästi kaikista kizuna gaugeista ja muista, ja lopulta oma pelaaminen meni sille rämpytä nappeja ja toivo parasta-tasolle.

Pelin tarina on aika köykäisesti toteutettu - selkeästi kalastellaan sarjan/sarjakuvan faneja jotka jo tietävät tästä jotain (itse en siis tiennyt mitään), koska peli tuntuu valikoivan tapahtumia suuremmasta tarinasta melko vapaalla kädellä ja hyppii asioiden ohi todella tiiviillä "sitten tapahtu näin ja näin" -tekstilaatikoilla tehtävien välissä.

Suurin ylläri itselle tuli kuitenkin kun olin pelannut pelin läpi ja muutamaa päivää myöhemmin näin netissä tuoreen Berserk-pelin videota.
Meinasin lentää tuolilta kun huomasin että se oli lähes sama peli! Hahmograffat, jne. toki hieman erilaiset, mutta valikot, UI, gameplay, yms. olivat lähes identtiset.
Innostuin sitten googlaamaan videota Dynasty Warriors-peleistä ja kyllä - samat setit niissäkin.
Eli onko tämä DW-alagenre tosiaan tällaista cookie cutter kamaa? Tässä tuli jo nämä nykyajan Steamin greenlight asset flip roskat mieleen, jossa samalla 'enginellä' väännetään joku peli pikarahastusta varten minimivaivalla.

Steamissa tällä on kuitenkin very positive rating, joten voi olla että tämä ei vaan sovellu allekirjoittaneelle. Läpipeluun jälkeen en ainakaan ikinä enää halua kuulla huutoa "gomu gomu!"

 

[Lare]

Forza Horizon 3

Yleensä autopeleissä on ongelmana, että pystyy ajamaan vain suljetuilla radoilla. Katukisat ja vapaa kruisailu ei siis onnistu ja siksi kyllästyn niihin nopeasti.

Tässä Forzassa tätä ongelmaa ei ole, vaan maailma on iso ja tarjoaa mukavaa vaihtelua eri alueilla. Välillä voi lähteä maastoon kisaamaan isoilla maastureilla, sitten kaupungissa laiton katukisa urheiluautolla ja vielä voi lähteä driftailemaan syrjäteille vanhalla takavedolla. Lisäksi erilaiset haasteet matkan varrella ovat ihan mukavia.

Autovalikoima on hyvä ja virittäminen on todella hauskaa. Ulkoisia tuunausmahdollisuuksia tosin voisi olla enemmän. Johonkin hitaaseen autoon on kiva laittaa kokonaan toinen tehokkaampi moottori ja viritykset tappiin, niin tehoa riittää. Onlinessä on tällöin mukava ottaa kiihdytyskisoja tai muuten vain perseillä muiden pelaajien kanssa.

Uuden päivityksen ansiosta FPS-dropit kaupungeissa häipyivät. Grafiikat ovat autopeliksi ihan mukavat ja peli pyörii lisäksi aika kevyesti. Moni on valitellut jatkuvaa kaatuilua, mutta itse olen pelannut ties kuinka paljon, eikä kertaakaan ole kaatunut.

 

[Zauberkraut]

Endless Legend - erittäin mainio 4X, pieteetillä rakennettu fantasiamaailma scifi-elementeillä. Kivan erilaisia rotuja. Pelottavan tehokas aikavaras, tämä. Hyvistä musiikeista erikoismaininta.

Homeworld - Deserts Of Kharak - Klassinen RTS, ei mitään ihmeellistä pelillisesti, mutta myös tämä selvästi rakkaudella tehty.

 

[vetten äärelle istutettu]

Final Fantasy X-2 (PC)

Viime pelikerrasta aikaa n. 13 vuotta PS2:lla, ja oli paljon parempi peli kuin muistin. Johtunee siitä että tuolloin peli oli niin erilainen kuin aiemmat FF:t, joten tuntui paskalta. Nyt kun pelannut mm. FF XIII-trilogiaa (ja ekasta osasta pidin erittäin paljon), niin tuo oli itseasiassa helvetin hyvä peli! Pitänee New Game Plussalla vetää kerran-pari, jo tuon 13v ajan ollut suuri haave vetäistä 100% läpi.

Spoileri

Et pysty vetämään 100% ilman walkthruuta. Kusinen vammapaska peli siinä mielessä.
Siellä on joku juttu että et saa ostaa esim jostain kaupasta potionia tjms niin siitä lähtee heti pelissä näkymätön 0,1% jolloin et voi saada kuin 99% vaikka tekisit kaiken muun oikein. En muista tarkemmin, mutta täysin älytöntä roskaa tuo 100% saada.

Ei ole hauskan kanssa mitään tekemistä tuolla touhulla.

