Vapaaehtoinen lapsettomuus

  • Keskustelun aloittaja Keskustelun aloittaja munse
  • Aloitettu Aloitettu
Liittynyt
09.10.2018
Viestejä
2 625
Vapaaehtoinen lapsettomuus on yleistynyt Suomessa ja maailmalla voimakkaasti. Mielestäni jokainen saa olla hankkimatta lapsia mikäli näin haluaa, mutta biologisesta näkökulmasta tämä vapaaehtoisesti aiheutunut vauvakato on hyvin mielenkiintoinen ilmiö.

Käsittääkseni kaikki eliöt pyrkivät lisääntymään. Jos ihmisyksilö ei halua lapsia, niin voidaanko sanoa, että biologisessa mielessä kyseisessä yksilössä on jotain "vikaa"? Toisaalta samaa päättelyä voitaisiin soveltaa vaikka seksuaalivähemmistöihin, jos kylmän loogisia oltaisiin.

Itseltä löytyy lapsia, vaikken mikään erityisen lapsirakas ihminen olekaan. Jotenkin tuntuisi hölmöltä, että jälkeläisiä ei olisi lainkaan; jäisi ihan kelvolliset geenit tyystin käyttämättä. ;)

Ehkä minulle lapsien hankkimisessa on mukana myös velvollisuuden täyttämisen tunnetta. Teenhän työtäkin ihmiskunnan kehittymisen eteen vaikkei se aina mukavaa ole.

Mitä näkökulmia muilla on?
 
Biologinen lisääntymispyrkimys liittyy siihen, että seksi tuntuu hyvältä. Kun seksi ja lapset opittiin erottamaan toisistaan, muuttui lapsen hankkiminen harkittavaksi päätökseksi, ei biologiseksi tarpeeksi.
 
Tietyssä mielessä merkityksetön ilmiö, koska ne jotka ei lisäänny ei lisäänny. Eli enemmän lisääntyvät... lisääntyvät. Kaikki tulevat sukupolvet on lisääntyvien lapsia ja näin geenit jotka laittavat ihmiset lisääntymään yleistyvät.

Lisääntymättömyys on vain luonnollinen seuraus huonoista olosuhteista lisääntymiselle. Valitettavasti se osa geenipoolista joka päätyy tähän ratkaisuun on älykkäämpää porukkaa kun lapsiliukuhihna ihmiset. Tyhmät tekee lapsia jokatapauksessa, mutta viisaammat vaan jos taloudelliset seikat on kunnossa.

Pidemmän päälle tämä johtaa luokkajakoon jossa on jonkun verran älykkäitä lapsentekijöitä joille omaisuus kertyy ja iso massa ääliöitä siivoamassa porraskäytäviä. :bored:
 
Biologinen lisääntymispyrkimys liittyy siihen, että seksi tuntuu hyvältä. Kun seksi ja lapset opittiin erottamaan toisistaan, muuttui lapsen hankkiminen harkittavaksi päätökseksi, ei biologiseksi tarpeeksi.
Emme toki ole leijonia, mutta ainakin niille lisääntymispyrkimykseen liittyy vahvasti suvun jatkamisen pyrkimys. Urosleijonat tappavat muiden urosten pentuja ja saattavat leskinaaraan uudelleen raskaaksi, ja näille omille pennuilleen urokset ovat hyvin lempeitä.
 
Mä uskon, että ihmiskunnan lisääntymisvietin hiipumisessa on kyse jostain suuremmasta evolutiivisesta kehityksestä. Ihmispopulaation koko on saavuttanut rajansa, ja eri osapopulaatioissa sen kasvu rajoittuu joko suoraviivaisemmalla tavalla (lapsi)kuolleisuuden kautta tai sitten kuten kehittyneissä maissa ikäänkuin "psykologisen" evoluution kautta lisääntymishalukkuuden hiipuessa. Tämä on ehkä epäsovinnainen ajatus, mutta voisiko olla, että eri seksuaalivähemmistöihin kuuluvien määrän mahdollinen tilastollinen kasvu (?) liittyisi myös tähän?

Edit. Olen itse vela ja pohtinut tätä juuri siitä kulmasta, että mulla ei ole kertakaikkisen minkäänlaista intressiä hankkia lapsia. Ei ole koskaan ollutkaan, eikä lapset herätä mussa juuri mitään hoivaviettiä. Se vaan jotenkin puuttuu multa. Ja meitä on kai paljon.
 
Viimeksi muokattu:
Emme toki ole leijonia, mutta ainakin niille lisääntymispyrkimykseen liittyy vahvasti suvun jatkamisen pyrkimys. Urosleijonat tappavat muiden urosten pentuja ja saattavat leskinaaraan uudelleen raskaaksi, ja näille omille pennuilleen urokset ovat hyvin lempeitä.

Mistä se on päätelty, että leijonat pukille noustessaan ajattelee että olispa kiva kun olis pentuja?
 
Mistä se on päätelty, että leijonat pukille noustessaan ajattelee että olispa kiva kun olis pentuja?
No, ei sitä tiedetäkään. Mutta ainakin suosivat omia kakaroitaan muiden kustannuksella, mitä itse asiassa ihmisetkin tekevät. :D
 
Biologinen lisääntymispyrkimys liittyy siihen, että seksi tuntuu hyvältä. Kun seksi ja lapset opittiin erottamaan toisistaan, muuttui lapsen hankkiminen harkittavaksi päätökseksi, ei biologiseksi tarpeeksi.
Tämä tuntuu kyllä erinomaisen yksinkertaiselta syyltä vapaaehtoiseen lapsettomuuteen.

