Viimeksi pelaamasi peli ja mietteitä siitä

250px-Realms_of_Arkania_Shadows_over_Riva.jpg


Jonnet ei muista suomenkielistä käännöstä, Varjot Rivan yllä. :smoke:
 
Stonehearth

Grafiikaltaan muistuttaa Minecraftia, peligenreinä RPG, strategia & jonkinmoinen simulaattori. Yksinkertaisuudessaan aloitat 7 työntekijällä, keräät resursseja, rakennat taloja, kaivantoja jne. Erikoisuus (tai no, varmasti monessa pelissä enivei) on se, että kun ensin teet esim. taloosi lattian, esirakennat sen jonka jälkeen päästät työntekijät hommiin - kyllä, sinä käskytät ja alamaisesi tekee. Riippuen rakennuksen koosta jne, voi välillä joutua odottelemaan - jos esimerkiksi aloittaa rakentamisen illalla ja työläiset käyvät nukkumassa välillä. Pelissä myös määrität jokaiselle työläiselle oman erikoisosaamisen, esim farmeri, rakentaja, sotija. Ja jos esim. rakennat sängyn, teet työpöydän, valitset crafting-valikosta rakennettavan tuotteen ja päästät sepän töihin.
 
Wolfenstein New Order tuli napattua joulualennuksista sopuhintaan 6,59. Kyseessä on siis Wolfenstein sarjan modernisoinnista. Teema muuttuu hieman edellisestä osasta (RTCW), vähemmän zombeja, enemmän natseja. Kyllä tästä silti tunnistaa missä tän pelin juuret on vaikka pohjimmiltaan aivan erilainen peli kuin edeltäjät. On kyl maistunut kummasti tämmönen peruspaukuttelu taas pitkästä aikaa. Juoni on suht vakava aiheeltaan, mutta koska ite maailma on sen verran vinksahtanut, niin siinä on sopivasti mustaa huumoria. Peli ja maailma ottavat kuitenkin itsensä suhteellisen vakavasti, joten perus pelien sudenkuoppaan ei haksahdeta. Peli ei jatkuvasti vitsaile ja heittele eteen typerääkin typerämpiä ja ylilyötyjä hahmoja. Hahmot ovat oikeastaan osa jopa aika muistettavia, jopa lyhyidenkin tutustumiskertojen jälkeen. Vähän helpohko tämä on kun meikäläinenki pienen testin jälkee alotin alusta vaikeimmalla vaikeustasolla. Toki noita vaikeustasoja vissiin on tarjolla sit lisääkin.

Vielä on jälellä joku reilu kolmannes, mutta eiköhän tämä tässä parin illan sisää ala päättymään. Sitte haetaa loputki achievementit.

Huomannut kyllä viime aikoina, että samalla moottorilla tehdyt jatko-osat on alkaneet puuduttaan vaikka olisivat kuinka hyviä ja samantyyppisiä kuin pitämäni ensimmäinen osa. Tämmöset uudet restartit sekä täysin uudet pelit napostelee paljon enemmän, kun on aina uutta ihmeteltävää, että miten mikäkin asia toimii.
 
Tommosen gmg:n 5 pelin random kokoelman ostin jossa 4 ripulista peliä ja sitten dishonored mutta sen omistankin jo niin ensimmäinen peli jonka asensin on sellainen kuin Planet driller. Peli on lähinnä sitä että painat S:ää että alus kerää materiaalia ja sitten menen maan pinnalle palauttamaan tavarat.
Peli on tehty unityllä ja sen näkee jo materiaaleista ja musiikkina on aina niin tyylikästä midiä.

On ne ajat muuttuneet kun samanlaista roskaa on ilmaseks saanu pelattua kaikenmaailman flash sivuilla ja tuosta (olettaisin) joku kehtaa rahaakin pyytää.

EDIT: Ja peli on läpi/kaikki saavutukset saatu. Menihän siinä hurja tunti aikaa. Olihan tuolla steamissakin arvosteluja että kopio vanhasta pelistä eikä tässä ole edes minkäänlaista tarinaa.
 
Viimeksi muokattu:
Jak & Daxter The Precursor Legacy HD (PS3)

Hyllyssä ollut jo tovin Trilogy kelmuissansa, mutta en ole halunnut aukaista ja jostain käsittämättömästä syystä olen tämän sarjan sekä Ratchetin aikanaan missannut. Nyt oli sit PS3:n storessa diginä 11.80€ tuo hd remaster trilogia ja pakkohan se oli ostaa että pääsee vihdoin pelaamaan.

Sentinel Island ja Forbidden jungle pelattu ja fiilikset on seuraavanlaiset:
Paras 3D tasoloikka ikinä ja tämä on paljon sanottu tasoloikkien superfanilta maailmassa missä on mm. Mariot olemassa. Crash vivahteetkin ovat toki vahvat.

Pelattavuus pelissä on ehkä paras missään pelissä ikinä. Tuota ihmettelenkin, sillä Crash ja Jak ovat pelattavuudeltaan parasta A-ryhmää, sensijaan Uncharted(myös Naughtyn tekemä) melkolailla sitä alempaa keskitasoa minkä pelaaminen on ainoastaan turhauttavaa.

10/10 millä tahanaa mittarilla vaikka ikää alkaa olla kohta 15 vuotta. Suosittelen kaikille tohon hintaan nappaamaan jos tasoloikat kiinnostaa yhtään. Myydään siis yksitellen storessa hintaan 3.95€/kpl muistaakseni. Tuosta ei hinta-laatusuhde enää parane.
 
Darkest_Dungeon_Logo.png


Tuli hommattua jenkkistoresta Darkest Dungeon alennushintaan PS4:lle (löytyy myös pc:lle). Kickstartterista ponnistanut indie turn based rpg dungeon crawler. Metacriticissä 83-84 ja on maistunut kyllä useampana iltana.

Pelissä tutkitaan erilaisia luolastoja 4 sankarin voimin (15 eri hahmoluokkaa), kehitetään lootilla omaa kaupunkia ja sen palveluja yms. Hahmoihin ei kannata liikaa kiintyä, koska kuolemat ja pahimmillaan kokonaiset wipet on varmoja. Juuri kun luulee että tämähän alkaa olla melko murharyhmä, niin seuraava taistelu saattaa muuttaa kaiken ja palauttaa maanpinnalle kun tulee vähän vahvempaa vihollista, tai rng potkii päähän.

Käyttöliittymä vähän kökkö ainakin pleikalla, muuten kyllä tämä taktinen mättö on mainiota ajanvietettä.

"Overconfidence is a Slow and Insidious Killer"
 
bombjack sanoi:
Darkest_Dungeon_Logo.png


Tuli hommattua jenkkistoresta Darkest Dungeon alennushintaan PS4:lle (löytyy myös pc:lle). Kickstartterista ponnistanut indie turn based rpg dungeon crawler. Metacriticissä 83-84 ja on maistunut kyllä useampana iltana.