 

[xarot]

Aloitin Dragon's Dogma Dark Arisenin. Tuli heti alkuun pieni ähky tämän kanssa ja peli on oikeastaan aika susiruma, esim. Risen vuodelta 2009 on grafiikoiltaan suoranaista juhlaa tähän verrattuna. Grafiikka on siis haaleaa ja mitäänsanomatonta, mutta itse pelaaminen on kyllä kiinnostavaa. Saa nähdä ovatko tehtävät. Ilmeisesti ei ole juurikaan fast travelia tässä ja saattaa olla hieman työlästä tuo matkustaminen. Yhden modin asentelin jonka piti vähän viilata peliä ja grafiikoitakin mutta en vielä hirveästi eroja huomannut.

Varmaan kun pääsee tähän kunnolla sisään niin alkaa maistua. Vähän tuo pawnien ohjaaminen ehkä häiritsee, kun tykkään pelata vain yhdellä sankarilla jota itse ohjaan.

Tätä on tullut pelattua satunnaisesti kun on ehtinyt. Peli näyttää olevan aika rasittavan lineaarinen questien osalta, joten olen päätynyt lukemaan wikistä mitkä questit pitää olla suoritettuna ennen pääjuonessa etenemistä jottei käy ohraisesti. Näillä peliajoilla ei viitsi vetää blind playtroughia ettei tyssää johonkin mahdottomuuteen myöhemmin.

Itse taistelu on tässä pelissä kyllä varmaan parasta ikinä, ja sen takia peli maistuukin. Hahmonkehitys on itsellä jäänyt aika puolitiehen fighterillä, olen joku level 35 jo enkä ole hahmoja juurikaan kehitellyt vaan napsinut lähinnä summanmutikassa skillejä. Ilmeisesti pelissä voi myös vaihtaa "ammattia" ja napsia skillejä myös muista haaroista. Yhden kerran kaupasta ostanut parempaa asetta ja kamaa. Noh, tällä tulimiekallakin sai ensimmäistä lohikäärmettä pätkiä pawnien avustuksella varmaan viitisentoista minuuttia (oli tietenkin tulelle vastustuskykyinen), pawnien tipahtaessa manan majoille tuon tuosta joten taistelu meni lähinnä kavereiden henkiinherättelyyn. Pelin kartta näyttäisi olevan melko pieni, mutta koska kyseessä on Dark Arisen "DLC-versio", siinä on myös lisäalue joka lienee syytä pelata vasta loppumetreillä läpi.

Muutaman modin asensin, joka parantaa pelin oikeasti aivan susirumaa grafiikkaa vähän iloisemmaksi, tallennuksen mahdollistaminen milloin tahansa pikanäppäimellä ja sitten joku great mod compilation.

Anyway, pelistä tulee jotenkin vahvat Risen- ja Gothic-fiilikset questien kanssa vaikka erilainen onkin ja taistelu on paljon parempaa. Hyvältä tuntuu.

 

[vetten äärelle istutettu]

World Of Final Fantasy (PS4)

Syksyllä pelasin demon ja tykästyin sen verran, että pidän tätä oikeana uutena FF:nä enkä sitä 15:n ripulia.

Nyt on pelattu pääjuoni läpi ja endgameakin hangattu useampi tunti ja täytyy kyllä sanoa että Paras JRPG klassisten JRPG:iden ystävälle sitten...en edes tiedä. FFX:n? DQ8:n?

Ja tossa monstereiden keräämisessä, kehittämisessä, stäkkäämisessä ja transfigaamisessa on pinnan alla ihan saatanasti syvyyttä. Todella joustava ja mahtava systeemi antaa avaimet viritellä just sellanen taistelunippu kuin itse haluaa. Aivan ehanata.

Pelin ekan 10-20h päähahmokolmikko suoraansanoen vitutti, ehkä siksi kun yritettiin jotenkin väkisin tuoda noiden profiilit esille ettei jää epäselväksi millasia hahmoja noi on. Tossa 30h kohdalla ei enää ärsyttänyt vaan päin vastoin, alkoi olla tunnesidettä hahmoihin hyvällä tavalla.

Muut hahmot mielenkiintoisia ja hyviä, etenkin pahikset.

Musiikit loistavia, otettu selkeästi viitteitä vanhemmista FF:istä (muutenkin kuin uudelleen sovitettu vanhoja klassikoita).

JRPG&FF fanille tämä on sellanen 9.5/10 peli. Namnam! 40h herkkua, suosittelen.

Hahmonkehityksestä hieman:

Spoileri

Taisteluporukan luomisen syvyydestä esimerkki: Sulla on vaikka joku mölli X, pystyt sen eri kehitysmuotojen levelausalustoilta hakemaan statsit ja skillit käyttöön. Sitten mölli X:n transfig X2:n alta voit hakea myös stattipisteet talteen ja täten hahmo paranee, mutta skillit ei siirry sieltä kuitenkaan. Lisäksi noilla kehitysalustoilla on tyhjiä paikkoja mihin voi itse laittaa mitä haluaa.

