Viimeksi pelaamasi peli ja mietteitä siitä

[Refloni]

Hemmetti kun alkoi taas "Warum Warum" soimaan päässä kun luki näitä Supraland-juttuja. Pahin korvamato pelin lopputeksteissä mitä oon nähnyt Immortalityn ohella.

Ostin pelin itsekin jo ennen kuin se tuli Epicin lahjuslistaan ja tykkäsin kovasti. Hauskaa tutkimusmatkailua, huumoria ja pulmanratkontaa. Yhden miehen projekteille ei tarvitse antaa mitään säälipisteitä, mutta niistä tietää että pelin vision suhteen ei ole tarvinnut tehdä kompromisseja. Tekijä on voinut laittaa mukaan kaiken mitä mieleen juolahtaa tarvitsematta neuvotella kenenkään kanssa.

Taistelu on selvästi turhin osuus peliä, jonka tekijäkin taisi myöntää ja se käytännössä tiputettiin pois sekä DLCstä että "spinoff"/jatko-osassa lähes kokonaan.

Todella hyvä uutinen! Olen lykännyt uusintakierrosta ja Six Feet Underin pelaamista juuri sen pakkopullataistelun takia. Jos nuo ehtisi jossain välissä paukuttaa läpi ennen Supraworldin ilmestymistä ensi vuonna.

Spoileri: Supraworldin "versiot"

 

[arcane]

Todella hyvä uutinen! Olen lykännyt uusintakierrosta ja Six Feet Underin pelaamista juuri sen pakkopullataistelun takia. Jos nuo ehtisi jossain välissä paukuttaa läpi ennen Supraworldin ilmestymistä ensi vuonna

The Crash dlc ei tosiaan sisällä taistelua muistaakseni lainkaan, vaan on ihan puhtaasti pelkkää puzzlea.

Six Feet Under sisältää pienesti, mutta hyvin vähän sekin. Six Feet Under vaan on minusta selvästi huonompi tasosuunnittelun kannalta, kun pelissä on käytännössä yksi keskushubi, josta pääsee neljään tai viiteen suuntaan, josta sitten alueen pelaamisen jälkeen palataan takaisin hubiin. Tästäkin oli muistaakseni joku designer diary / retrospective tyylinen postaus, jossa piti tuota ehdottomasti Six Feet Underin kohdalla hieman pieleen menneenä asiana. Six Feet Under on "ihan hyvä", mutta minusta alkuperäinen oli parempi, juurikin koska pidin maailmasta enempi.

Toivottavasti Supraworld toimittaa. Minä joskus tuin sitä kauan sitten Kickstarterissa, jossa alkuperäinen visio oli 1 DLC + jatko-osa. Eka DLC tulikin ja siihen sain heti koodin, mutta Six Feet Underia ei luettu jatko-osaksi, se piti ostaa erikseen. Tekijä on kyllä varmistanut, että Kickstarteriin osallistuneiden pitäisi saada Supraworldin koodi heti kun peli vaan julkaistaan.

 

[xarot]

Robocop: Rogue City (PC)

"I'd buy that for a dollar"

En tunnistaudu kovaksi Robocop-faniksi, itse ensimmäisen elokuvan nähnyt ehkä pari kertaa joista viimeksi puolisen vuotta sitten. Saman firman Terminator: Resistance kuitenkin herätti mielenkiinnon.

Pelissä pelataan siis luonnollisesti Robocopilla ja peli on erittäin väkivaltainen. Päät poksahtavat, raajat ja veri lentävät kaaressa. Vihollistyyppejä on muutamia erilaisia, osa ottaa enemmän osumaa ja osa vähemmän. Hupaisana yksityiskohtana huomasin, että kovemmalla armorillakin varustautuneet kaatuvat lähes saman tien, kun ampuu aina jalkoihin ja ei yritäkään tähdätä muualle. Asearsenaali on enimmäkseen Robocopin oma ase, matkalta voi sitten kerätä vihuilta muuta kamaa kuten kranaatinlaukaisimen, tarkkuuskiväärin räjähtävillä ammuksilla, jne. Sitten on myös isompia bosseja kuten ED-209 joihin saa tuhlata kymmeniä lippaallisia ja erittäin turhauttavaa. Näitä voi kuitenkin helposti jallittaa tolpan taakse ilman mitään ongelmia. Harmi että portaat puuttuvat, kun niissähän elokuvan mukaan nämä hajosivat heti.