Pelissä tutkitaan erilaisia luolastoja 4 sankarin voimin (15 eri hahmoluokkaa), kehitetään lootilla omaa kaupunkia ja sen palveluja yms. Hahmoihin ei kannata liikaa kiintyä, koska kuolemat ja pahimmillaan kokonaiset wipet on varmoja. Juuri kun luulee että tämähän alkaa olla melko murharyhmä, niin seuraava taistelu saattaa muuttaa kaiken ja palauttaa maanpinnalle kun tulee vähän vahvempaa vihollista, tai rng potkii päähän.

Käyttöliittymä vähän kökkö ainakin pleikalla, muuten kyllä tämä taktinen mättö on mainiota ajanvietettä.

"Overconfidence is a Slow and Insidious Killer"
Napsauta laajentaaksesi...

Samperin vaikea peli tuo kyllä mitä viime vuonna pelasin. Tuohon on ilmeisesti tullut uutta tässä välissä. Käyttöliittymä oli ainakin pc/mac puolella kohdillaan.
 
Viime viikolla tuli pelattua Soma. Tämä siis tietynlainen 1st person survival/horror/adventure ja onhan siellä puzzlejakin seassa. Ensimmäisen tunnin aikana rasittaa hieman kankea liikkuminen, mutta eihän tämä mikään FPS ole joten siihen sopeutuu ja kontrolleissa ei myöskään ole mitään kovin turhaa.

Tunnelma on erittäin hyvä ja ihan parhaasta päästä pelejä kriteereillä tunnelma, käsikirjoitus ja musiikki. Piti ihan kaivaa parhaat Sennheiserit vaikka niitä en yleensä peleissä käytä. Tekee lähtemättömän vaikutuksen ja herättää ajatuksia. Päihittää heittämällä monet scifi-leffat, jotka ovat yrittäneet käsitellä samoja teemoja, sekä useimmat kauhuleffat jotka yrittävät saada aikaiseksi samoja reaktioita.

Monstereita on sopivasti, ja pelin jaksotus on erittäin hyvä, koska iso osa pelin "tutkimusmatkailusta" menisi pilalle jos olisi koko ajan joku mulkero jahtaamassa. Pelkoreaktiot on aitoja, päätellen mun koiran hieman hämmentyneestä ilmeestä pelisessioiden aikana.

Itsellä meni vähän päälle 12 tuntia, siitä ehkä pari tuntia meni siihen että piti väkisin runtata jotain puzzleja läpi joita ei vaan tajunnut, tai etsiä jotain vipua mitä ei aiemmin löytänyt. Ei kuitenkaan tullut tarvetta hakea läpipeluuohjeita, joten vaikeustaso kohdallaan. Vaikka peli on erittäin hyvä, niin harvoin sitä näin nopeasti painaa "delete local files" läpipeluun jälkeen. Tämä on "one and done" peli, ja siksi sopiva hinta on se 9-15 euroa millä sitä alennuksista saa.

maxresdefault.jpg
 
Jak II: Renegade (PS3)

Juuh elikkäs. Ykkösen pelasin juuri läpi 100% ja se oli yksi parhaita pelejä mitä olen ikinä pelannut. Kakkonen tuntui heti alussa huonolta ja mulla alkaa huumori loppua heti kättelyssä tämän kaupungissa edes-takas juoksemisen kanssa, mikä pilaa pelin kuin pelin aina. Lisäksi pari kaupungin ulkopuolista tasoloikkakenttää ovat olleet ihan perseestä.

Lopetin, mutta luulen etten tule enää koskaan palaamaan tämän pariin. RIP naughty dog 2001. Toki voisin vielä antaa 3:lle mahdollisuuden, mutta luulen että ei se enää tästä kummene vaan jatkaa kakkosen linjalla.

Todellinen sääli.

En voi antaa objektiivista arvosanaa, sillä henkilökohtainen mielipiteeni näistä edes-takas kaupungissa tyhjänpäiten juoksenteluista on "pelaamatta 0/10".
 
Muutamia pelejä tullut pelailtua läpi tässä vuodenvaihteen aikana.

Dragon's Dogma: Dark Arisen

Humble Monthlystä tuli poimittua ja onnistui yllättämään.
Kuten yleensä omalla kohdalla, japanilaiset pelit tuntuvat alkuun varsin kankeilta, eikä tämäkään ollut poikkeus. Jo alkuvalikossa lymyilevä "Manual" valinta kertoi että odotettavissa hieman turhaantumista alkumetreillä, kun pelin opasteet vilisevät ruudulta pois hetkessä ja samalla pitäisi kiinnittää puolet huomiosta dialogiin että pysyy kärryillä.
Noh, UI:n ja muiden kankeuksien jälkeen peli osoittautui kuitenkin varsin mukavaksi tapaukseksi. Jos tarinaa olisi laitettua vielä aavistuksen lisää ja fetch questeja hieman vähemmän, niin tämä olisi kyllä yksi parhaimpia action-rpg pläjäyksiä PC:llä.

Plussaa etenkin onnistuneesta länkkärityylistä, vaikka peli onkin japanissa kehitetty. Tykkäsin myös todella paljon hahmokustomoinnista vaatetuksen osalta. Pelissä kun voi heittää torso ja clothing slotteihin clothing sekä armor kamppeet, eli esim. joku chainmail-paita alle ja siihen vaikkapa plate päälle.

Suosittelen kokeilemaan. Hyväksyisin jatko-osan tälle (joku online pläjäys on ilmeisesti japanissa, mutta mieluummin kunnon singleplayer peli).

edit: unohtui vielä mainita että pikkulinnut kertoivat että pelin alkuperäisversiossa on hupaisa j-rock teemamusa joka nostaa pelin Metal Gear Rising:Revengeancen tasolle, mitä ei ikävä kyllä tästä pc-versiosta löydy lisenssisyistä, mutta sen voi kuunnella täältä :D

Wolfenstein: Old Blood

Tämä tuli pisteltyä nopeasti läpi hardilla ja ihan OK prequeli New Orderille, mutta jäi joka osalta jälkeen edeltäjästään (...seuraajastaan?).
Peli nojasi myös vähän liikaa stealth lymyilyyn New Orderiin verrattuna, eikä tarjonnut juurikaan mitään uutta aiempaan peliin verrattuna. Tämä köykäisempi osa myös lähes poikkeuksetta maksaa New Orderia enemmän, joten suosittelen ennemmin poimimaan New Orderin kuin tämän, jos natsien teurastusta haluaa.

Valinnaisia classic Wolf3d kenttiä oli enemmän, mutta nekin on tietty makuasia ja alkoivat vähän kyllästyttämään loppua kohti.
 
