Jätetään nyt ne maailmanlopun ennustukset johonkin toiseen ketjuun ja keskustellaan tässä ketjussa nyt realistisista skenaarioista.
Venäjä hyökkäsi Ukrainaan 24. helmikuuta 2022
- Keskustelun aloittaja Erkki_erikeepperi
- Aloitettu
Jätetään nyt ne maailmanlopun ennustukset johonkin toiseen ketjuun ja keskustellaan tässä ketjussa nyt realistisista skenaarioista.
On helvetin nerokas taideteos tuo valuva Z. Tulee mieleen Dalin kellot, joita hän piirteli lähes kaikkiin teoksiinsa.
Aika valuu, kuten Russkin veri auringonkukkien juurille.
Venäjän "maailmantuho" on niiden retoriikkaa. Ymmärrä se.
Siihen uunotukseen ja pelotteluun menee about kaikki. Eli jos Russki ei saa rauhassa tappaa lapsia, tulee ydinsota!!! Sillä ne pelaavat. Ja jatkossa vielä enemmän, jos tuota korttia kumarretaan.
Olen tässä äärimmäisen realisti. Liian moni muu puhuu sivuun asiasta. Venäjän paska-armeija tuhottaisiin kahdessa viikossa, jos niin haluttais.
- Liittynyt
- 21.10.2016
- Viestejä
- 3 557
Joo, kalustoa riittää, mutta mitä ne tankit oli?
Lyhyt piippu? T-vittu esihistoriaa!
No, tuleepahan Ukrainaan lisää kierrätettävää rautaa jatkoa ajatellen...
Kaikenlaista kalustoa siellä Venäjä käyttääkin. Ei kai, ihan hyvä peli tuo on oikeassa paikassa. Mä en vain oikein jaksa uskoa sen olevan oikeassa paikassa.
Tuo asekin näyttää sata vuotta vanhalta mallilta.
Eikä tuo asuste ja kengätkään ihan tämän vuosituhannen kuuminta hottia ole vaan jotain 1900-luvun retro-vaatetta.
Jos positiivisesti haluaa ajatella, niin onhan tuo kuitenkin hyvin kun reservissä oleville ei ole tuollaisiakaan varusteita. Toki saavat niitä aseita ja vaatteita osalta kaatuneilta omilta kun ne ei niitä joukkohautoihin tarvi enää.
Viimeksi muokattu:
- Liittynyt
- 08.12.2017
- Viestejä
- 1 609
Mariupolin tuhoamisen jälkeen aika vaikea loogisesti perustella aseistakieltäytymisen suojaavan edes kuolemiselta. Ehkä jos sivariuteen liittyy myös maasta pakeneminen hyvissä ajoin, logiikka toimii. Sodat eivät vaan lopu pakenemalla vaan päinvastoin pelkuruus yllyttää itsevaltiaita käyttämään voimaa laajemmin ja aina uudelleen. Olisi rehellistä sanoa, että oma strategia selviytymiseen on luottaa siihen, että joku muu sotii omasta puolesta eikä aio millään tasolla auttaa puolustavaa osapuolta edes aseettomasti.
- Liittynyt
- 16.10.2016
- Viestejä
- 20 727
Noh, en mä silti haluaisi olla siinä piipun etupuolella nakutusta vastaanottamassa. Ja bonuksena saa teevedetkin lämmitettyä samalla, win-win! Perseestähän tuommoisen raahaaminen varmasti on, mutta ei siinä konekiväärin ydinkonseptissa niin kauheasti ole kehitystä tapahtunut, varsinkaan näissä raskaammissa.
- Liittynyt
- 16.10.2016
- Viestejä
- 20 727
Kyllä, ehdottomasti kannattaa katsoa. Jos ei muuten, niin kohdasta 16:34 lähtien, kun siinä näytetään esimerkin kautta millaista propagandaa venäläisille syötetään paikallisissa uutisissa. Ei ole ihme että Putinin kannatus on korkealla.Aika kovaa kamaa tässä A-Studiossa. Kannattaa katsoa kyllä muidenkin.
Miksi osa venäläisistä tukee sotaa? | A-studio
Venäläisen Levada-tutkimuskeskuksen mukaan kaksi kolmasosaa venäläisistä tukee Venäjän hyökkäyssotaa, jota ei valtion propagandassa kutsuta sodaksi, vaan "sotilaalliseksi erikoisoperaatioksi". Miksi osa tavallisista venäläisistä kannattaa sotaa ja miten Venäjän valtion toiminta jakaa kansaa...areena.yle.fi
- Liittynyt
- 24.10.2016
- Viestejä
- 2 948
Heille, jotka vähättelee Venäjän armeijan menoa niin sanoisin että kremlillä on laajempi ja pitkäjänteisempi suunnitelma, jolla aivopestään ja on aivopesty nuoria(kin) väitetysti 20v. Tällä tavoin varmistavat pitkässä juoksussa että sotilaiksi on jatkossakin tarpeeksi innokkaita isänmaan ystäviä. Aivan kuten tuolla ylläolevassa videossa mainitaan, koulukirjoista ja kerhoista lähtien kaunisteltuja ja väänneltyjä totuuksia historiasta ja komeista sotasaavutuksista(?), valtion rahoittamana. Se voi tarkoittaa sitä että riveihin löytyy edelleen nuorukaisia kaatuneiden tilalle, kuten tulevaisuudessakin. Sanoisin kuitenkin että kahtiajakautunutta, eli on länsimielinen kouluja käynyt porukka ja sitten muut. Köyhimpiin ja kouluttamattomimpiin vetoaa etenkin (yltiö)isänmaallisuus ja vastakkainasettelu.
Kremlin keinot tietysti tukee koko suunnitelmaa, väärän tiedon levittäminen vankilalla rangaistavaksi yhdessä median suitsimisen kanssa on keino, ettei sitä länsimaista tietoa levitetä liikaa. Ukrainan täytyy voittaa sota eli se on ensimmäinen askel torpattavaksi, tuosta suunnitelmasta. Ja toivottavasti pakotteet ja venäjän eristäytyminen pitkässä juoksussa tuo osaan Venäjän eliittiä halua vastustaa Putinin hallintoa. Kovin syvällä ja laajalla vaan vaikuttaa propagandan juuret olevan.
Kremlin keinot tietysti tukee koko suunnitelmaa, väärän tiedon levittäminen vankilalla rangaistavaksi yhdessä median suitsimisen kanssa on keino, ettei sitä länsimaista tietoa levitetä liikaa. Ukrainan täytyy voittaa sota eli se on ensimmäinen askel torpattavaksi, tuosta suunnitelmasta. Ja toivottavasti pakotteet ja venäjän eristäytyminen pitkässä juoksussa tuo osaan Venäjän eliittiä halua vastustaa Putinin hallintoa. Kovin syvällä ja laajalla vaan vaikuttaa propagandan juuret olevan.
Sepä se.
En tosiaan ole sotahullu. Päin vastoin.
Si vis pacem, para bellum.
Kun (aikuiset) miehet laistavat, joku muu kärsii aina. Oi jospa oisin saanut syntyä Sveitsiin, jossa Venäjän ikuinen aggressio ei olisi verenperintö ja kansallishistorian selittävä tekijä.
On se vähän häiritsevä ajatus, että on omista Eurooppalaisita kavereista ainut, joka on oikeasti opetellut miten sotaa käydään. Ainakin Venäjä sitten huomaa 404-virheen Suomen helpon invaasion kohdalla.
Toivottavasti kalma kertoo Venäjän kansalle viisautta jo sitä ennen.
En tätä puheenvuoroa kritisoinut de facto, kuten ehkä tekstini myötä ilmenee. Olisi kiva, jos kysyisivät vaikka minulta myös samassa yhteydessä.
