Viimeksi pelaamasi peli ja mietteitä siitä

[h8me]

Remember Me (Xbox 360)

Tuttu peli ennestään, löytyy Steamkirjastosta, halusin tuon vaan fyysisenä. Tämähän siis on Dontnodin eli Life is Strangen tekijöiden ensimmäinen peli, ei saanut aikanaan paljoa arvostusta mutta itse pidän. Pelattavuus tuntuu kuin heittäisi Tomb Raider 2013:n ja Mirror's Edgen sekoittimeen ja tää on lopputuloksena. Myös helvetin hyvä OST, tuota pelatessa ei todellakaan tarvitse peliääniä pistää pois vaan pikemmänkin telkkaria kovemmalle. 4.75/5, sanoisin että kamera on ainoa miinus.

Toki aika niche peli, mutta jos jotakuta vaan nappaa, niin vahva suosittelu. Tästä vielä yksi bossitappelu jonka aikanaan nauhoitin kaverilla ollessani, PC-versio siis kyseessä mutta eipä nuo eroa kuin framerateltaan:

Tämän sisällön näkemiseksi tarvitsemme suostumuksesi kolmannen osapuolen evästeiden hyväksymiseen.
Lisätietoja löydät evästesivultamme.

Hyväksy kolmannen osapuolen evästeet

Linkki: https://www.youtube.com/watch?v=Pikoq4xTHIM

 

[h8me]

Aloitin tämän tuossa myös viime viikolla niin jatketaas tätä.

Eli GTA San Andreas (PS2), kaikki kyllä tietää mistä kyse joten ei tarvinne ihmeempiä kirjoitella, aivan yhtä hyvä peli kuin aina, miinuksena ainoastaan latausajat ja paikoitellen paska framerate jonka takia välillä kuolen tulitaisteluissa. Mutta eipä noista voi kauheasti miinusta antaa ottaen huomioon että -04 PS2-peli, 5-/5

 

[Captain J]

God of War: Ragnarok, PS5

PS-plus pelikirjastoa hyödyntäen pääsin tähän hankintalistalla olleeseen peliin kiinni, ja tuli nyt tässä syyslenssujen keskellä naputeltua läpi.

Niitä kolmea ensimmäistä GoW:ia en ole kuin muutaman kerran kokeillut (kakkosta tai kolmosta), eikä ne kyllä yhtään iskeneet. 2018 julkaistu ”reboot” oli alkuun jotenkin ei-niin-kolahtava, mutta jonkun tunnin jälkeen se sitten tuli napsuteltua läpi hyvillä mielin. Sen verran hyvillä mielin, että tiesin haluavani pelata jatko-osan läpi.

Tämä jatkui pienellä aika skipillä edellisen osan loppuun nähden. Atreus ei ollut enää mikään ”boy,” vaan teini-iässä oleva hieman näsäviisauteen taipuva poikonen. Tämä Kratosin ja Atreusin välinen dynamiikka oli minusta hienosti toteutettu, ja myös se miten Atreusin rooli Norjan mytologiassa Lokina oli toteutettu. Selkeästi siellä on olemassa ne stereotypiset Lokin piirteet, mutta Kratosin ”koutsaus” onnistuu tasapainottamaan Atreusta hyvällä tavalla.

Jos aiempi osa oli sellainen 8.5/10, niin tämä on 9.5/10 itselle. Kombat, hahmot, tarina ja questit ovat minusta aivan erinomaisia. Ja nyt kun edellisen osan jälkeen olen tullut pariin otteeseen isäksi, niin tämä isä-poika dynamiikka vaan osuu ja uppoaa aivan eri tavalla kuin edellisen osan kanssa. Ehkä pitää jossain vaiheessa pelata se uudestaan läpi…

Vielä olisi berserkereitä hakattavana, sekä epilogi-questit että valhalla dlc, eli pelattavaa lienee vielä aika moneksi tunniksi. Hiki tulee kun ajatteleekin muutamaa hakattavaa bossia…

Kaiken kaikkiaan aivan huippupeli, vahva suositus! Odotan mielenkiinnolla minkälainen potentiaalinen seuraava osa on.

 

[Nathorr]

Bramble: The Mountain King (PC)

Bramble on samaa genreä, mitä esimerkiksi LIMBO, INSIDE ja Little Nightmares edustaa, eli tunnelmallisia tasoloikkia. Edetään synkissä maailmoissa isoja pahiksia väistellen ja kevyitä puzzleja ratkoen. Bramble vie esikuvistaan poiketen homman pidemmälle, eli välillä liikutaan täysin 3D-maailmassa, eikä vain sivuttain.

Tykkään kyllä näistä peleistä. Pelillisiltä ominaisuuksiltaan Bramblekaan ei ole kummoinen, mutta tunnelma on mitä mainioin ja satumainen tarina on kaikessa kurjuudessaankin kovin kaunis. Yleensä tykkään sanoa, että mitä huonommin pelimaailmassa menee, sitä enemmän pidän sen tunnelmasta. Äänimaailmalla luodaan voimakkaita kohtauksia ja meinasin herkistyä, kun suvivirsi lähti ensimmäistä kertaa soimaan.

