Mikä 'korjaantuu'?
Liika lapsienteko ja suunnittelematon raskaus.
Follow along with the video below to see how to install our site as a web app on your home screen.
Huomio: This feature may not be available in some browsers.
Mikä 'korjaantuu'?
Liika lapsienteko ja suunnittelematon raskaus.
Sana "länsimaissa" tuossa on aika naivi, provosoiva ja todellisuudesta vieraantunutkin tänä päivänä.Toikin on vähän miltä kannalta tuo ottaa. Jos haluaa maapalloa säästää niin sitä suuremmalla syyllä länsimaissa pitäisi rajoittaa ihmismäärää ja taas jos ottaa sen jollan rodullisena/kansallisena tekijänä niin asia on taas eri.
Toki on sitten niitäkin kenellä kaikki vaikuttaa kaikkeen eikä ole mitään selkeää syytä.
Tämä lienee sellainen asia, jota voi luotettavasti arvioida vasta kun aikaa on kulunut sen verran, että työläin pikkulapsiaika on takana päin ja lapset on kohtalaisen itsenäisiä. En itsekään haluaisi lapsia, jotka jäävät alle 4-vuotiaiksi.Itseltä löytyy 2 pientä tenavaa, mutta muutaman vuoden kokemuksella en ole ihan varma, tekisinkö saman päätöksen uudestaan.
Suomessa kauhistellaan kestävyysvajetta ja suuret lapsimäärät kehitysmaissa liittyy osittain samaan asiaan. Jos valtio ei maksa vanhuksille eläkettä, niin hankkimalla paljon lapsia joku lapsista todennäköisemmin pystyy elättämään myös vanhat vanhempansa. Kehitysmaissa lapsien tekeminen ei maksa juuri mitään (ei osteta 500 euron turvaistuimia) ja pitäytymällä lapsettomana oman eläkekassan kerääminen voi olla silti haastavaa (perhekeskeisissä kulttuureissa säästetyt rahat hupenee sitten esim. veljenpojan sairaalareissuun).
Mielestäni yksinkertaisin tapa vähentää lapsimäärää on auttaa rahallisesti tyttöjen koulutusta. Koulutetut naiset eivät jää niin helposti kotiin lapsitehtailijoiksi ja edellytykset eläkesäästöihin ovat edes hieman paremmat. Tätähän ovat harrastaneet monet järjestöt, mutta tuntuu että ihmisiä ärsyttää tässä mahdollinen "feministinen sävy" tai sitten ylipäätään rahan lahjoittaminen kehittyviin maihin.
Ite olen neljän- ja viidenkympin puolivälissä, eikä itselläni ole ikinä elämäni aikana ollut tunnetta, että olis kiva jos olis lapsia - päin vastoin. Tähän kun lisää vielä sen, että en yleisesti juuri siedä ihmisten seuraa pidempia aikoja kerrallaan, enkä voisi kuvitella asuvani kämpässä, jossa on muita ihmisiä, niin ei tämä oma tilanteeni edes ole mikään tietoinen valinta siinä mielessä.
Väittäisin, että aika monella miehelle kynnys lasten haluamiseen/tekemiseen olisi matalampi, jos isyyteen liittyvät vastuut olisi huomattavasti pienemmät. Mutta onhan tästä juteltu, aika itsestäänselvä asia...
Jos yhteiskunta tosiaan kipeästi haluaa ja tarvitsee vauvoja, niin miksi isät pannaan niin ahtaalle? Enkä nyt sano, että isät olisi Suomessa jotenkin erityisen ahtaalla verrattuna joihinkin muihin maihin kuten vaikka Yhdysvaltoihin, mutta silti.
Jos noi vastuut poistuisi, niin voisinpa minäkin siittää vauvan tästä melko piankin, miksipä ei, ihan sama. Leikkisin sitten sen ipanan kanssa kun jaksan. Jos äidin kanssa tulee välirikko, niin ihan sama, sitten ei leikitä.
Itseltä löytyy 2 pientä tenavaa, mutta muutaman vuoden kokemuksella en ole ihan varma, tekisinkö saman päätöksen uudestaan. Kyllähän tämä työstä käy.
