Heitän tähän väliin Off-Topiccina ajatuksen, että pidän tuollaista nelikenttä kuvaajaa aivan liian yksinkertaistavana mallina polittisesta todellisuudesta. Kaikki asiat kun eivät mene yhdelle janalle, eivätkä muuten vielä ihan kahdellekaan. On esim. omasta mielestäni aivan selvästi ns. "valtiolle kuuluvia tehtäviä", joita ovat teihin, kulkemiseen, satamiin, väylien ruoppaukseen ja esim. postinkulkuun liittyviä asioita, ja esim. mielestäni myös terveydenhoito on sen verran perustavaa laatua oleva asia, ettei sitäkään pidä mennä perusterveydenhoidon osalta yksityistämään. Erikoissairaanhoidon osaltahan se ei edes onnistuisikaan. Samoin koulut, koulutus ja kirjastot ovat yhteiskunnallisia palveluja. Kysymys siitä, kuka patoaa joen ja aiheuttaa tekemisellään suuren tekojärven syntymisen, kuuluu mielestäni lähinnä valtiollisen tason toimijalle. Myös valtion maaperässä olevat raaka-aineet kuuluvat samoin tähän ryhmään. Maailmalta löytyy niin käsittämättömän karuja esimerkkejä yksityisten kaivosyhtiöiden ympäristöteoista, joten mielestäni tuokaan asia ei kuulu enää ihan yksityisen elinkeinon harjoittamisen piiriin. - Ei kuulu, kun tuntuu vain siltä, ettei se kuulu. Samoin erämaiden hoitamattamat metsät ja pohjavedet ovat valtion ja siten meidän kaikkien yhteistä omaisuutta, eikä kukaan voi mielestäni esittää noihin mitään omistusvaateita. Koko ajatuskin moisesta vaateesta on vähän huvittavan oloinen lapsellisen ahneuden tunnusmerkki. Kas kun ei joku väitä jo tätä hengitettävää ilmaakin jotenkin omakseen.
SILTIKIN katson olevani jonkinlainen oikeistolainen ja kansallisvaltioon uskova konservatiivi. Mites se nyt näin menee? En minä itse ainakaan koe olevani minkäänlaista vasemmistoa. Vai olenko minä? - Vika ja syy tähän oman ilmeisen piilevän vasemmistolaisuuden "kieltämiseen" voi tietenkin olla myös minussa... Minulla on vähän painolastia, kun olen syntynyt ja käynyt kouluni Kemissä. Asiaa ei liene tarvetta tuon enempää avata... Yliannostus tästä säikeen otsikon mielipide suunnasta kun oli aivan taattu.

- Kemi oli paikka, jossa KAIKKI asiat olivat poliittisia asioita. Ja jos näin ei ollut, niin niistä kyllä tehtiin sellaisia. Taitohan se on tietty tuokin, ja pystyyhän silläkin täällä itsensä näemmä elättämään.
Uskon yksityiseen omistamiseen, ankaraan työntekoon, säästämiseen, yrittämisen vapauteen, mielipiteen ja ajattelemisen ja myös sanomisen vapauteen, ja uskon jopa valtion valvomaan ydinvoima tekniikkaankin. Uskon myös lihansyöntiin ja yksityisautoiluunkin. Mielestäni kaikenmaailman jonnin joutavista asioista aivan liikaa itkevät naisetkin ovat lähinnä väärästä päästä märkiä... Kantaa nyt huolta vaikkapa itsensä vankilaan hommanneen ihmisen oikeudesta äänestää? Anteeksi kuinka? Mistä näitä oikein tulee...
Mihin minut sijoitetaan tuollaisessa nelikentässä? Missä on se tervepäisten ja oikeudenmukaisuuteen uskovien konservatiivien nurkkaus tuollaisessa kentässä? Nelikenttä -malli ohjaa mielestäni ajattelua väärille urille. Se suoraan sanoen typistää moniulotteista todellisuutta tekemällä siitä aina ja joka tilanteessa 2 -ulotteisen projektion tasolle. Ehkäpä kysymys jostain natsien paikastakin poliittisella kartalla on tuollainen vähän moniulotteisempi kysymys sitten kuitenkin? Huonoihin oloihin ja liki perinnölliseen köyhyyteen syntyneille nuorukaisille kyseinen aatteellinen liike saattoi antaa tunteen kuulumisesta edes johonkin, ja edes hentoisen lupauksen jostain paremmasta tulevaisuudesta, jota silloisissa nykyoloissa ei ehkä muuten ollut edes näkyvillä. Ei se välttämättä tuon kummoisempaa se aatteellisuus ollut. Paremmista lähtökohdista syntyneille se taas saattoi tarjota ideologiaa ja veljellistä miehistä yhteisöllisyyttä, jota ihminen voi joskus kaivata. Nyt 70 vuotta myöhemmin asiasta tehdyt kovin pitkälle menevät olettamukset ovat mielestäni vähän paperinmakuisia esityksiä tästä aiheesta.