Pelissä on ihan oikea juonikin ja tätä on täytetty hitusen hassuilla lisätehtävillä, kuten autojen sakottamisella jos on pysäköity vesipostin eteen, sekä parane pian -kortin nimmarien keräyksellä ja niin edelleen. Itse pääjuoni kuitenkin rullaa melko vauhdilla koko ajan eteenpäin. Anne Lewis on mukana mutta lähinnä hyvin pienessä sivuroolissa. Pieni myötähäpeä paistaa välillä mutta ehkä se on tarkoituksellista kun kuitenkin samaa pientä myötähäpeää on kun nykyään katsoo vanhaa elokuvaa. Pelistä paistaa myös hitusen se samanlainen "hiomattomuus" kuin Terminator: Resistancesta.

Loppupuolella kuitenkin kun elokuvan päämusiikki lävähtää soimaan ja saa ammuskella tarkkuuskiväärillä räjähtävillä ammuksilla, alkaa löytyä samaa intoa kuin Terminatorissa. Ammuskelu on ihan hauskaa ja tulee se tunne, että kun ampuu niin sillä tekee myös todella paljon tuhoa eikä kädessä ole mitään hernepyssyä.

Pelissä oli muutamia kummallisia bugeja, kuten kesken tehtävän cutscenen suorituskyky romahti johonkin 5 fps ja kun tuli seuraava cutscene palautui taas normaaliksi. Myöskin sairaalakentässä tuli jonkinlainen röntgen-leiska päälle yhtäkkiä. Pieniä bugeja kuitenkin.

Suosittelen, jos tykkäät Robocopista, muut ehkä jättää hitusen kylmäksi.

Edit. pelin saa tällä hetkellä hintaan 9,99€ Steamista joten pikkurahalla hyvä peli.

 

[CaseAce]

Far Cry 3: Blood Dragon (pc)

Selailin ubisoftin alennuksia ja tuli huomattua, että nehän jakavat tätä nykyään jälkikäteen tarjottuna ilmaiseksi myös far cry 6 perusversion omistajille. No, pelattua tajuaa kyllä miksi, liekö tässä turhin far cry koko sarjasta. Karsitaan far cry:sta pois kaikki mitä on vain karsittavissa ja keksitään joku ohuttakin ohuempi tarinantapainen ja mitä saadaan: Blood Dragon. Toisaalta ihan ok välipala fps peliksi, kun mitään suurempaa bloattia ei ole, mutta ei kyllä paljon menetä vaikka jäisi väliinkin.

Luokittelen itse tämän parodiaksi, joka iskee erityisesti 80-luvun scifileffoja katsoneille sekä tiettyjä Ubisoftin pelejä pelanneille. Jo menun musiikki ja kuva on ehtaa 80-lukua. Kertojaäänenä on aikansa legenda, Michael Biehn, joka on 80-luvulta tuttu sellaisista leffoista kuin The Terminator ja Aliens. Aseiden tekstikuvaukset ovat suoraa parodiaa, esim. että miten tulevaisuuden asearsenaalissa on jousipyssy, no me laitettiin siihen neon-värejä, niin se on tulevaisuuden jousipyssy. Daa. C-4 räjähteen nimi tulevaisuudessa on tietenkin C-4000 jne. Parodiaa on myös VHS-kasettien keräily, josta vielä hero heittä kuittia että onneksi en kerää mitään v**un lippuja tai höyheniä. Assassin's Creed ykkösessä piti kerätä 400(!) lippua ja kakkosessa 100 höyhentä. Ja yleisesti peleihin lisätystä päälle liimatusta keräilystä, tyyliin että minuun investoitiin tsiljardi dollaria jotta saatiin täydellinen sotilas ja tätäkö mä nyt sitten teen.

Toki jos 80-luvun scifi ei ole ollenkaan tuttua eikä pelitkään mihin tässä viitataan niin aika ohueksi jää kokemus. Kartta on pieni, tekemistä vähän, juoni olematon ja lyhyt vaikkakin siinä muutama hauska kohta onkin.

