Vapaaehtoinen lapsettomuus

[Propatria]

Kyllä viimeistään tämä harvinaisen kypsä viesti sai minut ymmärtämään miten todellista aikuisuutta ei voi mitenkään saavuttaa ilman sitä lasta.

Ja tuo oma kiukkuamisesi onkin varmaan sitten jotain esiteinistä kypsempää.

 

[FireFly Renaissance]

Ja tuo oma kiukkuamisesi onkin varmaan sitten jotain esiteinistä kypsempää.

En minä kiukkua. Lähinnä nauran tälle "tosimies" touhulle.

Mutta miten vain.

 

[Propatria]

En minä kiukkua. Lähinnä nauran tälle touhulle.

Mutta miten vain.

Jep. Siltä se kuulostaa. Mutta ihan tosissani minä tuossa olin että sitä lasta ei ihan oikeasti kannata tehdä jos sellaisen kasvatusta pitää yhtä vaativana ja vastuullisena kuin vaikkapa autolla ajoa. Todennäköisesti aika moni asia tulee menemään pieleen.

 

[FireFly Renaissance]

Jep. Siltä se kuulostaa. Mutta ihan tosissani minä tuossa olin että sitä lasta ei ihan oikeasti kannata tehdä jos sellaisen kasvatusta pitää yhtä vaativana ja vastuullisena kuin vaikkapa autolla ajoa. Todennäköisesti aika moni asia tulee menemään pieleen.

Monelle ei pitäisi antaa sen enempää autoa kuin lastakaan. Eikä se lapsi sitä tilannetta pelasta. Kyllä se vastuu olisi parempi löytyä jo ennen kuin alkaa niitä lapsia tekemään. Hyvä nyt, jos edes lapsen jälkeen.

 

[Propatria]

Monelle ei kuuluisi antaa sen enempää autoa kuin lastakaan. Eikä se lapsi sitä tilannetta pelasta. Kyllä se vastuu olisi parempi löytyä jo ennen kuin alkaa niitä lapsia tekemään. Hyvä nyt, jos edes lapsen jälkeen.

Hyvähän se vastuu olisi olla jo ennen lapsen syntymää mutta kaikille (lapsia tekeville) syntyy se ensimmäinen lapsi joskus. Siksi siihen pitäisi suhtautua asian vaatimalla vakavuudella. Se on kuitenkin käytännössä ainoa asia mikä on loppuelämän projekti joten ei sitä voi oikein verrata mihinkään muuhun.

 

[Nomber]

Aina ollut erittäin vastenmielistä olla lasten seurassa. Sitten kun kavereita on tullut isäksi, niin ovat itkeneet kuinka raskasta kaikki on ja tekisi vaan mieli päättää päivänsä. Riittää kun kannan vastuun itsestäni ja tyttöystävästäni, mitään lisälastia en elämääni kaipaa.

Itsekkään en tykkää muiden lapsista, mutta oma on elämän paras asia. Ennen kuin sain lapsen niin en osannut mitenkään tällaista kuvitella. Rakkaus omaan lapseen on ainakin omalla kohdalla jotain mitä ei pysty käsittämään olevan olemassa ennenkuin se on.

 

[Henkilö X]

Itse olen erinäisistä syistä pysynyt sinkkuna ja todennäköisesti jatkuu myös. Silloin tällöin näen muiden lapsia. Sukulaisten, ystävien. Ihan sattumanvaraisten ihmisten lapsia vaikka leikkikentällä. Myönnän, että välillä on tuntenut henkistä tuskaa siitä, että todennäköisesti en saa tuota kokemusta itse ikinä. Se, että kukaan ei tule mua kutsuun isäksi.

Toisaalta tämä on myös pitkälti tietoinen valinta. Mulla on vaan yks elämä. Jos oman perheen saisin, se tarkoittaisi, että mä kuluttaisin loppuelämäni sen lapsen kasvatukseen. Olen yli 30v ja jos pitäisi ainakin se 18v sitä tukea ja ilmeisesti myös tulisi sen elämää tuettua myös vähän enemmänkin varmaan, olisin vanhus, kun se ei enää mua tarvii. En halua antaa elämääni kenellekään muulle. Itsekkästi pidän kaiken itselläni ja kaikki vapaudet. Kuuluisiko tuo perhe kuitenkin ihmisen elämään. Emt.

Toisaalta, ei mulla ole rahaakaan paljoo. En millekään lapselle pystyisi antamaan kunnollista elämää. Ei mulla olisi varaa tukea sen harrastuksia ja antaa sille sellaisia elämän iloja mistä itse sain nauttia. Rahattomuus ei varmaan kaikkia ihmisiä kyllä pysäytä, mutta minut kyllä. Jos mulla olisi rahaa hankkisin ensin varmaan kissan, kuin että järjestäisin tähän maailmaan yhden ihmisen lisää.

Se, että onko tämä vapaaehtoista lapsettomuutta, voi kyseenalaistaa. Olenko vain että tehnyt helpon valinnan, kun ei ole sitä muijaakaan jaksanut hankkia?

Kuten ehkä viestistä näkyy niin ehkä sellanen tuska paistaa tuolta taustalta, mutta omat halut, logiikka ja tieto että mitä todellisuudessa tarkoittaisi että olisi lapsi, tuo mut kuitenkin siihen päätökseen, että lasta en tähän maailmaan varmaan tuo. Ikinä.

Avautuminen.

 

[Propatria]

Itsekkään en tykkää muiden lapsista, mutta oma on elämän paras asia. Ennen kuin sain lapsen niin en osannut mitenkään tällaista kuvitella. Rakkaus omaan lapseen on ainakin omalla kohdalla jotain mitä ei pysty käsittämään olevan olemassa ennenkuin se on.

Eikähän niihin muihin lapsiin samanlaista sidettä tulekaan kuin omaan vaikka niistä pitäisikin. Adoptiolapsista en tiedä kun ei ole kokemusta.

 

[Propatria]

Itse olen erinäisistä syistä pysynyt sinkkuna ja todennäköisesti jatkuu myös. Silloin tällöin näen muiden lapsia. Sukulaisten, ystävien. Ihan sattumanvaraisten ihmisten lapsia vaikka leikkikentällä. Myönnän, että välillä on tuntenut henkistä tuskaa siitä, että todennäköisesti en saa tuota kokemusta itse ikinä. Se, että kukaan ei tule mua kutsuun isäksi.