Poliittiset mielipiteet ovat tavallaan kunkin yksilön elämässä kertyneiden kokemusten summa. Kyseinen hässäkkä ei välttämättä todellakaan projisoidu 2-ulotteiselle tasolle, eikä sitä pidä välttämättä yrittää kuvata edes kahdella toisiaan risteävällä suoralla. Tai jos niin tekee, niin ainakaan ei pidä uskoa, että se lopputulos edustaisi kovin hyvää kuvaa todellisuudesta.
Historiasta noin yleensäkään... historia tieteenä on tapahtumien kuvaamista lähinnä aikajanoilla. Heti kun niistä aletaan tekemään liian pitkälle meneviä tulkintoja tai suoranaisia olettamuksia, asia muuttuukin sen jälkeen sen kirjoittajan mielipiteeksi. Joskus vähän häiritsee se, ettei näitä kahta asiaa osata enää edes erottaa toisistaan. Ovat erikseen analyyttiset totuudet tai niihin verrattavat asiat ja tapahtumat, ja sitten ovat erikseen tulkinnat ja arviot niiden syistä. Mielestäni joskus yritetään myös aivan liikaa tehdä tulkintoja asioista, jotka voivat olla aivan puhtaita sattumia. Tapahtuville asioille ei välttämättä ole mitään "syitä", vaan ne tapahtuvat samoin kuin lumipallo kierii vuoren rinnettä alaspäin, kun olosuhteet vain ovat oikeat. Silloin liika pyrkimys selitellä ja tarve tehdä tulkintoja asioista vain hämärtävät koko tapahtumaa. Ja tehty tulkinta on myös väärää tietoa, jota ei olisi koskaan pitänyt miksikään tieteeksi edes hyväksyäkään. Mielipiteet ovat ja pysyvät mielipiteinä, jos ne voi loogisesti ja asioita perustellen haastaa. Todellinen tiede kestää aina haastamisen, ja jos oikeasti perusteltuja syitä ilmenee, tapahtuu kyllä itsekorjaamista. (ainakin joskus ennen näin tapahtui.) Minkäänlainen puhdasoppisuus ja yritys vaientaa keskustelua ovat aivan varma merkki siitä, ettei kyseinen asia kestä edes sitä pinnallista tarkastelua, eikä se silloin ole mitään tiedettä enää ollenkaan.
Muistaakseni joskus aika kauan aikaa sitten jotkut taloudesta vähän enemmän ymmärtävät tahot tekivät havainnon, että Excelin ja Powerpointin kuvaajat ovat alkaneet ohjaamaan taloudellisten tulkintojen tekoa. Kaikki asiat kun projisoitiin muutamaan yleisesti käytössä olevaan kuvaaja malliin, ja näistä alettiin tekemään aika pitkällekin meneviä johtopäätöksiä tajuamatta sitä, että ne itse kuvaaja tyypit ohjasivat jo näitä päätelmiä. Jotkut kuitenkin sitten tämänkin huomasivat, ja alkoivat siitä varoittelemaan.
Näinhän se on. Jos menee ja esittää ihan vakavissaan kysymyksen siitä, mikä on elämän tarkoitus, saa saman tien aikaiseksi jo lähtökohdan, että elämällä todellakin on tarkoitus, se on nyt jotenkin hukassa, se on ehkä löydettävissä, ja kysymys kuuluu enää paljonko oikean vastauksen saamiseksi pitää maksaa rahaa... Esittämällä kysymyksen elämän tarkoituksesta elämän tarkoituksen olemassaolo muuttuu tavallaan jo todeksi. Tästä "sanat ja käsitteet luovat todellisuutta" -havainnosta kai juontaa vasemmistolaisten into ottaa keskustelu haltuunsa ja alkaa määrittelemään sanojen ja käsitteiden sisältöä. Niitä hallitsemalla saa keskustelusta helposti yliotteen.
Kuvaajien väärästä käytöstä esimerkkinä olkoon se, että hallinnossa virkatöinä esitetään kuvaajia, joissa aivan sattumoisin ja jotenkin aivan automaattisesti tavoitellaan esim. valtion verotulojen maksimointia. Alaspäin aukeavalla paraabelilla esitetään käyrä, jota pitkin etenemällä verotuksen kiristäminen tuottaa lisää verotuloja, ja kuinka huippukohdan ohituksen jälkeen liika verotus sitten alkaa jo niitä uudestaan taas vähentämään. Tyyliin: Liika tuloverotus vähentää intoa ylitöihin, ja liian suuret autoverot harventavat ihmisten intoa vaihtaa autoaan uudempaan.
Näin kun tehdään,
ei tarvitse edes käydä sitä keskustelua, onko Valtion olemassa olon yhtenä tarkoituksena omien verotulojensa maksimointi? Onko se sitä? Onko valtion tehtävänä todellakin puristaa meistä irti kaikki hyöty mikä vain lähtee? Aika ahneelta ja suoraan sanoen orjuuttajalta alkaa silloin Valtio vaikuttamaan...