 

[AsiJu]

Luokittelen itse tämän parodiaksi, joka iskee erityisesti 80-luvun scifileffoja katsoneille sekä tiettyjä Ubisoftin pelejä pelanneille. Jo menun musiikki ja kuva on ehtaa 80-lukua. Kertojaäänenä on aikansa legenda, Michael Biehn, joka on 80-luvulta tuttu sellaisista leffoista kuin The Terminator ja Aliens. Aseiden tekstikuvaukset ovat suoraa parodiaa, esim. että miten tulevaisuuden asearsenaalissa on jousipyssy, no me laitettiin siihen neon-värejä, niin se on tulevaisuuden jousipyssy. Daa. C-4 räjähteen nimi tulevaisuudessa on tietenkin C-4000 jne. Parodiaa on myös VHS-kasettien keräily, josta vielä hero heittä kuittia että onneksi en kerää mitään v**un lippuja tai höyheniä. Assassin's Creed ykkösessä piti kerätä 400(!) lippua ja kakkosessa 100 höyhentä. Ja yleisesti peleihin lisätystä päälle liimatusta keräilystä, tyyliin että minuun investoitiin tsiljardi dollaria jotta saatiin täydellinen sotilas ja tätäkö mä nyt sitten teen.

Toki jos 80-luvun scifi ei ole ollenkaan tuttua eikä pelitkään mihin tässä viitataan niin aika ohueksi jää kokemus. Kartta on pieni, tekemistä vähän, juoni olematon ja lyhyt vaikkakin siinä muutama hauska kohta onkin.

Tuohon Ubi kuittailuun liittyen The Outer Worldsissa on kohta, jossa pitää käydä laittamassa radiotorni päälle.

Dialogioptiona voi useamman kerran sanoa tätä pyytäneelle, että niin niin, mutta montakos tornia sitten pitää vielä käydä kiipeämässä sen jälkeen, johon NPC vastaa, että herranen aika vain tämä yksi, kuka nyt tuommoisen monen tornin rumban suunnittelisi

 

[masax]

Tuohon Ubi kuittailuun liittyen The Outer Worldsissa on kohta, jossa pitää käydä laittamassa radiotorni päälle.

Dialogioptiona voi useamman kerran sanoa tätä pyytäneelle, että niin niin, mutta montakos tornia sitten pitää vielä käydä kiipeämässä sen jälkeen, johon NPC vastaa, että herranen aika vain tämä yksi, kuka nyt tuommoisen monen tornin rumban suunnittelisi

Far cry 5:ssä oli sama homma. Alussa pitää radiomastoon kiivetä, mutta tulee kommenttia, että älä huoli, on ainoa sellainen.

 

[Corex]

Horizon Zero Dawn - Remastered (+frozen wild lisäri) - PC

Forbidden westin jälkeen tulikin Zero Dawnista remasteroitu versio + lisäri, joten pitihän sitä aloittaa toinen läpipeluukerta. Pääsi todella harvalukuisten pelien joukkoon mitä olen pelannut läpi useamman kerran. Fallout 2 kuuluu tahkotuimpiin...

Olisin pelannut varmaan muutenkin mutta grafiikkapäivitys ja lisäosa nosti motivaatiota. Meni joku 55h joten aika halvalla paljon hupia kun remasteroitu maksoi jonkun kympin lisää. Pelissä on lähes kaikki kohdallaan, pelimekaniikka, tarina, grafiikat, bugittomuus ja uudelleenpeluuarvoa löytyy.

Nostin vähän vaikeustasoa Hardille ja lähdinkin pelaan Frozen Wild lisäosaa lähes heti kärkeen. Melkoinen turpasauna alkuun mutta kun sen oli kolunnut läpi, niin itse pääpeli on melkoisen hupaisaa pelattavaa täyteen buffatulla hahmolla Muutenkin otin asevalikoimaa vähän laajemmaksi kuin pelkän jousen. Lopputaistelukin meni ihan cruise control tilassa, vihut tykitettiin maan rakoon alta aikayksikön lvl 59 Aloylla.

Vähän tekisi mieli aloittaa Forbidden West uudestaan mutta enpä tiedä...ehkä pieni tauko ja jotain muuta välillä.

Zero Dawn pääsee myös TOP5 listalleni mihin kuuluu ainakin:
-Fallout 2
-Star Wars Knights of Old Rebublic 1 & 2
-Horizon Zero Dawn + FBW
-Mass Effect 1,2,3
-Witcher 1,2,3

Edit: Kun kerta vanhoja aloin muistelemaan niin pistin tulille Mass Effect 1. Päivitin tuohon "legendary editioniin". Maksoi jonkun 6€ Ihan kiva grafiikkapäivitys ainakin, kestää katsella tänäkin päivänä. Ajattelin pelata kerrankin renegade tyyliin, sai jo muutamat hyvät naurut

 

[AsiJu]

Far cry 5:ssä oli sama homma. Alussa pitää radiomastoon kiivetä, mutta tulee kommenttia, että älä huoli, on ainoa sellainen.