Viimeksi muokattu:
Shadowverse

"Japanin Hearthstone" eli keräilykorttien läiskettä. Korttipelien perusongelma löytyy eli kasettia koetteleva RNG, joka on ongelmana tietenkin lähinnä omassa päässä koska sen vaikutus katoaa pitkässä juoksussa. Visuaalisesti ja (IMO) mekaniikoiltaan tämä vie Blizzardin peliä yllättävänkin selvästi.

Meta on pikkuisen levällään, koska uusi lisäri tuli vuodenvaihteessa ja varsinkin kontrollipakat hakevat vielä muotoaan. Tasapaino tuntuu kuitenkin olevan melko hyvällä mallilla, koska kaikista classeista tuntuisi saavan toimivia pakkoja. Pikkuhiljaa kasuaalisti kiipeilen ladderia ja aika tasaisesti tuntuu tulevan vastaan face aggroa, tempoa ja kontrollia.
 
Alien Isolation

Nyt tuli vihdoin pelattua läpi Alien Isolation. Pelinhän aloittelin jo silloin julkkarin aikoihin, mutta se jäi kesken raivostuttavan Alien AI:n takia ja vasta muutama viikko sitten aloittlein uudelleen. Tosiaan loppuosan pelasin easyllä, jolloin alien muuttuu aika sokeaksi, mutta ei se juuri haitannut, sillä tuo alien oli mielestäni melkein pelin ärsyttävin juttu. Mielestäni pelin alku, missä edetään melkein ilman aseita androideja väistellen, on melkein parasta antia. Samaa tulee onneksi vähän myös lopussa. Muutenkin nuo androidit on tässä omasta mielestäni paljon karmaisevampia, kun tuo alien.

Pelihän on aika julmetun pitkä ja luulin varmaan jossain puolen välin tienoilla, että olen jo ihan lopussa. Varmaan 3-4 kertaa pelin aikana kuvittelin tekeväni "viimesitä tehtävää", mutta aina se vaan jatkui, jonka johdosta meni sessio eillen noin 3h pidemmäksi, kun piti vaan äkkiä pelata se loppu siitä alta pois... :D

Aika päälle liimatulta alkoi jossain vaiheessa tuntua vaan tuo pelin pidentäminen, kun se oli aina sitä samaa, mene tuonne ja käynnistele ja vääntele 10 vipua eri asentoihin pitkiäveteisä ruuvausanimaatioita katsellen. Varsinkin siinä ihan lopussa, juuri ennen sitä viimeistä vaihetta tuli vähän sellanen fiilis, että se oli tehty jotain early previewiä varten ja haluttu väksin tunkea jotenkin peliin mukaan.

Grafiikathan tässä on edelleen melko nätit ja heijastukset ja valaisuefektit todella hyviä. Lisäksi ei vaadi mitään ihan hirveetä rautaa vaan itseläkin GTX 980 Ti pysytteli koko ajan alle 1000MHz kelloilla, 3440*1440 resolla ja nupit kaakossa, kun oli v-sync päällä. :)

Tiivistettynä AI on ihan hyvä ja tunnelmallinen seikkailu Alien universumissa. Peli on parhaimmillaan paikoitellen hyytävän pelottava, mutta se kääntyy vaan jossain vaiheessa turhautumuseksi, varsinkin vaikeammilla tasoilla.
 
Viimeksi muokattu:
This war of Mine tuli läpäistyä ja pitäs alkaa kohtsillää miettii, että miten tän arvostelis. Ehottomasti tätä haluaa suositella koska pelin teema, kerronta ja kaikkinensa kokonaisuus on semmonen, että haluan nähdää jatkossa lisää tämmöistä. Toisaalta pelimekaniikka, graafinen ulkoasu ja "tarinan" tempoilu on sitä rataa, että tulee fiilis, että voiko tämmöstä suositella. Kyllähän sen pariin otteeseen pelas läpi, mutta ei siinä itellä semmosta koukkua tullut noin pelillisesti, että oisin enää jaksanut lähtä kolmatta isompaa yritystä vetämään. Achitki tuli haettua Little Ones ja From the brink of tyyppisiä lukuunottamatta. Ajankäytöllisesti vähän sama ongelma ku XCOMissa, tekis mieli periaatteessa yrittää erilaisia tapoja läpäistä, mutta ku läpipeluu vie helposti lähemmäs kymmenen tuntia vaikeimmissa skenaarioissa, nii ei ehkä iha älyttömästi jaksa samaa peliä paukuttaa.


Edelliset Steam Reviewit ihteltä viimisen kuukauden ajalta.
 
Bioshock 1 & 2 Remastered - pelit tuli pelattua läpi, ja tykkäsin erittäin paljon. Rapturen hienosti tehty ja tunnelmallinen maailma yhdistettynä hyvään tarinan kulkuun jätti suuhun erinomaisen maun. Vielä täytyisi Infinite pelata, mutta sitä ennen menee Soma läpipeluuseen. Ja Bioshockeista vielä sen verran, että alkuperäisiä en ole ikinä aiemmin paria tuntia kauempaa pelannut.
 
Metal Gear Solid 3: Snake Eater HD (PS3)
Järjettömän hyvä peli alusta loppuun. Pelasin pasifistina läpi dialogit lukien ja heti läpäisyn jälkeen speedrunnasin 3 tuntiin pasifistina.
Koko Metal Gear-tarinalle loistava pohjustus, hahmot loistavia, dialogi ihan huippua, toiminta täydellistä, pelattavuus täydellistä.

10/10

Metal Gear Solid: Peace Walker (PS3)
Tämä nyt menossa ja on kyllä huonolla tavalla niin psp peli. Huomaa kaikesta että käsikonsolille alkujaan tehty. Ei oikein maistu kun kuitenkin niin erilainen kuin muut osat, mutta kyllä tää nyt läpi tulee pelattua. Vaati vähän totuttelua että pääsi kunnolla tähän sisään että ei ihan kuralta enää maistu.

Cutscenet pelin parasta antia, todella hienosti tehty ja dialogi myös ihan hyvää, vaikka jotenkin paljon tylsempää ja kevyempää kuin muissa osissa ainakin ekan muutaman tehtävän perusteella. Kaikki huonompaa kuin Snake Eaterissa, mutta ihan kelvollinen peli kuitenkin, etenkin jos haluaa tarinaa viedä kohti Ground Zeroesia.

6/10

Jatkan pelisarjan pelaamista kronologisessa järjestyksessä Ground Zeroesilla jossain vaiheessa ja siitä saakin hyvän tekosyyn ostaa kauan pantatun Phantom Painin.
 
Firewatch (PC)
Tästä pelistä oli sen verran hypeä, että alkoi itseäkin kiinnostamaan. Mitään seikkailupelejä tai muutenkaan mitään tämän tyyppistä en ole aikaisemmin pelannut, mutta tämä vei jo heti ensiminuuteilla mennessään. Mistään pitkästä pelistä ei ole kysymys. Rauhalliseen tahtiin pelasin ja tutkin paikkoja ja maisemia, ja aikaa meni Steamin mukaan 4,7h. Ensiluokkaista ääninäyttelyä, musiikki ja kuva sovitettu todella hyvin yhteen, ja tarina oli mielenkiintoinen loppuun saakka. (Pelin lopetukseta on tosin monenlaista mielipidettä, mutta itse en allekirjoita kritikkiä.)