Toisaalta tämä on myös pitkälti tietoinen valinta. Mulla on vaan yks elämä. Jos oman perheen saisin, se tarkoittaisi, että mä kuluttaisin loppuelämäni sen lapsen kasvatukseen. Olen yli 30v ja jos pitäisi ainakin se 18v sitä tukea ja ilmeisesti myös tulisi sen elämää tuettua myös vähän enemmänkin varmaan, olisin vanhus, kun se ei enää mua tarvii. En halua antaa elämääni kenellekään muulle. Itsekkästi pidän kaiken itselläni ja kaikki vapaudet. Kuuluisiko tuo perhe kuitenkin ihmisen elämään. Emt.

Toisaalta, ei mulla ole rahaakaan paljoo. En millekään lapselle pystyisi antamaan kunnollista elämää. Ei mulla olisi varaa tukea sen harrastuksia ja antaa sille sellaisia elämän iloja mistä itse sain nauttia. Rahattomuus ei varmaan kaikkia ihmisiä kyllä pysäytä, mutta minut kyllä. Jos mulla olisi rahaa hankkisin ensin varmaan kissan, kuin että järjestäisin tähän maailmaan yhden ihmisen lisää.

Se, että onko tämä vapaaehtoista lapsettomuutta, voi kyseenalaistaa. Olenko vain että tehnyt helpon valinnan, kun ei ole sitä muijaakaan jaksanut hankkia?

Kuten ehkä viestistä näkyy niin ehkä sellanen tuska paistaa tuolta taustalta, mutta omat halut, logiikka ja tieto että mitä todellisuudessa tarkoittaisi että olisi lapsi, tuo mut kuitenkin siihen päätökseen, että lasta en tähän maailmaan varmaan tuo. Ikinä.

Avautuminen.

Tuo on ihan hyvä päätös että jos ei ole haluistaan varma ja siitä pystyykö kasvattamaan lapsen niin ei sitä kannata kyllä tehdäkään.

 

[an7i5ankar1]

Itsekkään en tykkää muiden lapsista, mutta oma on elämän paras asia. Ennen kuin sain lapsen niin en osannut mitenkään tällaista kuvitella. Rakkaus omaan lapseen on ainakin omalla kohdalla jotain mitä ei pysty käsittämään olevan olemassa ennenkuin se on.

Juuri olin tulossa kirjoittamaan saman asian. En itsekään ollut ikinä niin lapsirakas, mutta lopulta sellainen oma siunaantui ja antaa aivan eritavalla sisältöä elämään. Toki siinä on vaivaa ja vastuuta, sitä ei varmaan kukaan vanhempi kiellä. En vaihtaisi pois mistään hinnasta.

Moni sanoo näitä kommentteja, että "jos et välitä lapsista niin älä hanki", jossa on varmasti ihan perääkin, koska kukaan lapsi ei ansaitse paskoja vanhempia, mutta kuinkahan moni olisi oikeasti todella hyvä ja rakastava vanhempi, mutta ei vaan tiedä sitä kun pelkää vanhemmuuden vastuuta

 

[elmo]

Aina ollut erittäin vastenmielistä olla lasten seurassa. Sitten kun kavereita on tullut isäksi, niin ovat itkeneet kuinka raskasta kaikki on ja tekisi vaan mieli päättää päivänsä. Riittää kun kannan vastuun itsestäni ja tyttöystävästäni, mitään lisälastia en elämääni kaipaa.

Ainahan se on mallia omat lapset ja muiden kakarat. Oma lissupetteri on isin silmäterä ja on kuin ihmisen mieli, mutta tuo naapurin räkänokka terrorisoi koko naapurustoa jne.
Toki osallahan vanhemmista tuon kaltainen asenne menee aivan yli oli sitten kyse jostain koulun jutusta tai muksujen harrastuksista.

Kyllähän jotkut vihaa omia lapsiaankin ja varmaan vanhemmuus on raskasta, mutta jos on parisuhde kunnossa ja terveitä mukuloita niin ei tuo mitenkään ylivoimainen taakka ole normaalille ihmiselle. Sitten jos on jotain normaalista poikkeavaa rajoitetta niin haasteita tulee. Mitä sivusta seurannut niin myös monet naiset on aika vaativia miehelle lasten hoidosta. Asetetaan se rima aika ylös ja kun oma kasetti ei kestä niin puretaan sitä epäonnistumista mieheen. Omat turvaverkot, eli onko vanhempia, sukulaisia yms. vaikuttaa paljon ja moni muukin asia. Mutta ei tuo nyt ole todellakaan mikään lähtökohta että sinappikoneita taloon -> itsari suunnitelmat kehiin. Aika naurettavaa edes heittää tollasia...

 

[Mikkos]

Toistetaan nyt jo tuo edellä ainakin kerran sanottu. Lapsen kanssa lähes kaikki päätökset joutuu tekemään lapsen ehdoilla. Asia joka ainakin mulle oli ainakin jossain määrin hämärän peitossa ennen isäksi tulemista. Toki päätöksissä on aiemminkin joutunut huomioimaan puolisoa, sisaruksia vanhempia jne, mutta lapsetonta elämää voi viettää todella paljon itsekkäämmin kuin vanhemmuutta. Ja itsekkyyttä voi pitää jossain määrin vastakohtana vastuunottamiselle. Kyllä se vanhemmuus rajoittaa ihan hlvetisti elämää, mutta toisaalta se tuo siihen myös paljon lisää sellaista mitä ilman vanhemmuutta ei voi saavuttaa. Jokaisen henkilökohtainen asia on sitten mille puolelle se vaaka lopulta kallistuu ja ymmärrän hyvin että joku haluaa elää elämäänsä vapaammin ilman lapsen tuomia rajoitteita. Itsekin ajattelin näin todellä pitkään, mutta viimeistään oman isän saattohoitoon joutuminen ja kuolema muutti käsitystäni omasta vanhemmuudesta aikalailla.


