mxb
Tukijäsen
- Liittynyt
- 02.03.2017
- Viestejä
- 204
Assassin’s Creed: Odyssey (PC)
TL;DR: Tykkäsin ja suosittelen genren ystäville. 8/10
Tämä oli ensimmäinen AC, jonka olen pelannut läpi. Syndicate oli ensimmäinen, jota pelasin enemmän kuin kokeilemisen verran. That being said..
Pelasin pelin päätarinan läpi, johon minulla meni noin 43 tuntia ja Kassandran level oli 43, kun viimeisen tehtävän sain valmiiksi. Uplayn mukaan main progression on 89% tällä hetkellä. Täytyy sanoa, että Odyssey yllätti positiivisesti. Salamurhaajahommien kanssa pelillä ei kyllä ole mitään tekemistä, sillä peli muistuttaa enemmän tätä ennen pelaamaani peliä, Middle-Earth: Shadow of Waria, kuin vanhempia Assassin's Creedejä (tosin ilmeisesti Origins on melko samanlainen kuin tämä). Luin useammankin arvostelun pelistä ennen kuin sen ostin ja niiden perusteella odotin keskinkertaista peliä, joka on ihan liian iso ja jonka tehtävät ovat suurimmalta osin tylsiä. Lisäksi pelin piti olla todella vahvasti levelgated ja sivutehtäviä olisi pakko grindaa säännöllisesti, että pääjuonessa pääsisi etenemään.
Aloitin pelaamaan Kassandralla, koska jokainen arvostelu sanoi, että hänen ääninäyttelijänsä tekee hyvää työtä, joten hieman vastahakoisesti valitsin hänet, mutta hyvä niin. Kassandran ääninäyttelijä on kyllä ansainnut kaikki kehut, jota hänen suuntaan on heitetty. Seuraava lause spoilaa juonta, joten lue omalla vastuulla.
Myöhemmin kohtaaminen Alexioksen kanssa vahvisti, että tein oikean valinnan. Sitä mörisijää ei olisi jaksanut kuunnella kauaa.
Aika pian aloituksen jälkeen tuli vastaan (mielestäni) Odyssey suurin heikkous, taistelu, joka tuntuu kankealta ja kömpelöltä. Pelasin Xboxin ohjaimella ja jostain syystä kaikki skillit oli upotettu modifierin taakse ja esille sai neljä kerrallaan. Jos halusi käyttää useampaa kuin neljää erikoisskilliä, piti painaa samaa modifier-nappulaa ja ristiohjaimesta alas, että ne sai esiin. Tämä johti siihen, että suurimman osan pelistä menin neljällä skillillä: bull rush, second wind, rush assasination ja Sparta kick/hero strike. Sinänsä hyvä, että näillä pärjäsi mainiosti, mutta verrattuna Middle-Earth -pelisarjaan, jossa taistelu oli nopeatempoista ja sulavaa, ero oli suuri eikä Odysseyn eduksi. Näin jälkikäteen on hyvä tajuta, että olisin tietysti voinut katsoa valikoista, että saako ohjaimen vakiolayoutin tilalle jotain järkevämpää. Mutta hieman kyllä ihmetyttää, että miksi skillien käyttäminen oli aina LB + toinen nappi.
Ensimmäisellä kahdella alueella tein melkolailla kaikki tehtävät, mitä oli tarjolla ja tutkin jokaisen kysymerkkinä näkyvän lokaation, mutta sen jälkeen vähensin niiden kanssa touhottamista reilulla kädellä, koska en olisi ikinä saanut pelattua peliä läpi. Tekemistä ja tutkimista on paljon ja maailma on todella iso. Harmillisesti kuitenkin tämä todella kaunis ja iso maailma on karttaan merkittyjen lokaatioiden ulkopuolella tyhjä. Eläinten lisäksi vastaan ei tule ketään (ainakaan, jos ei mene teitä pitkin) ja jos johonkin ihmiseen törmäät, ei sen kanssa voi jutella tai saa mitään uutta jännittävää tehtävää. Alkuinnostuksen jälkeen lopetin ympäristön tutkimisen ja juoksin paikasta toiseen välittämättä ympärillä olevasta maailmasta. Ja se on sääli, sillä Odysseyn maailma on todella upea.