No, ei sitä tiedetäkään. Mutta ainakin suosivat omia kakaroitaan muiden kustannuksella, mitä itse asiassa ihmisetkin tekevät. :D
Eikö se ole loogista, että omia geenejä suositaan ennen muita -kun se vahinko (^^) on kerran jo syntynyt :D

Edit. Onkohan tutkittu fakta, että yleisellä tasolla (lajista riippumatta) naarailla tikittää biologinen kello jälkeläisille, kun taas uroksilla tikittää kello vain seksin saamiselle?
 
No, ei sitä tiedetäkään. Mutta ainakin suosivat omia kakaroitaan muiden kustannuksella, mitä itse asiassa ihmisetkin tekevät. :D

Tuskin ymmärtävät jyystämisen ja pennun välistä yhteyttä ja tuskin edes tietoisesti ovat jälkikasvua hankkineet tai miettivät sen syvällisemmin, että miksiköhän noita putkahtelee. Aika kaukana ihmisen tilanteesta.
 
Lisääntymättömyys on vain luonnollinen seuraus huonoista olosuhteista lisääntymiselle. Valitettavasti se osa geenipoolista joka päätyy tähän ratkaisuun on älykkäämpää porukkaa kun lapsiliukuhihna ihmiset. Tyhmät tekee lapsia jokatapauksessa, mutta viisaammat vaan jos taloudelliset seikat on kunnossa.

Pidemmän päälle tämä johtaa luokkajakoon jossa on jonkun verran älykkäitä lapsentekijöitä joille omaisuus kertyy ja iso massa ääliöitä siivoamassa porraskäytäviä. :bored:
Lapsettomuus on nykyisin lisääntynyt nimenomaan peruskoulutuksen saaneilla naisilla. Toki voi olla että ne naiset jotka lisääntyvät tekevät sitten keskimäärin enemmän lapsia. Korkeakoulutettu mies taas saa keskimäärin enemmän lapsia kuin vähemmän koulutettu. Heikompiosaiset sikiävät kuin kanit ei pidä nykyään paikaansa. Voi olla niinkin että heikompiosaiset eivät halua tehdä uutta siivoojasukupolvea.
https://www.kansanuutiset.fi/artikk...-eriarvoisuus-heijastuu-vaestoennusteeseenkin

Esim. pitkittynyt työttömyys ja pätkätyöt on tutkimuksen valossa yksi syy lapsettomuuteen ja yksinasumiseen. Johtuisiko tuo sitten tukipolitiikasta? Suomen tukipolitiikkaa suosii yksinasuvaa.
 
Ironistahan tässä on se, että "vapaaehtoisesti lapsettomilla" ei mene euroakaan rahaa jälkikasvun kasvattamiseen, jolloin seniili-ikäisinä heillä on varaa ostaa hoivapalvelut muiden tekemiltä lapsilta toisin kuin lapsia hankkineilla, jotka ovat latoneet kaikki ylimääräiset rahansa kiinni lapsiinsa ja heidän menoihinsa.
 
Lapsettomuus on nykyisin lisääntynyt nimenomaan peruskoulutuksen saaneilla naisilla. Toki voi olla että ne naiset jotka lisääntyvät tekevät sitten keskimäärin enemmän lapsia. Korkeakoulutettu mies taas saa keskimäärin enemmän lapsia kuin vähemmän koulutettu. Heikompiosaiset sikiävät kuin kanit ei pidä nykyään paikaansa. Voi olla niinkin että heikompiosaiset eivät halua tehdä uutta siivoojasukupolvea.
Sosiaalinen eriarvoisuus heijastuu väestöennusteeseenkin

Esim. pitkittynyt työttömyys ja pätkätyöt on tutkimuksen valossa yksi syy lapsettomuuteen ja yksinasumiseen. Johtuisiko tuo sitten tukipolitiikasta? Suomen tukipolitiikkaa suosii yksinasuvaa.

Poliittisena ja yhteiskunnallisena ilmiönä tästä aiheesta on jo ketku: Syntyvyyden lasku Suomessa, mikä neuvoksi?
 
Lapsettomuus on nykyisin lisääntynyt nimenomaan peruskoulutuksen saaneilla naisilla. Toki voi olla että ne naiset jotka lisääntyvät tekevät sitten keskimäärin enemmän lapsia. Korkeakoulutettu mies taas saa keskimäärin enemmän lapsia kuin vähemmän koulutettu. Heikompiosaiset sikiävät kuin kanit ei pidä nykyään paikaansa. Voi olla niinkin että heikompiosaiset eivät halua tehdä uutta siivoojasukupolvea.
Sosiaalinen eriarvoisuus heijastuu väestöennusteeseenkin

Esim. pitkittynyt työttömyys ja pätkätyöt on tutkimuksen valossa yksi syy lapsettomuuteen ja yksinasumiseen. Johtuisiko tuo sitten tukipolitiikasta? Suomen tukipolitiikkaa suosii yksinasuvaa.
Yksinasumisen luulisi enemmän olevan seurausta pysyvän parisuhteen muodostumisen haasteesta, kuin tukijärjestelmän kannustuksesta yksinasumiseen. Pysyvän parisuhteen kerrottiin aamuradiossa tutkimuksen olevan yhtenä esteenä lapsenhankinnalle.
 