 

[Tiihokatti]

Ghost Recon: Wildlands pelattu läpi, 40h siinä meni eikä paskan makukaan jäänyt suuhun.
Ilman Extreme-vaikeustasoa sekä HUD-asetuksia peli on aivan järkyttävän helppo, mutta kyllähän sitä haastetta löytyi kun minimapit sun muut turhakkeet heitti pois peliä pilaamasta. Pelialue aivan mahtava ja tunnelma muutenkin oli aika jees.
Endgame kyllä on hukassa, eli kun tarinan on pelannut läpi ja kaikki aseet kerännyt niin pelattavaa ei oikein ole enää jäljellä.

Kouluarvosana: 8 ja 1/2
En maksaisi täyttä 60€ hintaa missään nimessä, nuukailija kun olen, mutta olihan tuo pelaamisen arvoinen. Coop ei oikein napannut koska vaikeusaste laskee huomattavasti.

Tätä on tullut pelattua satunnaisesti kun on ehtinyt. Peli näyttää olevan aika rasittavan lineaarinen questien osalta, joten olen päätynyt lukemaan wikistä mitkä questit pitää olla suoritettuna ennen pääjuonessa etenemistä jottei käy ohraisesti. Näillä peliajoilla ei viitsi vetää blind playtroughia ettei tyssää johonkin mahdottomuuteen myöhemmin.

Itse taistelu on tässä pelissä kyllä varmaan parasta ikinä, ja sen takia peli maistuukin. Hahmonkehitys on itsellä jäänyt aika puolitiehen fighterillä, olen joku level 35 jo enkä ole hahmoja juurikaan kehitellyt vaan napsinut lähinnä summanmutikassa skillejä. Ilmeisesti pelissä voi myös vaihtaa "ammattia" ja napsia skillejä myös muista haaroista. Yhden kerran kaupasta ostanut parempaa asetta ja kamaa. Noh, tällä tulimiekallakin sai ensimmäistä lohikäärmettä pätkiä pawnien avustuksella varmaan viitisentoista minuuttia (oli tietenkin tulelle vastustuskykyinen), pawnien tipahtaessa manan majoille tuon tuosta joten taistelu meni lähinnä kavereiden henkiinherättelyyn. Pelin kartta näyttäisi olevan melko pieni, mutta koska kyseessä on Dark Arisen "DLC-versio", siinä on myös lisäalue joka lienee syytä pelata vasta loppumetreillä läpi.

Muutaman modin asensin, joka parantaa pelin oikeasti aivan susirumaa grafiikkaa vähän iloisemmaksi, tallennuksen mahdollistaminen milloin tahansa pikanäppäimellä ja sitten joku great mod compilation.

Anyway, pelistä tulee jotenkin vahvat Risen- ja Gothic-fiilikset questien kanssa vaikka erilainen onkin ja taistelu on paljon parempaa. Hyvältä tuntuu.

Se DLC-saari on täyttä nannaa, eli puhdasta hampaat irvessä taistelua alusta loppuun. Sinne ei passaa mennä alle 50-60 levelisenä, tulee muuten turpaan ja pahasti. Aika Dark Souls meininkiä se saari on, eli varaudu (erittäin väkivaltaiseen) kuolemaan.

Se saari oli sen verran makea että tekisi mieli asentaa peli uudestaan koneelle että pääsisi koluamaan sitä paikkaa uudelleen... Enkä edes hankkinut pelin parhaimpia kamppeita, ja sieltä saaren syvyyksistähän ne löytyisivät.

 

[Taneli-]

Game Corp DX: yksi harvoista peleistä minkä olen pelannut "läpi" (tein 100% kaikki Steam saavutukset) vaikka peliä ei sinänsä voikaan pelata lävitse.

Aikaa kului noin 17 tuntia, siinä vaiheessa huomasin että nelisen saavutusta uupui joten loppuajaksi tuli noin 19 tuntia.

Peli on halpa (noin 2-3€), muistuttaa hyvällä tavalla Amigan, C-64 jne. simppeleitä pelejä missä äänet ovat mitä ovat, grafiikka OK tasolla mutta itse pelattavuus ja idea hyvä.

Tarkoituksena on pyörittää omaa pelistudiota, värvätä henkilökuntaa, kouluttaa heitä ja nimetä uusia pelejä mitä sitten myy ihmisille. Pelissä yksi päivä vastaa yhtä kuukautta ja kerran vuodessa jaetaan palkinnot eri pelifirmojen kesken. Vaikuttaa simppeliltä, kuten esim. Civilization, Sim City jne pelitkin. (Ei, en sano että peli olisi yhtä hyvä tai pitkään koukuttava mutta antaa hieman ideaa)

Uudelleenpeluulle en laskisi hirmuisesti arvoa mutta ehdottomasti hintansa väärti. Toki kun ns. kaiken on saavuttanut, rahaa riittää ja työntekijöillä ei ole negatiivisia ominaisuuksia enää vaan pelkästään positiivisia peli muuttuu liiankin helpoksi.