Jossain vaiheessa varmaan tulee pelattua vielä toiseen kertaan tekijöiden kommenttiraidan kera.
 
Kalimba (PC)

Paras puzzletasohyppely, jota kukaan muu ei tunnu tietävän tai pelaavan. Yksin ohjataan kahta eriväristä toteemiotusta. Molemmat kävelevät samaan suuntaan ja hyppäävät samasta napista. Päällekkäin mennessä tarrautuvat yhteen ja kaikenlaisia lisäjippoja on. Kun mekaniikoista pääsee kiinni, saavuttaa äärettömän hyvän flown. Tasot eivät junnaa, vaan eteneminen on jatkuvaa.



AGDQ:ssa tuosta speedrunnattiin kaksinpelin tasot (yksinpelinä!), mikä sai minut innostumaan keräämään kultaisen toteemin puuttuvista tasoista. 70 valkoisen palleron kerääminen kuolematta on loppupään tasoissa jo aika haasteellista, mutta erittäin palkitsevaa. Vielä olisi pelattavaa jäljellä, ja pitäisi kai houkutella pelikaverikin uudelleenpelaamaan kaksinpeliä täydellisemmän kultaisen toteemin toivossa.
 
Life is Strange tuli pelattua ja kyllähän tämä vain oli huikea pelikokemuksena. En sit tiä uskaltaako tätä pelata toista kertaa lähivuosina, mutta kyllä tää herätti pelihaluja kohtalaisesti. Tulikin nyt viidessä päivässä pelattua n. episodi per päivä tahtia. Toinen katto vierestä ku jäi koukkuun jo ekassa episodissa ja lopussa jo "vaati" jatkamaan ku ite ois voinu pitää välipäivän. Todella jännä tapaus jo ihan siinä mielessä, että ekan episodin jälkeen ihmettelin, että miten high school teinidraama voi olla jotenki näi mielenkiintonen ja sittenpä se alkoki liukua ihan toisiin ulottuvuuksiin parin seuraavan episodin aikana.

Edellinen TT:n peli oli Game of Thrones, joten melko suuren kynnyksen molemmat(tämä ja GOT) loivat sille, että TT:n peliin ihan mielellään tarttuisin. WD2 olis vielä pelaamatta noista heidän kiinnostavista tuotoksistaan..
 
perato sanoi:
Life is Strange tuli pelattua ja kyllähän tämä vain oli huikea pelikokemuksena. En sit tiä uskaltaako tätä pelata toista kertaa lähivuosina, mutta kyllä tää herätti pelihaluja kohtalaisesti. Tulikin nyt viidessä päivässä pelattua n. episodi per päivä tahtia. Toinen katto vierestä ku jäi koukkuun jo ekassa episodissa ja lopussa jo "vaati" jatkamaan ku ite ois voinu pitää välipäivän. Todella jännä tapaus jo ihan siinä mielessä, että ekan episodin jälkeen ihmettelin, että miten high school teinidraama voi olla jotenki näi mielenkiintonen ja sittenpä se alkoki liukua ihan toisiin ulottuvuuksiin parin seuraavan episodin aikana.
Napsauta laajentaaksesi...

Miten kauan sinulla kesti että aloit oikeasti tykkäämään tuosta? Kun sattumoisin aloitin itsekin eilen, mutta se vajaan tunnin rupeama ei tehnyt mitään erityistä vaikutusta. "Rewind"- juonikuvio ja pelimekaniikka vaikutti ainakin ensi alkuun niin vammaiselta pelisuunnittelulta, että se tavallaan peittää alleen kaikki ne positiiviset puolet mitä näyttäisi olevan.

Olen kyllä TV- sarjoissa huomannut, että teinidraamat usein tarvitsee muutaman tunnin sopeutumisajan kunnes niihin pääsee sisälle, mutta onko tämä koko peli nyt siis tuota rewindin runkkaamista?
PS. Seikkailupelejä pelattu vuodesta '95 että vika ei ole siinä etteikö genre uppoaisi.
 
Cereal killah sanoi:
Miten kauan sinulla kesti että aloit oikeasti tykkäämään tuosta? Kun sattumoisin aloitin itsekin eilen, mutta se vajaan tunnin rupeama ei tehnyt mitään erityistä vaikutusta. "Rewind"- juonikuvio ja pelimekaniikka vaikutti ainakin ensi alkuun niin vammaiselta pelisuunnittelulta, että se tavallaan peittää alleen kaikki ne positiiviset puolet mitä näyttäisi olevan.

Olen kyllä TV- sarjoissa huomannut, että teinidraamat usein tarvitsee muutaman tunnin sopeutumisajan kunnes niihin pääsee sisälle, mutta onko tämä koko peli nyt siis tuota rewindin runkkaamista?
PS. Seikkailupelejä pelattu vuodesta '95 että vika ei ole siinä etteikö genre uppoaisi.
Napsauta laajentaaksesi...
Itellä iski jo sen ekan musiikkimontaasin aikana, ennenku etes vessaan päästiin =D.

Rewindiähän siinä käytetään paljon, mutta meikästä se toimi todella hyvin, tuli jotenni mieleen Braid, että piti vähän vinksahtaneesti ajatella niitä tilanteita, että ylipäätään pääsi eteenpäin. Se tarina pohjustetaan aika hyvin niissä 2 ekassa episodissa ja sen jälkee se oikeastaa vasta potkastaan käyntiin toden teolla. Toimiva ratkaisu, ettei heti ekalla hetkellä koulutytöstä tule .... noh mitä siitä sit tuleekaan. Tarina muuttuu sit viimistää kolmannessa episodissa jo paljon synkemmille vesille. Toki vähä riippuu valinnoista.
 
Jees, no olihan se sen verran leppoista pelailtavaa että voi koittaa pari sessiota lisää ja uppoaa tai sitten ei. Minullahan on pelkkä ykkösepisodi, joten ei kovin traagista vaikka ei jatkaisikaan.
 
perato sanoi:
Edellinen TT:n peli oli Game of Thrones, joten melko suuren kynnyksen molemmat(tämä ja GOT) loivat sille, että TT:n peliin ihan mielellään tarttuisin. WD2 olis vielä pelaamatta noista heidän kiinnostavista tuotoksistaan..
Napsauta laajentaaksesi...

Sivukommenttina sen verran että Life is Strange on Dontnod Entertainment kehittämä, ei Telltalen (jos TT:llä sitä tarkoitit) :)
 
fokkusu sanoi:
Sivukommenttina sen verran että Life is Strange on Dontnod Entertainment kehittämä, ei Telltalen (jos TT:llä sitä tarkoitit) :)
Napsauta laajentaaksesi...
GoT oli TT:n kehittämä ja susipaska, LiS taas ei ja muihinki TT:n peleihi verrattuna parempi, joten tuli kynnys enää palata TT:n pelien pariin. Vaikka WD:stä ja Borderlandsista semmonen ihan hyvä maku onki jääny.
 