Itse noin 25v iässä ajattelin että hommaan ehkä muksun tai pari siinä kohtaa kun olen ensin oppinut huolehtimaan itsestäni, ja löytänyt sen "unelmien kumppanin". Onneksi tulin järkiini ja myöhemmin päätin etten ensimmäistäkään jälkeläistä halua - ja siihen meneessä ei yhtään vahinkolaukaustakaan onneksi osunut kohdalle!

Nyt olen täysin tyytyväinen valintaani ja viimeistelin sen vasektomialla tuossa vuosi-pari vuotta sitten. Nyt itseasiassa olen kumppaninvalinnassakin alkanut antaa enemmän painoarvoa sille ettei hänellä olisi jälkikasvua - eikä sitä haluaisikaan. Aiemmin oli se ja sama vaikka kumppanilla oli useampikin lapsi mutta onhan se kaikki vaan silloin vaikeampaa. Niin miksi en valitsisi juuri siten kuten haluan. :) Pikkumuksut on tosin ihan kivoja mutta esim vauvoista en välitä niin tippaakaan.
 
Ironistahan tässä on se, että "vapaaehtoisesti lapsettomilla" ei mene euroakaan rahaa jälkikasvun kasvattamiseen, jolloin seniili-ikäisinä heillä on varaa ostaa hoivapalvelut muiden tekemiltä lapsilta toisin kuin lapsia hankkineilla, jotka ovat latoneet kaikki ylimääräiset rahansa kiinni lapsiinsa ja heidän menoihinsa.
Tää nyt ei pidä miltään osin paikkaansa. Lapsettomat maksaa aika paljon veroeuroja lapsiperheille ja lapsille vaikka ei omia olekkaan.
 
Isänä komppaan osittain. Vauvavuosi oli rankka.

Tuntuu, että naiset ovat enemmän vauvojen perään. Miehet taas viihtyvät lasten kanssa paremmin siinä vaiheessa, kun niiden kanssa voi jo kommunikoida ja temmeltää.

Oon aina tykännyt omista vauvoista, en muiden vauvoista. Tämä on yksi juttu, mikä kannattaa huomioida kun miettii ettei pidä lapsista. Tuli itellekin puun takaa, miten paljon voikin pitää. En kyllä koskaan ole pitänyt muiden pikkulapsistakaan ihmeemmin, ehkä jopa vähemmän kuin vauvoista.
 
Oon aina tykännyt omista vauvoista, en muiden vauvoista. Tämä on yksi juttu, mikä kannattaa huomioida kun miettii ettei pidä lapsista. Tuli itellekin puun takaa, miten paljon voikin pitää. En kyllä koskaan ole pitänyt muiden pikkulapsistakaan ihmeemmin, ehkä jopa vähemmän kuin vauvoista.
Mulle taas ei mee jakeluun että jos ei pidä vauvoista tai lapsista niin miten on päätynyt sellaisen tekemään?
Emmäkään hommaa kissaa kun en niistä pidä ihan vaan luottaen siihen että "kyllä siitä omasta kissasta pitää vaikka muiden kissoista ei pidä".
 
Mulle taas ei mee jakeluun että jos ei pidä vauvoista tai lapsista niin miten on päätynyt sellaisen tekemään?

Kuka tuollaista tekee? Joku äijän surkimus peloissaan että muijja jättää? Vai oliko tää jotain aivopiereskelyä, että minä en esimerkiksi voinut etukäteen tietää että oma lapsi on mulle ihan eri tason juttu kuin muiden lapset? No mistäs kukaan tietää, että pitää omasta lapsestaan vaikka pitäisikin muiden lapsista o_O
 
Kuka tuollaista tekee? Joku äijän surkimus peloissaan että muijja jättää? Vai oliko tää jotain aivopiereskelyä, että minä en esimerkiksi voinut etukäteen tietää että oma lapsi on mulle ihan eri tason juttu kuin muiden lapset? No mistäs kukaan tietää, että pitää omasta lapsestaan vaikka pitäisikin muiden lapsista o_O
Mulle vaan on niin absurdi ajatus että moni väittää että ei tykkää lapsista mutta silti siitä omasta pitää. Onko lapsi hommattu tietäen että riski voi olla että en siitäkään pidä kun en pidä muistakaan?

Mä en pidä lapsista ja mulle ei tulis mieleenkään hommata sellaista ihan vaan sillä pohjalla että se oma on jotenkin erilainen..
 
Tämä tuntuu kyllä erinomaisen yksinkertaiselta syyltä vapaaehtoiseen lapsettomuuteen.


Eikö se ole loogista, että omia geenejä suositaan ennen muita -kun se vahinko (^^) on kerran jo syntynyt :D

Edit. Onkohan tutkittu fakta, että yleisellä tasolla (lajista riippumatta) naarailla tikittää biologinen kello jälkeläisille, kun taas uroksilla tikittää kello vain seksin saamiselle?
Noh, ainakaan itsellä ei ole enää kovinkaan suurta tarvetta pillun perässä juosta, kun lisääntyminen on jo hoidettu. Tokikaan tämä ei yleisellä tasolla kerro asiasta mitään, mutta ainakin anekdoottina liittyy asiaan.
 
Mulle vaan on niin absurdi ajatus että moni väittää että ei tykkää lapsista mutta silti siitä omasta pitää. Onko lapsi hommattu tietäen että riski voi olla että en siitäkään pidä kun en pidä muistakaan?