Niinpä muuten olikin. Pitäiskin FC 5 pelata uusiksi tässä joskus.

 

[masax]

Immortals Fenyx Rising (pc)

Päätin säälistä tukea kympillä ubisoftia ja alennuksista tarttui tällainen. Olipa positiivinen yllätys. Pelihän on hyvä, varsinkin ubisoftin avoimen maailman peliksi. Ei ollenkaan niin ähkyä aiheuttavan raskas pelattava kuten ubisoftit yleensä. Maailma ei mitenkään ylisuuri ja kulkemisia venytetty, vaan sopivan tiivis, ja peli ja tarinakin etenee ilman tuskamisia. Minimappikin loistaa upeasti poissaolollaan. Tarina ehkä vähän ohut ja tyhjänpäiväinen, mutta atmosfääri muuten hieno ja kreikkalainen mytologia toimii hyvin. Vähän kuin pikkulasten historiantunnilla tulisi kreikan jumalat ja muut vastaan. Peli muutenkin ilmapiiriltään hyvin kevyt, yrittää kai olla jopa huumoria, mutta kevyt on kyllä parempi termi kuin varsinaisesti mikään ylihauska. Puzzlet myös ihan kivoja. Ei liian monimutkaisia tai vaikeita, vaan oikein mukavaa puuhastelua ja rentoa ratkaisujen keksimistä. Pientä miinusta, että näppäimistö hiiren kanssa ei tunnu aina oikein sopivan kontrolleihin, selvästi enemmän ohjaimelle suunniteltu. Kaikenkaikkiaan erinomaisen loistavaa viihdettä 4 euron hintaan. Vielä vähän, että pääsee pelin läpi ja sitten kympin toisen puolikkaan, eli Anno 1800:n kimppuun.

 

[perato]

Batman Arkham Knight (PC)

Tauko tästä sarjasta teki hyvää ja tämä maistui taas erillä lailla kuin Origins. Reilu 20h tähän meni. Yllättävän hyvän näköinen ja vaikea uskoa et näiden(Origins) kahden pelin välillä on vain 2 vuotta. Kontrolleja on jostain syystä hämmennetty epäintuitiiviseksi ja sivuvastustajat on sitä samaa Pingviiniä ja Arvuuttajaa kuin muissaki sarjan peleissä.

Gotham City on sopivan kokonen autolla rälläilyyn ja eikäy liian suureksi. Toisaalta tätä vaivaa hyvinkin pelillinen fiilis. Sivutehtävät tuntuvat kovin päälleliimatulta ja lisätekemine vähän turhan toisteista. Pääjuoni taas ihan OK mutta siinä taas paljon huonoja ja heikkoja tehtäviä. Ehkä ärsyttävin asia tuossa on tuo jatkuva Jokerin länkytys, jota en ole jaksanut kuunnella sen Asylumin jälkeen.

Ei tästä paljoa muistanut ja tää on just vähän näitä pelejä joita on ihan mukava pelata mut mitään ei meinaa jäädä mieleen. Yhä enemmän todennut että melko monen 3rd person pelin kohalla käy näin.

Jos tätä sarjaa enää ikinä palaa pelaamaan nii voinee pelata vain ykkösen ja nelosen. Kaks keskimmäistä ei oikein nykyään tarjoa kovin ihmeitä siihen väliin.

 

[Jumi]

Immortals Fenyx Rising (pc)

Päätin säälistä tukea kympillä ubisoftia ja alennuksista tarttui tällainen. Olipa positiivinen yllätys. Pelihän on hyvä, varsinkin ubisoftin avoimen maailman peliksi. Ei ollenkaan niin ähkyä aiheuttavan raskas pelattava kuten ubisoftit yleensä. Maailma ei mitenkään ylisuuri ja kulkemisia venytetty, vaan sopivan tiivis, ja peli ja tarinakin etenee ilman tuskamisia. Minimappikin loistaa upeasti poissaolollaan. Tarina ehkä vähän ohut ja tyhjänpäiväinen, mutta atmosfääri muuten hieno ja kreikkalainen mytologia toimii hyvin. Vähän kuin pikkulasten historiantunnilla tulisi kreikan jumalat ja muut vastaan. Peli muutenkin ilmapiiriltään hyvin kevyt, yrittää kai olla jopa huumoria, mutta kevyt on kyllä parempi termi kuin varsinaisesti mikään ylihauska. Puzzlet myös ihan kivoja. Ei liian monimutkaisia tai vaikeita, vaan oikein mukavaa puuhastelua ja rentoa ratkaisujen keksimistä. Pientä miinusta, että näppäimistö hiiren kanssa ei tunnu aina oikein sopivan kontrolleihin, selvästi enemmän ohjaimelle suunniteltu. Kaikenkaikkiaan erinomaisen loistavaa viihdettä 4 euron hintaan. Vielä vähän, että pääsee pelin läpi ja sitten kympin toisen puolikkaan, eli Anno 1800:n kimppuun.