Ja juuri tuon sananvapauden puolesta olen valmis antamaan äärimmäisen uhrauksen. Hän ei ole. Hän haluaa sanavapauden, mutta hän ei ole valmis taistelemaan sen puolesta. Ymmärrän tämän. Kaikki eivät oikeasti ole luonteeltaan sotaan valmistettuja. Sodan koettuaan ei kukaan. Hullunrohkeus ja halu puolustaa pyhää ja arvokasta on itsen ulkopuolella.
Jokaisella on oikeus, mutta kuka kantaa vastuun. Yhteiskunta rakentuu vastuun kantamiselle. Oikeudet ovat äärimmäisen tärkeitä, mutta vapaudet eivät ole universaaleja. Niiden puolesta joutuu ikävä kyllä kamppailemaan aina ja iankaikkisesti. Niin on ollut aina, ja niin on aina oleva.
Oliko muita huomioita, joita en varmasti ole ikinä miettinyt netin ulkopuolella?
Tällä kertaa tää ei ole joku sivari vs. armeija -läppävääntö vitsillä. Siksi normaalia terävämpi kommentti.
Tuollakin oli joku yleisössä kysymyksen esittäjä sössöttämässä jostain globalistien viimeisistä oljenkorsista (ei siis esittänyt mitään kysymystä). Ilmeisesti joku rys..siis venäjä mielinen. Näköjään noitakin tältäkin puolelta rajaa löytyy.
- Liittynyt
- 18.10.2016
- Viestejä
- 4 708
Ivan Puopolon Youtube-kanavalla hyvää asiaa John Mearsheimerin ajatuksesta, jossa sodan taustat ovat lännessä (USA etunenässä), koska nämä ovat tuputtaneet liberaalia demokratiaa liian aggressiivisesti ja liian lähelle Venäjää, joka nimenomaan ei halua liberaalia demokratiaa.
Artikkeli samasta aiheesta:
Why John Mearsheimer Blames the U.S. for the Crisis in Ukraine
For years, the political scientist has claimed that Putin’s aggression toward Ukraine is caused by Western intervention. Have recent events changed his mind?www.newyorker.com
Todellisuudessahan Venäjälle ei ole "tuputettu" yhtään mitään ja Venäjä itsekin siirtyi demokratiaan väliaikaisesti. Se taas mitä Venäjän kansa haluaa on täysin toinen mitä Putin haluaa. Demokratiassa parlamentin jäsenet edustavat kansaa, mutta diktatuurissa diktaattorit eivät puhu kansan puolesta.
Puopolon argumentti tai tähän videoon valittu linja kaatuu siihen että "siellä ei haluta"-lause ei pidä paikkansa. Mitään näyttöä siitä ei ole että Venäjällä ei haluttaisi liberaalia demokratiaa ja toisaalta taas alistettu kansa ei pysty edes aidosti ilmaisemaan omia halujaan tai tarpeitaa, koska heidät on aivopesty ja alistettu vuosikymmenien/satojen ajan.
Siinä määrin olen samaa mieltä että demokratian vieminen paskamaihin ei ole lineaari ja helppo tehtävä kuten Afganistanissa ja Irakissa on nähty. Ristiretket olivat aikoinaan menestyksekkäitä kristinuskon ja länsimaisen ajattelun viemisessä, koska näihin maihin asetettiin pitkäaikainen hallinto ja kulttuuria ja uskontoa alettiin painaa kansaan sisään vuosikymmenten/satojen ajan. Lopulta vahoihin uskontoihin uskovat ja vanhoilla arvoilla elävät ihmiset ovat kaikki kuolleet pois ja lopulta jäljellä on vain ne jotka ovat syntyneet "uuden järjestyksen" aikana. Tällöin yhteiskunta voi fundamentaalisesti muuttua. Jos katsoo esim. Aasiaa niin kaikki demokratiat ovat USA:n tai länsimaiden pitkäaikaisen miehityksen tai kulttuurillisen vaikuttamisen alle joutuneita valtioita: Japani, Korea, Singapore, Hong Kong ja Taiwan.
Jos Japanissa oltaisiin käyty sotimassa, hallitus kaatamassa ja sen jälkeen jenkit olisivat lentäneet pois niin tämän päivän Japani olisi varmasti hiukan erilainen valtio. Toisaalta taas jos USA ja Etelä-Vietnam olisivat voittaneet sodan ja maahan olisi jäänyt pysyvä USA:n presenssi niin Vietnam olisi varmasti kehittyneempi valtio nykyään.
- Liittynyt
- 22.12.2016
- Viestejä
- 19 480
"Kansan haluaminen" ja "autoritärismi" ovat termeinä täydellisessä ristiriidassa keskenään. "Kansan haluaminen" on demokratiaa. Jos kansan halusta otetaan selvää ja sillä on väliä, niin silloin maa on demokratia. Venäjä ei ole demokratia.
Vapaat vaalit on se mekanismi, jolla "kansan haluja" mitataan.
Ja kuitenkin ironista on se, että Putinkin on teeskennellyt ihan viime aikoihin asti, että toimii jollain tavalla demokratian viitekehyksessä. Jos demokratia on kerran niin kauheaa, niin miksi sitä pitää sitten kuitenkin imitoida?
Nämä on näitä ristiriitoja, joita venäläiset itse eivät pidä ristiriitana välttämättä. Tämähän on Venäjällä laajempikin ilmiö, että samasta asiasta voi olla yhtä aikaa täysin vastakkaista mieltä itsensä kanssa eikä se ole ongelma. Tälle oli joku termikin, jota en nyt muista.
Venäläiset kyllä perinteisesti haikailevat "vahvaa johtajaa", mutta ne ei tajua, että meillä täällä lännessä on vieläkin vahvempi johtaja kuin Venäjällä... Sitä kutsutaan "perustuslaiksi". Se onkin sellainen pomo, että se kyllä määrää kaapin paikan yleensä aika tiukasti.. Ja se on aika immuuni äkkinäisille sorkkimisyrityksille.
Viimeksi muokattu:
- Liittynyt
- 18.10.2016
- Viestejä
- 4 708
Heikelä & Koskelo 23 minuuttisessa Ukrainassa sotivan "Antin" haastattelu:
Kauheasti kontenttia tuossa ei ole, mutta mitä jäi käteen tämän miehen sanomisista:
- Tilanne on paikan päällä paljon pahempi kuin mitä mediassa annetaan ymmärtää
- Ukraina ei tule häviämään sotaa
- Antti suosittelee että paikan päälle ei tule sotimaan ketkään muut kuin taistelukokemusta omaavat palkkasotilaat
Kauheasti kontenttia tuossa ei ole, mutta mitä jäi käteen tämän miehen sanomisista:
- Tilanne on paikan päällä paljon pahempi kuin mitä mediassa annetaan ymmärtää
- Ukraina ei tule häviämään sotaa
- Antti suosittelee että paikan päälle ei tule sotimaan ketkään muut kuin taistelukokemusta omaavat palkkasotilaat
- Liittynyt
- 10.01.2019
- Viestejä
- 19 324
Liikkeellekannallepanosta on myös kirjoitettu lehdissä, mutta niiden perusteella jäänyt olo että ei ole kovin helppo tie, en tiedä millaisia joukkoja ajattelet, rivien välistä jäi olo että ajattelet että niille annetaan rynkky ja jotenkin kuskataan rintamalla ja heitetään ihmiskilviksi. miten ajattelit sitten seuraavan täydennysryhmän toimivan, hakekaa tuolta ruumiskasasta rynkky ja jatkakaa.
Jos kaupungit on kohteita, niin pitäs ne sinne saada, lentokoneilla pudottelu, niin voi pudota se konekkin mukana.
Jos ajatuksesi oli se että putin voi tuolla verukkeella kuljetuttaa vastustajansa rintamalle tapettavaksi, niin eikö se onnistu ihan niin että "vääräntiedon" levittäjä otetaan kiinni ja kiinniotettu allekirjoittaa sopparin ja junalla Ukrainaan.