Tehtävien saamaa kritiikkiä en ihan täysin ymmärrä. Suurimmalta osin ne ovat perinteisiä RPG-tehtäviä: mene tuonne, tapa kaikki, nouda jotain jne. Tietysti aina voisi parantaa, mutta tämä ei itseäni liiemmin haitannut, koska en sen ihmeempää odottanutkaan. Perussettiä. Päätarina oli kuitenkin sen verran mielenkiintoinen, että jaksoin tehdä juoksupojan hommia kaikille edistääkseni tarinaa. Ja onhan päähahmo ammatiltaan(?) misthios, palkkasoturi, joka tekee erinäisiä palveluksia ihmisille rahasta.
Lähes kaikissa arvosteluissa, jotka luin ennen pelin ostamista, vastaantullut ns. levelgating jäi itseltä kokematta kokonaan. Ainoastaan yhdelle alueelle pääjuonen mukana mentäessä tunsin olevani hieman liian pieni sinne (alue oli 30-34 ja olin 30), joten tein hetken aikaa sivutehtäviä ja jatkoin päätarinaa, kun olin 34 tai 35. Tämäkään ei olisi ollut pakollista, mutta neljä tasoa ylempänä olevien vihollisten kanssa taistelu on hieman hidasta ja vaarallista puuhaa, joten oman mielenrauhani säilyttääkseni tein muutamia sivutehtäviä, jotka olisin tehnyt jossain kohtaa muutenkin. Odyssey on kyllä hieman epäreilu siinä, kuinka iso ero levelien välillä on. Tämän huomaa etenkin pelin alkupuolella, jolloin yhden tai varsinkin kaksi tasoa isomman vihollisen kanssa taistelu on varma itsemurha. Myöhemmin pärjää kyllä, vaikka vihollinen on 3 tai 4 tasoa ylempänä, mutta taistelussa pitää olla todella varovainen ja taistelut kestävät melko kauan.
Odysseyssä on mukana myös muita palkkasotureita, jotka jahtaavat sinua, jos olet liian tuhma. Tämä tuntui vesitetyltä nemesis-systeemiltä Middle-Earth -pelisarjasta. Tavallaan hauska idea, mutta mercenaryt ovat persoonattomia ja ilmestyvät vähän turhan usein paikalle silloin, kun on muutenkin tiukat paikat. Mitä enemmän bountya, sitä enemmän palkkasotureita ilmestyy paikalle. Yleensä niiden level on +-2 oman hahmon leveliin, jotta homma pysyy reiluna, mutta kun kimpussa on kolme palkkasoturia, jotka kaikki ovat pari leveliä ylempänä kuin itse, on asetelma melko epäreilu. Mercenaryt ovat kestäviä ja saattavat juoda parannusjuomaa välillä, joten taistelu voi kestää pitkään ja päättyä yhteen missattuun väistöön. Turhauttavinta näissä taisteluissa oli se, että suurimmalla osalla palkkasotureista on kilpi käytössä, mikä hidastaa taistelua entisestään. Pelissä on tarjolla skilli, jolla kilven saa revittyä pois, mutta itsellä se jäi toiselle "välilehdelle" (LB+ristiohjain alas), joten unohdin käyttää sitä 90% ajasta. Yleensä mercenaryt tiputtavat suhteellisen hyvää tavaraa palkinnoksi, joten ihan turhaa niiden tappaminen ei kuitenkaan ole. Pelissä voi myös tappaa niitäkin palkkasotureita, jotka eivät sinun perässä ole juuri sillä hetkellä.
Mitä hahmon varustamiseen tulee, niin loottia Odysseyssä tulee paljon. Lisäksi omistamiaan tavaroita voi päivittää samalle tasolle kuin hahmo on tai lisätä yhden kaiverruksen antamaan bonusta skilliin tai statseihin. Kaivertaminen on halpaa, mutta tavaroiden päivittäminen ei. Mitä isompi tasoero sinun ja tavaran välillä on, sitä kalliimpaa päivitys on. Loogista, mutta yhdistettynä siihen, että laivan parantelu on tosi kallista, saatat olla samassa tilanteessa kuin minä, että toiseen puuhaan ei ole varaa. En itse pitänyt laivataisteluista, joten en laivaan uhrannut juurikaan resursseja ja onneksi pakollisia laivataisteluita ei ollut kuin pari. Laivalla kruisailua välttelin muutenkin ja purhjedin paikasta toiseen vain silloin kuin oli pakko, koska en halunnut joutua laivataisteluihin. Onneksi pelissä on fast travel, vaikkakin fast travel pisteet ovatkin jakautuneet melko epätasaisesti. Joissain paikoissa muutaman sadan metrin välein, kun taas toisissa saattaa olla vain pari koko alueella.