Tuo Zelda: Breath of the Wild -kopio oli kyllä hyvä pitkään, mutta vaati jossain vaiheessa vaikeustason nostamista. Se teki taistelusta jännittävää, mutta peli jäi jostain syystä kesken. En muista tarkkaa syytä, mutta itse peli oli kyllä ihan hyvä.
Zeldalle se silti jäi paljon, kun mukana ei ollut gyroskooppi tähtäystä. Nintendolla vain aletaan ampumaan "sinnepäin" ja sitten korjataan tähtäystä peliohjaimella tarkasti. Erittäin hauskaa hommaa.

 

[perato]

Spec Ops: The Line (PC)
Ajattelin kokeilla, että vieläkö tämä vanha peli jaksais kiinnostaa sen verran, että jäis mieleen mitä ihmettä tää juonena yritti kertoa. Ensimmäiset viis tehtävää oli vaan kyllä niin perus pumpum, ja kutosen alkuun jäin vaikeustasollisesti jumiin nii tuli vähän semmonen fiilis, että annettaisko sit vaipua historian hämärään. Tuskin tätä enää seuraavalla koneella tulee kokeiltua, alkaa jo ikä painamaan graafisesti mutta erityisesti pelillisesti. Cover shooter typerillä AI kavereilla ei oikein lämmitä näin nykypäivänä kun ei se lämmittänyt sillonkaan. Ekan viiden tehtävän aikana pistettiin jo pataljoona vastustajia pinoon ja luvassa on kuitenkin pakollista helikopteriajelua, "heavy" vastustajia ynnä muuta tylsäkettä tuolta samalta aikakaudelta. Olihan tässä ne muutama kohta aikanaan jonka takia tää jäi mieleen, mutta en ehkä niiden takia jaksa tätä jatkaa pitempään.

 

[masax]

Tuo Zelda: Breath of the Wild -kopio oli kyllä hyvä pitkään, mutta vaati jossain vaiheessa vaikeustason nostamista. Se teki taistelusta jännittävää, mutta peli jäi jostain syystä kesken. En muista tarkkaa syytä, mutta itse peli oli kyllä ihan hyvä.
Zeldalle se silti jäi paljon, kun mukana ei ollut gyroskooppi tähtäystä. Nintendolla vain aletaan ampumaan "sinnepäin" ja sitten korjataan tähtäystä peliohjaimella tarkasti. Erittäin hauskaa hommaa.

Itse en ole zeldaa pelannut, niin siitä en osaa sanoa, mutta tuota immortalsia pelatessa tulee kanssa mieleen vähän Jonathan Blow:n The Witness. Vaikka ei ihan samanlainen olekaan, niin tunnelmassa paljon samaa saturoituneine värimaailmoineen ja kiveksi muuttuneine ihmispatsaineen ja puzzlejen perässä kun mennään.

 

[AsiJu]

Tovi sitten sain Metro Exodus läpipeluun valmiiksi - peli jäi ekalla kerralla kesken Dead Cityssä jostain syystä - ja peli piti kyllä otteessaan loppuun asti.
Jokin tässä vain vetoaa vaikka tämäkään ei palasina tarkasteltuna ole mitenkään erikoinen, toinen läpipeluu lähti heti käyntiin ja parhaimman lopun metsästys.

Dead City on selvästi muuten ns. old school Metroa tarkoituksella ja se myös toimii, tunnelma on todella voimakas ja peli osaa vaan tehdä sen fiiliksen, että nyt ollaan pahassa paikassa.
Dead Citystä tuli myös paikka paikoin Half Life 2 viba, mutta eipä se lie mikään salaisuus, että Half Lifet on Metro sarjan lähteinä toimineet myös.
Metrossakin on katkeamaton first person narrative ja tietysti muutenkin samantyylinen maailmanlopun meininki, vaikka ihan eri paikoissa ja eri syistä.