Erityisen raivostuttavaa on sitten tämän pakkoverottamalla kerätyn suuren omaisuusmassan täysin leväperäinen ja kevytmielinen jakaminen taivaan tuuliin, ja vielä sen jälkeinen jatkuva vikinä siitä, että rahat ovat lopussa ja verotusta täytyy yhä edelleen vain entuudestaankin kiristää. Samalla myös lainaa otetaan vuosittain noin 5% lisää suhteessa niihin tuloihin, että holtiton kulutusjuhla voisi vielä hetkellisesti jatkua yhä edelleen. Kukaan ei edes uskalla nykyisen jakopolitiikan aikana alkaa rajoittamaan niitä täysin kevytmielisiä menoja. Jokuhan voisi siitä pahoittaa mielensä. Jokainen tämän säikeen lukija kyllä ymmärtää, mihin tämä lopulta johtaa. Sekö on se lopputulos, mitä halutaan? Hyvinvointivaltion aivan täydellinen romuttuminen ja ehdoton konkurssi ovat aivan vääjäämätön seuraus nykyisestä asioidenhoidosta.
Mikä noin yleensäkin on edes Valtion tarkoitus? Edelleen: Voiko hetkelliseksi ja siis ennalta määrätyksi ajaksi valittu valtiovallan edustaja antaa koko valtiovallan esim. maasta pois ja maan ulkopuolelle? Onko demokraattisesti valitulla päätöksentekijällä edes mitään oikeutta muuttaa kyseisen demokratian perusteita ihan noin täydellisellä ja peruuttamattomalla tavalla?
Tällaisiin asioihin ei millään nelikentillä eikä paraabeleilla saada järkeviä vastauksia aikaiseksi. Eikä näistä asioista voi enää edes keskustellakaan missään muualla kuin täällä. Ja mitä voi tällainen vanheneva mies sanoa nuorelle naiselle, jolla ei ole koulutusta, ei ammattia, joka ei osaa yhtään mitään, ei edes tehdä ruokaa itselleen, ja joka tulee jollekin aivan kenelle lie ohikulkijalle raskaaksi, ja joka olettaa, että yhteiskunta itsestään selvästi maksaa hänelle asunnon, elämisen, ruuat ja vaatteet ja kaiken myös toiseen kertaan vielä sille lapsellekin... Joka hymyilee aivan vähämielisen tollona ja uskoo, että "Kyllä Elämä Kantaa", vaikka se oikea kantaja olen tosiasiallisesti kylläkin minä, vanheneva konservatiinen nettoveronmaksaja, ja kyseinen nuori nainen äänestää vielä tämän kaiken saamansa hyvän koskemaan myös ulkomailta tänne tulijoitakin. - Ja tuleehan niitä, eivätkä ne ihan heti edes lopu.
Mitä tällaiselle suoranaiselle idiootille voi oikein sanoa?
Sitähän on jo aivan polvillaan näiden kaikkien verojen ja erilaisten maksujen kanssa, ja pitää jo sellaista sammakkomaisen kurluttavaa ääntä, jossa itku ja naurun hohotus sekoittuvat toisiinsa, ja sitä lähinnä enää vain odottaa sitä, koska ja kuinka tämä idioottien tanssi aivan ehdottoman vääjämättä päättyy. Jossain vaiheessa se soitto nimittäin lakkaa. Mitä me sitten teemme? Annamme pohjavedet ja tuhat vuotta vanhat yleiset ja vapaat tiet noille rahanlainaajille, ja kyyristelemme kotona tiemaksujen paikoilleen jähmettäminä ihmettelemässä sitä, kuinka 230 000 makeavetisen järven maassa hanavesi maksaa yli 50 euroa kuutio? Ja maksamme lisäksi vielä kiinteistöveron päälle erikseen jotain "hulevesi"-maksua siitä, kun tontilta valuu sadevettä kadulla olevaan viemäriin? Myös erillisestä asumistulo -verosta puhutaan, jos ihminen asuukin omassa ja omistamassaan asunnossa, sillä onhan se jotenkin epäreilua niitä kohtaan, jotka asuvat vuokralla ja maksattavat valtiolla siitä asumisestaan enemmän...
Kansa, joka on menettänyt käsityksensä syistä ja seurauksista, on tuomittu tuhoutumaan. Minun on todella vaikea käsittää, miksi kukaan koskaan ja edes missään tilanteessa äänestää nykyistä vihervasemmistoa, joka omilla käytännön teoillaan tulee aivan ehdottomalla varmuudella täysin romuttamaan tämän nykyisen kaltaisen hyvinvointivaltion. Ja niin vain tulee tapahtumaan, olipa siitä asiasta aivan mitä mieltä tahansa. Nykyistä "oikeistoa" taas jos äänestää, niin ne tolloina antavat koko maan hallittavaksi joillekin Brysselissä karkeloiville euroshampanjasosialisteille... Täystuho se tulee sitten tuostakin.
Vittu kun vituttaa niin, ettei meinaa edes henki kulkea.
T -.-