Vapaaehtoinen lapsettomuus on yleistynyt Suomessa ja maailmalla voimakkaasti. Mielestäni jokainen saa olla hankkimatta lapsia mikäli näin haluaa, mutta biologisesta näkökulmasta tämä vapaaehtoisesti aiheutunut vauvakato on hyvin mielenkiintoinen ilmiö.
Käsittääkseni kaikki eliöt pyrkivät lisääntymään. Jos ihmisyksilö ei halua lapsia, niin voidaanko sanoa, että biologisessa mielessä kyseisessä yksilössä on jotain "vikaa"? Toisaalta samaa päättelyä voitaisiin soveltaa vaikka seksuaalivähemmistöihin, jos kylmän loogisia oltaisiin.
Itseltä löytyy lapsia, vaikken mikään erityisen lapsirakas ihminen olekaan. Jotenkin tuntuisi hölmöltä, että jälkeläisiä ei olisi lainkaan; jäisi ihan kelvolliset geenit tyystin käyttämättä.
Ehkä minulle lapsien hankkimisessa on mukana myös velvollisuuden täyttämisen tunnetta. Teenhän työtäkin ihmiskunnan kehittymisen eteen vaikkei se aina mukavaa ole.
Mitä näkökulmia muilla on?
Käsittääkseni kaikki eliöt pyrkivät lisääntymään. Jos ihmisyksilö ei halua lapsia, niin voidaanko sanoa, että biologisessa mielessä kyseisessä yksilössä on jotain "vikaa"? Toisaalta samaa päättelyä voitaisiin soveltaa vaikka seksuaalivähemmistöihin, jos kylmän loogisia oltaisiin.
Itseltä löytyy lapsia, vaikken mikään erityisen lapsirakas ihminen olekaan. Jotenkin tuntuisi hölmöltä, että jälkeläisiä ei olisi lainkaan; jäisi ihan kelvolliset geenit tyystin käyttämättä.
Ehkä minulle lapsien hankkimisessa on mukana myös velvollisuuden täyttämisen tunnetta. Teenhän työtäkin ihmiskunnan kehittymisen eteen vaikkei se aina mukavaa ole.
Mitä näkökulmia muilla on?