...ja tarkennetaan vielä sen verran, että vanhemmuus on minusta eri asia kuin lapsen siittäminen - jälkimmäiseen kykenee lähes kuka tahansa, mutta ensimmäisen hoitaminen kunnolla vaatii ihan toisenlaista omistautumista.

Jos sulla ei ole lapsia nii silloin ei voi olla sen suhteen itsekäs. Tottakain silloin tekee päätökset pääosin itsea ajatellen, mutta eihähän se nyt herranjestas mitään itsekkyyttä ole. Ja lapsettomuus ei myöskään missään suhteessa ole yhtään sen vähäisempää vastuunottamista kuin lapsellisillakaan. Voi tosin olla että ymmärsin tässä yhteydessä tuon sanan "itsekkyys" väärin. Itseään voi toki ajatella, mutta se ei ole sama asia kuin itsekkyys.
Tottakai lapsen saaminen lisää vastuuta koska lapsi, mutta se vastuu ei ole yhtään sen enempää eikä vähempää "hienompaa" tai "aikuisempaa" tai "tärkeämpää" kuin se vastuu mikä lapsettomalla on.

 

[vrds]

Tämä on siinä mielessä erikoinen keskustelu, että faktana vanhempi tietää käytännössä aina millaista on olla ilman lasta, mutta tietää hyvin usein myös millaista on olla vanhempi. Lapseton ei sitä voi koskaan samalla tavalla ymmärtää, kun ei ole sitä käytännön omakohtaista kokemusta ja on ihan turhaa yrittää mutuilla millaista se on.

Jos on omasta halusta lapseton, on siihen varmasti itselle riittävät syyt, enkä näe syytä miksi sitä pitäisi kenenkään ihmetellä tai tuputtaa miten ihanaa on olla vanhempi.

 

[Propatria]

Jos sulla ei ole lapsia nii silloin ei voi olla sen suhteen itsekäs. Tottakain silloin tekee päätökset pääosin itsea ajatellen, mutta eihähän se nyt herranjestas mitään itsekkyyttä ole. Ja lapsettomuus ei myöskään missään suhteessa ole yhtään sen vähäisempää vastuunottamista kuin lapsellisillakaan. Voi tosin olla että ymmärsin tässä yhteydessä tuon sanan "itsekkyys" väärin. Itseään voi toki ajatella, mutta se ei ole sama asia kuin itsekkyys.
Tottakai lapsen saaminen lisää vastuuta koska lapsi, mutta se vastuu ei ole yhtään sen enempää eikä vähempää "hienompaa" tai "aikuisempaa" tai "tärkeämpää" kuin se vastuu mikä lapsettomalla on.

Melkein kyllä väittäisin että sillä hetkellä kun saat sen nyytin synnytyslaitoksella syliin niin siinä samalla tulee se maailman vastuullisin ja tärkein tehtävä kasvattaa siitä kunnollinen ihminen. On noita kaikenlaisia vastuita omassakin elämässä mutta tärkeysjärjestys on hyvin selvä.

 

[FireFly Renaissance]

Melkein kyllä väittäisin että sillä hetkellä kun saat sen nyytin synnytyslaitoksella syliin niin siinä samalla tulee se maailman vastuullisin ja tärkein tehtävä kasvattaa siitä kunnollinen ihminen. On noita kaikenlaisia vastuita omassakin elämässä mutta tärkeysjärjestys on hyvin selvä.

Tässä vedetään nyt aika paljon yhtäläisyysmerkkejä hormonimyrskyn ja vastuullisuuden välille. Mielestäni vastuullisuus ei ole tunneasia. Usein ennemminkin päinvastoin.

Toisethan tunkee heti sen lapsen saatuaan välittömästi 1000 kuvaa päivässä sosiaaliseen mediaan. Tekeekö se näistä jotenkin vastuullisempia vanhempia? Tuskinpa.

 

[Propatria]

Tässä vedetään nyt aika paljon yhtäläisyysmerkkejä hormonimyrskyn ja vastuullisuuden välille. Mielestäni vastuullisuus ei ole tunneasia. Usein jopa päinvastoin.

Toisethan tunkee heti sen lapsen saatuaan välittömästi 1000 kuvaa päivässä sosiaaliseen mediaan. Tekeekö se näistä jotenkin vastuullisempia vanhempia? Tuskinpa.

Eiköhän tuon jokainen vanhempi, jolla on aikomus lapsensa kasvattaa, ymmärrä sen valtavan vastuun siitä tunnemyrskystä huolimatta. Tai no ei kaikki mutta tuskin ne kovin hyviä vanhempia sitten onkaan.

 

[an7i5ankar1]

Anteeksi, mutta mitä ihmeen siunaantumista siinä lapsessa on? Oliko yhdynnässä Jumalaista väliintuloa?

Oli ihan neitseellinen syntymä, kuten Jeesus aikanaan.
Tai sitten kyseessä voi olla ikiaikainen sanonta.

 

[Propatria]

Mää koin samanlaisen valaistumisen, täyttymyksen ja rakkauden, kun otin koiran. Silloin mun piti kasvattaa siitä maailman kunnollisin koira ja kiltein. Voin sanoa, että lapsen olisin jättänyt vaikka puiston narkkareille päivähoitoon, mutta koiraani en.

Onkohan sulla joku pointti näissä vai ihanko trollaamalla mennään?

 

[Mikkos]

Melkein kyllä väittäisin että sillä hetkellä kun saat sen nyytin synnytyslaitoksella syliin niin siinä samalla tulee se maailman vastuullisin ja tärkein tehtävä kasvattaa siitä kunnollinen ihminen. On noita kaikenlaisia vastuita omassakin elämässä mutta tärkeysjärjestys on hyvin selvä.

No aivan varmasti. Jos lapseton hommaa koiran niin susta tulee taatusti vastuullisempi kuin ilman koiraa.
Mutta pointti on se, että lapsellinen ei voi olla yhtään sen vastuullisempi kuin lapsetonkaan. Niinkuin sanottu niin tietenkin teet vaikka mitä sen lapsen eteen, mutta niin tekee moni sen koirankin eteen. Vastuu omasta elämästä ja vastuu toisen elämästä on kaksi eri asiaa joita ei voi verrata ja molempia on hyvä olla oli lapsia tai ei.