Ehkä omaan lasten hankintaan vaikutti pikemminkin ahdistus suvun jatkumattomuudesta kuin varsinainen lapsirakkaus.
Niin kiinnostaisi kuulla että mitä tuo "ahdistus suvun jatkumattomuudesta" käytännössä tarkoittaa, mikä siinä on se pointti?
Jaa-a, vaikea selittää. Ehkäpä siinä on jonkinlainen kuolemattomuuden tunne, kun tietää, että omat geenit jatkuu vaikka oma elämä päättyy.Tuo jälkimmäisen lauseen pointti on ihan mielenkiintoinen. Jos koitan hahmottaa syitä lapsen tekoon miehen näkökulmasta, niin saan suunnilleen tällaista listaa ja suunnilleen arvioitu järjestykseen sen kannalta mitä kuvittelen olevan yleisintä:
1) oikeasti haluaa tehdä kumppaninsa kanssa (tai ylipäänsä) lapsen
2) nainen haluaa lapsen (naisilla on joka tapauksessa biologisesti ja henkisesti kovempi paine siihen) ja saa tavalla tai toisella houkuteltua miehensä (tai jonkun miehen) siihen että asioita tapahtuu
3) hupsista keikkaa vahinko mutta näillä mennään
4) eikös niitä lapsia ole tapana tehdä, teen kun kerta muutkin tekee
5) "ahdistus suvun jatkumattomuudesta"
6) vanhemmat / sukulaiset / kaverit painostaa ja ei osaa omia päätöksiään tehdä
( ... ja unohdan varmaan jotain kategoriaa)
Niin kiinnostaisi kuulla että mitä tuo "ahdistus suvun jatkumattomuudesta" käytännössä tarkoittaa, mikä siinä on se pointti? Onko se vaan sitä että kokee sukulinjansa niin merkittävänä (kuninkaalliseen tyyliin) että sen katkeaminen olisi traagista. Ja jos näin niin mikä siinä loppupeleissä on niin merkittävää. Kun jotenkin itse ainakaan en koe geenejäni niin merkityksellisinä että maapallo tai ihmiskunta tarvitsisi niitä yhtään mihinkään. Ehkä myöskään en ole niin perhekeskeinen että näkisin siinä "vanhemmat - minä - jälkeläiset" jatkumossa mitään ajatonta ja ikuista jonka pitää jatkua.
Isovanhemmat ovat kokeneet sodat ja pula-ajat, mutta kaikesta huolimatta sukua on jatkettu, vaikka on ollut vaikeaa. Nyt (kärjistäen) ei jakseta hankkia lapsia, jotta on paremmin aikaa juoda kaljaa ja pelata pleikkaria. Tästä syystä myös isovanhempien työ valuu hukkaan ja siitä aiheutuu ahdistus suvun jatkumattomuudesta.
Niin pitäisikö kasvatuskin ulkoistaa yhteiskunnalle? Eikös tämä ole jo aika äärimmäistä sosialismia.Väittäisin, että aika monella miehelle kynnys lasten haluamiseen/tekemiseen olisi matalampi, jos isyyteen liittyvät vastuut olisi huomattavasti pienemmät. Mutta onhan tästä juteltu, aika itsestäänselvä asia...
Jos yhteiskunta tosiaan kipeästi haluaa ja tarvitsee vauvoja, niin miksi isät pannaan niin ahtaalle? Enkä nyt sano, että isät olisi Suomessa jotenkin erityisen ahtaalla verrattuna joihinkin muihin maihin kuten vaikka Yhdysvaltoihin, mutta silti.
Jos noi vastuut poistuisi, niin voisinpa minäkin siittää vauvan tästä melko piankin, miksipä ei, ihan sama. Leikkisin sitten sen ipanan kanssa kun jaksan. Jos äidin kanssa tulee välirikko, niin ihan sama, sitten ei leikitä.
Ennen lapset kartuttivat varallisuutta kun ne voitiin laittaa töihin. Nykyisin on päinvastoin ja lapsi nähdään helposti kulueränä.Isovanhemmat ovat kokeneet sodat ja pula-ajat, mutta kaikesta huolimatta sukua on jatkettu, vaikka on ollut vaikeaa. Nyt (kärjistäen) ei jakseta hankkia lapsia, jotta on paremmin aikaa juoda kaljaa ja pelata pleikkaria. Tästä syystä myös isovanhempien työ valuu hukkaan ja siitä aiheutuu ahdistus suvun jatkumattomuudesta.