Tarina on lopulta aika koskettava ja loppuhan riippuu sitten pelaajan teoista.

Lopusta laajasti sisältäen pohdintaa, saapi vastata toisessa spoilerissa jos tietää vastauksia:

Spoileri

Kaikissa Metro peleissähän on tämä karmasysteemi, joka vaikuttaa siihen minkälaisen lopun saat, näin tässäkin.
Exoduksessa tekojen vaikutukset olikin yllättävän konkreettiset lopulta nähtävästi; mikäli miehistöstä puuttuu Duke tai Alyosha, saati molemmat, ei verenluovuttajia riitä tarpeeksi ja Artyom kuolee säteilyyn.

Lääke Annalle löytyi, sitä en tosin tiedä vaikuttaako karmapisteet siihen onko lääke edes löydettävissä vai ei, olettaisin, että vaikuttaa.
Pelissä on muuten mahdollisesti pieni plothole tuon suhteen: hieman ennen labraa löytyy viesti, jossa on mainittu saapuneita lähetyksiä ja nimenomaan sen tarvitun lääkkeen kohdalla lukee SHIPMENT CANCELLED.
OK voinhan tuon tulkita niin, että jokin lisälähetys oli peruttu ja varastossa oli edellisiä vielä ja tässä olikin vaan tarkoitus säikäyttää pelaajaa, mutta olettaen, että lääkettä joko on tai ei ole riippuen karmasta, niin tuo on vähän särö uskottavuudessa.

Damirhan jää Kaspianille omasta tahdostaan eikä siihen voine vaikuttaa, Damir näkee kansansa kärsimyksen joka tapauksessa ja minä tietääkseni vapautin kaikki mahdolliset orjatkin Kaspianissa.
Tai sitten ratkaisu on olla menemättä siinä loppukohtauksessa ihan ylös asti ja avatakin tuli jo matkalla (näinkin voi tehdä btw, kokeilin), mutta en tiedä vaikuttaako tuokaan siihen miten lopulta käy, kuvittelisin, että ei vaikuta, tai sitten vaikuttaa niin, että Damirkin saa luodista.
Koska joka tapauksessa lopussa puhkeaa taistelu ja Paroni saa luodin otsaansa, sekä selvästi ylös asti meneminen on se "ajateltu" tapa pelata.

Minulta puuttui Duke kun menin Volgassa tappamaan (köh, kaikki....) kirkossa olleet kultin jäsenet ja siksihän sitten tämä Silantius tekee hälytyksen lopussa, jonka tuoksinassa Duke saa osuman ja joutuu jäämään pois junasta.
Oletettavasti pelaamalla toisin tätä ei tapahdu ja Duke säilyy völjyssä. Silantius tekee selväksi, että ei voi koskaan antaa anteeksi "lastensa murhaamista", mutta muuten kai olisi voinutkin neuvotella.

Alyosha selvisi karhutappelusta Taigassa kun sen alueen taas pelasin tappamatta ketään ns. metsän lapsista läpi. Muistan ekalta läpipeluulta, että Alyosha haavoittui tuossa kohti.
Tapoin kaikki vastaan tullet roistot Taigassakin tosin, eli ne saakin pistää lihoiksi!

Tuohon liittyen, kannattaa laittaa pelin asetuksista subtitlet ja Speaker Name päälle. Silloin dialogia kuunnellessa voi päätellä tuosta nimestä, onko vastassa roistoja (Thug, Bandit) vai jotain muuta.
Kaikki Thugit ja Banditit on vapaata riistaa karmasysteemin puolesta, mutta muiden kohdalla kannattaa pyrkiä ei-kuolettaviin keinoihin.
Tosin antautuvia vihollisia ei pitäisi tappaa, mutta nyrkillä kanveesiin ne toki saa ja kannattaakin laittaa.

Tuon karmasysteemin itse asiassa havaitsee jo pelatessa. Jos asiat tekee oikein, näyttö käy hetken sellaisena sinivaalean sävyisenä ja kuuluu heleähkö ääniefekti.
Jos taas teet jotain huonoa, näyttö käy punertavana ja kuuluu pahaenteisempi ääniefekti.

