- Liittynyt
- 12.01.2017
- Viestejä
- 689
Bloodstained: Ritual of the Night (PC-versio)
Olipas se neljän vuoden odotus. Tuin silloin Kickstarterissa sievoisella summalla. En 100% peliä, halusin kokea ensin pelin, toisella kerralla jyystetään.
Kysessähän oli Koji Igarashin projekti, joka toimi tuottajana myöhempien vuosien Castlevania-pelien parissa. Herra lähti Konamilta ja houkuteltiin sitten tekemään metroidvania peli, jossa rahoitusta hankittiin Kickstarterin kautta. Rahaa tuli, eli kiinnostusta oli. Neljä vuotta kului, studiota lähti ja uusia tilalle, jotta peli saatais valmiiksi. Ja nyt se on täällä.
Tykkäsin. Graaffisesti ei mikään super hyvä, mutta tyyli oli katsottavaa. Pelattavuudeltaan paremmasta päästä. Hiotumpi versio metroidvania Castlevaniosta mekaanikoiltaan. Itse hieman kauhulla odotin shadri grindausta, joka kuin uudelleen nimetty sielujen grindaus Aria ja Dawn of Sorrow peleissä, joissa omasta mielestä sielujen grindaaminen oli aika kauheata, etten koskaan vaivautunu 100% peliä.
Onneksi jostain syystä shardien grindaus oli paljota siedettävämpää. En tiedä johtuiko hiotummasta pelattavuudesta, oliko mahdollisuuksia nostettu vai mitä, mutta mielelläni jyystin muutaman shardin täydelle teholle. Myöskin aseiden craftaus oli jokseenkin siedettävämpää, kun ne vaati esine droppeja, toisin kuin Dawn of Sorrowin sieluja.
En henkilökohtaisesti pitänyt ruoan tekemisestä. Yksi ylimääräinen grindi aspekti. Toisaalta ruoat nosti statseja ja toimi myös "enkku potionina". En jaksanut ainakaan ekalla peli kerralla ruoan teko sivu questia tehdä.
Musiikit oli hyviä, vaikka ei ihan heti ihastunut. Samanlaiset ainekset on kuin legendaarisessa Symphony of the Nightin ralleissa. Ehkä hieman tasapaksuja tai sitten useampi eri säveltäjä. Ehkä ajan myötä näihin tykästyy kunnolla. Ääninäyttelyksi valitsin englannin, kun en osaa kuvitella näitä hahmoja japsiksi. Oikea määrä laatua ja juustoa, sopivaa Tarina oli ihan mukiinmenevä, mitenköhän jatkaa jos jatkaa.
Ei Bloodstained ihan pyörää keksi uudelleen metroidvanioiden saralla, vaan hioo Igarashin konsepteja melkein täydellisyyteen. Pelattavuudeltaan paremmasta päästä, vaikeustaso piikkejä oli muutama, että normaalilla vaikeustasolla oli myös haastetta. Toisaalta en ole mikään super HC pelaaja.
Olipas se neljän vuoden odotus. Tuin silloin Kickstarterissa sievoisella summalla. En 100% peliä, halusin kokea ensin pelin, toisella kerralla jyystetään.
Kysessähän oli Koji Igarashin projekti, joka toimi tuottajana myöhempien vuosien Castlevania-pelien parissa. Herra lähti Konamilta ja houkuteltiin sitten tekemään metroidvania peli, jossa rahoitusta hankittiin Kickstarterin kautta. Rahaa tuli, eli kiinnostusta oli. Neljä vuotta kului, studiota lähti ja uusia tilalle, jotta peli saatais valmiiksi. Ja nyt se on täällä.
Tykkäsin. Graaffisesti ei mikään super hyvä, mutta tyyli oli katsottavaa. Pelattavuudeltaan paremmasta päästä. Hiotumpi versio metroidvania Castlevaniosta mekaanikoiltaan. Itse hieman kauhulla odotin shadri grindausta, joka kuin uudelleen nimetty sielujen grindaus Aria ja Dawn of Sorrow peleissä, joissa omasta mielestä sielujen grindaaminen oli aika kauheata, etten koskaan vaivautunu 100% peliä.
Onneksi jostain syystä shardien grindaus oli paljota siedettävämpää. En tiedä johtuiko hiotummasta pelattavuudesta, oliko mahdollisuuksia nostettu vai mitä, mutta mielelläni jyystin muutaman shardin täydelle teholle. Myöskin aseiden craftaus oli jokseenkin siedettävämpää, kun ne vaati esine droppeja, toisin kuin Dawn of Sorrowin sieluja.
En henkilökohtaisesti pitänyt ruoan tekemisestä. Yksi ylimääräinen grindi aspekti. Toisaalta ruoat nosti statseja ja toimi myös "enkku potionina". En jaksanut ainakaan ekalla peli kerralla ruoan teko sivu questia tehdä.
Musiikit oli hyviä, vaikka ei ihan heti ihastunut. Samanlaiset ainekset on kuin legendaarisessa Symphony of the Nightin ralleissa. Ehkä hieman tasapaksuja tai sitten useampi eri säveltäjä. Ehkä ajan myötä näihin tykästyy kunnolla. Ääninäyttelyksi valitsin englannin, kun en osaa kuvitella näitä hahmoja japsiksi. Oikea määrä laatua ja juustoa, sopivaa Tarina oli ihan mukiinmenevä, mitenköhän jatkaa jos jatkaa.
Ei Bloodstained ihan pyörää keksi uudelleen metroidvanioiden saralla, vaan hioo Igarashin konsepteja melkein täydellisyyteen. Pelattavuudeltaan paremmasta päästä, vaikeustaso piikkejä oli muutama, että normaalilla vaikeustasolla oli myös haastetta. Toisaalta en ole mikään super HC pelaaja.