 

[perato]

Dragon Age Origins. Onkohan tämä nyt 4. vai 5. läpipeluu, vaikea sanoa kun yks(edellinen) jäi ainakin kesken joku vuosi takaperin. Kyllähän tämä edelleen on kiva, mutta toisaalta kun on niin mammuttipeli ja ite pelattavuus on vähän mitä on, nii loppuja kohen alkanu mennä taas vähä suorittamiseksi. Liian tuttua kaikki nii ei tarvi paljoa päätä käyttää dialogeissa yms. Tarkotus oli alunperin pelata DA2 putkeen ja sit ostella kesäalesta Inquisition, mut iskee kyllä jo vähä väsymys tässä välissä.

Vähän tämmönen uuden ja vanhan hybridihän tämä on. Ei kovin helposti lähestyttävissä verrattuna moneen uuteen ropeen pelimekaniikaltaan. Lore on kuitenki edelleen hyvin vahva tässä, joskin Codexienki sisällön muistaa jo melkee ulkoa. Taitaa jäädä viimoiseksi rykäsyksi tämä, jos ei sit joskus 5-10 vuoden päästä taas kiinnostu.

 

[syvalta]

Dragon Age Origins. Onkohan tämä nyt 4. vai 5. läpipeluu, vaikea sanoa kun yks(edellinen) jäi ainakin kesken joku vuosi takaperin. Kyllähän tämä edelleen on kiva, mutta toisaalta kun on niin mammuttipeli ja ite pelattavuus on vähän mitä on, nii loppuja kohen alkanu mennä taas vähä suorittamiseksi. Liian tuttua kaikki nii ei tarvi paljoa päätä käyttää dialogeissa yms. Tarkotus oli alunperin pelata DA2 putkeen ja sit ostella kesäalesta Inquisition, mut iskee kyllä jo vähä väsymys tässä välissä.

Vähän tämmönen uuden ja vanhan hybridihän tämä on. Ei kovin helposti lähestyttävissä verrattuna moneen uuteen ropeen pelimekaniikaltaan. Lore on kuitenki edelleen hyvin vahva tässä, joskin Codexienki sisällön muistaa jo melkee ulkoa. Taitaa jäädä viimoiseksi rykäsyksi tämä, jos ei sit joskus 5-10 vuoden päästä taas kiinnostu.

Inquisitionia vähän aikaa sitten pelanneena voin varoittaa että siitä saa aivosyövän ja aidsin.

En ole tainnut missään pelissä tavata yhtä vastenmielisiä NPC-hahmoja kuin iron bull ja se ruma haltiamuija. Sisältö on 100% MMO-tyylistä roskaquestia mutta vissiinkin keskimääräselle Bioware-fanille riittää pelin pihviksi että voi syöttää hahmoihin dialogia kunnes niiltä saa seksiä.

 

[Spartacus]

Batman Arkham Knight

Ilmestyessään tästä pelistä sai kuulla haukkuja ettei toimi ollenkaan PC:llä joten en sitä itse silloin pelannut. Nyt muutama päivä sitten päätin kokeilla niin tämähän toimii todella sulavasti vähän vaatimattomallakin raudalla. Itse pelikin on mielestäni rautaa, arvosteluissa muistaakseni haukuttiin paljon tuota Batmobilen käyttöä mutta omasta mielestäni sekin on hyvä lisä tähän peliin ja tuo vaihtelua. Arvoisensa lisäys (lopetus?) Arkham sarjalle. Me like

 

[Spartacus]

Inquisitionia vähän aikaa sitten pelanneena voin varoittaa että siitä saa aivosyövän ja aidsin.

En ole tainnut missään pelissä tavata yhtä vastenmielisiä NPC-hahmoja kuin iron bull ja se ruma haltiamuija. Sisältö on 100% MMO-tyylistä roskaquestia mutta vissiinkin keskimääräselle Bioware-fanille riittää pelin pihviksi että voi syöttää hahmoihin dialogia kunnes niiltä saa seksiä.

Tuota peliä pelasin pari vuotta sitten aika paljonkin. Muistaakseni tein paljon sivutehtäviä, ettei pääjuoni etene liian nopeasti. Jossain välissä kyllästyin koko peliin enkä varmaan ollut pääjuonessa edes lähellä loppua. Yleensä tulee pelit pelattua läpi mutta tuossa tosiaan taisi olla JÄRJETÖN kasa todella typeriä sivutehtäviä.