Ottawan sopimuksen ajatus oli kieltää jalkaväkimiinat, koska ne aiheuttavat kohtuuttomia ongelmia siviiliväestöllä kauan itse sodan loppumisen jälkeen. Mutta Venäjähän ajattelee aina siviiliväestöä. Voi vaan kuvitella, kauanko nuo ryssien viljelemät miinat vielä vie jalkoja siviileiltä sen jälkeen, kun Ukraina on alueensa takaisin vallannut. Sopimus kieltää passiiviset miinat, mutta aktiiviset ovat sallittuja, eli etälaukaistavat panokset.
Muistan kyllä, kuinka typerältä tuo Suomen päätös kieltää jalkaväkimiinat tuntui puolustuksen kannalta. Typerältä tuntuu vieläkin, kun naapurimaana on tuollainen kaikista kansainvälisistä sopimuksista piittaamaton terroristivaltio. Esimerkiksi Ukraina on ratifioinut Ottawan sopimuksen, mutta Venäjä ei. Toisaalta kun vertaa, millaista tukea muuten kansainvälisesti osoitetaan näille osapuolille, voidaan miettiä sen sopimusten ja arvojen vaikutuksia muulla tavoin. Tuntuu kyllä, että olisihan tuon jalkaväkimiinakäytännön paremminkin hoitaa. Vaikka asettamalla siihen kansainvälisiä velvoitteita miinojen purusta ja miinoitteiden merkitsemisestä purkamista varten. Mutta eihän tuo käytännössä olisi voinut toimia.
Se tuo Venäjä nyt vaan on tuollanen. Jos koulussa on sovitut vessassa käynnin säännöt, eli siivotaan jäljet ja pestään kädet, Venäjä on se lapsi joka paskoo käsienpesualtaaseen, kusee lattialle ja heittelee vessapaperirullat pönttöön. Sitten kun joku siitä Venäjää toruu, se itkee että kaikki on sitä vastaan ja muut sen vessan on sotkenu.