Viimeksi muokattu:
5YO4A7l.png


Letter Quest Remasterd (PS Vita)

PS+ peli kyseessä ja nappasin lomamatkan ratoksi moisen. Ei ole kummoinen porttaus IOS/Android alustoilta kosketuskäyttöliittymineen ja muineen, mutta ajoi asiansa ja ajan sai kulumaan ihan ok. Alkaa toistamaan itseään hyvinkin nopeasti ja käy alkaa käymään puuduttavaksi.

Toimii varmasti pirun paljon paremmin mobiilialustalla.
 
Varsinaisesti en oo vielä kerenny pelaamaan, mutta tossa yks ilta kävin muistelemaan että mikäköhän hiiviskely/snipetys se oli jota aikanaan tuli kokeiltua ja pikasen googlettelun jälkeen selvisi että I.G.I 2 Covert strikehän se.

Nykyään näyttäs olevan ilmainen, toki latauslinkki hieman epämääräinen vaikkakaan en löytänyt viruksia, takaportteja enkä ylimääräisiä "apu"ohjelmia latauksen/asennuksen jälkeen :D

Itse pelihän on sekoitus Splinter celliä ja perusräiskintää ja suurin osa ajasta kuluu vihollisten kulkureittien, määrän sekä mahdollisten piilopaikkojen/reittien etsimiseen.. toki näppärä jätkä pärjää jossain määrin myös all guns blazing-meinigillä, mutta muistaakseen joissain tehtävissä oli pakko päästä läpi ilman hälytyksiä.

AI on hieman tyhmä, mutta myös helposti tappava... isoin "miinus" pelissä on kuitenkin se, että on vain 3 savea/tehtävä käytössä, joten joutuu hieman miettimään että tallentaako ennen seuraavaa peliliikettä vai ei.

Tarkoitus olisi hangata tässä kevään mittaan läpi.. latauslinkkiä en sen epäilyttävyydestä johtuen tähän laita mutta googlella löytyy, myöskin saman sarjan ykkösosa saatavana ilmaseksi.
 
Wasteland 2, Director's Cut

Pienen budjetin, mutta vanhan koulukunnan cRPG. Näistä pidin ennen. Oli kuin olisi saanut pelata aitoa Fallouttia uudestaan. Ehkä hiukan lyhyempi olisi voinut olla, oli 50h.
 
Viimeksi muokattu:
Kirjoitinkohan tästä jonkun pätkän Muroon.

Eli Dark Souls III on peluussa.

Varmaan viikon verran on tullut tätä nyt iltaisin pelailtua. Sinänsä ihan mukiinmenevää viihdettä, mutta Bloodbornen jälkeen homma oli aika hakusessa, toisaalta Bloodborne oli opettanut hieman väistelemäänkin kun aiemmin tullut pelattua vain tank-tyylillä. Tulee pelattua aina myöhään iltaisin silmät puolitangossa niin kuolemia tulee ihan julmetusti. Olisikohan kolmasosa nyt pelattu.

Pelissä paistaa pahasti ainakin oma Souls-väsymys, mitä enemmän näitä pelaa niin sitä tutummaksi tulee. Välillä tuntuu kuin peli heittäisi minut Bloodbornen copypaste-kenttään, vihollisia ja niiden liikkeitä on kopsattu aiemmista peleistä sieltä täältä ja kenttien designiä myös. Halpamaisia temppuja heitetään pelaajan jalkoihin tuon tuosta, joten voisi käyttää työelämän sanontaa "learn by doing". Ehkäpä pelisarja alkaa tosissaan olla kuoppaamista vaille valmis, koska uusia temppuja ei näytä enää taskusta löytyvän.

Suurin ongelma on minusta että nämä halpamaiset temput on yritetty naamioida vaikeudeksi - ja voiko enää sanoa "et vain osaa" vai ennemmin "etkö tiennyt". Bosseissakin on pari eri vaihetta (tämä taisi tulla Bloodbornessa), eli kun vihollisen hiparit putoavat noin puoleen, jotain uutta on luvassa - ties vaikka tunnelista puksuttaisi Länsimetron puuttuva junavaunu pelaajan kasvoille. Se sentään edes hetken naurattaisi. No ei, mutta yleensä tämä toinen vaihe tietää jotain entistä halpamaisempaa temppua pelaajan päänmenoksi (Bloodbornen Blood Starved Beast, blaah). Eli jos pelaajaa ei muuten saada hengiltä, niin tokassa vaiheessa vähintään pistetään puun ja kuoren väliin. Estus Flask -putelin ideasta en myöskään ole koskaan tykännyt, Demon's Soulsin ruohot antoivat paljon enemmän vapautta virheisiin ja pitkiin samoiluihin jos niitä oli inventaario pullollaan.

Rutinat sikseen, kyllä tätä pelaa mutta en tästä enää varsinaisesti nauti koska peli on nähty jo moneen kertaan. Lähinnä uusien paikkojen näkeminen ja perusmonsujen kohtaaminen ja levelöinti pitää kiinnostuskäyrän plussan puolella. Ei vain ole enää sitä samaa tunnetta, kun kädet vapisivat, pumppu hakkasi toista sataa ja padi oli kylmästä hiestä märkänä kun Demon's Soulsin Flamelurker ja sittemmin False King laitettiin lopulta kasvamaan lopullista koiranputkea. Ehkäpä palaan sen pariin vielä neljännen vai viidennen läpipeluun muodossa. :)
 
Pari vähä simppelimpää nyt peluussa.

Victor Vran ja Volume

Victor Vran oli kyllä aika jäätävä kokemus. Yligeneerinen ARPG 3rd person ohjauksella. Mouse controllin mahollistaminen ilman varotusta optionsissa takas aivan järkyttävän pelikokemuksen ku ukko juoksee klikattaessa minne sattuu ja hyppii paikallaan yrittäessään ylittää esteitä. Levelejä saataessa ei hirveenä ihmeitä tapahtunu, joten peli pysy aikalailla samanlaisena alusta loppuun. Parilla skillillä hakkas menemää geneerisiä hämiksiä ja luurankoja tylsissä ympäristöissä(luola, pelto, kylä kaupunki, hauta). Vähän väliä joku esine hyppäsi ruudun eteen niin, ettei nähnyt missä oli ja mihin oli liikkumassa. Ei ehkä ihan helpoimmasta päästä verrattuna vaikka Diabloon tai Torchlightiin, varsinkaan kun en älyttömästi huomannut eroa casualin ja normalin välillä. Challenget oli oikeastaa ainoa minkä takia tuli pari ylimäärästä tuntia, sitte josaki vaiheessa tajus, ettei niilläkää mitää tee kokemuspisteitä tarjoavia challengeja lukuunottamatta.

