Sano vain, ei suuret sanat suuta halkaise. Siihen on syynsä miksi edelleen rakennetaan suuriakin tuulitunneleita. Syy on se, että aerodynaamisten virtausten mallintaminen ei edelleenkään onnistu riittävän hyvin. Toki mallinnuksia tehdään, mutta käytännössä aina ne o varmennettava kokein. Kuten sanoin jo aiemmin esimerkiksi Re-alueen muutos aiheuttaa sen, että dynamiikka muuttu ja eri kokoiset mallit eivät vertaudu toisiinsa. Mainitsin jo dimensioanalyysin joka on ihan perusteita arvioitaessa erikokoisten mallien toiminnallista samankaltaisuutta.
Kaikella kunnioituksella, mikään määrä vuosia harrastelua ei muuta edellä mainittuja asioita, jotka on virtaustekniikan perusteita. Voi toki olla että oletkin oikeassa ja kohta nobelia pukkaa ja oppikirjat laitetaan uusiksi. Riittää vain, että osoitat miten "data oikaistaan soveltuvalla RN alueelle toimivin aerodynaamisin muodoin". Sinun 'track recordilla' (Obertihilla yli valonnopeudet jne.) en jää pidättämään henkeäni.
Mallinnuksista vielä sen verran, että jotain osviittaa virtausdynamiikan mallintamisen vaikeudesta antaa se, että käytännössä luotettavasti mallintaa voidaan jotain hyvin yksinkertaisia muotoja tai tilanteita. Voidaan esimerkiksi mallintaa yksinkertaisen siipiprofiilin nostetta. Tämä tehdään mallintamalla virtaus 2D:nä ja siipiprofiilin tulee olla riittävän "tavanomainen", että mallinnus antaa edes suht. oikeita tuloksia. Liian erikoinen siipiprofiili, niin tuollainenkaan mallinnus ei anna enää tuloksia mikä vastaa todellisuutta alkuunkaan. Lisäksi tuollainenkin "yksinkertainen" mallinnus sisältää käytännössä aina empiirisesti määritettäviä parametrejä, eli muuttujia joiden arvo pitää hakea kokeilemalla ja vertaamalla havaintoihin. Vastaavasti monimutkaisista virtauksista voidaan mallintaa jotain tiettyä piirrettä tai muuttujaa kohtuullisella tarkkuudella, silloin kuin olosuhteet tunnetaan hyvin ja ne säilyy muuttumattomina.