Mä en pidä lapsista ja mulle ei tulis mieleenkään hommata sellaista ihan vaan sillä pohjalla että se oma on jotenkin erilainen..

Kai sitä ihmisessä vaan on sen verran biologiaa jäljellä, että oma lapsi on tärkeä ja siitä välittää kunhan ei ole joku alkoholisoitunut elämän kallu. Mutta ei siitä ollut siis itselleni mitään epäilystä etukäteen, vahvuus vaan yllätti.
 
Itse olen jo joskus 15-vuotiaana sanonut etten halua koskaan lapsia ja nyt näin 20 vuotta myöhemmin olen edelleenkin samaa mieltä. En vain ole koskaan kokenut tarvetta siihen enkä koe että jäisin jostain paitsi koska en niitä hommannut. En nyt erityisesti tiedä mikä tuohon on syynä, en vain ole lapsi-ihminen. Mikä on tavallaan jännä koska minulla on kyllä kummilapsia ja lapsipuoli joiden kanssa vietän paljon aikaa ja joita rakastan kyllä. Minusta ei vain olisi tuohon touhuun 24/7. Olen mieluummin se kiva täti jonka kanssa ollaan vesisotaan sisällä ja käydään lintsillä. Eli rusinat pullasta. Hedonisti.

En ymmärrä miksi sitä pitäisi jotenkin puolustella ettei lapsia halua. Varmaan niitä omiaan rakastaa ihan helvetisti ja siitä saa jotain, mutta mitä olen tuttavaperheiden lapsi-arkea katsonut niin aika hirveältä se vaikuttaa. En pystyisi elämään sellaisen katastrofin keskellä koko ajan.

On minuakin tuosta kuulusteltu kun en ole alkanut lisääntymään vaikka olen ollut pitkään parisuhteessa. Se että ei halua lapsia ei koskaan riitä vastaukseksi. Koska ihmisessa on pakko olla vikaa jos se ei halua lasta. Törkein näistä oli kun yksi vieras nainen alkoi tenttaamaan minua lasten hankkimisesta tutun illallisilla. Kohteliaasti vastailin ihan totuuden mukaisesti, kunnes hän pamautti että en varmasti voi saada lapsia ja yritän keksiä vain tekosyitä sille miksi minulla ei ole lasta. Vastasin takaisin että olen tehnyt kaksi aborttia joten tilaisuuksia lasten saannille on kyllä ollut. Tuosta hän sitten raivostui ja sylki suihkuten alkoi pitämään monologia. En oikeastaan tajua muutenkaan miksi ulkopuoliset ottavat kierroksia muiden asioista.
 
Mulle vaan on niin absurdi ajatus että moni väittää että ei tykkää lapsista mutta silti siitä omasta pitää. Onko lapsi hommattu tietäen että riski voi olla että en siitäkään pidä kun en pidä muistakaan?
Vaikea puhua muiden puolesta kuin omastaan, mutta itselle on ollut oikeastaan koko aikuisiän selvää, että haluan lapsia saada. Tästä huolimatta en pääosin pidä muiden lapsista.

Varmaan niitä omiaan rakastaa ihan helvetisti ja siitä saa jotain, mutta mitä olen tuttavaperheiden lapsi-arkea katsonut niin aika hirveältä se vaikuttaa. En pystyisi elämään sellaisen katastrofin keskellä koko ajan.
Tässä tullaan siihen ristiriitaan mitä on erittäin vaikea järjellä selittää. Lasten ensimmäiset elinvuodet on yksilölle ja parisuhteelle raskasta aikaa, etenkin kun pikkulapsia on useampi. Oma aika vähenee minimiin, uni vähenee, harrastukset vähenee, sosiaaliset suhteet kärsii, kämppä on koko ajan kuin pommin jäljiltä vaikka kuinka siivoat, jatkuva vastuunkanto tuntuu ajoittain raskaalta ja niin edelleen. Tietyllä tavalla sitä usein arjessa haikailee aikaa kun oli lapseton sinkku eikä ollut käytännössä mitään velvotteita mihinkään suuntaan vapaa-ajalla.

Siitä huolimatta ei mistään hinnasta haluaisi palata lapsettomaan elämään. Välillä kun vaimo vie lapset esimerkiksi anoppilaan ja saa pari päivää omaa-aikaa, alkaa perhettä kaipailla kotiin jo sen oman ajan loppupuolella. Jotenkin elämä tuntuu nykyään aika tyhjältä ilman perhettä. Lisäksi kun tiedostaa vastuunsa lasten tulevaisuudesta ja osaa suhteuttaa käytöstä ja lasten tuomia haasteita meneillään olevaan kehitysvaiheeseen, ei lasten oikuttelutkaan loppupeleissä tunnu niin raskailta. Ja lisäksi on vaikea kuvailla miten suurta iloa tuottaa touhuilla yhdessä oman lapsen kanssa ja nähdä kun tämä kasvaa, kehittyy, iloitsee ja saa onnistumisen kokemuksia.

Omien vanhempien kanssa olen asiasta jutellut ja he ovat tuoneet esiin kuinka suurta iloa heille tuottaa nähdä kuinka oma jälkikasvu on onnistuneesti saatu kasvatettua kunnon kansalaisiksi ja kaikilla on elämässään asiat hyvin. Mielestäni tämä on linjassa sen perussäännön kanssa, että yleensä kaikkein raskaimmat, työläimmät ja vaativimmat tehtävät elämässä tuottavat suurimman tyydytyksen kun homma on onnistuneesti saatettu maaliin.
 