Sitä en tiedä edellyttääkö paras loppu täysin puhdasta karmaa, päätellen edellisestä läpipeluusta oletan, että ei, koska varsinkin Volgassa oli liipaisinsormi herkässä ja vaikka Duke sen myötä menikin, jäin käsitykseen, että muuten loppu oli hyvä kun Anna jäi henkiin.

 

[perato]

Beyond Blue (PC, EPICin ilmaistarjonta osa XXX)

Piti ihan ennen alotusta tarkistaa, etten ollut jo pelannut tätä peliä, mutta se edellinen oli siis ABZU. Kyseessä kuitenkin vähän saman tyyppinen peli, joskin paljon enemmän opetusmaisella otteella. ABZU on lähinnä Uintisimulaattori jossa on vähän jotain scifijuonen tynkää. Tämä on enemmän meribiologialuento peli, jossa uiskennellaan waypointilta toiselle, skannaillaan mereneläviä ja kuunnellaan muutaman hahmon jutustelua. Päälle on jostain syystä ängetty jotain "voi ei mun sisko hoitaa mun dementiamummua kotona" tyyppistä tarinaa, mut yllättäen 2,5h pelissä tämmöset ei oikeen lähe lentoon. Ääninäyttelykin on niin köpöä, jotain yläasteen englannin kuuntelu -tasoa. Eläimiä skannatessa saa vähän lisätietoa niistä, mutta ei todellakaan tarpeeksi ja skannauksia saa tehdä ihan urakalla(tyyliin joissakin yli 20 kertaa samaa eliötä) että saa tietää millä korkeudella se eliö elää. Lisäksi on tarjolla muutamia hyvin lyhyitä videopätkiä jotka syventää näitä meribiologia juttuja, mutta pääasiassa näytti toistavan samoja asioita mitä jo pelissä kerrottiin.

Väittäisin että first personina ja VR:nä olis ollut hauskempi ja hienompi kokemus. 3rd personina ei oikeen nyt päässyt siihen vesimaailmaan kuitenkaan niin sisälle. Uintivauhti oli myös ehkä vähän hidas, ja kentät aika ahtaan tuntuisia, jolloin tuntui että samalla alueella pyörii sata valasta ja haita ja muuta eliötä.

Silti ehkä 2,5h aikana tuli yhtä monta puistatuskohtausta ku 18h Alien Isolationin aikana, joten nää syvänmeren pelit toimii aina meikälle myös kauhupeleinä =D.

Noh peli oli ilmanen, ja näitä on aina ihan hauska kokeilla ja katella mitä muuta pelit tarjoaa nykyään ku pikseliretroilua, roolipeliä, openworldia tai pumpumia. Listassa monia muitakin lyhyitä pelejä nyt kun töihinpaluu edessä ja uusi kone pitäs saapua parin viikon sisään ja sit pääsee lyhentään pitkäksi päässyttä "ei riitä tehot näihin peleihin" backlogia.

 

[Heseman]

The Surge - Augmented Edition (PC)

Ihan hyvä scifi-Souls.

Pelihahmon ensimmäinen työpäivä CREO:lla, maapallon pelastamiseen keskittyvällä suuryrityksellä, ei mene hyvin. Robotit ja ulkoisella tukirangalla (exo-rig) varustetut työntekijät ovat seonneet ja pitäisi selvittää, mitä hittoa on tapahtunut ja kuinka sen voisi korjata. Alkaa taistelu kohti tehdaskompleksin sydäntä. Jos on joskus pelannut Soulseja tai -likejä, niin tietää homman nimen. Kuoltua menettää vain taskuun kerätyt rahat, tässä pelissä teknorojun. Soulseista poiketen niiden takaisinkeräämisessä on aikaraja, jota voi kasvattaa tappamalla vihollisia matkalla kuolemispaikalle. Hahmoa ei myöskään suoraan päivitetä, vaan rigiä. Kun sen tehoytimen taso nousee, pääsee laittamaan enemmän implantteja, jotka hoitavat erilaisia tehtäviä. Terveysimplantit kasvattavat (yllättäen) terveyttä, staminaimplantit, no, annan teidän arvata. Eri ruumiinosien panssaritkin vaativat eri määrän tehoa, jotta niitä voi käyttää. Terveyttä palauttavat injektorit vievät myös implanttipaikkoja ja vastaan tuleekin tasapainoilu rigin ytimen tason ja paikkojen kesken. Aseilla ei ole tasovaatimuksia ja niiden sekä panssarinosien teho nostetaan niitä päivittämällä. Tämä tapahtuu leikaamalla vihollisilta eri ruumiinosia irti tähtäämällä niitä ja lyömällä, kunnes se on ottanut tarpeeksi damagea. Se on myös yksi pelisarjan omista lisäyksistä genreen. Eri tasoiset viholliset kantavat eri tasoisia kamoja eikä ensimmäisellä alueella ole mahdollista päästä täysiin lukuihin.