Sota on kestänyt pitkään, jos Ukrainalaiset ei lähde rajojensa ulkopuolelle niin se voi hiipumisen jälkeen jatkua pitkään. putinin sisäisiä ongelmia se ei poista.
En oikein ymmärrä mitä tarkoitat Ylen tarkoituksella tässä.
Suhteellisen tavallinen haastattelu. Yle tuo asioita esiin eri ihmisten erilaisten näkemysten ja tulokulmien kautta, nostaa esiin erilaisia ääniä ja ihmisiä. Mitä moninaisempaa ja moniulotteisempaa asioiden tarkastelu on, sitä paremmin voidaan hahmottaa ympäröivää maailmaa ja siinä eläviä ihmisiä, oli ne sitten Suomessa tai sen ulkopuolella. Näin sen tulee verovaroin tuotetussa journalismissa olla, oli sitten kyse sodasta Suomen rajojen kummalla puolella tahansa.
Retoriikka ja reaalimaailman menneet ja tulevat tapahtumat ovat eri asia. En kommentoi tähän enempää. Selvästi emme elä samoilla aallonpituuksilla.
Kukaan ei usko heitä, aivopestyt kotopuolessa tulevat väittämään että tarinat täyttä feikkiä ja länsipropagandaa(?).
Vähän niin kuin nyt jos Venäläisen sukulainen Ukrainasta soittaa ja kertoo mitä tapahtuu, niin toisessa päässä ei meinaa uskoa koska TV väittää ihan toista.
Sitten kun Venäjän soltut palaa takas kotiin järkyttyneinä tapahtumista mielenterveysongelmaisina ja kaikin puolin paskana, niin tulevat näkemään paljon itsemurhia(tuskin annetaan minkäänlaista tukea) ja mafiat kukoistaa (tämä nähtiin 90 luvulla afganistanin sodan jälkeen: ei ollut tuloja, asepuoli kunnossa ja oma sekä muiden ihmishenki erittäin halpaa).
- Liittynyt
- 10.01.2019
- Viestejä
- 19 324
Eivät pääse julkisuuteen kertomaan, ja jos joku pääsee, niin se leimataan niin rankasti, että hänestä tulee sotarikollinen joka häpeäksi kunniallisille sotilaille.
Jos jatkaa, niin sama kohtalo kuin muillekkin opposition aktiiveille.
Sodan pitkittyessä suurempi ongelma voi olla talous, se koskee liki kaikkia, toki jokainen hiljainen kritiikki alentaa kynnystä rivien rakoiluun, ja jos ne repeää, niin sitten on sotaveteraanit, sankarivainajat jne. pelimerkkejä.
- Liittynyt
- 18.10.2016
- Viestejä
- 4 708
Vaikka jutun tyyppi onkin iljettävä ihminen ja idiootti niin mielestäni ihan hyvä että YLE uutisoi ajankohtaisista Suomea koskevista asioista. En näe siinä mitään väärää.YLE pitää onneksi huolta siitä, että tiedotetaan aseistakieltäytymisestä.
Olisipa todellisuus niin helpooa, että omalla mielipiteellä voisi lopettaa sodat. Arndt Pekurista kunnioitan ihan helvetisti. Hän eli aidosti vakaumuksensa mukaan, kaikki arvostus hänelle.
En vain ihan ymmärrä YLE:n tarkoitusta tässä. Olin aiemmin vähän että meh koko reservi. Nyt mietin aivan toisin. Olen ruinannut kansanedustajilta lisää massia aseisiin ja viestinyt somessa vahvan maanpuolustuksen puolesta. Olisko YLE:llä kiinnostusta uutisoida?
Mikko Korhonen ei halua kuolla Suomen puolesta – armeijasta vapautettu 22-vuotias vaihtoi sivariin ja niin ovat nyt tehneet kymmenet muutkin
Ukrainan sota on saanut aikaan uuden ilmiön: nyt kymmenet asepalveluksesta terveyssyistä vapautetut ovat löytäneet keinon varmistua siitä, etteivät joudu mahdollisen sodan aikana tarttumaan aseisiin.yle.fi
Mitä juttuun tulee niin Suomessa voisi alkaa ottamaan tämän asepalvelusjärjestelmän vakavammin eikä nähdä sitä vain pakollisen kakkuna jonka miehet joutuvat istumaan. Käytännössä siivilipalveuksen voisi kokonaan lakkauttaa tarpeettomana ja laittaa vaihtoehdot selkeästi asepalveluksen ja vankilan välille. Samoiten näille C-paperit yms. itselleen kikkaileville kovempi seula. Esim. jos saa hullun paperit niin ne paperit silloin seuraavat siviiliikin tai siitä pitää tulla muita seurauksia eivätkä vain toimi väliaikaisena taikatemppuna jolla asevelvollisuudesta livetään.
- Liittynyt
- 25.11.2016
- Viestejä
- 2 209
En tarkoitakaan että julkisesti puhuisivat. Tarkoitan sitä että luulen että jossain määrin tarinat kulkeutuvat suusta suuhun että hei, nää meidän sankarilliset pojat kertookin vähän toista kun uutiset.
Olisko ollut BMP-1? Ei ainakaan T-sarjalta näyttänyt.
- Liittynyt
- 10.01.2019
- Viestejä
- 19 324
En ole samaa mieltä, ja kirjoitusten/haastattelujen perusteella ei keksi mitä hyötyä tuolla yrität saavuttaa.
Jos ei tartuta mahdolliseen termikikkailuun, niin "siviilipalvelus" vaihtoehto on hyvä ja tärkeä. Näissä oloissa keskittyisin enemmän sen kehittämiseen.
Irti otettuna en ymmärrä, ja asiayhteyteen liitettynä kuullostaa hyvin rajulta, joka tuo mieleen enemmänkin haitallisia juttuja.
Ei ole järkevää aseelliseen palvelukseen haalia kaikkia henkilöitä ikäluokasta, vankilan uhalla, vaan päinvastoin, panostaa kohdenentummin ja sijoittaa henkilöt sopiviin paikkoihin, vankila sitten se ääripää.
Jos yksilö ei henkisesti sovellus aselliseen palvelukseen, varusmiespalvelukseen, niin olisi haitallista jos se vaikuttaisi hänen asemaa ja sopeutumista siviilissä.
Kulkee, pääasia että julkisesti "oikeaa" totuutta.
Uhreija tulee, niitä nyt sodassa ja erikoisoperaarioissa tulee, vihollisia tapetaan, jne. tuskin ne vetaraanit lähtee omia pahimipia tekoja kotona laajasti huuteleen.
Siis olen siinä kuvitelmassa että "oikea totuus" on hipsukoissa heilläkin (koko kansa), ja ehkä siitä haetaan turvaa, ei me olla pahoja, muut on pahoja, talous sakkaa, niin se on muiden vika. Sitten kun joku osoittaa uuden syyllisen, niin vaihdetaan sitten siihen. Jos virallisessa kanavassa tulee vähän aikaa musaa ja sen jälkeen uutistoimittaja kertoo totuuden putinista, ja kaikki hänen syytään, ja uusi pelastava nimi, sitten uskotaan siihen.
Itse asiassa tarpeeksi tiukka ultimatum, eli jo ennen Venäjän hyökkäystä julistettu turvatakuu muutamalta isolta sotilasmaalta (USA, Britannia, Ranska jne.) olisi ehkä riittänyt estämään koko sodan. Toki Putin kuvitteli armeijastaan ehkä liikoja ja olisi voinut hyökätä kaikesta huolimatta, mutta olisi jo nyt kiltisti kotimatkalla siviilien murhaamisen sijasta.