Omalla kohdalla kysymys on ihan pelkästään siitä että tykkään omasta elämäntyylistä liikaa. Jos tähän tulisi lapsi niin pitäisi kyllä luopua aika paljosta. Moni sanoo että vanhempana sitä sitten katuu eikä voi ymmärtää miten hienoa on kun on lapsia. Noh, en kyllä näe että nää olisi kovin hyviä syitä hankkia lapsia.

Suunnitelmissa kuitenkin tehdä aika tiukasti töitä että voi tässä tulevina vuosina harrastaa ja hankkia eri juttuja.

Tohon jos hankkis lapsen, niin aika hankalaksi menisi toteuttaa nykyisiä tavoitteita tai ainakin aiheuttais suunnitelmien siirtämistä pidemmälle tulevaisuuteen. Ja melko turha tulla sanomaan että lapsia hankkiessa ei tartte luopua mistään, aika paljon esimerkkejä että tarttee luopua aika helvetinmoisesta listasta asioita joita ennen pystyi tekemään ilman sen kummempaa suunnittelua.
 
...biologisesta näkökulmasta tämä vapaaehtoisesti aiheutunut vauvakato on hyvin mielenkiintoinen ilmiö.

Käsittääkseni kaikki eliöt pyrkivät lisääntymään. Jos ihmisyksilö ei halua lapsia, niin voidaanko sanoa, että biologisessa mielessä kyseisessä yksilössä on jotain "vikaa"? Toisaalta samaa päättelyä voitaisiin soveltaa vaikka seksuaalivähemmistöihin, jos kylmän loogisia oltaisiin.
Monet laumaeläimet toimivat niin, että vain pieni osa niistä lisääntyy.

Samassa laumassa kahden jäsenen geenistöt ovat n. 99.99%:sesti samat, joten sen geenistön kannalta sen vaikutus on aika vähäinen, että kuka niistä yksilöistä niitä lapsia tekee. Se, että kumman lapset jäävät henkiin / syntyvät, pikkuserkkusi vai omasi, vaikuttaa lopulta tosi pieneen osaan sen lapsen geenistöstä.
 
Monet laumaeläimet toimivat niin, että vain pieni osa niistä lisääntyy.

Samassa laumassa kahden jäsenen geenistöt ovat n. 99.99%:sesti samat, joten sen geenistön kannalta sen vaikutus on aika vähäinen, että kuka niistä yksilöistä niitä lapsia tekee. Se, että kumman lapset jäävät henkiin / syntyvät, pikkuserkkusi vai omasi, vaikuttaa lopulta tosi pieneen osaan sen lapsen geenistöstä.

Meillä on simpanssien ja bonobojen kanssa yllättävän suuri osa geeneistä samoja. Ihmispopulaatio on vieläkin homogeenisempaa. Käytännössä olemme lähes identtisiä kopioita.

Omien geenien säilyttäminen on täysin merkityksetöntä. Niiden vaikutus katoaa jälkeläisistä muutamassa sukupolvessa kun esi-vanhempien määrä kasvaa suunnilleen 2ˆn:n mukaisesti.

Viisikymppisenä pidän päätöstä vapaaehtoisesta lapsettomuudesta elämäni parhaana päätöksenä. Toiseksi paras oli kirkosta eroaminen heti kun se oli mahdollista. Sääliksi käy lapsiperheiden elämä. Tutkimustenkin mukaan heille koittaa onnellinen elämä kun lapset lähtevät kotoaan. Vähintäänkin parikymmentä vuotta on silkkaa murhetta.
 
Omien geenien säilyttäminen on täysin merkityksetöntä. Niiden vaikutus katoaa jälkeläisistä muutamassa sukupolvessa kun esi-vanhempien määrä kasvaa suunnilleen 2ˆn:n mukaisesti.
Tämä nyt menee enemmänkin jo filosofian puolelle, mutta jos välittää ihmiskunnan tulevaisuudesta, niin kannattaahan se pistää hyvät geenit jakoon jos sellaiset omistaa. Kyllä mä esimerkiksi näkisin, että ihmisen tulevaisuus olisi aika loistelias, jos tulevaisuuden maailma olisi suomalaisia täynnä. Versus tietyn muun maalaisia. Mutta kuten sanottua, tämä on enemmänkin filosofista pohdintaa.

Miljoonan vuoden tähtäimellä millään tuskin on mitään merkitystä enää. Toisaalta, jos oletaan, että ihminen voisi parhaimmillaan venyä kehityksessä tieteiselokuvien tasolle, kuka sitä tietää vaikka meidän jälkeläisiä olisi olemassa vielä auringon sammuessa, jollain toisella planeetalla. Mutta tälläkään ei ole mitään merkitystä siinä vaiheessa kun universumi lopulta supistuu ja tulee uusi alkuräjähdys.
 
Syitä on monia, mutta eiköhän ne suurimmat syyt ole raha ja kulttuurilliset arvot.
 
Itse pidätyn jälkikasvusta mahdollisten periytyvien sairauksien takia. En aio ketään kirota samalla taakalla joka itsellä on. Toisaalta jos lapsi attuisi olemaan poika, mahdollisuus tietyyn osaan periytyvistä sairauksista katoaisi. Tyttö taasen saisi melkein 99% varmuudella tietyt kirot.
 