 

[Propatria]

No aivan varmasti. Jos lapseton hommaa koiran niin susta tulee taatusti vastuullisempi kuin ilman koiraa.
Mutta pointti on se, että lapsellinen ei voi olla yhtään sen vastuullisempi kuin lapsetonkaan. Niinkuin sanottu niin tietenkin teet vaikka mitä sen lapsen eteen, mutta niin tekee moni sen koirankin eteen. Vastuu omasta elämästä ja vastuu toisen elämästä on kaksi eri asiaa joita ei voi verrata ja molempia on hyvä olla oli lapsia tai ei.

No enpä tuota lapsettomia vastuuttomaksi olekaan väittänyt. Se, että sanoin vasta isyyden tekevän miehen, oli ihan täysin minun oma mielipiteeni. Joko siitä on samaa mieltä tai sitten ei. Keskustelua tuo varmasti aiheuttaa mutta aika moni tuosta taisi mielensä pahoittaa. Ihan turhaan.

Itselläni on ollut metsästyskoiria, hyviä sellaisia. Silti en kyllä lapsenkasvatukseen lähtisi ihan suoraan vertaamaan. Toki siihenkin sisältyy vastuu mutta ei lähellekään samassa mittakaavassa mitä lapsen kanssa. Ihmisen elämä on huomattavasti pidempi ja monimutkaisempi joten niitä valintoja joutuu tekemään ihan eri tavalla lapsen elämässä. Oma elämä toki helpottuu kun lapsi täysi-ikäistyy, ja on vastuussa omista päätöksistään, mutta pohja niille luodaan aiemmin. Toki sille lapsettomalle se koira on varmasti tärkeämpi kuin se olematon lapsi, joten ajattelee varmasti eri tavalla.

 

[Propatria]

Minä vain jaoin kokemuksen sielun ja elämän täyttymisestä rakkaudella. Sun kokemus tais olla toisen lajin kanssa, mutta ymmärrät varmasti pointin.

Koirakeskustelulle lienee oma ketjunsa?

 

[Bertta]

Melkein kyllä väittäisin että sillä hetkellä kun saat sen nyytin synnytyslaitoksella syliin niin siinä samalla tulee se maailman vastuullisin ja tärkein tehtävä kasvattaa siitä kunnollinen ihminen. On noita kaikenlaisia vastuita omassakin elämässä mutta tärkeysjärjestys on hyvin selvä.

Juu, mutta alunperin sen nyytin hankkiminen ei useinkaan ole mitenkään vastuullinen ja aikuismainen päätös. Siinä missä vapaaehtoisesti lapseton saattaa pohtia maailman tilaa globaalisti, populaation kokoa ja muiden hyvinvointia, lapsen hankinta on usein ”minä minä minä”-päätös. Omaan pieneen piiriin halutaan riippuvainen olio, jotta tunnetaan itsensä tärkeäksi ja elämä merkitykselliseksi.

 

[elmo]

Mää koin samanlaisen valaistumisen, täyttymyksen ja rakkauden, kun otin koiran. Silloin mun piti kasvattaa siitä maailman kunnollisin koira ja kiltein. Voin sanoa, että lapsen olisin jättänyt vaikka puiston narkkareille päivähoitoon, mutta koiraani en.

Hienoa, olet elukan myötä päässyt vähän kupletin juonesta kiinni. Varmaan pystyt käsittämään miksi omaa geeniperimää omaava jälkeläinen voi herättää vahvempia tunteita jos random(vaikka sitten olisikin jotain preferoitua rotua) söpö karvaturrikin herättää rakkauden täyteiset vibat?

Ei pitäisi olla rakettitiedettä lapsettomillekkaan jos on joskus tuntenut jotain toisia ihmisiä kohtaan. Sitten pitäisi vielä osata asettua vähän sivulle siitä omasta ajatusmaailmasta. Vaimoa ja vanhempiaan voi rakastaa, mutta et sä niitä voi kasvattaa ja lähtökohtaisesti ne on ihan itse vastuussa itsestään vaikka kuinka rakastaisit ja tekevät omat itsenäiset päätöksensä. Mies -> nainen, lapsi -> vanhempi on lähtökohtaisesti aivan erillainen suhde emotionaalisesti kuin vanhempi -> lapsi. Jos ei tuota hiffaa niin ei voi oikein jatkaa keskustelua samalla aaltotaajuudella.

Juu, mutta alunperin sen nyytin hankkiminen ei useinkaan ole mitenkään vastuullinen ja aikuismainen päätös. Siinä missä vapaaehtoisesti lapseton saattaa pohtia maailman tilaa globaalisti, populaation kokoa ja muiden hyvinvointia, lapsen hankinta on usein ”minä minä minä”-päätös. Omaan pieneen piiriin halutaan riippuvainen olio, jotta tunnetaan itsensä tärkeäksi ja elämä merkitykselliseksi.

Yksilön päätökset on lähtökohtaisesti itsekkäitä. Maailma ei muutu yhtään paremmaksi paikaksi vaikka kaikki suomalaiset jättäisi lisääntymättä. Voisi varmaan sanoa, että vaakakuppi kallistuisi vastakkaiseen suuntaan. Joten ainakin omastamielestäni globaalisti vastuullisin teko olisi kasvattaa lisää suomalaisia.

 

[B-Kasetti]

väitettiin miten lapsia hankitaan jopa oman statuksen pönkittämiseksi

Niin samaten esim. homomiehet aikanaan joutuivat sen vaimon ottamaan statuksen vuoksi. Yhteiskunnan paine on valitettavan tosi, lapsen lisäksi myös vaihdetaan autoa pitää olla audia jne. Itse en koe myötätuntoa näille jotka paineeseen alistuessaan kusee hommansa ja ovat sitten katkeria.

Lapsen kanssa lähes kaikki päätökset joutuu tekemään lapsen ehdoilla. Asia joka ainakin mulle oli ainakin jossain määrin hämärän peitossa ennen isäksi tulemista.

Mielestäni tämä on itsestäänselvyys.