- Liittynyt
- 16.12.2020
- Viestejä
- 222
Harvinaisen naiivi, keskusteluun liittymätön ja vastakkainasettelua lietsova kannanotto. Oma näkemykseni sivarina on, että palvelen kotimaatani poikkeustilanteessa ensisijaisesti siviilitehtävissä. Villi oletukseni on, että tehtäviä silläkin saralla riittää. Toki olen Pulatunnuksen kanssa samaa mieltä siitä, että olennaista olisi pyrkiä kehittämään myös siviilipalvelusta jatkossa. Meinaatko, että yhteiskunnallisesti kannattavampaa olisi laittaa ihmisiä vankilaan?
Anteeksi offtopic omasta ja Bladekillin puolesta.
- Liittynyt
- 05.11.2016
- Viestejä
- 3 828
Ivan Puopolon Youtube-kanavalla hyvää asiaa John Mearsheimerin ajatuksesta, jossa sodan taustat ovat lännessä (USA etunenässä), koska nämä ovat tuputtaneet liberaalia demokratiaa liian aggressiivisesti ja liian lähelle Venäjää, joka nimenomaan ei halua liberaalia demokratiaa.
Artikkeli samasta aiheesta:
Why John Mearsheimer Blames the U.S. for the Crisis in Ukraine
For years, the political scientist has claimed that Putin’s aggression toward Ukraine is caused by Western intervention. Have recent events changed his mind?
En katsonut videoa, mutta artikkelia lukiessa tuli mieleen, että mikä putin-trolli tuommoista kirjoittaa. Tiivistelmänä Mearsheimer sanoo, että Venäjän olisi pitänyt saada päättää Georgian ja Ukrainan ulkopolitiikasta. Ei se ole mitään demokratian tuputtamista venäläisille, jos Venäjän naapurissa sattuu olemaan maa, joka haluaa olla itsenäinen ja demokraattinen.
Vaan samaahan täälläkin poliitikot toteuttavat. Ainoa syy Suomelle liittyä NATOon on Venäjän uhka, mutta NATOon ei voi liittyä, ettei Venäjä uhkaisi. Jos Ukraina (ja Georgia) olisivat liittoutuneet pidemmälle, ei mitään sotaa olisi alkuunkaan. Toivottavasti sama ei käy meille.
- Liittynyt
- 10.01.2019
- Viestejä
- 19 324
Tällä aiheella kai voisi perustaa oman ketjun.
Siviilipalveluksen idea taitaa olla se että varusmiespalveluksesta tai aseettomasta palveluksesta ei kieltäydytä "kustannusten" takia, vaan jonkin "oikean" syyn takia.
Ymmärtääkseni mitään kriisiajan sijoituksia sivareille ei ole (sen koulutuksen takia).
Se sitten vaihtelee miksi yksilö tuon valitsee, jollekkin vakaumus, joillekkin halu hakea pienin haitta, mm moni varusmiespalveluksen käynyt vaihtanut sivariksi sillä perusteella ettei jatkokoulutusta (kertausharjoitus), ja ettei sodan tehtäviä.
Kanssasi samaa mieltä, siviilipalvelus tärkeä vaihtoehto, jos yksilöllä ei ole motivaatiota aseellisen tai aseettoman palvelukseen, ja motivoituneita riittää riittävästi, niin hyvä noin. Varusmispalveluksen motivaatiota voi nostaa sen palveluksen mielekkyydellä ja sillä että vaihtoehto joko tai tapauksille ei liian houkutteleva.
Jos halu puolustaa maata, niin kannatan ajatustasi että siviilipalveluksessa olisi ns sodanajan tehtäviä ja koulutus vaihtoehtoja heille jotka oikeasti haluavat. Vaihtoehtoisesti voisi olla ns rauhanajan kriisi tehtäviä, eli resursseja jotka käytössä kevyemmin kuin varusmiehet tai reserviläiset.
Enemmän näistä tietävät ja kantaa ottavat, perustakaa oma ketju, Siviilipalveluksesta
Ivan Puopolon Youtube-kanavalla hyvää asiaa John Mearsheimerin ajatuksesta, jossa sodan taustat ovat lännessä (USA etunenässä), koska nämä ovat tuputtaneet liberaalia demokratiaa liian aggressiivisesti ja liian lähelle Venäjää, joka nimenomaan ei halua liberaalia demokratiaa.
Artikkeli samasta aiheesta:
Why John Mearsheimer Blames the U.S. for the Crisis in Ukraine
For years, the political scientist has claimed that Putin’s aggression toward Ukraine is caused by Western intervention. Have recent events changed his mind?
Tähän Maersheimerin ajatukseen llöytyy youtubesta ihan tutkija tason vastauksia, jossa aika hyvin kyllä pystytään moni hänen väite osoittamaan vääräksi. Hänellä on myös ihan oikeaa asiaa, joten ei kannata suoraan tuomita kaveria vaan kuunnella ja nähdä hänenkin puolensa. Minusta vaan tuntuu, että John on jämähtänyt 60-luvulle kylmänsodan aikaan eikä oikein osaa siirtyä siitä asetelmasta 2020-luvulle.
Jotain virheellisiä väittämiä Johnilla on, että sotia olisi aloitettu lännen toimesta vain vaihtaakseen hallitusmuotoa(saa korjata jos olen väärässä). Käsittääkseni lännen aloittamat sodat ovat yleensä johtuneet siitä, että yksi tai useampi ihmisryhmittymä on alkanut tappamaan joko oman maan kansalaisia tai vaihtoehtoisesti toisen maan kansalaisia.
Joku voisi etsiä näitä youtube vastauksia ihan asiantuntijoilta ja niillä on todella hyviä pointteja. Väite myös, että Venäjä olisi homogeenisesti liberaalia demokratiaa vastaan on myös väärin. Putin on sillä hän on yksin valtias, mutta olihan se nähtävissä ihan selvästi, että Venäjältä löytyy paljon demokratiaa kannattavia kansaosia ennen kuin Putin tuhosi opposion sekä loi tuon oman hirviö sisäisen turvallisuuden sota joukot.
Johnin ajatus jotenkin etupiireihin jakamisesta on minusta kyllä vahingollinen. Sitäpaitsi ne taistelut tullaan käymään siellä missä nämä vaikutusalueet kohtaavat niin Kiinan kuin Venäjän kanssa. Kannattaa miettiä, että onko järkevämpää kohdata siellä heidän rajojen lähellä kuin muualla.
- Liittynyt
- 17.10.2016
- Viestejä
- 15 597
Suomessa on korkea maanpuolustustahto. Ja uskon, että monella siviilipalvelusmiehelläkin on konfliktitilanteessa korkea tahto auttaa, vaikkeivät aseen tartukaan. Konfliktissa kaikille toimiville käsipareille löytyy varmasti hommia - myös kaukana rintamasta. Ei kaikkia reserviläisiäkään kutsutan aseisiin. Silti he voivat auttaa muilla tavoin. Vankilassa ja siviilipalveluksen lakkauttamisessa ei ole tietenkään järkeä. Nykyinen systeemi toimii hyvin, enkä näe siviilipalvelusmahdollisuuden olevan minkäänlainen uhka maanpuolustukselle.
- Liittynyt
- 18.10.2016
- Viestejä
- 4 708
Tämä on sinun tunnelatautuneita mielikuvitelmia. Ei tämä ollut mikään kannanotto sivarin käyneitä kohtaan tai edes mitenkään littynyt siihen vaan kyse on Suomen puolustuksesta ja toiminnasta kriisiaikoina. Ennen kaikkea tulevaisuudessa.
Keskusteluun tämän liittyi suoraan jos luit äskeisen linkin sisällön. Ei ehkä suoraan ukrainan sotaan, mutta sen jälkeiseen tilanteeseen Suomessa.