Ite olen neljän- ja viidenkympin puolivälissä, eikä itselläni ole ikinä elämäni aikana ollut tunnetta, että olis kiva jos olis lapsia - päin vastoin. Tähän kun lisää vielä sen, että en yleisesti juuri siedä ihmisten seuraa pidempia aikoja kerrallaan, enkä voisi kuvitella asuvani kämpässä, jossa on muita ihmisiä, niin ei tämä oma tilanteeni edes ole mikään tietoinen valinta siinä mielessä.
Tunnistan itseni tästä. Näin kolmikymppisenä asiaan ehtisi vielä vaikuttaa. Ahdistaa jos ei saa omaa rauhaa kun asuu yhdessä eikä nalkutusta jaksa yhtään kuunnella, se on koettu. Toisaalta kaukosuhteet on ihan jees kun siihen voi käyttää aikaa pienissä paloissa just niin kuin haluaa ja suhteessa pieni jännitys pysyy pidempään. Ehkä sitä joskus tekisi lapsen kaukosuhteessa ja mamma jäisi yksinhuoltajaksi, niin pääsee suvun jatkumattomuusahdistuksesta. Elatusmaksu ei lopulta ole kovin suuri summa. Tosin tuntuu että tässä iässä kaikki tervejärkiset naiset ovat jo tehneet lapsia ja jäljelle jääneet ovat joko hulluja tai muulla tavalla outoja. Tiedättehän sanonnan että don't stick your dick in crazy. Tuntuu ikävältä tuottaa pettymys vanhemmilleen jotka ovat ponnistelleet omien lastensa eteen ja jäädä itse sukunsa viimeiseksi, mutta en ole niin epätoivoinen että tekisin jotain mitä saa hävetä lopun ikäänsä.Ehkä omaan lasten hankintaan vaikutti pikemminkin ahdistus suvun jatkumattomuudesta kuin varsinainen lapsirakkaus.
Aika tiukasti sanottu että kolmekyppisenä vain hulluilla on lapset tekemättä.Tunnistan itseni tästä. Näin kolmikymppisenä asiaan ehtisi vielä vaikuttaa. Ahdistaa jos ei saa omaa rauhaa kun asuu yhdessä eikä nalkutusta jaksa yhtään kuunnella, se on koettu. Toisaalta kaukosuhteet on ihan jees kun siihen voi käyttää aikaa pienissä paloissa just niin kuin haluaa ja suhteessa pieni jännitys pysyy pidempään. Ehkä sitä joskus tekisi lapsen kaukosuhteessa ja mamma jäisi yksinhuoltajaksi, niin pääsee suvun jatkumattomuusahdistuksesta. Elatusmaksu ei lopulta ole kovin suuri summa. Tosin tuntuu että tässä iässä kaikki tervejärkiset naiset ovat jo tehneet lapsia ja jäljelle jääneet ovat joko hulluja tai muulla tavalla outoja. Tiedättehän sanonnan että don't stick your dick in crazy. Tuntuu ikävältä tuottaa pettymys vanhemmilleen jotka ovat ponnistelleet omien lastensa eteen ja jäädä itse sukunsa viimeiseksi, mutta en ole niin epätoivoinen että tekisin jotain mitä saa hävetä lopun ikäänsä.
Treffialustoilla kun suodattaa samanikäisistä lapselliset pois niin kummasti ehdokkaista katoaa noin 80%. Vielä vähemmän sellaisia naisia jotka kertovat suoraan että eivät halua lapsia. Naisten biologinen kello ja hormoonit tikittävät kovempaa kuin miehillä ja väkisin tulee tunne että läpsettomissa on jotain vikaa kun eivät ole kelvanneet kenellekään tai eivät ole saaneet aikaiseksi pitkää parisuhdetta. Tai voihan sitä olla vähän hullu kun tekee lapset liian aikaisin ja hätiköidysti. Varsinkin pienemmillä paikkakunnilla lapsien saaminen tuntuu olevan naisten ainoa elämäntehtävä kun uraa on mahdoton rakentaa varsinkaan millään peruskoulutuspohjalla. Varmastikaan näin ei voi yleistää mutta helmien löytäminen muuttuu aina vaan hankalammaksi, siis sellaisen seuran että hakee vain kumppanuutta ja on vahva ja itsenäinen tietäen mitä haluaa eikä miehen tarvitse kuunnella juttuja joka päivä henkilökohtaisena terapistina.Aika tiukasti sanottu että kolmekyppisenä vain hulluilla on lapset tekemättä.