Volume muistuttaa hyvin paljon ensimmäisen Metal Gear Solidin VR missioita. Ns. virtuaaliympäristössä väistellään vartijoita, tykkejä ja koiria sekä kerätään arvoesineitä ennen tehtäväalueelta poistumista. Hyvin nopeita tehtäviä, n. 60-90 sekuntia kappale, eikä juuri kauaa tartte miettiä näissä, että miten suoritus tulee tehtyä. Todella helppo tämä vielä on noin pelimekaniikan suhteen, kun vartijat unohtaa tai kadottaa pelaajan todella helposti(esim. pylvään taakse). Anteeksi antava puzzlepeli enemmän kuin hiippailu. Juonikin tässä on, eikä mikää ihan susipaska filleri niinku yllämainitussa, mutta aika ohkasena kulkee ohella. 45 tehtävää / 100 tehtynä parin tuntiin, joten 2-3h päästä luulis olevan jo ohi.
 
perato sanoi:
Victor Vran oli kyllä aika jäätävä kokemus. Yligeneerinen ARPG 3rd person ohjauksella. Mouse controllin mahollistaminen ilman varotusta optionsissa takas aivan järkyttävän pelikokemuksen ku ukko juoksee klikattaessa minne sattuu ja hyppii paikallaan yrittäessään ylittää esteitä. Levelejä saataessa ei hirveenä ihmeitä tapahtunu, joten peli pysy aikalailla samanlaisena alusta loppuun. Parilla skillillä hakkas menemää geneerisiä hämiksiä ja luurankoja tylsissä ympäristöissä(luola, pelto, kylä kaupunki, hauta). Vähän väliä joku esine hyppäsi ruudun eteen niin, ettei nähnyt missä oli ja mihin oli liikkumassa. Ei ehkä ihan helpoimmasta päästä verrattuna vaikka Diabloon tai Torchlightiin, varsinkaan kun en älyttömästi huomannut eroa casualin ja normalin välillä. Challenget oli oikeastaa ainoa minkä takia tuli pari ylimäärästä tuntia, sitte josaki vaiheessa tajus, ettei niilläkää mitää tee kokemuspisteitä tarjoavia challengeja lukuunottamatta.
Napsauta laajentaaksesi...

Tulipa samainen peli pelattua nopeasti pois alta ja aika pitkälti samat mietteet.
Jostain syystä olin kuullut tästä kehuja, mutta esim. Diablo kolmosta hakanneena peli tuntui todella hidastempoiselta ja ontohkolta. Mielenkiintoisesti tätä pari vuotta edeltävä Incredible Adventures of Van Helsing on todella samanlainen peli niin teemaltaan kuin pelityyliltään - niinkin paljon että tämä tuntui melkein kopiolta! Erona tosin se että pidän Van Helsingiä huomattavasti parempana pelinä, vaikkei se itsessään mikään erityisen huikea peli kuitenkaan ole.
Pelasin ensimmäisen kolmanneksen normalilla ja sitten tiputin casualille että pääsisi nopeammin läpi, koska hidas grindaaminen pelin läpi ei houkutellut.
 
fabu sanoi:
Tulipa samainen peli pelattua nopeasti pois alta ja aika pitkälti samat mietteet.
Jostain syystä olin kuullut tästä kehuja, mutta esim. Diablo kolmosta hakanneena peli tuntui todella hidastempoiselta ja ontohkolta. Mielenkiintoisesti tätä pari vuotta edeltävä Incredible Adventures of Van Helsing on todella samanlainen peli niin teemaltaan kuin pelityyliltään - niinkin paljon että tämä tuntui melkein kopiolta! Erona tosin se että pidän Van Helsingiä huomattavasti parempana pelinä, vaikkei se itsessään mikään erityisen huikea peli kuitenkaan ole.
Pelasin ensimmäisen kolmanneksen normalilla ja sitten tiputin casualille että pääsisi nopeammin läpi, koska hidas grindaaminen pelin läpi ei houkutellut.
Napsauta laajentaaksesi...
Oispa jännä tietää miten tähän ois suhtautunut jos tän olis alunpitäen pelannut WASD kontrolleilla niinku perus 3rd person mätöt pelaa.

Van Helsing 2 löytyy steamista ja tosiaan itekki kattelin näiden kahden väliltä, että jomman kumman nyt käynnistän. VH2 toki joskus tuli starttailtua aiemminki, mutta kone sano 'tööt' puolen tunnin pelailun jälkeen, nii en muista muutaku, että siinä oli sekava kykypuu.

Itekki tosiaa jossain puolen välin tienoilla vaihdoin pääasiassa tohon casualiin, joskaan en siinä hirveenä eroa huomannut normaliin. Ajattelin vain, että nopeampaa alta pois kun ei kehannut jättää keskenkää.
 
The Elder Scrolls Onlinea tullu hakattua tässä taas parisen kymmentä tuntia, ei vaan iske niinkuin olisi toivonut vaikka patchien myötä onkin parantunut huomattavasti. Muut morpit tekevät suurinpiirtein kaikki osa-alueet paremmin, combat on valitettavan tönkköä ja hyvin epäresponsiivista ripulia ja questit ovat suurimmilta osin todella tylsiä ja mielikuvituksettomia.

Ei voi suositella kuin kovimmille Elder Scrolls faneille, morppirintamalta löytyy niin paljon parempaa kamaa ja Elder Scroll himoihin asentaisin uudelleen jälleen kerran Morrowindin, Oblivionin tai Skyrimin.
 
Quake 2 tarttui Steamin alesta heräteostoksena ja tuli hakattua läpi. Tylsempi örkintapporäiskintä kuin ensimmäinen Q, eikä mitenkään edes verrattavissa "kilpailijaansa" eli alkuperäiseen Unrealiin. Joku totesi tästä "256 shades of brown", mikä kuvaa myös hyvin. :smoke:
 
The Simpsons Videogame (PS2)

Varmaan ihan hauska fanservice, mutta olihan tuo niin jäykkä ja ruma kasa roskaa etten jaksanut reilua tuntia kauempaa tahkota. Siinä missä Futurama peli samaisella laitteella oli ihan 10/10(fanilasit, mutta kyllä se toimi).

Pelattavuus oli niin heikkoa ja kenttäsuunnitelu tökeröä, että anna tunnin kokemuksella arvosanaksi (ilman simpsons fanilaseja) 3/10. Jos simpsons-huumori uppoaa niin kai ton 5/10 voi korottaa että just turhautuneena jaksais läpi pelata.

