Joe Roganin tekemässä haastattelussa samaa näkökulmaa kuin Petersonilla: Lännessä on uskottu USA:n ja lännen narratiivi siitä, että Putin on mielipuoli, joka vallanhalusta ja imperiuminsa laajentumisen takia hyökkäsi Ukrainaan.
Ei mielipuoli, mutta vanhentuva ja vallasta sokeutunut diktaattori, joka halusi rakentaa Leninin veroisen perinnön.
Jossakin tilastossa Suomi oli aivan kärjessä Euroopan maista siinä, kuinka yksipuolisesti se on tämän propagandan omaksunut, varmaan historiastaan johtuen. Täällä ei ymmärretä, että propagandaa on molemmissa leireissä.
Suomi on kärjessä Euroopan maista realistisessa suhtautumisessa Venäjään. Siinä olet oikeassa, että nimenomaan tuo vuosisatojen historia Venäjän jatkuvan sorron kohteena on meidät siihen opettanut.
Todellisuudessa Venäjä on osaltaan provosoitu lännen ja eritysiesti USA:n osalta sotaan yrittämällä aktiivisesti kääntää Ukraina lännen puolelle toimimalla samalla Venäjän intressejä vastaan. Maassa on tehty pitkään aktiivisesti työtä ja tungettu sinne rahaa lännen taholta, jotta on saatu viimein länsimielinen johto valtaan.
Ukrainan intressit eivät ole Venäjän intressejä. Venäjällä on ollut kaikki edellytykset nousta maailman johtavaksi talousmahdiksi: loputtomasti energiaa, viljelysmaata, metsiä, arvometalleja, sekä myös henkistä pääomaa, mutta ovat vuosikymmenestä toiseen onnistuneet ...ryssimään tilanteensa surkean sisäpolitiikan avulla ja asiat menevät edelleen huonompaan suuntaan tunti tunnilta. Sormi osoittaa kuitenkin maan ulkopuolelle, vaikka ongelmat ja ratkaisut löytyvät sisältä. Ja mitä Ukrainan johtoon tulee, niin Venäjän nukkehan siellä keikkui vallassa niin kauan, kunnes ukrainalaiset kyllästyivät tilanteeseen.
USA olisi jopa kieltänyt sodan alussa rauhansopimuksen, jossa ehtoina se, että Ukraina ei liity natoon. USA siis sumeilematta ajaa omaa etuaan Venäjän rajalla. Vaikka sota ei olekaan oikeutettu, kriittistä jonkunlaisen järkevän ratkaisun saamiseen alueelle on kaikkien osapuolten intressien ymmärtäminen, tälläkin foorumilla näkyvä puusilmäisyys johtaa vain siihen, että sodassa mennään tappiin asti, ydinaseita myöten.
Edelleenkään ei ole Venäjän asia, liittyykö Ukraina NATOon vai ei. NATO ei myöskään ole Venäjälle mikään todellinen huolenaihe, vaan juuri tuollainen ulkoinen selitys sisäisiin ongelmiin, joihin aikaisemmin viittasin. Mikäli Venäjä pelkäisi NATOn hyökkäystä, se ei olisi siirtänyt kaikkia joukkojaan NATOn vastaiselta rajaltaan Ukrainaan.
Venäjällä ei ole sodassa enää mitään voitettavaa. He hävisivät sen jo ensimmäisten viiikkojen aikana. Heidän ainoa valinta on, kuinka syvän kuopan haluavat kaivaa. Mitä syvemmälle kaivavat, sitä kauemmin sieltä kestää kavuta pois - ja vaikka sieltä toiselta puolelta Kiina lopulta löytyisikin, eivät hekään halua sotkeutua Venäjän sekoiluun. Sodan Venäjä voisi lopettaa vaikka jo tänään, vetäytymällä omien rajojensa sisäpuolelle. Sillat länteen on poltettu kymmeniksi vuosiksi, mutta sotakorvausten maksamisen kautta voitaisiin tilannetta alkaa kuitenkin jäähdyttämään. Haluaako Venäjä jatkaa sen jälkeen samalla surkealla tiellä, on heidän oma valintansa.