Kuka tahansa voi palvella maata siviilitehtävissä ja myös asepalveluksen käyneet. 13kk (vai mitä se nykyään onkaan?) vessojen rappaamista, lasten paimentamista ei ole mikään koulutus kriiisinajan siviilitoimintaan vaan rangaistus siitä ettei mennyt armeijaan. Tässä tapauksessa lievempi versio kuin vankila ja kautta vuosikymmenien varsinkin sivarit ovat tästä olleet samaa mieltä. Vihollinen kuitenkin pysäytetään aseilla
Ei tietenkään. Ei rangaistuksen/sanktion tarkoitus ole sen rangaistuksen toteuttaminen vaan alunperäisen teon (asepalveluksen välttämisen) estäminen.
Armeijan voi suorittaa myös aseettomana ja varmasti PV organisaatiossa on tarvetta useille aseettomillekin tehtäville. Pääasia on se että täysin tarpeeton vuoden kestävä turhien rangaistustöiden tekeminen jotka kuka tahansa oppii parissa päivässä on täysin tarpeetonta. Jos sodanaikana tarvitaan jotain erityisiä siviilihommia valtion puolelta niin niihin joutuu joka tapauksessa henkilöt kouluttamaan siinä vaiheessa. Sen sijaan asepalvelukseen, joka on se tärkein ydintehtävä jolla vihollinen pysäytetään, ei voida ihmisiä kasuaalisti viime hetkellä kouluttaa.
- Liittynyt
- 09.11.2016
- Viestejä
- 702
Faktahan on, että jos kukaan ei suostuisi sotimaan niin sotia ei olisi. Sinänsä nostan hattua sivarille jolle motiivina on vain se että "sota on täysin järjetöntä". Oikeastaan suurin osa maailman vääryyksistä loppuisi sillä, että tarpeeksi moni ihminen ei niitä yksinkertaisesti suostuisi hyväksymään. Suurin osa ihmisistä on vähintään passiivisia mahdollistajia. Toki realististahan tämä ei ole, ihmisluonto huomioiden. Lähtisin kyllä itse varmaan sotimaan, ainakin luulisin niin.
- Liittynyt
- 17.10.2016
- Viestejä
- 14 832
Juu sama homma kommunismin kanssa. Kommunismikin olis ihanaa ja olis ihannesysteemi jos vaan kaikki sitä noudattaisivat.
Mutta tälläiset ihanat täydelliset maailmat saa vaan unohtaa koska ihminen on ihminen eikä siitä miksikään muutu.
- Liittynyt
- 19.10.2016
- Viestejä
- 3 727
Ei tuo mielestäni edes ole täysin offtopiccia. Liittyy tuohon Venäjän hyökkäämiseen siltä osin, että miltä tässä oikein puolustaudutaan. Kyllä minä nimenomaan olen valmis puolustamaan Suomea, mitä puolustettavaa siinä sitten on, jos tästä luo itse Venäjän, missä on vain se yksi virallinen totuus ja väärin ajattelevat/toimivat laitetaan vankilaan.
Alkuperäinen vastakkainasettelu asepalveluksen ja vankilan välillä taisi lopulta muuttua armeijan, sis aseettoman, ja vankilan välille. Offtopic, mutta itse sitten tarvittaessa rintamalla ottaisin kaveriksi mieluummin niitä kavereita jotka sen aseen kanssa 'mielellään' heiluu, ja toki parempi jos aseettomat tekee jotain muuta hyödyllistä.
- Liittynyt
- 16.10.2016
- Viestejä
- 20 727
Jep, siksi sanoinkin että en ole Maersheimerin näkemysten kanssa kaikesta samaa mieltä, tai itse asiassa en kovin monestakaan asiasta, mutta että on siellä joka tapauksessa muutamia mielenkiintoisia pointteja, joita ei ole tuotu mielestäni muualla esille. Voi olla, että ne on sivuutettu ihan vaan siksi, että ne on todistettu jossakin muualla höpöhöpöksi?
- Liittynyt
- 10.01.2019
- Viestejä
- 19 324
Tärkeää on riittävä määrä palvelukseen astuvia per ikäluokka, olen kovasti yllättynyt että haluat kaikki palvelukseen vankilan uhalla. Yleensä kommentit on olleet päinvastaisi, palveluksen ei haluta kaikkia, vaan sinne halutaan riittävän hyvää materiaalia.
Siviipalvelus tarvitaan esisijaisesti sen takia että yksilölle on suurin pirtein sama uhraus, valitsee kumman vain. Kaikkia ei silti ole järkevää pistää käymää kumpaakin läpi. Se että jos et ole soveltuva varusmiespalvelukseen ei pitäisi haitata siviiliajan elämää.
Tehkää näille nyt oma ketju.
Ei, ei mene noin.
Ei, silloin vääryys valtaisi tilan. (jos tarkoitat että väryyttä vastustavat aseista kieltäytymällä)
- Liittynyt
- 17.10.2016
- Viestejä
- 12 549
Lopetetaan taas politikointi suomen varusmiespalveluksista ja siviilipalveluksista. Se ei liity Ukrainan sotaan mitenkään oleellisesti.
Kuvitteellisesta Suomen ja Venäjän välisestä konfliktista ja siihen varautumisesta voi keskustella jossain muussa ketjussa.
—
Itseäni kiinnostaa paljon enemmän logistiikkapuolen tilanne Ukrainassa puolin ja toisin.
Kulkeeko ammus ja asehuolto Ukrainalle ja miten paljon he oikein pystyvät häiritsemään Venäjän toimintaa. Kiovan luoteispuolen rintaman venäläisjoukkojen romahduttaminen olisi loistava uutinen - se vapauttaisi Ukrainan resursseja muilla rintamilla.
Kuvitteellisesta Suomen ja Venäjän välisestä konfliktista ja siihen varautumisesta voi keskustella jossain muussa ketjussa.
—
Itseäni kiinnostaa paljon enemmän logistiikkapuolen tilanne Ukrainassa puolin ja toisin.
Kulkeeko ammus ja asehuolto Ukrainalle ja miten paljon he oikein pystyvät häiritsemään Venäjän toimintaa. Kiovan luoteispuolen rintaman venäläisjoukkojen romahduttaminen olisi loistava uutinen - se vapauttaisi Ukrainan resursseja muilla rintamilla.
- Liittynyt
- 16.12.2020
- Viestejä
- 222
Tälle vauhkoamiselle voidaan tosiaan perustaa oma ketjunsa. Itse en korkeakoulutettuna tehnyt mainitsemia "rangaistustöitä", joten tuollaisten vessansiivoamismielikuvien yleistäminen on hassua. Perheellisenä ja hieman iäkkäämpänä olisin käsittääkseni voinut hakea myös vapautusta koko palveluksesta, mutta katsoin oikeudenmukaiseksi kantaa oman korteni kekoon. Rangaistusmentaliteetista on toki keskusteltu runsaasti, sitä en kiellä. Tässä palataan taas kysymykseen siitä, että siviilipalveluksen tehtävänkuvaa tulee terävöittää tulevaisuudessa. Ehkäpä juuri siviilipalveluksen tarkoituksen ja sisällön tarkentaminen poistaisi myös osaltaan kokemusta sen rangaistusluonteesta. Sivaristereotypioille sen sijaan ei ole enää tällä vuosituhannella tarvetta.
Nyt asiaan liittymätön jauhaminen on osaltani loppu.
Siellähän on jo laki tätä varten. Armeijaan liittyvän väärän tiedon välittämisestä voi saada 15v linnaa. Tuskin kovin moni on innokas paljon kertomaan kun tietää linnaa. Ei siis mitään ongelmaa kun putte on jo tämänkin ongelman ratkaissut.