Toki päätöksissä on aiemminkin joutunut huomioimaan puolisoa, sisaruksia vanhempia jne, mutta lapsetonta elämää voi viettää todella paljon itsekkäämmin kuin vanhemmuutta. Ja itsekkyyttä voi pitää jossain määrin vastakohtana vastuunottamiselle.

Tai sitten jotkut meistä tiedostavat ne omat rajalliset voimavarat esim. terveyden suhteen. Jos joutuu muutenkin elämään rajallista elämää niin ei sitä halua entisestään rajoittaa. Siinä on myös ihan kyseessä se lapsen hyvinvointi, jos tietää että se oma vanhemmuus (ja sitäkautta se lapsen elämä) olisi potentiaalisesti rajoitettua niin on ehkä enemmän vastuullisuutta jättää se lapsi tekemättä vaikka ehkä jossain määrin sellaisen haluaisi.

Kuvittelen tilanteen jossa auotaan päätä jollekin 55v pitkäaikaissairaalle. "Nii in jaa jaa, sua ei oo sitte oikeen tuo vastuunkanto kiinnostanut? Oot vaan elänyt itsekästä elämää, ootko miettinyt niinku yhtään?"

Tää koko homma haisee ihan siltä teini-iän ajattelulta "Mä oon keksiny hyvän jutun X se on paras, muut on vaan tyhmiä ku ne ei tajua et se on paras. Sit ne noloina muuttaa mielensä hihhih ja sit mä oon oikeessa."

 

[Jurppii]

Itelläni alkoi tulemaan kiistämättä myös se "mitäs sitten?"-vaihe päälle, onneksi oli vielä pelivaraa hyvin miehenä tuossa vaiheessa. Kavereilla lähes kaikilla myös lapsia eikä ne juuri valita asiasta (siis silleen tosissaan, toki nyt jotain pientä mutta ei sillä tavalla että olisivat pois vaihtamassa tai ranteet auki). Ei jaksaisi eläkkeelle asti kaikkea poikuuttamistakaan harjoittaa säälittävän tasolle saakka. Mukavampaa kun on jälkikasvua, jonka kanssa sitä voi tehdä olematta joku omituinen aikuinen lapsi vaan pikemminkin "hyvä isi"

 

[Propatria]

Niin samaten esim. homomiehet aikanaan joutuivat sen vaimon ottamaan statuksen vuoksi. Yhteiskunnan paine on valitettavan tosi, lapsen lisäksi myös vaihdetaan autoa pitää olla audia jne. Itse en koe myötätuntoa näille jotka paineeseen alistuessaan kusee hommansa ja ovat sitten katkeria.

En oikein usko että Suomessa olisi yhteiskunnallista painetta enää juuri muualla kuin uskonnollisissa yhteisöissä tuohon lapsen hankintaan. Eiköhän täällä olla päästy jo yli siitä. Itsehän ajoin koko nuoruuden Toyotalla joten tuo yhteiskunnallinen paine on tuntematonta siinäkin suhteessa.

 

[Admiral General Aladeen]

Tämä koko keskustelu on kuin yksi teinien jänkkäys. Joillain nimimerkeillä taitaa olla todella syvää lapsivihaa avautumisista päätellen, mutta ei näitä tarvitse lähteä tällä aivopesemään lapsirakkaiksi.

Toiset haluaa lapsia ja toiset ei, sillä sipuli, ei kaikkien tarvii tykätä kaikesta ja hyvä jos ei enää ulkoinen paine pakota elämään perhe muotin mukaan.

Ps. Minulla on lapsia ja en voisi kuvitella elämää ilman biologista jälkikasvua

 

[Propatria]

Ihmiskunta voisi olla aika heikossa hapessa jos se suvunjatkaminen ei olisi yksi elämäntarkoituksista. Eläinkunnassa tuo on vielä itsestäänselvyys mutta osalta ihmisiä näyttää unohtuneen.

 

[Mikkos]

Ihmiskunta voisi olla aika heikossa hapessa jos se suvunjatkaminen ei olisi yksi elämäntarkoituksista. Eläinkunnassa tuo on vielä itsestäänselvyys mutta osalta ihmisiä näyttää unohtuneen.

Mitä sitten? Mitä vittua sitten? Sanoisi Nygård. Mitä sillä on väliä vaikka ihmiskunta kuolisi juuri nyt ja heti? Mitä se vaikuttaisi mihinkään?

 

[Jurppii]

Mitä sitten? Mitä vittua sitten? Sanoisi Nygård. Mitä sillä on väliä vaikka ihmiskunta kuolisi juuri nyt ja heti? Mitä se vaikuttaisi mihinkään?

Ei tuollaista lukiofilosofian tasoista nihilismiä jaksa kukaan. Onhan ihmiskunta nyt aika erikoinen ilmiö tunnetussa maailmankaikkeudessa ja varmaan säilyttämisen arvoinen jo siksi?

"TIL: Nothing matters"

 

[Propatria]

Mitä sitten? Mitä vittua sitten? Sanoisi Nygård. Mitä sillä on väliä vaikka ihmiskunta kuolisi juuri nyt ja heti? Mitä se vaikuttaisi mihinkään?

Jos elämänhalu on tuota luokkaa niin ainahan ihmiset voi tehdä itsenäisiä päätöksiä.

 

[Mikkos]

Ei tuollaista lukiofilosofian tasoista nihilismiä jaksa kukaan. Onhan ihmiskunta nyt aika erikoinen ilmiö tunnetussa maailmankaikkeudessa ja varmaan säilyttämisen arvoinen jo siksi?

Miksi olisi? Varmasti on erikoinen ilmiö mutta en silti pidä minään itsestäänselvyytenä että sitä olisi jotenkin PAKKO jatkaa, niinkuin monella muulla tuntuu olevan. Elämä kulkee latujaan ja tapahtuu mitä tapahtuu. Ne lisääntyy ketä haluaa ja ne ketä ei halua ei lisäänny. Mutta lisääntyminen vain siksi että saadaan säilytettyä "sivilisaatio" on silkkaa hulluutta. Itse en ainakaan ymmärrä sitä. Mutta se että itse ei halua lisääntyä ja säilyttää ihmiskuntaa ei myöskään tarkoita sitä että sen automaattisesti haluaisi tuhota.