Resursseista minulla ei ollut juurikaan pulaa, koska dismantlesin käytännössä kaikki tavarat, mitä en käyttänyt aina noin 30 levelille asti. Sen sijaan rahasta oli pulaa, koska, no, dismantlesin kaikki tavarat enkä myynyt mitään. Tehtävistä ei hirveästi rahaa heru. Seuraava lause spoilaa yhtä päätarinan tehtävää hieman:
Kun peli pakotti maksamaan piraatille 15 000, meni siihen kaikki rahani, mikä ärsytti todella paljon. Onneksi en ollut törttöillyt saarella mitään niin ei tarvinnut maksaa 17 000.
Kun tajusin, että voisin myydäkin tavaroita välillä, oli rahahuolet tiessään. Vaikka loottia tuleekin tuhdisti, sain ensimmäisen settini kokoon vasta, kun sellainen palkinnoksi jostain tehtävästä tuli. Tämä oli hieman harmillista.
Odysseyn keskiössä on Cult of Kosmos ja kun olin pääjuonen pelannut läpi, oli monta kultin jäsentä tappamatta. Näistä niljakkeista aion hankkiutua eroon kokonaan ennen kuin siirryn toiseen peliin. Tämä pakottaa tekemään sivutehtäviä eri paikoissa, että kultin jäsenten henkilöllisyys selviäisi.
Hieman yllättävää oli myös se, että pääjuoni ei kuljetakaan lähellekään jokaiselle isolle saarelle, kuten aluksi oletin, vaan moni paikka jäi tutkimatta. Onpahan vähän lisää tekemistä, kun käy vilkaisemassa jokaisen saaren tarjonnan.
Odysseyssä on onneksi todella vähän mukana nykyaikaa, koska en siitä osuudesta ole pitänyt ja mielestäni siirtyminen nykyaikaan rikkoo immersion. Mielummin pätkin vihollisia keihäällä naamaan Kassandralla, kuin lässytän Laylalla jotain turhuuksia.
Pelin aikakausi sopi itselle kuin nyrkki silmään ja nautin suuresti seikkailustani antiikin Kreikassa. Ja jos ei vielä tarpeeksi ole nostettu esille sitä, että peli on todella näyttävän näköinen, niin se on. Monesti pysähdyin ihailemaan maisemia ja tulipahan pelin aikana otettua useampikin screenshot pelin omalla työkalulla sekä ihasteltua muiden pelaajien ottamia kuvia.
Kun pääjuoni on pelattu läpi, tarjoaa Odyssey mahdollisuuden New Game+:aan, mutta en ole ihan varma haluanko kokeilla sitä. En tiedä kuinka paljon uutta se tarjoaisi ja jaksanko käydä samaa tarinaa (ainakaan heti) uudelleen läpi. Positiivista Odysseyssä oli se, että omilla valinnoilla oli ainakin jonkin verran vaikutusta pelin etenemiseen, mutta hieman jäi epäselväksi useassakin kohtaa, että oliko tekemälläni valinnalla oikeasti mitään merkitystä. Tietysti new game+:n aikana voisi tehdä erilaisia valintoja ja siten nähdä millä oli merkitystä ja millä ei. Mukava oli myös huomata se, että tämän reilun 40 tunnin aikana ehdin kiintyä Kassandraan ja hänen tarinaan, mikä on itselle melko harvinaista, ja sen takia aionkin jatkaa pelaamista vielä. Tekemättä on vielä muutamia asioita, jotka haluan ehdottomasti tehdä ja kyllähän nyt jokaisella saarella pitää käydä edes kerran.
Kaiken kaikkiaan Odyssey oli hyvä ja olisin voinut ottaa vielä hieman lisää pituutta pääjuoneen, joka tavallaan loppui vähän yllättäen. Täytyy melkein harkita season passin hankintaa.
Päivitetäänpä tätä hieman. Turinoinnin jälkeen pelitunteja on kertynyt 70 lisää eli nyt yhteensä noin 105 tuntia (kiitos kesäloman). Siitä nohevimmat kykeneekin päättelemään, että Odyssey on maistunut, vaikka päätarinan pelasin läpi.
Kun pääjuoni oli taputeltu läpi kokonaan, siirryin pelin kahteen muuhun isompaan kokonaisuuteen eli liiskasin Cult of Kosmoksen jäsenet ja tein First Civilization questit.