Kärnä vaatii kannabiksen laillistamista, siitä voisi tulla maataloudelle maitoa merkittävämpi uusi ala – "Verotulot voitaisiin suunnata aseisiin"
Ihan kannatettava idea sinänsä, lisäksi olisi aika hauska lukea miten Venäjän media uutisoisi siitä että Suomi myy huumeita ostaakseen aseita
Ihan kannatettava idea sinänsä, lisäksi olisi aika hauska lukea miten Venäjän media uutisoisi siitä että Suomi myy huumeita ostaakseen aseita
- Liittynyt
- 25.11.2016
- Viestejä
- 2 209
Ja unohtuisi taktisesti mainita että kenen takia niitä aseita pitää ostaa.Kärnä vaatii kannabiksen laillistamista, siitä voisi tulla maataloudelle maitoa merkittävämpi uusi ala – "Verotulot voitaisiin suunnata aseisiin"
Ihan kannatettava idea sinänsä, lisäksi olisi aika hauska lukea miten Venäjän media uutisoisi siitä että Suomi myy huumeita ostaakseen aseita
Uk:n puolustusministeriö meinaa että venäläiset olisivat järjestäytymässä uudelleen pohjoisessa ja sitten jatkavat hyökkäystä. Voisiko olla että koittavat nyt koordinoita isompaa yhteishyökkäystä monelta rintamalta? Tulisiko silloin jo lännestä VV:n paljon puhuttu tukihyökkäys?
Propagnadisti-putkosesta levisi myös videota missä itkuisena möykkää kameralle, eli alkaisiko separitistialueilla olot tiukkenemaan ja tällaisten hyödyllisten idioottien aika olemaan ohitse?
Propagnadisti-putkosesta levisi myös videota missä itkuisena möykkää kameralle, eli alkaisiko separitistialueilla olot tiukkenemaan ja tällaisten hyödyllisten idioottien aika olemaan ohitse?
- Liittynyt
- 04.01.2017
- Viestejä
- 1 024
Tämä(kään) ei liity ketjun aiheeseen mitenkään. Voisko sitä offtopikkia jatkaa niihin kuuluvissa ketjuissa? Ylläpitokin ihan äskettäin asiasta huomautti.Kärnä vaatii kannabiksen laillistamista, siitä voisi tulla maataloudelle maitoa merkittävämpi uusi ala – "Verotulot voitaisiin suunnata aseisiin"
Ihan kannatettava idea sinänsä, lisäksi olisi aika hauska lukea miten Venäjän media uutisoisi siitä että Suomi myy huumeita ostaakseen aseita
--
Ehkä tämä sota kuitenkin joskus loppuu. Mitä noita aftermath videoita ja kuvia katsonut, niin aivan hirvittävä siivo taistelujen jäljiltä kun infraa ja sotakalustoa tuhottu. Pelkästään taistelussa räjäytettyjen satojen/tuhansien ajoneuvojen romujen siivoaminen ympäri maaseutuja tulee olemaan valtava urakka. Kaiken muun lisäksi. Tietenkään tällähetkellä siivoilut ei ole päällimmäisenä mielessä, mutta sitten joskus.
edit.
Ja tunkekaa nyt nämä Putkos-jutut jonnekin räbän perukoille!
Sitten kun loppuu niin tosiaa tulee olemaan hintalappua korjauksilla. Rakennusten ja teiden korjaaminen on iso juttu, mutta todella tärkeää on saada maatalous ja teollisuus käyntiin nopeasti että saavat yhteiskunnan raattaat pyörimään. Vientiä pitää saada nopeasti käyntiin, mutta ongelmana ja samalla etuna on se että Ukrainassa on ollut halpaa työvoimaa tehdä fyysistä työtä, kuten kokoonpanoa, teräsrakenteita ja maataloutta. Etu tässä on että näitä pystytään aloittamaan suhteellisen nopeasti kunhan saadaan vaan ihmiset töihin ja työympäristö valmisteltua. Haittana on se että tästä saatu lisäarvo ei ole kovin korkeaa ja sitäkautta viennin arvo ei suhteessa tehtyyn työhön ole niin hyvä.
Tämän takia en myöskään laittanut mitään linkkiä, mutta pointtina oli huomio siihen että jos nämä idioottien peli alkaa olla pelattu, niin se voisi kieliä siitä että alkaa rahat loppumaan myös mediavaikutuksen koneistolta.
Viimeksi muokattu:
Tässä oli mielenkiintoinen kirjoitus Ukrainan sodasta ja näkemyksestä, että Ukraina ei välttämättä ole niin huonossa asemassa kuin sotilasanalyytikot ovat arvioineet.
Why Can’t the West Admit That Ukraine Is Winning?
Why Can’t the West Admit That Ukraine Is Winning?
Why Can’t the West Admit That Ukraine Is Winning?
America has become too accustomed to thinking of its side as stymied, ineffective, or incompetent.
By Eliot A. Cohen
Gleb Garanich / Reuters
MARCH 21, 2022
SHARE
About the author: Eliot A. Cohen is a contributing writer at The Atlantic, a professor at The Johns Hopkins University School of Advanced International Studies, and the Arleigh Burke chair in strategy at CSIS. From 2007 to 2009, he was the Counselor of the Department of State. He is the author most recently of The Big Stick: The Limits of Soft Power and the Necessity of Military Force.
When i visited iraq during the 2007 surge, I discovered that the conventional wisdom in Washington usually lagged the view from the field by two to four weeks. Something similar applies today. Analysts and commentators have grudgingly declared that the Russian invasion of Ukraine has been blocked, and that the war is stalemated. The more likely truth is that the Ukrainians are winning.
So why can’t Western analysts admit as much? Most professional scholars of the Russian military first predicted a quick and decisive Russian victory; then argued that the Russians would pause, learn from their mistakes, and regroup; then concluded that the Russians would actually have performed much better if they had followed their doctrine; and now tend to mutter that everything can change, that the war is not over, and that the weight of numbers still favors Russia. Their analytic failure will be only one of the elements of this war worth studying in the future.
Veronika Melkozerova: The Western world is in denial
At the same time, there are few analysts of the Ukrainian military—a rather more esoteric specialty—and thus the West has tended to ignore the progress Ukraine has made since 2014, thanks to hard-won experience and extensive training by the United States, Great Britain, and Canada. The Ukrainian military has proved not only motivated and well led but also tactically skilled, integrating light infantry with anti-tank weapons, drones, and artillery fire to repeatedly defeat much larger Russian military formations. The Ukrainians are not merely defending their strong points in urban areas but maneuvering from and between them, following the Clausewitzian dictum that the best defense is a shield of well-directed blows.
The reluctance to admit what is happening on the ground in Ukraine stems perhaps in part from the protectiveness scholars feel for their subject (even if they loathe it on moral grounds), but more from a tendency to emphasize technology (the Russians have some good bits), numbers (which they dominate, though only up to a point), and doctrine. The Russian army remains in some ways very cerebral, and intellectuals can too easily admire elegant tactical and operational thinking without pressing very hard on practice. But the war has forcibly drawn attention to the human dimension. For example, most modern militaries rely on a strong cadre of noncommissioned officers. Sergeants make sure that vehicles are maintained and exercise leadership in squad tactics. The Russian NCO corps is today, as it has always been, both weak and corrupt. And without capable NCOs, even large numbers of technologically sophisticated vehicles deployed according to a compelling doctrine will end up broken or abandoned, and troops will succumb to ambushes or break under fire.
The West’s biggest obstacle to accepting success, though, is that we have become accustomed over the past 20 years to think of our side as being stymied, ineffective, or incompetent. It is time to get beyond that, and consider the facts that we can see.
The evidence that Ukraine is winning this war is abundant, if one only looks closely at the available data. The absence of Russian progress on the front lines is just half the picture, obscured though it is by maps showing big red blobs, which reflect not what the Russians control but the areas through which they have driven. The failure of almost all of Russia’s airborne assaults, its inability to destroy the Ukrainian air force and air-defense system, and the weeks-long paralysis of the 40-mile supply column north of Kyiv are suggestive. Russian losses are staggering—between 7,000 and 14,000 soldiers dead, depending on your source, which implies (using a low-end rule of thumb about the ratios of such things) a minimum of nearly 30,000 taken off the battlefield by wounds, capture, or disappearance. Such a total would represent at least 15 percent of the entire invading force, enough to render most units combat ineffective. And there is no reason to think that the rate of loss is abating—in fact, Western intelligence agencies are briefing unsustainable Russian casualty rates of a thousand a day.