Keskimääräinen ensisynnyttäjän ikä on kuitenkin ollut nyt 29,7v ja kaikkien synnyttäjien osalta 31,3v...
Varmastikaan näin ei voi yleistää mutta helmien löytäminen muuttuu aina vaan hankalammaksi, siis sellaisen seuran että hakee vain kumppanuutta ja on vahva ja itsenäinen tietäen mitä haluaa eikä miehen tarvitse kuunnella juttuja joka päivä henkilökohtaisena terapistina.
No varsinkin maataloudessa, missä Suomessakin iso osa ihmisiä eli vielä 50-luvulla, oli lapsista hyötyäkin. Eli maataloustöissä lapsille riitti hommaa kun koneitakaan ei ollut ja paljon asioita tehtiin käsin. Nykyään lapsesta ei juurikaan ole mitään hyötyä kun ei ihan perus kotitöitä kummempaa ole tarjota, varsinkin kun pieni osa asuu taloissa jossa on edes oma piha. Robotit imuroi ja ajelee nurmikot, astianpesukone tiskaa ja pihaankin saa muovikukat jos ei sekään kiinnosta. Toki helppohan se on heitellä että taas laiskat ja saamattomat nuoret tekee väärin kun tekee erilailla, mutta ei tuollainen ajattelematon syyllistäminen ole edes rehellistä keskustelua vaan jotain muuta. Voisi kysyä toisinkin päin että miten paljon ennenvanhaan tuli lapsia vahingossa ja mentiinkö yhteen rakkaudesta vai pakosta kun kettu kävi kolossa ja pisti siemen alulle...Isovanhemmat ovat kokeneet sodat ja pula-ajat, mutta kaikesta huolimatta sukua on jatkettu, vaikka on ollut vaikeaa. Nyt (kärjistäen) ei jakseta hankkia lapsia, jotta on paremmin aikaa juoda kaljaa ja pelata pleikkaria. Tästä syystä myös isovanhempien työ valuu hukkaan ja siitä aiheutuu ahdistus suvun jatkumattomuudesta.
Amen. Lisäksi että ei tarttis kertaakaan kuunnella "Sä et haluu viettää aikaa mun kanssa" vaan on yhteinen ymmärrys siitä että parisuhde ei kaipaa jatkuvaa saatanan nyhjäämistä yhdessä joka päivä.
Samaan aikaan olisi vielä kiva että on kiinnostunut urastaan, itsensä kehittämisestä ja on valmis ottamaan riskejä, tekemään isojakin muutoksia, lähteä mukaan vähän hullumpiinkin projekteihin eikä hae vaan mukavaa oloa ja turvallisuutta harmaan tappiin saakka.
Pitääkin alkaa etsimään kirjastosta opasta yksisarvisten metsästämiseen.
Elämme holhousyhteiskunnassa, joka tarvittaessa ottaa vastuun kaikesta, on ottanut jo pitkän aikaa. Sekin on ollut normaalia aina, että etenkin isät lähtevät lätkimään, mutta nykyään taitaa kyllä olla tavallisempaa, että äiti antaa isälle kenkää, mutta isää silti jää painamaan "vastuut" lapseen liittyen.Niin pitäisikö kasvatuskin ulkoistaa yhteiskunnalle? Eikös tämä ole jo aika äärimmäistä sosialismia.
Vai ehdotatko, että alettaisiin pitää normaalina lasten jättämistä heitteille? Sehän se hyvä ratkaisu olisikin. Saataisiin ihmisten hyvinvointia heikennettyä ihan mukavasti.