- Liittynyt
- 28.10.2016
- Viestejä
- 5 721
Badlands, Dark Souls 2 ja Transistor kaikki kesken tällä hetkellä.
Badlandsia pelataan avokin kanssa ja hauskaa on. Pieninä annoksina toki, mutta silti naurun pyrskähyksiä pääsee. Tarpeeksi monipuoliset tasot ja 'powerupit' siihen että tämä yhden pelin mekaniikka ei vielä 50 tason jälkeen ole vanhentunut. Yksinpelinäkin muutaman tason rykässyt, mutta ei sillä tavalla oo jaksanut siitä innostua, vaikka hyvin samanlainen mekaniikka coopin kanssa.
Dark Souls 2, ykösestä tykkäsin kovinki paljon vaikka siinäkin ongelmansa. Nyt kakkosta pelannut muutaman tunnin ja tuntuu hitusen vaikeammalta kuin ykkönen. Tai siis no pomotaistelu oli suht yksinkertanen, mutta nuo välivihut tuottaa harmaita hiuksia ku on niin vähän hp:ta ettei voi ottaa oikeen etes riskejä. Ykösen pelasin joskus kesällä taikurilla ja se oli sillon sen verra helppo, että hyppäys tähän meleehommaan tais olla pikkusen liian iso kynnys. Pelimekaniikkakin on mennyt sen verran uusiksi, että joutunu jonki verran viettämää taas googletellessa(esim. vihujen katoaminen 15 kuoleman jälkeen yms.)
Transistor, Bastion oli yks omista lemppareistani aikanaan ja yks syy miksi indie-pelejä on enemmänkin ostellut. Vaan ei tämä oo kolahtanut lähellekkään samalla tavalla. Pari tuntia takana ja vieläkään oikeen ymmärrä tätä pelimekaniikkaa, että miten tätä olisi tarkoitus pelata. Jotenki kovin kankea ja tuo kertoja on liian epämääräinen noissa lauseissaan. Varmaan semmonen peli, että pitäs pelata 2-3 kertaa että tarinankerronnan hienoudet aukeaa, vaan empä usko, että tämä toista kertaa käynnistyy jos ei nyt huomattavasti muut jouhevammaksi tämä pelityyli.
Badlandsia pelataan avokin kanssa ja hauskaa on. Pieninä annoksina toki, mutta silti naurun pyrskähyksiä pääsee. Tarpeeksi monipuoliset tasot ja 'powerupit' siihen että tämä yhden pelin mekaniikka ei vielä 50 tason jälkeen ole vanhentunut. Yksinpelinäkin muutaman tason rykässyt, mutta ei sillä tavalla oo jaksanut siitä innostua, vaikka hyvin samanlainen mekaniikka coopin kanssa.
Dark Souls 2, ykösestä tykkäsin kovinki paljon vaikka siinäkin ongelmansa. Nyt kakkosta pelannut muutaman tunnin ja tuntuu hitusen vaikeammalta kuin ykkönen. Tai siis no pomotaistelu oli suht yksinkertanen, mutta nuo välivihut tuottaa harmaita hiuksia ku on niin vähän hp:ta ettei voi ottaa oikeen etes riskejä. Ykösen pelasin joskus kesällä taikurilla ja se oli sillon sen verra helppo, että hyppäys tähän meleehommaan tais olla pikkusen liian iso kynnys. Pelimekaniikkakin on mennyt sen verran uusiksi, että joutunu jonki verran viettämää taas googletellessa(esim. vihujen katoaminen 15 kuoleman jälkeen yms.)
Transistor, Bastion oli yks omista lemppareistani aikanaan ja yks syy miksi indie-pelejä on enemmänkin ostellut. Vaan ei tämä oo kolahtanut lähellekkään samalla tavalla. Pari tuntia takana ja vieläkään oikeen ymmärrä tätä pelimekaniikkaa, että miten tätä olisi tarkoitus pelata. Jotenki kovin kankea ja tuo kertoja on liian epämääräinen noissa lauseissaan. Varmaan semmonen peli, että pitäs pelata 2-3 kertaa että tarinankerronnan hienoudet aukeaa, vaan empä usko, että tämä toista kertaa käynnistyy jos ei nyt huomattavasti muut jouhevammaksi tämä pelityyli.