Kuka tuollaista tekee? Joku äijän surkimus peloissaan että muijja jättää? Vai oliko tää jotain aivopiereskelyä, että minä en esimerkiksi voinut etukäteen tietää että oma lapsi on mulle ihan eri tason juttu kuin muiden lapset? No mistäs kukaan tietää, että pitää omasta lapsestaan vaikka pitäisikin muiden lapsista o_O
Määrittelykysymyshän tämä, mutta uskoisin kyllä varsin yleiseksi että haluaa saada jälkikasvua, vaikka ei lapsista juuri välittäisi - ehkä toimii sitä edesauttaen tai sitten ei. Monina menneinä aikoina tämä lienee ollut miehille jopa se oletusarvoinen asenne. Naiset kun silloin enimmäkseen pienet lapset hoisivat ja lasten saamiselle muuten oli kaikki maailman syyt, vaikka olisi ääritapauksessa suorastaan vihannut pieniä lapsia. Ei pelkästään sosiaalinen paine tai vanhuuden turva vaan ne yhteiskunnan jatkuvuuden osaset yksilötasolla. Pienikin viljelmä tarvitsi jatkajan jne. Eikä mies ainakaan joutunut vaihtamaan vaippaa vaan huusi talon ämmille että Eukko! Jalmarilla tuli vissiin taas paskat housuun! Kuulu semmosta prutinaa. :rofl:

Raha voidaan sulkea pois Suomessa
Rahallinen motiivi se omaisuuden jatkosijoittamisen suunnittelukin on, vaikka kuuluu tietenkin myös kulttuurisiin tekijöihin.

Jos taas mietitään yhteiskunnan tukea, niin kyllähän se on yksi ratkaisevan tärkeä motiivi lisääntymiselle Suomessakin. Tarkennuksena tämä tietenkin riippuu demografisista seikoista, niin sanoakseni. Ei se toki normaalille pottunokkapalkansaajien pariskunnalle saati varakkaalle väelle ole tuloa vaan kuluerä, mutta jotkin ryhmät suorastaan elävät sillä, että heillä on suurperhe, eikä työntekokaan haittaa kuviota.

Raha voi myös olla motiivina vääriin luuloihin perustuen, toisin sanoen vaikka oikeasti suunnitelma ei koidukaan ansioksi. Eivät kaikki motiivit ole järkeviä.
 
Määrittelykysymyshän tämä, mutta uskoisin kyllä varsin yleiseksi että haluaa saada jälkikasvua, vaikka ei lapsista juuri välittäisi - ehkä toimii sitä edesauttaen tai sitten ei. Monina menneinä aikoina tämä lienee ollut miehille jopa se oletusarvoinen asenne. Naiset kun silloin enimmäkseen pienet lapset hoisivat ja lasten saamiselle muuten oli kaikki maailman syyt, vaikka olisi ääritapauksessa suorastaan vihannut pieniä lapsia. Ei pelkästään sosiaalinen paine tai vanhuuden turva vaan ne yhteiskunnan jatkuvuuden osaset yksilötasolla. Pienikin viljelmä tarvitsi jatkajan jne. Eikä mies ainakaan joutunut vaihtamaan vaippaa vaan huusi talon ämmille että Eukko! Jalmarilla tuli vissiin taas paskat housuun! Kuulu semmosta prutinaa. :rofl:


Rahallinen motiivi se omaisuuden jatkosijoittamisen suunnittelukin on, vaikka kuuluu tietenkin myös kulttuurisiin tekijöihin.

Jos taas mietitään yhteiskunnan tukea, niin kyllähän se on yksi ratkaisevan tärkeä motiivi lisääntymiselle Suomessakin. Tarkennuksena tämä tietenkin riippuu demografisista seikoista, niin sanoakseni. Ei se toki normaalille pottunokkapalkansaajien pariskunnalle saati varakkaalle väelle ole tuloa vaan kuluerä, mutta jotkin ryhmät suorastaan elävät sillä, että heillä on suurperhe, eikä työntekokaan haittaa kuviota.

Raha voi myös olla motiivina vääriin luuloihin perustuen, toisin sanoen vaikka oikeasti suunnitelma ei koidukaan ansioksi. Eivät kaikki motiivit ole järkeviä.
Anekdoottina matut jotka lisääntyvät kuin kanit vaikka työtuloja ei ole ollenkaan. Katson että kaikki suomalaisten argumentit rahasta ovat lähinnä kulttuurin tuotosta. Eivät pohjaa todellisuuteen.
 
Anekdoottina matut jotka lisääntyvät kuin kanit vaikka työtuloja ei ole ollenkaan. Katson että kaikki suomalaisten argumentit rahasta ovat lähinnä kulttuurin tuotosta. Eivät pohjaa todellisuuteen.
Olet aivan oikeassa; eihän normaali yhteiskuntakelpoinen ihminen voi tienata lapsilla, vaikka tukea saakin.

Lisääntymällä tienaaminen ei tietenkään onnistu kuin juuri siinä tilanteessa, jossa perhe tai ainakin äiti joka tapauksessa elää sosiaalituen varassa. Paremmin jos anekdootin mukaisesti saa vielä lisää harkinnanvaraista, jos lapsia ylipäänsä on ja mielellään paljon. Jos jokaiselle lapselle saa maksusitoumuksella uudet luksuslastenvaunut, -rattaat ja -istuimet, jotka voi myydä Torissa, niin se on jo houkutin persaukiselle pummille. Keskipalkkaista tuskin vielä motivoisi, vaikka olisikin ajatusleikissä oikeutettu tähän ja kehtaisi toimia samoin.

