Mitä olette mieltä panssarivaunujen panos/tuotos -suhteesta miinoitettuja ja linnoitettuja asemia päin hyökätessä nykypäivänä? Onko huomio keskittynyt liian paljon ifv -ja panssarikalustoon.
Se että panssarijoukot (ja yleisesti ottaen kaikki joukot) kärsivät suuria tappioita hyökätessään vahvoja puolustuslinjoja vastaan ei ole uusi ilmiö. Näin se on oikeastaan aina ollut, jos ei lasketa ensimmäistä maailmansotaa ja tilanteita joissa toisella osapuolella on täydellinen ilmaherruus ja/tai suuri teknologinen yliote.
Tankit ovat hyödyllinen ase auttamaan linjojen murtamisessa mutta parhaimmillaan ne ovat siinä vaiheessa kun siitä rintamalinjasta päästään läpi ja tankit pystyvät hyödyntämään nopeaa liikkuvuuttaan kunnolla. Pari panssariprikaatia läpi linjoihin tehdystä aukosta on pelottava konsepti joka aiheuttaa yleensä vähintään perääntymisen seuraaviin asemiin. En näe että tämän suorituskyvyn tarve olisi kadonnut mihinkään.