Graafisesti peli on näyttävä, mutta ihmishahmojen kasvot ovat vähän erikoisia, vaikkakin ehkä satuteeman tyyliin uskollisia. Pelattavuus on vähän kömöä, mutta onneksi mitään kummallista sorminäppäryyttä ei tarvita, joten ajoittaiset kömmähdykset kyllä sietää. Tarina on kurjemman puoleinen satu, joka kyllä on ainakin omaan mieleen. Oman lisänsä tähän tuo monet Suomessakin tutut taruolennot.

Jos pelin esikuvat maistuivat, niin tämä kannattaa ehdottomasti pelata. Se ei keksi pyörää välttämättä uudestaan, mutta kertoo kelpotarinan pienillä uusilla twisteillä. 4/5.

 

[perato]

Company of Heroes ja CoH Opposing Fronts (PC)
Huonosti nukuttujen päivien välissä olleissa yövuoroissa kaipasi jotain vähän vauhdikkaampaa kuin vanhat infinity engine pelit. Siege of Dragonspearin tilalle otin Company of Heroesin ja lisurit. Tässä on peli joka tuli pelattua varmaan vuosittain läpi tuossa 2006-12 välillä ja senkin jälkeen pari kertaa. Myös moninpelinä tätä paukutettu paljon sillon ku vielä hiirikäsi oli vähän vauhdikkaampi. Nostalgia-arvoa pelillä siis on itselle.

Company of Heroes on vauhdikasta RTS:ää joskin itse määrittelen pelin taktiikkapeliksi. Perus resurssinkeräilyn sijaan pelissä resurssit saadaan valloittamalla pelikentän alueita. Kolmea resurssia hyödynnetään pääasiassa yksiköiden tekemiseen ja niiden päivittämiseen, mutta ammuksia käytetään myös kertakäyttöisiin kykyihin esim. jalkaväki voi heittää kranaatin. Ammuskelu ei ole myöskään sitä perus C&c tai BlizzCraftia missä joukot ajetaan toisia kohti vaan maastonmuodoilla ja ampumasuunnilla on väliä, tankit lahoaa helpommin perästä ja avoimessa maastossa olevat ja sumpussa kulkevat kuolevat helpommin tykistöön. Anti-tank pyssy on tehokas tankkia vastaan mutta osuu huonosti nopeaan jalkaväkeen, jalkaväki taas kärsii kevyttä vaunua vastaan, mutta saattaa päihittää raskaan Tiikerin ilman suojaa. Toisaalta yhtä monimutkainen ei ole kuin Men of war sarja ja yksiköissäkin on yleensä 3-6 sotilasta, eli yksittäisiä sotilaita ei yleensä mikromanageroida tarkka-ampujia lukuunottamatta.

Peli on siis aikapaljon yksiköiden mikromanagerointia ja ruudulla ei välttämättä ole kovin montaa yksikköä edes kerralla. Toki tankkeja, tykkejä yms voi olla kentällä, mutta valloitusmekaniikka monesti pakottaa vähän hajauttamaan joukkoja.

Itse kampanjat ovat kevyesti tarinavetoisia eri operaatioita, Amerikan kampanja on Normandiaa, Brittien kampanja Caenin valtausta ja Saksalaisten kampanja Market Gardenia vastaan puolustautumista. Niissä on sekä hyökkäys että puolustusvetoisia tehtäviä, sekä pari moninpeliä muistuttavaa jossa pidetään hallussa ns. Victory pointeja kunnes vastustajalla on vähemmän pisteitä. Hauskasti joissakin tehtävissä jatketaan edellisestä tehtävästä joten osa tehtävistä on helpompia jos tietää mitä seuraavaksi tulee. Joka tehtävässä on yleensä vapaaehtoisia lisätehtäviä sekä yksittäinen "saavutus", esim. "tapa 250 vastustajaa puolustustaistelussa" tai "pelasta ryhmä rämä kartan toiselta puolelta". Näiden jälkimmäisten kohdalla joutuu joskus vähän uhraamaan muuta menestystä, mutta ovat ihan saavutettavissa olevia.

Graafisesti peli on ikääntynyt mutta isometrisestä näkökulmasta edelleen ok ja jopa omasta mielestä sopivan selkeä. Yksiköt erottaa toisistaan ja maastosta selkeinä. UI toimii myös, joskin ehkä vähän turhan paljon blokkaa näkymää.

Jatko-osalle en lämmennyt niin paljoa, sitä ei moninpelinä tullut pelattua ollenkaan. Harmiksi näissä peleissä moninpeliin tehtävät muutokset vaikuttavat myös yksinpeliin(esim yksiköiden hinnat ja voimatasot) joten kakkosen lisurista on tullut todella vaikea(jopa mahdoton perustason pelaajalle). Olisi kiva jos voisi nämä pelata sillä alkuperäisellä setupilla.

20h meni peruspelin ja kahden lisärin kanssa, joskin on tota kokemusta niin paljon noista kartoista, että tietää kaikissa mitä tuleman pitää ja ei tarvi juuri alusta aloitella. Normalilla kuitenkin pelaan.