Eikä sen suunnitelman tarvitse olla toteutuskelpoinen. Voi se silti olla motiivi jollekin nistille. Vähemmistöstä ja marginaalista tässä toki puhutaan, siis kantaväestön parissa.
 
Olet aivan oikeassa; eihän normaali yhteiskuntakelpoinen ihminen voi tienata lapsilla, vaikka tukea saakin.
Tiedän vain pari henkilöä jotka pukkaa lapsia pihalle ettei tarvitse "palata" töihin. En viitsi enempää heistä kommentoida, koska se olisi aika painokelvotonta, mutta arvaatte varmaan.
 
Olet aivan oikeassa; eihän normaali yhteiskuntakelpoinen ihminen voi tienata lapsilla, vaikka tukea saakin.

Lisääntymällä tienaaminen ei tietenkään onnistu kuin juuri siinä tilanteessa, jossa perhe tai ainakin äiti joka tapauksessa elää sosiaalituen varassa. Paremmin jos anekdootin mukaisesti saa vielä lisää harkinnanvaraista, jos lapsia ylipäänsä on ja mielellään paljon. Jos jokaiselle lapselle saa maksusitoumuksella uudet luksuslastenvaunut, -rattaat ja -istuimet, jotka voi myydä Torissa, niin se on jo houkutin persaukiselle pummille. Keskipalkkaista tuskin vielä motivoisi, vaikka olisikin ajatusleikissä oikeutettu tähän ja kehtaisi toimia samoin.

Eikä sen suunnitelman tarvitse olla toteutuskelpoinen. Voi se silti olla motiivi jollekin nistille. Vähemmistöstä ja marginaalista tässä toki puhutaan, siis kantaväestön parissa.
Tai niin että sitä rahaa tarvita lisääntymiseen. Joka muuta väittää, on kulttuurin urhi.
 
Lisääntymättömyys on vain luonnollinen seuraus huonoista olosuhteista lisääntymiselle.

Milloin muka on ollut parempi aika historiassa lisääntyä kuin nyt? Joo, ehkä 20v sitten, mutta ero on marginaalinen ja sekä 1999 että 2019 ovatttäysin ylivoimaisia vuosia verrattuna esimerkiksi 1850-luvun olosuhteisiin lasten saannille ja kasvattamiselle jostain antiikista tai esihistoriallisesta ajasta puhumattakaan!

Nimenomaan mitä paremmeksi edellytykset ovat tulleet, sitä vähemmän lapsia on tehty. Sama pätee myös ajan sijaan maantieteellisesti siirtyessä. Eli köyhissä afrikassa tehdään kaikista eniten lapsia (ja sielläkin lapsiluku on laskenut viimeisen 50v aikana kun elintaso on noussut)
 
Milloin muka on ollut parempi aika historiassa lisääntyä kuin nyt? Joo, ehkä 20v sitten, mutta ero on marginaalinen ja sekä 1999 että 2019 ovatttäysin ylivoimaisia vuosia verrattuna esimerkiksi 1850-luvun olosuhteisiin lasten saannille ja kasvattamiselle jostain antiikista tai esihistoriallisesta ajasta puhumattakaan!

Nimenomaan mitä paremmeksi edellytykset ovat tulleet, sitä vähemmän lapsia on tehty. Sama pätee myös ajan sijaan maantieteellisesti siirtyessä. Eli köyhissä afrikassa tehdään kaikista eniten lapsia (ja sielläkin lapsiluku on laskenut viimeisen 50v aikana kun elintaso on noussut)
Haussa ei kai ollutkaan absoluuttisesti hyvät ajat lasten saamiselle, vaan suhteellisesti hyvät ajat lasten saamiselle vrt. lapsettomuudelle. Lapsettomuus on monessa mielessä helpottunut vielä enemmän kuin lasten saaminen.
 
Milloin muka on ollut parempi aika historiassa lisääntyä kuin nyt? Joo, ehkä 20v sitten, mutta ero on marginaalinen ja sekä 1999 että 2019 ovatttäysin ylivoimaisia vuosia verrattuna esimerkiksi 1850-luvun olosuhteisiin lasten saannille ja kasvattamiselle jostain antiikista tai esihistoriallisesta ajasta puhumattakaan!

Nimenomaan mitä paremmeksi edellytykset ovat tulleet, sitä vähemmän lapsia on tehty. Sama pätee myös ajan sijaan maantieteellisesti siirtyessä. Eli köyhissä afrikassa tehdään kaikista eniten lapsia (ja sielläkin lapsiluku on laskenut viimeisen 50v aikana kun elintaso on noussut)
Tämä. Kyseessä on täysin kulttuurinen ilmiö
 
En ihmettele yhtään nykyaikana että ihmiset haluavat olla lapsettomia. Lapset vievät kaiken ajan, ainakin alkuvuosina, ja sehän on minun tai sinun omasta ajasta pois. Minun tai sinun aikasi on äärettömän arvokasta ja pidän siitä kiinni kynsin hampain. Haluan tehda asiota, oman aikatauluni ja mieleni mukaan. Haluan nähdä kavereita, käydä salilla, leffassa, syömässä hyvässä raflassa ja ehkä joskus baarissakin. Töistä kotiin, sohvalle, telkkari päälle, kukaan ei ole vaatimassa mitään, ketään ei tarvitse lähteä viemään minnekkään. Kun yhdestä haastavasta kasvunvaiheesta pääset, pukkaa jo kahta uutta tillalle, ei kiitos. Ja entäs murrosikä, huh huh. Tuossa elämän tilanteessa oleva teini on viimeisintä mitä haluan katsella ja kuunnella. Taidankin ottaa lasin ylämaan wiskiä ja laittaa vinyylin soimaan.... vaimo koputtaa olkapäälle, pitäisi hakea kaupasta maitoa. Ja ehkä jotkut hyvät iltapala sämpylät paistopisteestä ja lapsille aamuksi jugurttia... mitä helv...
 