Add to this the repeated tactical blundering visible on videos even to amateurs: vehicles bunched up on roads, no infantry covering the flanks, no closely coordinated artillery fire, no overhead support from helicopters, and panicky reactions to ambushes. The 1-to-1 ratio of vehicles destroyed to those captured or abandoned bespeaks an army that is unwilling to fight. Russia’s inability to concentrate its forces on one or two axes of attack, or to take a major city, is striking. So, too, are its massive problems in logistics and maintenance, carefully analyzed by technically qualified observers.
David French: This is a uniquely perilous moment
The Russian army has committed well more than half its combat forces to the fight. Behind those forces stands very little. Russian reserves have no training to speak of (unlike the U.S. National Guard or Israeli or Finnish reservists), and Putin has vowed that the next wave of conscripts will not be sent over, although he is unlikely to abide by that promise. The swaggering Chechen auxiliaries have been hit badly, and in any case are not used to, or available for, combined-arms operations. Domestic discontent has been suppressed, but bubbles up as brave individuals protest and hundreds of thousands of tech-savvy young people flee.
If Russia is engaging in cyberwar, that is not particularly evident. Russia’s electronic-warfare units have not shut down Ukrainian communications. Half a dozen generals have gotten themselves killed either by poor signal security or trying desperately to unstick things on the front lines. And then there are the negative indicators on the other side—no Ukrainian capitulations, no notable panics or unit collapses, and precious few local quislings, while the bigger Russophilic fish, such as the politician Viktor Medvedchuk, are wisely staying quiet or out of the country. And reports have emerged of local Ukrainian counterattacks and Russian withdrawals.
The coverage has not always emphasized these trends. As the University of St. Andrews’s Phillips P. O’Brien has argued, pictures of shattered hospitals, dead children, and blasted apartment blocks accurately convey the terror and brutality of this war, but they do not convey its military realities. To put it most starkly: If the Russians level a town and slaughter its civilians, they are unlikely to have killed off its defenders, who will do extraordinary and effective things from the rubble to avenge themselves on the invaders. That is, after all, what the Russians did in their cities to the Germans 80 years ago. More sober journalism—The Wall Street Journal has been a standout in this respect—has been analytic, offering detailed reporting on revealing battles, like the annihilation of a Russian battalion tactical group in Voznesensk.
Most commentators have taken too narrow a view of this conflict, presenting it as solely between Russia and Ukraine. Like most wars, though, it is being waged by two coalitions, fought primarily though not exclusively by Russian and Ukrainian nationals. The Russians have some Chechen auxiliaries who have yet to demonstrate much effectiveness (and who lost their commander early on), may get some Syrians (who will be even less able to integrate with Russian units), and find a half-hearted ally in Belarus, whose citizens have begun sabotaging its rail lines and whose army may well mutiny if asked to invade Ukraine.
The Ukrainians have their auxiliaries, too, some 15,000 or so foreign volunteers, some probably worthless or dangerous to their allies, but others valuable—snipers, combat medics, and other specialists who have fought in Western armies. More important, they have behind them the military industries of countries including the United States, Sweden, Turkey, and the Czech Republic. Flowing into Ukraine every day are thousands of advanced weapons: the best anti-tank and anti-aircraft missiles in the world, plus drones, sniper rifles, and all the kit of war. Moreover, it should be noted that the United States has had exquisite intelligence not only about Russia’s dispositions but about its intentions and actual operations. The members of the U.S. intelligence community would be fools not to share this information, including real-time intelligence, with the Ukrainians. Judging by the adroitness of Ukrainian air defenses and deployments, one may suppose that they are not, in fact, fools.
Talk of stalemate obscures the dynamic quality of war. The more you succeed, the more likely you are to succeed; the more you fail, the more likely you are to continue to fail. There is no publicly available evidence of the Russians being able to regroup and resupply on a large scale; there is plenty of evidence to the contrary. If the Ukrainians continue to win, we might see more visible collapses of Russian units and perhaps mass surrenders and desertions. Unfortunately, the Russian military will also frantically double down on the one thing it does well—bombarding towns and killing civilians.
Eliot A. Cohen: America’s hesitation is heartbreaking
The Ukrainians are doing their part. Now is the time to arm them on the scale and with the urgency needed, as in some cases we are already doing. We must throttle the Russian economy, increasing pressure on a Russian elite that does not, by and large, buy into Vladimir Putin’s bizarre ideology of “passionarity” and paranoid Great Russian nationalism. We must mobilize official and unofficial agencies to penetrate the information cocoon in which Putin’s government is attempting to insulate the Russian people from the news that thousands of their young men will come home maimed, or in coffins, or not at all from a stupid and badly fought war of aggression against a nation that will now hate them forever. We should begin making arrangements for war-crimes trials, and begin naming defendants, as we should have done during World War II. Above all, we must announce that there will be a Marshall Plan to rebuild the Ukrainian economy, for nothing will boost their confidence like the knowledge that we believe in their victory and intend to help create a future worth having for a people willing to fight so resolutely for its freedom.
As for the endgame, it should be driven by an understanding that Putin is a very bad man indeed, but not a shy one. When he wants an off-ramp, he will let us know. Until then, the way to end the war with the minimum of human suffering is to pile on.
America has become too accustomed to thinking of its side as stymied, ineffective, or incompetent.
By Eliot A. Cohen
Gleb Garanich / Reuters
MARCH 21, 2022
SHARE
About the author: Eliot A. Cohen is a contributing writer at The Atlantic, a professor at The Johns Hopkins University School of Advanced International Studies, and the Arleigh Burke chair in strategy at CSIS. From 2007 to 2009, he was the Counselor of the Department of State. He is the author most recently of The Big Stick: The Limits of Soft Power and the Necessity of Military Force.
When i visited iraq during the 2007 surge, I discovered that the conventional wisdom in Washington usually lagged the view from the field by two to four weeks. Something similar applies today. Analysts and commentators have grudgingly declared that the Russian invasion of Ukraine has been blocked, and that the war is stalemated. The more likely truth is that the Ukrainians are winning.
So why can’t Western analysts admit as much? Most professional scholars of the Russian military first predicted a quick and decisive Russian victory; then argued that the Russians would pause, learn from their mistakes, and regroup; then concluded that the Russians would actually have performed much better if they had followed their doctrine; and now tend to mutter that everything can change, that the war is not over, and that the weight of numbers still favors Russia. Their analytic failure will be only one of the elements of this war worth studying in the future.
Veronika Melkozerova: The Western world is in denial
At the same time, there are few analysts of the Ukrainian military—a rather more esoteric specialty—and thus the West has tended to ignore the progress Ukraine has made since 2014, thanks to hard-won experience and extensive training by the United States, Great Britain, and Canada. The Ukrainian military has proved not only motivated and well led but also tactically skilled, integrating light infantry with anti-tank weapons, drones, and artillery fire to repeatedly defeat much larger Russian military formations. The Ukrainians are not merely defending their strong points in urban areas but maneuvering from and between them, following the Clausewitzian dictum that the best defense is a shield of well-directed blows.