 

[Mikkos]

Jos elämänhalu on tuota luokkaa niin ainahan ihmiset voi tehdä itsenäisiä päätöksiä.

Ja hyvä niin. Ei pidä olla niin itsekäs että tekee maailmaan itsekkäästi uusia ihmisiä vain "koska pitää".

 

[Jurppii]

Miksi olisi? Varmasti on erikoinen ilmiö mutta en silti pidä minään itsestäänselvyytenä että sitä olisi jotenkin PAKKO jatkaa, niinkuin monella muulla tuntuu olevan. Elämä kulkee latujaan ja tapahtuu mitä tapahtuu. Ne lisääntyy ketä haluaa ja ne ketä ei halua ei lisäänny. Mutta lisääntyminen vain siksi että saadaan säilytettyä "sivilisaatio" on silkkaa hulluutta. Itse en ainakaan ymmärrä sitä. Mutta se että itse ei halua lisääntyä ja säilyttää ihmiskuntaa ei myöskään tarkoita sitä että sen automaattisesti haluaisi tuhota.

Niin, kuten totesin: Ankeaa lukiofilosofian aloittaneen tason nihilismiä. "Millään ei oikeesti oo tieksä niinku mitään väliä".

On sillä, niille seuraaville. Ja niille viimeisille jos toisin toimitaan. Ankea lukiofilosofi voi raapia omat ranteensa auki jos ei kiinnosta.

 

[Mikkos]

Niin, kuten totesin: Ankeaa lukiofilosofian aloittaneen tason nihilismiä. "Millään ei oikeesti oo tieksä niinku mitään väliä".

On sillä, niille seuraaville. Ja niille viimeisille jos toisin toimitaan. Ankea lukiofilosofi voi raapia omat ranteensa auki jos ei kiinnosta.

Mutta ymmäräksä että jos niitä seuraavia ei ole niin ei ole mitään väliä niille "seuraaville". Ihan logiikan peruskauraa.

 

[Propatria]

Ja hyvä niin. Ei pidä olla niin itsekäs että tekee maailmaan itsekkäästi uusia ihmisiä vain "koska pitää".

Vanhemmuus mahtaa olla rakennettu niin syvälle geeniperimään niin eläimillä kuin ihmisillä että ei sitä niin vain lähdetä muuttamaan.

 

[Jurppii]

Mutta ymmäräksä että jos niitä seuraavia ei ole niin ei ole mitään väliä niille "seuraaville". Ihan logiikan peruskauraa.

Kyllä mä ymmärrän koska olen itsekin käynyt joskus 30-40 vuotta sitten lukion ja muistan miten woke se oli kun tajusi että millään ei ole mitään väliä. Ja maailmassa ei ole kuin logiikka, totuus ja laaja matematiikka.

 

[Mikkos]

Vanhemmuus mahtaa olla rakennettu niin syvälle geeniperimään niin eläimillä kuin ihmisillä että ei sitä niin vain lähdetä muuttamaan.

Ja kuitenkin kokojan on enemmän ja enemmän meitä vapaaetoisesti lapsettomia. Ehkä me sitten vaan ajatellaan enemmän eikä mennä tunteet ja geenit edellä. Mutta eipä sitä ole kenellekkään myöskään mitään harmia tai haittaa.

 

[Mikkos]

Kyllä mä ymmärrän koska olen itsekin käynyt joskus 30-40 vuotta sitten lukion ja muistan miten woke se oli kun tajusi että millään ei ole mitään väliä. Ja maailmassa ei ole kuin logiikka, totuus ja laaja matematiikka.

Miten niin millään ei ole niin väliä? Elämällä on väliä. Se jatkuuko elämä on ihan toissijainen juttu. Tai että kyllä elämä jatkuu mutta miten evoluutio päättää ihmisen kohdalla onkin sitten eri asia.

 

[tuskis]

Onpas harvinaisen paska ketju tällä saitilla täynnä paskoja argumentteja ja typeriä mielipiteitä.

Hävetkää.

 

[Mikkos]

Onpas harvinaisen paska ketju tällä saitilla täynnä paskoja argumentteja ja typeriä mielipiteitä.

Hävetkää.

Kiitos viestistäsi. Oli erittäin informatiivinen.

 

[Propatria]

Ja kuitenkin kokojan on enemmän ja enemmän meitä vapaaetoisesti lapsettomia. Ehkä me sitten vaan ajatellaan enemmän eikä mennä tunteet ja geenit edellä. Mutta eipä sitä ole kenellekkään myöskään mitään harmia tai haittaa.

Olette kuitenkin edelleen hyvin pieni vähemmistö joten ei sitä erinomaisuuttaan nyt kiistattomaksi kannata julistaa.

 

[Shaolin]

Itse kun aikoinaan katsoin siskon ja veljen perhe-elämää, niin päätin, että en itse hanki lapsia. Ei minusta moiseen myllytykseen ole, ja haluan rauhallista elämää.

Tuo "vanhemmuus on rakennettu geeniperimään", on aika erikoinen mielipide.

 

[Propatria]

Itse kun aikoinaan katsoin siskon ja veljen perhe-elämää, niin päätin, että en itse hanki lapsia. Ei minusta moiseen myllytykseen ole, ja haluan rauhallista elämää.

Tuo "vanhemmuus on rakennettu geeniperimään", on aika erikoinen mielipide.

Mitä erikoista siinä on? Jos se ei olisi noin niin tuskin tällä pallolla olisi paljon elämääkään.

 

[Mikkos]

Olette kuitenkin edelleen hyvin pieni vähemmistö joten ei sitä erinomaisuuttaan nyt kiistattomaksi kannata julistaa.

Mitä helvetin erinoimasuuttaan? Kuka tässä on mistään erinomaisuudesta mitään puhunu?

 

[Shaolin]

Mitä erikoista siinä on? Jos se ei olisi noin niin tuskin tällä pallolla olisi paljon elämääkään.

