1-2: Asian voi nähdä toisinkin päin. Matala verotus ja vähennykset, varsinkin pääomatulojen osalta (erityisesti osinkojen suhteen) saattaa kannustaa nostamaan voittoja ulos yrityksestä, korkea verotus taas pitämään ne sisällä ja investoimaan.
En väitä, että asia olisi selvästi kallellaan kumpaankaan suuntaan, mutta yksiselitteinen tai mustavalkoinen se ei ole.
Yritys- ja pääomaverotuksen suhde on jännitteinen ja siinä ei ole yksinkertaista löytää sellaista tasapainoa, mikä samaan aikaan rohkaisisi pitämään arvoa yrityksen sisällä eli investoimaan voittojen tai osinkojen kotiuttamisen sijaan, mutta mikä jeesaisi myös kohtuulliseen pääomatulon nostamiseen.
3. Meillä on energiaverotuksessa 15 eri vähennystä ja teollisuuden sähkövero EU minimitasolla (sekä ylipäätään nykyisin suureen osaa EU-maista verrattuna hyvinkin edullinen sähkö). Teollisuudellamme on myös historiallisista syistä varsin kivasti mankala-periaatteen mukaista omakustannehintaista sähköä käytössään, toki siellä taustalla on juuri niitä isoja ja pitkäaikaisia investointeja.
4. Palkan sivukuluista on työntekijän kontolle siirretty kaksituhattaluvulla valtavan suuri osuus, mikä on nähtävissä sekä suorana tukena työnantajille, toisaalta palkanalennuksena työntekijälle. Hyvää siinä on tietysti se, että parhaassa tapauksessa se on lisännyt työpaikkoja, mutta samaan aikaan mekanismin ongelma on toki se, että työntekijöiden reaalipalkan pieneneminen on aina pois kulutuksesta, mikä toisaalta sitten taas tarkoittaa hitaampaa talouskasvua ja vähemmän työpaikkoja. Tietysti yrittäjä katsoo kokonaissummaa, joka on kuitenkin kasvanut. Ja tietysti työntekijä käteen jäävää summaa, joka monesti on kasvanut hitaammin, kuin toivoisi. Tämäkin suhde on siis jollain tavalla jännitteinen.
Mitä yritän tässä sanoa on, että talous on monien keskinäisriippuvaisuuksien summa, eikä mikään noista kohdista ole yksiselitteinen, vaan niillä on yleisesti ottaen monisuuntaisia vaikutuksia.