Kultin jäsenten metsästys oli hieman turhan tuntuista, kun pääjehu oli käsitelty, mutta halusin kuitenkin nämä limanuljaskat pyyhkiä pois kokonaan. Mitään vaikutusta tällä ei pelin maailmaan tuntunut olevan. Pieni spoiler ensimmäisestä DLC:stä:
Varsinkin, kun Order tekee yhteistyötä kultin kanssa ja minä luulin pyyhkineeni kultin pois kokonaan. Ilmeisesti murhasin vain suurimmat tähdet.
First Civilization questit oli hauskoja siinä mielessä, että sai taistella hieman erilaisten vihollisten kanssa. Muuten tämä pelin nykyhetkeen linkittyvä questline ei olisikaan kiinnostanut sen kummemmin.
Päädyin ostamaan season passin jossain 70-80 pelitunnin välissä. Pelasin ensimmäisenä Atlantis DLC:n ensimmäisen osan, joka oli hyvä, mutta valinnoilla ei tuntunut olevan juuri mitään merkitystä ja tarina oli sekava. Uusi alue oli visuaalisesti tosi näyttävä, joskin välillä hieman turhauttava korkeuserojen takia. Questit oli suurimmalta osin samaa geneeristä mene sinne, tapa tuo -settiä ja muutenkaan ero uudessa alueessa vanhaan oli vain ulkonäkö. Pelitunteja sain ensimmäisestä osasta irti ehkä kymmenen. DLC loppuu tyhmästi cliffhangeriin, joten jatkoa odotellessa..
Atlantiksen jälkeen siirryin tekemään Legacy of the First Blade DLC:tä järjestyksessä ja se oli pettymys. Edelleen questit oli samaa tuttua kamaa ja kaiken lisäksi Cult of Kosmos korvautui uudella liigalla, jonka edustajat piti teloittaa. Ensimmäinen osa sijoittui Makedoniaan, mikä oli turhauttavaa, kun alueella taitaa olla vain kolme fast travel pistettä, joten ees taas juoksua tuli paljon. Toisen ja kolmannen osan pelialueet oli sentään miellyttävämmät, mutta siinäpä ne positiiviset puolet olivatkin. Sitten spoilausta DLC:n juonesta:
Se, että vauva piti tehdä väkisin, ärystti todella paljon. Etenkin, kun Natakas (Dariuksen poika) oli mielestäni ärsyttävä. Onneksi kuoli pois. Darius oli aluksi ihan cool, mutta alkuviehätyksen jälkeen rasittava pappa. Darius syytti minua siitä, että Natakas kuoli, mutta kuitenkin sitten kaveerattiin normaalisti alun sanaharkan jälkeen. Kaiken hyvän lisäksi annoin lapseni katkeralle papalle hoidettavaksi. Ei kai siinä sitten mitään. Ja tietysti Darius kaveerasi lopussa vielä Orderin johtajan kanssa.
Pelitunteja sain puristettua LotFB:stä varmaan 20-25, mutta päällimmäiseksi suuhun jäi ikävä maku. Mitään uutta ja kivaa (tai ainakaan hyödyllistä) DLC ei antanut, mutta tulipahan tehtyä.
Jostain syystä AC: Odyssey koukuttaa edelleen ja tällä hetkellä metsästän kartalta vanhoja tekemättömiä tehtäviä, jotta olisi vielä jotain, mitä tehdä. Vielä en ole aloittanut new game +, koska aion odottaa Atlantis DLC:n loppuun, mutta sitten todennäköisesti aion aloittaa koko saagan alusta. Levelaus on hidastunut melko paljon (paitsi uudessa DLC:ssä expaa tuli kunnolla), mutta sillä ei suurempaa merkitystä enää tasolla 71 ole. Mercenaryt ovat lähinnä rasittavia tässä kohtaa peliä ja niitä ei onneksi Elysiumissa ollut ollenkaan.
Edelleen toivon, että Odysseyn kaunis maailma olisi hieman eloisampi ja että skillejä saisi enemmän kuin neljä käyttöön ilman turhaa venkslaamista. Skill tree ja asetyyppien erilaisuus ansaitsee plussaa, sillä ne tarjoavat monia erilaisia pelityylejä. Conquest-mätöt ovat edelleen ihan jees ja oiva paikka testata (warrior) buildeja, mutta ohi liian nopeasti.
Summa summarum: vaikka pelin parissa viihdynkin erittäin mainiosti, en silti kehtaa nostaa alkuperäistä arviotani eli edelleen 8/10. Mutta edelleen suosittelen kaikille open world rpg:n ystäville.