Meinaan että kaikkien pitäisi välttämättä yrittää jatkaa sukua, kuten tuossa aikaisemmin sanoit. "Ihmiskunta voisi olla aika heikossa hapessa jos se suvunjatkaminen ei olisi yksi elämäntarkoituksista. Eläinkunnassa tuo on vielä itsestäänselvyys mutta osalta ihmisiä näyttää unohtuneen."
Ei eläinkunnassa kaikki lisäänny, ja me ihmiset siellä voidaan päättää lisääntyäkkö vai ei.

 

[Nutti]

Olette kuitenkin edelleen hyvin pieni vähemmistö joten ei sitä erinomaisuuttaan nyt kiistattomaksi kannata julistaa.

Lapsettomia on 1/4 suomalaisista. Vähintään saman verran on vanhemmaksi sopimattomia henkilöitä. En näe mitään ongelmaa siinä, että sopimattomat eivät hanki lapsia. Niin sen pitääkin olla. Sen enempää lapselliset kuin lapsettomat eivät ole parempia ihmisiä. Ymmärrämme oikein hyvin mitä sinä Propatria tarkoitat vastuunkannolla, kuinka suuri se vastuu on, kun on lapsia, ja juuri siksi emme hankikaan lapsia, koska tiedämme olevamme siihen sopimattomia (me lapsettomat). Ihmisillä on erilaisia psykologisia ominaisuuksia ja syitä. Moni on mennyt jo lapsena rikki, kun omat vanhemmat eivät osanneet tai välittäneet kasvattaa lapsiaan. On parempi olla hankkimatta lapsia, jos se on kaikille osapuolille huono vaihtoehto. Lapsettomat yleensä tiedostavat tämän, että lasten hankinta ei kertakaikkiaan heille sovi. He voivat tehdä paljon muita hyödyllisiä asioita yhteiskunnassa ja sillä tavalla osallistua taakan jakoon ja seuraavan sukupolven kasvattamiseen. Ei kaikkien tarvitse olla itse vanhempia. Varsinkaan niiden jotka eivät halua, pysty, kykene jne.

 

[Trollercoaster]

Ja kuitenkin kokojan on enemmän ja enemmän meitä vapaaetoisesti lapsettomia. Ehkä me sitten vaan ajatellaan enemmän eikä mennä tunteet ja geenit edellä. Mutta eipä sitä ole kenellekkään myöskään mitään harmia tai haittaa.

Tässä kohtaa kannattaa pysähtyä miettimään että miksi niinkin iso biologinen tarve on hävinnyt niin nopeasti. Itse olen tullut siihen tulokseen syy siihen että nyky-yhteiskunta on tehnyt vanhemmuudesta ja parisuhteesta niin syöpäistä ja epäluonnollista kaikella tällä "tasa-arvo"-paskalla että vanhemmuus on menettänyt merkityksensä. Tarkoitan tällä sitä että pojat ja tytöt kasvatetaan samalla tavalla ja yritetään kiistää selkeiden sukupuoliroolien olemassaolo ja ajatellaan että kaikki on hyvin jos "tavataan keskellä", jossa miehet ovat naisellisempia ja naiset ovat miehekkäämpiä. Ongelma tässä yhtälössä on se että miehet eivät halua semi-miehekästä uranaista joka on tuhlannut hedelmällisimmät vuotensa rakentamalla itselleen uraa ja jolla on ratsastanut puoli kylää, ja naiset ei toisaalta halua tunteistaan puhuvaa, kilttiä, tottelevaista mutta passiivis-agressivista ns. "betaa". Kuitenkin tällaiseksi tämä yhteiskunnan propagandakoneisto ihmisiä kasvattaa.

Minutkin kasvatettiin uskomaan "tasa-arvoon", mutta olen onneksi onnistunut jättämään nuo ajat taakse. Sääliksi käy kun katsoo miten nykynuoria kasvatetaan, eikä se ole heidän oma syynsä. 20 ikävuoteen mennessä keskiverto länsimainen nainen on vaurioitunut, ylimielinen huora joka luulee ansaitsevansa kaksimetrisen miljardöörimiehen ja vastaava 20-vuotias mies runkkaa anime-tytöille eikä ole päässyt edes sormella kokeilemaan. Syrjäytyminen ja masennus ovat oikeasti pahoja ongelmia ja sitten kun tällä samalla syöpäfilosofialla lähdetään "korjaamaan" sitä masennusta, soppa on valmis. Sitten ihmetellään kun yhteiskunta menee ilman jarruja helvettiin.

Meillä miehillä on siinä mielessä hyvä tilanne että meillä ei ole samanlaista biologista kelloa kuin naisilla ja meidän hyvä olo tulee siitä että me tehdään merkittäviä asioita. Naisilla biologia pelaa suurempaa roolia, ja Yhdysvalloissa kaikista onnettomin ihmiskategoria on yli 40-vuotiaat, naimattomat, lapsettomat naiset. Ne popsivat masennuslääkkeitä kuin karkkia, ja kyllähän sitä kaikista feministeistä ja tasa-arvokiihkoilijoista täälläkin päin näkee sen että niiden sisällä kiehuu koko ajan eikä ne ole ikinä onnellisia. Ne on niin vieraantuneita omasta biologiastaan

Kuulun siis myös itse vapaaehtoisesti lapsettomien joukkoon, mutta näen tilanteen huolestuttavana. En kuitenkaan missään nimessä haluaisi kasvattaa lasta näin itsetuhoisessa yhteiskunnassa, ja jos muutan mieleni tässä asiassa sen äiti tulee olemaan joku 18-vuotias thaimaalainen joka mielellään ottaa naisen roolin eikä yritä olla mies tai rakentaa uraa. Ja se lapsi ei varmasti mene päiväkotiin eikä julkiseen kouluun jossa siitä kasvatettaisiin tottelevainen luuseri.