The reluctance to admit what is happening on the ground in Ukraine stems perhaps in part from the protectiveness scholars feel for their subject (even if they loathe it on moral grounds), but more from a tendency to emphasize technology (the Russians have some good bits), numbers (which they dominate, though only up to a point), and doctrine. The Russian army remains in some ways very cerebral, and intellectuals can too easily admire elegant tactical and operational thinking without pressing very hard on practice. But the war has forcibly drawn attention to the human dimension. For example, most modern militaries rely on a strong cadre of noncommissioned officers. Sergeants make sure that vehicles are maintained and exercise leadership in squad tactics. The Russian NCO corps is today, as it has always been, both weak and corrupt. And without capable NCOs, even large numbers of technologically sophisticated vehicles deployed according to a compelling doctrine will end up broken or abandoned, and troops will succumb to ambushes or break under fire.
The West’s biggest obstacle to accepting success, though, is that we have become accustomed over the past 20 years to think of our side as being stymied, ineffective, or incompetent. It is time to get beyond that, and consider the facts that we can see.
The evidence that Ukraine is winning this war is abundant, if one only looks closely at the available data. The absence of Russian progress on the front lines is just half the picture, obscured though it is by maps showing big red blobs, which reflect not what the Russians control but the areas through which they have driven. The failure of almost all of Russia’s airborne assaults, its inability to destroy the Ukrainian air force and air-defense system, and the weeks-long paralysis of the 40-mile supply column north of Kyiv are suggestive. Russian losses are staggering—between 7,000 and 14,000 soldiers dead, depending on your source, which implies (using a low-end rule of thumb about the ratios of such things) a minimum of nearly 30,000 taken off the battlefield by wounds, capture, or disappearance. Such a total would represent at least 15 percent of the entire invading force, enough to render most units combat ineffective. And there is no reason to think that the rate of loss is abating—in fact, Western intelligence agencies are briefing unsustainable Russian casualty rates of a thousand a day.
Add to this the repeated tactical blundering visible on videos even to amateurs: vehicles bunched up on roads, no infantry covering the flanks, no closely coordinated artillery fire, no overhead support from helicopters, and panicky reactions to ambushes. The 1-to-1 ratio of vehicles destroyed to those captured or abandoned bespeaks an army that is unwilling to fight. Russia’s inability to concentrate its forces on one or two axes of attack, or to take a major city, is striking. So, too, are its massive problems in logistics and maintenance, carefully analyzed by technically qualified observers.
David French: This is a uniquely perilous moment
The Russian army has committed well more than half its combat forces to the fight. Behind those forces stands very little. Russian reserves have no training to speak of (unlike the U.S. National Guard or Israeli or Finnish reservists), and Putin has vowed that the next wave of conscripts will not be sent over, although he is unlikely to abide by that promise. The swaggering Chechen auxiliaries have been hit badly, and in any case are not used to, or available for, combined-arms operations. Domestic discontent has been suppressed, but bubbles up as brave individuals protest and hundreds of thousands of tech-savvy young people flee.
If Russia is engaging in cyberwar, that is not particularly evident. Russia’s electronic-warfare units have not shut down Ukrainian communications. Half a dozen generals have gotten themselves killed either by poor signal security or trying desperately to unstick things on the front lines. And then there are the negative indicators on the other side—no Ukrainian capitulations, no notable panics or unit collapses, and precious few local quislings, while the bigger Russophilic fish, such as the politician Viktor Medvedchuk, are wisely staying quiet or out of the country. And reports have emerged of local Ukrainian counterattacks and Russian withdrawals.
The coverage has not always emphasized these trends. As the University of St. Andrews’s Phillips P. O’Brien has argued, pictures of shattered hospitals, dead children, and blasted apartment blocks accurately convey the terror and brutality of this war, but they do not convey its military realities. To put it most starkly: If the Russians level a town and slaughter its civilians, they are unlikely to have killed off its defenders, who will do extraordinary and effective things from the rubble to avenge themselves on the invaders. That is, after all, what the Russians did in their cities to the Germans 80 years ago. More sober journalism—The Wall Street Journal has been a standout in this respect—has been analytic, offering detailed reporting on revealing battles, like the annihilation of a Russian battalion tactical group in Voznesensk.
Most commentators have taken too narrow a view of this conflict, presenting it as solely between Russia and Ukraine. Like most wars, though, it is being waged by two coalitions, fought primarily though not exclusively by Russian and Ukrainian nationals. The Russians have some Chechen auxiliaries who have yet to demonstrate much effectiveness (and who lost their commander early on), may get some Syrians (who will be even less able to integrate with Russian units), and find a half-hearted ally in Belarus, whose citizens have begun sabotaging its rail lines and whose army may well mutiny if asked to invade Ukraine.
The Ukrainians have their auxiliaries, too, some 15,000 or so foreign volunteers, some probably worthless or dangerous to their allies, but others valuable—snipers, combat medics, and other specialists who have fought in Western armies. More important, they have behind them the military industries of countries including the United States, Sweden, Turkey, and the Czech Republic. Flowing into Ukraine every day are thousands of advanced weapons: the best anti-tank and anti-aircraft missiles in the world, plus drones, sniper rifles, and all the kit of war. Moreover, it should be noted that the United States has had exquisite intelligence not only about Russia’s dispositions but about its intentions and actual operations. The members of the U.S. intelligence community would be fools not to share this information, including real-time intelligence, with the Ukrainians. Judging by the adroitness of Ukrainian air defenses and deployments, one may suppose that they are not, in fact, fools.
Talk of stalemate obscures the dynamic quality of war. The more you succeed, the more likely you are to succeed; the more you fail, the more likely you are to continue to fail. There is no publicly available evidence of the Russians being able to regroup and resupply on a large scale; there is plenty of evidence to the contrary. If the Ukrainians continue to win, we might see more visible collapses of Russian units and perhaps mass surrenders and desertions. Unfortunately, the Russian military will also frantically double down on the one thing it does well—bombarding towns and killing civilians.
Eliot A. Cohen: America’s hesitation is heartbreaking
The Ukrainians are doing their part. Now is the time to arm them on the scale and with the urgency needed, as in some cases we are already doing. We must throttle the Russian economy, increasing pressure on a Russian elite that does not, by and large, buy into Vladimir Putin’s bizarre ideology of “passionarity” and paranoid Great Russian nationalism. We must mobilize official and unofficial agencies to penetrate the information cocoon in which Putin’s government is attempting to insulate the Russian people from the news that thousands of their young men will come home maimed, or in coffins, or not at all from a stupid and badly fought war of aggression against a nation that will now hate them forever. We should begin making arrangements for war-crimes trials, and begin naming defendants, as we should have done during World War II. Above all, we must announce that there will be a Marshall Plan to rebuild the Ukrainian economy, for nothing will boost their confidence like the knowledge that we believe in their victory and intend to help create a future worth having for a people willing to fight so resolutely for its freedom.
As for the endgame, it should be driven by an understanding that Putin is a very bad man indeed, but not a shy one. When he wants an off-ramp, he will let us know. Until then, the way to end the war with the minimum of human suffering is to pile on.
- Liittynyt
- 02.01.2018
- Viestejä
- 968
Voipi olla melko hidasta myös tuo raivaaminen, ts. miinat, räjähtämättömät ammukset etc.
Uutiset
-
Cooler Master julkaisi kompaktin Hyper 411 Nano -prosessoricoolerin
14.11.2024 03:44
-
NVIDIA App -sovellus julkaistiin virallisesti
13.11.2024 03:29
-
NVIDIA julkaisi GeForce- ja Studio 566.14 -ajurit näytönohjaimilleen
13.11.2024 03:00
-
Oppolta myyntiin neljä älypuhelinmallia Suomessa
13.11.2024 00:26
-
Uusi artikkeli: Testissä Samsung Galaxy Ring -älysormus
12.11.2024 19:00
Uutisia lyhyesti
-
Redmagic esitteli Kiinassa uuden 10 Pro -lippulaivapuhelimensa- Juha Kokkonen
- Vastauksia: 0
-
-
AMD julkaisi kaikessa hiljaisuudessa Ryzen 5 7600X3D -prosessorin
- Kaotik
- Vastauksia: 5