Viewtiful Joe (PS2)
No, tämä sitten koneeseen Simpsonin jälkeen ja pari maata pelasin läpi. Oikein maittavaa ja tyylikästä mättöä mikä vaati hieman opettelua siinä ensimmäisessä kopteribossissa, mutta se oli hyvä siinä niin oppi pelin jippoja syvemmin. 7/10 tähän mennessä, ei mitään uutta&ihmeellistä, mutta luultavasti aikanaan ollut melkolailla huikea kokemus. Eiköhän tää läpi tuu pelattua.
 
Stalkkeria hakkaan taas ihan ossissa, Lost Alphaa siis. Aikaisemmin on pitkä historia OFP, Arma ja Arma 2:n kanssa, ja toki Stalkeria olen 10 vuoden aikana pelannut enemmän tai vähemmän. Kerran kun vapaan maailman peleihin pääsee, niin ei sieltä pääse pois. Eli noi putkintaräiskinnät ei vaan tunnu miltään, jopa Alien pelien kokemukset kärsii kun ne on niin skriptattuja.
 
10h assassin's Creed 3 takana ja nyt vasta alan lämmetä tälle.
Ehkä osana ongelmasta oli se, että ensin pelattiin itse pelin pahiksella, joka tuntu kerranki sopivan älykkäältä päähahmolta.
Noh tilalle saatiin sit tämmönen vässykkä Connor kulkemaan orjan lailla minne kukanenki käskee. Nyt kuitenki taas alkaa avautuun pelimaailma ihan erillä tavalla kun Haythamin kanssa, nii eiköhän tää huomenna lähe taas käyntiin jahka aikaa löytyy. Nyt on aika satunnaisesti tullut napulteltua tunti siellä, tunti täällä. Eka startti jostain marraskuulta.
 
Mirror's Edge: Catalyst (Xbone)

gRBrgH5.jpg


Ensimmäisen Microsoftin fanina lankesin jatko-osaan yhdistettynä EA Accessiin. Paikkapaikoin kuvottavan näköistä katsottavaa, mutta oudolla tavalla tyydyttävää hypiskelyä ja juoksentelua. Pidin enemmän ensimmäisen osan tehtäväpohjaisesta rakenteesta vrt. jatko-osan open world ratkaisu.
 
perato sanoi:
10h assassin's Creed 3 takana ja nyt vasta alan lämmetä tälle.
Ehkä osana ongelmasta oli se, että ensin pelattiin itse pelin pahiksella, joka tuntu kerranki sopivan älykkäältä päähahmolta.
Noh tilalle saatiin sit tämmönen vässykkä Connor kulkemaan orjan lailla minne kukanenki käskee. Nyt kuitenki taas alkaa avautuun pelimaailma ihan erillä tavalla kun Haythamin kanssa, nii eiköhän tää huomenna lähe taas käyntiin jahka aikaa löytyy. Nyt on aika satunnaisesti tullut napulteltua tunti siellä, tunti täällä. Eka startti jostain marraskuulta.
Napsauta laajentaaksesi...

Ite en oikein kolmosen tarinalle ja hahmoille lämmennyt vaikka tuli sekin ainakin kerran pelattua läpi. Nelonen sitten taas yllätti positiivisesti kun olin alkuun vähän varautunut koko merirosvoteemaan.
 
Pelasin läpi Assasins Creed IV:n Xbox 360 konsolilla ja oli kyllä hintansa arvoinen. Ongelmat liittyi lähinnä kontrolleihin kuten osassa 2, eli jos vaikka on oviaukko josta yrittää juosta läpi niin sankari kiipeääkin yllättävän herkästi seinälle ja lisäksi vähän liikaa oli niitä seuraamista vaativia tehtäviä.

Mutta olihan se siistiä purjehtia menemään ja kun osa 2 oli sekin hyvä niin kyllähän ainakin sen perusteella voi tätä pelisarjaa suositella.
 
Gears Of War 4:n tuli nyt tykitettyä PC:llä läpi. Ihan mukavaa räimettähän tuo on, mutta grafiikoita on minun mielestä vähän liikaa ylistetty. Ihan nättiä ei siinä mitään, mutta ei mitään niin ihmeellistä kuitenkaan. Itse pelihän on tuttua Gearsia, niin hyvässä kuin pahassa. Tiukassa putkessa mennään ja upeita kohatuksia riittää, mutta aika ohuttahan tuo oli.

Peli on kyllä pirun hyvin optimoitu ja omalla settillä pyörähti UW reso 3440*1440 helpohkosti asetukset tapissa, 60FPS. AO:n laskin tosin HIGH:lle.
 
Päädyin Juutuubi-listoihin ja arvosteluihin, jossa mainittiin Re-Volt. Palasi heti lapsuuden muistot mieleen, joten olihan se pakko ottaa peluutukseen.

Eli RC-autoilla kilpaa perinteisten karttipelien tyyliin. Ajoradat radio-ohjattaville autoille sopivia: kauppaa, museota, takapihaa. ...ja hämmästyttävää, miten hyvältä -99 julkaistu peli voi edelleen näyttää. Fanien tekemällä 1.2 patchilla resoluutio, laajakuvatuki ja reunanpehmennykset saavat pelin näyttämään edelleen varsin hyvältä. Nelinpelikin jaetulla ruudulla löytyisi, ja X360 ohjaimetkin toimivat miltei vaivatta heti... mitä nyt liipaisimia peli ei tunnistanut ja tatit aivan liian herkät, mutta ainakin jälkimmäiselle löytyy deadzone säätöä.

Tämä oli minulle se, mitä Mario Kart oli niin monelle muulle. Mielestäni aseistus on jopa paremmin tasapainotettu, kun nykyiset Mario Kartit ovat täynnä toistaan ärsyttävämpiä aseita, joilla saa pelaajan suoranaiseen lukkoon metrin päästä maaliviivasta. Eikä rubberbanding ole lähellekään niin röyhkeää ja halvan tuntuista kuin kilpailijoissa. Yhteisön avulla näyttäisi lisäratojakin löytyvän useita kymmeniä, joten pelattavaa varmasti riittäisi.

Tämänhän voisi ottaa projektiksi pelata ihan kunnolla läpi, oli nimittäin pelkkä Bronze Cupin ajelu jo sen verran rattoisaa puuhaa.
 
Katottaanpa minkälainen meininki täällä on.

DOOM (2016) PC-versio

Tulipa tämä hankittua uuden vuoden jälkeen, kun 12 eurolla lähti eräästä kaupasta. Hyvää olin kuullut ja kiinnosti kokeilla, miten hyvin se Vulkan toimii. Hyvin toimi, harvoinpa on peli pyöriny näin hyvin korkeilla asetuksilla :)

Kampanja tuli pelattua läpi. Kyllähän se oli hyvä. Tarina oli yllättävän mielenkiintoinen, vaikka syvällisemmin siihenki pääsi käsiksi, ku lueskeli codexia. Ammuskelu oli hauskaa, vaikka pari pyssyä tuntui hieman turhalta loppua kohti. Kampanja itsessään alkoi puuduttamaan loppua kohti, kun pari viimeistä kenttää oli loppujen lopuksi aika putki juoksuja.