Ei lapsissa mitään vikaa ole eikä tämä ole lapsien syy. Minäkin vielä muutama vuosi sitten lähinnä välttelin lapsia, en halunnut olla niiden kanssa missään tekemisissä ja säälin ihmisiä jotka halusivat perheen esim. nuorena, mutta kun olen viisastunut, säälin nimenomaan tätä modernia perheformaattia enkä sitä että ihmiset haluavat. Päinvastoin, minusta olisi hyvä jos palattaisiin aikaan jossa perheellä oli merkitys, miehet oli miehiä ja naiset oli naisia, ja lapsilla oli molemmat roolimalleina. Ja naisten pitäisi hankkia ne lapset hedelmällisimpinä vuosinaan eikä istua jossain vitun koulun penkillä ja tehdä töitä 37 ikävuoteen asti jolloin sitten hedelmöityshoitojen jälkeen hankitaan lapsi joka laitetaan päiväkotiin suunnilleen 3 päivää sen jälkeen kun se putkahtaa pillusta Eikä semmoista naista kukaan hyvä mies halua, eli joko lapsen isä on heikko roolimalli, tai todennäköisemmin liitto päättyy eroon ja tämä yksinhuoltajaäiti sitten "kasvattaa" siitä lapsesta Vihreitä äänestävän luuserin.

Vittuun "tasa-arvo" ja takaisin patriarkia. Luonto ei ole tasa-arvoinen ja siitä ei semmoista saa vaikka miten yrittää.

 

[Niceman]

Sehän luonollisesti hyvä jos on lapsettomia, enemmänkin saisi olla jos ajattelee tämän pallon tulevaisuutta mutta jokainen saa ja pitää saada itse valita haluaako sitoutua lapsiperheeseen vai nauttia lyhyestä elämästään toisella tapaa.

 

[Butali]

Tässä kohtaa kannattaa pysähtyä miettimään että miksi niinkin iso biologinen tarve on hävinnyt niin nopeasti. Itse olen tullut siihen tulokseen syy siihen että nyky-yhteiskunta on tehnyt vanhemmuudesta ja parisuhteesta niin syöpäistä ja epäluonnollista kaikella tällä "tasa-arvo"-paskalla että vanhemmuus on menettänyt merkityksensä. Tarkoitan tällä sitä että pojat ja tytöt kasvatetaan samalla tavalla ja yritetään kiistää selkeiden sukupuoliroolien olemassaolo ja ajatellaan että kaikki on hyvin jos "tavataan keskellä", jossa miehet ovat naisellisempia ja naiset ovat miehekkäämpiä. Ongelma tässä yhtälössä on se että miehet eivät halua semi-miehekästä uranaista joka on tuhlannut hedelmällisimmät vuotensa rakentamalla itselleen uraa ja jolla on ratsastanut puoli kylää, ja naiset ei toisaalta halua tunteistaan puhuvaa, kilttiä, tottelevaista mutta passiivis-agressivista ns. "betaa". Kuitenkin tällaiseksi tämä yhteiskunnan propagandakoneisto ihmisiä kasvattaa.

Minutkin kasvatettiin uskomaan "tasa-arvoon", mutta olen onneksi onnistunut jättämään nuo ajat taakse. Sääliksi käy kun katsoo miten nykynuoria kasvatetaan, eikä se ole heidän oma syynsä. 20 ikävuoteen mennessä keskiverto länsimainen nainen on vaurioitunut, ylimielinen huora joka luulee ansaitsevansa kaksimetrisen miljardöörimiehen ja vastaava 20-vuotias mies runkkaa anime-tytöille eikä ole päässyt edes sormella kokeilemaan. Syrjäytyminen ja masennus ovat oikeasti pahoja ongelmia ja sitten kun tällä samalla syöpäfilosofialla lähdetään "korjaamaan" sitä masennusta, soppa on valmis. Sitten ihmetellään kun yhteiskunta menee ilman jarruja helvettiin.

Meillä miehillä on siinä mielessä hyvä tilanne että meillä ei ole samanlaista biologista kelloa kuin naisilla ja meidän hyvä olo tulee siitä että me tehdään merkittäviä asioita. Naisilla biologia pelaa suurempaa roolia, ja Yhdysvalloissa kaikista onnettomin ihmiskategoria on yli 40-vuotiaat, naimattomat, lapsettomat naiset. Ne popsivat masennuslääkkeitä kuin karkkia, ja kyllähän sitä kaikista feministeistä ja tasa-arvokiihkoilijoista täälläkin päin näkee sen että niiden sisällä kiehuu koko ajan eikä ne ole ikinä onnellisia. Ne on niin vieraantuneita omasta biologiastaan

Kuulun siis myös itse vapaaehtoisesti lapsettomien joukkoon, mutta näen tilanteen huolestuttavana. En kuitenkaan missään nimessä haluaisi kasvattaa lasta näin itsetuhoisessa yhteiskunnassa, ja jos muutan mieleni tässä asiassa sen äiti tulee olemaan joku 18-vuotias thaimaalainen joka mielellään ottaa naisen roolin eikä yritä olla mies tai rakentaa uraa. Ja se lapsi ei varmasti mene päiväkotiin eikä julkiseen kouluun jossa siitä kasvatettaisiin tottelevainen luuseri.

Ei lapsissa mitään vikaa ole eikä tämä ole lapsien syy. Minäkin vielä muutama vuosi sitten lähinnä välttelin lapsia, en halunnut olla niiden kanssa missään tekemisissä ja säälin ihmisiä jotka halusivat perheen esim. nuorena, mutta kun olen viisastunut, säälin nimenomaan tätä modernia perheformaattia enkä sitä että ihmiset haluavat. Päinvastoin, minusta olisi hyvä jos palattaisiin aikaan jossa perheellä oli merkitys, miehet oli miehiä ja naiset oli naisia, ja lapsilla oli molemmat roolimalleina. Ja naisten pitäisi hankkia ne lapset hedelmällisimpinä vuosinaan eikä istua jossain vitun koulun penkillä ja tehdä töitä 37 ikävuoteen asti jolloin sitten hedelmöityshoitojen jälkeen hankitaan lapsi joka laitetaan päiväkotiin suunnilleen 3 päivää sen jälkeen kun se putkahtaa pillusta Eikä semmoista naista kukaan hyvä mies halua, eli joko lapsen isä on heikko roolimalli, tai todennäköisemmin liitto päättyy eroon ja tämä yksinhuoltajaäiti sitten "kasvattaa" siitä lapsesta Vihreitä äänestävän luuserin.

Vittuun "tasa-arvo" ja takaisin patriarkia. Luonto ei ole tasa-arvoinen ja siitä ei semmoista saa vaikka miten yrittää.

Aamen. Ketjun voi lukottaa.