Kartoissa on keskiössä aina parannushuone, josta lähdetään tutkimaan paikkoja. Jotta ei pitäisi aina juosta kilometriä sinne päästäkseen, aukeaa pelatessa useita pikareittejä ja kun ensimmäisen kerran huomaa, että ai täältä pääsee tänne, on se hieno tunne. Nämä ovat pomomatseissa oleellisia, sillä mikään ei ole turhauttavampaa kuin juosta kilometri samoja vihollisia väistellen ja kuolla matkalla, kun pari roskamobia onnistui gänkkäämään. Pomomatseja ei ole peruspelissä kuin kourallinen, mikä on mukavaa vaihtelua Elden Ringin jälkeen. Ne eivät ole sinänsä erityisen haastavia, varsinkaan Miyazakin masokismirundien jälkeen. Haastavuus tulee epämääräisistä hitboxeista ja muusta yleisestä kankeudesta, mikä on pelin huonoin puoli. Esimerkiksi käyttämässäni single rig -aseessa oli kombon toisessa osassa sarja lyöntejä, joita ei voi perua ja jotka vievät pelihahmoa eteenpäin. Ja jos tähtää reunalla olevaa vihollista niin voitte arvata, kuinka käy... Pitikin siis opetella lyömään vihuja oikeaan aikaan. Myös muutamassa pomomatsissa on mahdollista pudota ja sekös vasta riemukasta onkin. Mutta pelaamalla näiden kanssa oppii elämään ja loppari menikin ekalla yrittämällä, mulla tosin oli taskut täynnä huippuluokan terveysinjektoreita sekä tuplasti terveyttä.

Augmented edition sisältää kaikki julkaistut lisärit. Monet vain tuovat uusia panssareita sekä aseita ja ne tulee anastaa kenttiin pudotetuilta vihollisilta. A Walk in the Park on periaatteessa peruspeli pienoiskoossa omalla erillisellä kartallaan ja bosseillaan. The Good, The Bad and The Augmented taasen on muutamasta erillisestä kartasta kasatut yhdeksän episodia, joita voi mennä läpi uudestaan niin monta kertaa kuin jaksaa. Kun kokeilin tätä ensimmäisen kerran pelin alussa niin fiilis oli VMP. Kun kokeilin uudelleen pelin loppupuolella (jolloin kaikki episodit oli avattu) se toimi paljon paremmin. Toki silloin oli jo huippuluokan kamat ja aseet ja muutenkin jo sisäistänyt pelin mekaniikat. Pidin muutenkin sen pienestä kieli poskella -meiningistä. Molemmassa lisärissä on pelattavaa parista muutamaan tuntiin riippuen, kuinka tarkkaan nurkat nuohoaa.

Pelasin kakkosen aikanaan Xbox PC -gamepassilla ennen tätä ja se on ehkä teknisesti vähän tätä parempi. Tosin kun tämän pelaa ensin niin jotkin juttu aukenee paremmin kakkosessa. Tässä myös hieman parempi tarina, vaikkei sekään maata mullista (heh). Kakkosta tosin tuskin jaksan mennä uudestaan läpi, ainakaan vähään aikaan. Joka tapauksessa tämä oli ihan mukava välipala eikä pomoihin tarvinnut tuhlata tunteja.

https://www.pcgamingwiki.com/wiki/The_Surge

 

[perato]

The Surge

Kieltämättä moneen kertaan mietityttänyt tän osto, varsinki ku maksaa jonku 2e alennuksissa. Tuo kyllä myös vähän lisäsi kiinnostusta, että pomovastustajia on vähemmän, omasta mielestä From Softwaren heikkous ne pomot.

AER - Memories of Old (PC, Epicin ilmaispelit osa XXXI)
10 Minuuttia tuota päämärätöntä liitelyä ja kökköä tarinankerrontaa kerto sulkemaan pelin ja poistamaan. Peliaikaa pelille on luvattu se noin 2 tuntia, niin tän mittasten pelien pitäs koukuttaa niinku ihan heti. Tämä oli kaiken lisäksi omaan makuun ruma peli. NEEEEXT!