Abosluuttinen köyhyys ei ole Suomessa merkittävä syy mutta asennekin on muuttunut ihmisillä. Enää ei ole 50-luvun menoa kun kaupungissa vanhemmat jakoivat huoneen kolmen lapsen kanssa. Raha on syy siinä mielessä, että vaaditaan mukavuutta.
 
Abosluuttinen köyhyys ei ole Suomessa merkittävä syy mutta asennekin on muuttunut ihmisillä. Enää ei ole 50-luvun menoa kun kaupungissa vanhemmat jakoivat huoneen kolmen lapsen kanssa. Raha on syy siinä mielessä, että vaaditaan mukavuutta.
Juurikin näin. Lisäks ennen asuttiin maalla melkein omavaraisena ja lapset teki pienestä pitäen töitä muiden mukana. Työpaikat kiersi isältä pojalle samassa tehtaassa joten vaikka elämä vasrmasti oli niukkaa niin oli se myös tasaista. Nykyään ei voi oikein mihinkään luottaa ja lasten "hinta" on noussut jumalattomasti koska käytännössä lapsi pitää elättää 18 vuotiaaksi saakka. Toki on näitä jotka lisääntyy ytimen kaksiokuutiossa eikä nää siinä mitään outoa mutta useammat ei halua lapsiaan näin kasvattaa ja kun muuhun ei ole varaa niin jäävät tekemättä.
 
Itse pidätyn jälkikasvusta mahdollisten periytyvien sairauksien takia. En aio ketään kirota samalla taakalla joka itsellä on. Toisaalta jos lapsi attuisi olemaan poika, mahdollisuus tietyyn osaan periytyvistä sairauksista katoaisi. Tyttö taasen saisi melkein 99% varmuudella tietyt kirot.

Mites nämä menee, saako sukupuolen selville ennen kuin abortin raja (tietty viikkomäärä sikiöllä) sulkeutuu? Karu kysymys toki, mutta tuli vaan mieleen :btooth:
 
Mites nämä menee, saako sukupuolen selville ennen kuin abortin raja (tietty viikkomäärä sikiöllä) sulkeutuu? Karu kysymys toki, mutta tuli vaan mieleen :btooth:

20. viikolla saa vielä pysyttää ja silloin se yleensä jo näkyy, virheitäkin tosin sattuu. 24. viikko on sitten raja jos poikkeavuuksia havaitaan ja silloin pitäisi sukupuolen näkyä ihan selvästi.
 
vaimo koputtaa olkapäälle, pitäisi hakea kaupasta maitoa. Ja ehkä jotkut hyvät iltapala sämpylät paistopisteestä ja lapsille aamuksi jugurttia... mitä helv...

Tuli mieleen kun eilen illalla K-marketin paistopisteellä koitan jotain saada paistopisteeltä mutta oli aika vaikeaksi tehty kun tyyliin 6 pikkulasta tukkimassa sen paistopisteen kun ei voi odottaa sitä isukkien toimenpidettä vaikka jossain metrin päässä :btooth:
 
lasten "hinta" on noussut jumalattomasti koska käytännössä lapsi pitää elättää 18 vuotiaaksi saakka.
Toisaalta eikö nykyään nuoret itse asiassa itsenäisty ja aikuistu aikaisemmin kuin ennen vanhaan? Jotenkin tällainen käsitys on, en tiedä onko perää.

Ainakin Frederik lauloi muinoin, että vasta kun tulee 30 vuotta mittariin, niin ei ole enää "sinisilmäinen" ja että "takana on luja putki rilluvuosien". :)
 
Toisaalta eikö nykyään nuoret itse asiassa itsenäisty ja aikuistu aikaisemmin kuin ennen vanhaan? Jotenkin tällainen käsitys on, en tiedä onko perää.

Ainakin Frederik lauloi muinoin, että vasta kun tulee 30 vuotta mittariin, niin ei ole enää "sinisilmäinen" ja että "takana on luja putki rilluvuosien". :)
Riippuu vähän aikakaudesta. Toisaalta aina tonne 50 luvun loppuun saakka saatettiin "nuori" kenkästä piiaksi tai renginiksi siinä kymmenen vanhana.
Sitten taas varmaan 60-70 luvuilla oli peräkammaripoikia sitten senkin edestä. 70-80-luvun alussa varmaan maaltamuutto oli suurimmillaan ja jengiä muutti jo nuorena kaupunniin opiskelemaan tai muutenvaan pois landelta.
 
No ei tämä nyt pelkkää murhetta ole, kyllä tässä vituttaakin välillä.

Jep, yhtä surua ja murhetta ja silti pahemmalta tuntuisi, että ei olisi :D

Onko muuten monesti mainittuihin lapsen kustannuksiin laskettu sen vaatima asumistila mukaan?
 

Statistiikka

Viestiketjuista
261 596
Viestejä
4 541 309
Jäsenet
74 828
Uusin jäsen
polygonpanda

Hinta.fi

Back
Ylös Bottom