Loppujen lopuksi voin kyllä suositella. Maksaisin korkeintaa sen 20 euroa tästä, kun kampanja on kuulopuheitten mukaan se pelin suola.
 
Vanhana Nintendomiehenä päätin ruveta näin "vanhoilla päivillä" vallan hurjaksi ja ostin NES:n ja SNES:n vierelle Sega Megadriven. Ja siinä tuli mukana Sonicit 1-3. Nyt on ollut ykkös Sonic kovassa hakkauksessa ja onhan se mahtava tasoloikka, ei mahda mitään!

Modernit pelit on tullu pelattua jo pitkään pc:llä ps3:n ollessa lähinnä leffakoneena, mutta kyllä näissä vanhoissa vehkeissä on sitä jotain. Enpä ole aikoihin ollut yhtä fiiliksissä pelihankinnasta, Megadriven ekaa kertaa töllöön kytkeminen ja pelikasetin käynnistäminen vei kauaksi lapsuusmuistoihin ja tunnelmiin :)
 
Spyro: Year of the Dragon (PS1)

Monelta pelaajalta löytyy se yksi tietty pelisarja, jonka avulla voi palata takaisin lapsuuden huolettomiin aikoihin. Jollekin ne ovat Nintendon Super Mariot, toiselle Segan Sonicit. Minulle ensimmäisen Pleikkarin Spyro-sarja edustaa tätä osastoa. Suosikkini pelisarjasta on kakkososa, ja koska olen pelannut vuoden sisään kaksi ensimmäistä Spyroa jo läpi, päätin pitkästä aikaa palata pelisarjan viimeiseksi laadukkaaksi osaksi jääneen kolmannen Spyron pariin.

Ja hyvä pelihän se on, vedin jo läpi asti. Pelattavuus ei ole kärsinyt tippaakaan, vaikka kyseessä on jo 17 vuotta vanha peli. Voi olla, etta nostalgialla on sormensa pelissä, mutta mieluummin minä näitä vanhoja Spyroja ja Crasheja pelaan kuin vaikkapa uutta Ratchetin & Clankia (joka sekin oli hyvä peli toki). Iso osa pelin tunnelmasta tulee musiikeista, joista on vastannut Stewart Copeland. Spyron liikkuminen tuntuu edelleen sulavalta ja jalokivien sekä lohikäärmeen munien kerääminen rattoisaa puuhaa.

Jos muihin alkuperäisiin Spyroihin vertaa, niin tässä on neljä uutta pelattavaa sivuhahmoa + Sparx-minipelejä. Näistä en ole koskaan välittänyt ja samaa meininkiä oli tälläkin pelikierroksella, eli hieman pakkopullaksi meni. Mutta muuten aivan loistava peli, vaikka jotenkin miellän vieläkin tämän aavistuksen verran heikommaksi kuin edeltäjänsä, joka on mielestäni paras koskaan tehty 3D-tasoloikka.

En malta odottaa että pääsen kokeilemaan uusia Crash-remakeja. Samalla toivon, että myös vanhat Spyro-pelit saisivat saman käsittelyn, jotta uudempikin pelaajasukupolvi pääsisi kokemaan hienoja hetkiä legedaarisen purppuran lohikäärmeen parissa.
 
Alan Wake tuli pelailtua läpitte piiiitkästä aikaa ja oli edelleen aivan helkutin hyvä, ja jos joku ei ole koskaan Wakea pelannut niin kannattaa ehdottomasti ostaa steamin alelaarista kun siellä usein on. Seuraavana mostalgian nostattaja aloin pelaamaan Mafia II joka on varsin pätevä peli edelleen vaikka ikää alkaakin jo olemaan.
 
Elder scrolls online, vasta alotellut tätä peliä ja täytyy sanoa että on kyllä mukavaa touhua porukassa. Grafiikat hienot ja tekemistä liiankin kanssa. Yhtä guestia kun lähet tekemään, tulee matkalla 5 lisää jos haluaa ne tehdä.
 
Conan exiles kontrollit ovat huonoja third person näkökulmasta. Muuten voi olla ihan hyväkin peli.
 
Mafia III tiivistettynä: Video-aja paikkaan A, tapa kaikki, aja paikkaan B, video, aja paikkaan C, tapa kaikki...

Lisäksi peli on kohtalaisen hankala eikä edes kovin kaunis ps4:sella kuin ajoittain. Annetaan ** /5
 
Turrican 2 (Amiga)

+Kaikissa kentissä musiikit (ja kaikki Huelsbeckin käsialaa)
+Komeahko

-Tylsät kentät verrattuna kuusnepaversioon,
-ja vaikka Amiga -version musiikki on teknisesti korkealla tasolla, niin kuusnepaversion musiikit on paremmat
-Tatti ylös hyppäys vituttaa kunnon konsoliräimeiden ja tasohyppelyiden jälkeen.

Super Turrican (PAL NES)

+Melkein yhtä hyvät kentät kuin C64 Turricaneissa; käytännössä kerätty parhaat palat sekä alkuperäisestä että kakkosesta
+Manfred Trenzin yksin siittämä
+Edes yksi peli jota ei ole julkaistu Yhdysvalloissa tai Jaappanissa

-Rumahko myöhäiseksi FC/NES -peliksi (mutta en muista käyttääkö tämä mitään erikoisempia mappereita)
-Trenz ei selvästikään ole samanlainen äänitaituri kuin Huelsbeck

Apidya (II, vaikka ei jatko-osa olekaan) (Amiga)

+Amigan paras räime
+Tiukat kontrollit
+Erinomaiset musiikit
+Riittävän vaihtelevat kentät (ja pakollinen kunnianosoitus Gradiuksen ysikentälle)
+Kopioitu parhaat puolet Gradiusten kentistä, isot pomot Dariuksesta ja aseet sekä Gradiuksesta että siitä Iremin räimeestä

-Parin läpipeluukerran jälkeen helpohko

Cotton 2 (Saturn)

+Hyvät kontrollit
+Muista kolikkopeliräimeistä erottuva kombojärjestelmä
+Saturn -versio ei kalpene alkuperäiselle kolikkopeliversiolle eli hyvä käännös

-Tylsät pomotappelut verrattuna alkuperäiseen Cottoniin
-Melko mitäänsanomattomat musiikit kun verrataan alkuperäiseen (paitsi tietysti alkuperäisen ensimmäisen kentän remix)
-Tukee Saturnin 8 megatavun lisämuistia, mutta miten se näkyy pelissä? (ei ole selvinnyt)
 
Kirjaudu tai rekisteröidy kirjoittaaksesi tänne.

Uutiset

Uutisia lyhyesti

Uusimmat viestit

Statistiikka

Viestiketjuista
257 000
Viestejä
4 465 826
Jäsenet
73 879
Uusin jäsen
Torvelo

Hinta.fi

Back
Ylös Bottom