Pahoittelen, jos olen huono keskustelija ja tuotan "sanahelinää." Olen kuitenkin vaikuttunut, että joku jaksaa nähdä vaivaa viestini analysoimiseksi. Yritän kommunikoida paremmin, jos osaan. Saattaa tosin olla toistaiseksi mahdotonta, mutta ehkä kypsyn joskus paremmaksi.
Retorinen Ihmettelijä voi huomata tämänkaltaisessa vastineessa lisää sanahelinää ja ripauksen uhriutumista. Jos keskustelija olisi aidosti kiinnostunut rakentavaan keskusteluun toisen osapuolen lähtökohdista ja väitteistä, tympeän jaarittelun sijaan tässä pyrittäisiin varmistamaan että ollaan ymmärretty keskusteltava samalla tavalla ja tarvittaessa myös perusteltu omia näkemyksiään ja pyritty korjaaman toisen virheellisiä tulkintoja marttyyriviitan (heh) liehuttelun sijasta.
Minun oikeassa olemisestani en aina tiedä, mutta kristinuskon sisältämä näkökulma on tietynlainen, jota kirkossa ja Raamatussa opetetaan. En ole luopumassa uskostani, kun Jumala on löytynyt. Se, että Jeesus sanoo olevansa tie, totuus ja elämä tarkoittaa siis minulle henkilökohtaisesti jotain ja luotan Jumalaan.
Tässä jo pari vastausta lukenut Retorinen Ihmettelijä (RI™) alkaa huomaamaan aiemmin mainitun saman kaavan toistamisen; dialogista vuorovaikutusta ei edes yritetä, vaan toistetaan omaa uskoaan pienellä twistillä. Tämä on jälleen sitä
saarnaamista sekä
kristillistä todistamista. Tässä valossa RI
™ helpommin ymmärtää muiden keskustelijoiden turhautumista, jotka ainakin päällisin puolin yrittävät käynnistää ja jatkaa keskustelua rakentavasti, mutta toisella onkin aivan eri pelisäännöt!
Henkilö varmasti tietää että siitä uskosta kertomisella ei keskustelua edistetä, kun tavoitteena on ennen kaikkea ymmärtää miksi juuri tämä uskonto olisi ylipäänsä totta. Nämä kysymykset on aiemmin sivuttu objektiivisen tarkastelun kestämättömillä perusteilla "moni on tästä saanut turvaa" "näin on uskottu pitkään" tms, joista mikään ei siis kerro siitä, onko asia totta vai ei samalla tavalla miten vaikka painovoima- tai evoluutioteoria. Tässä uskovainen on toisaalta vähän vaikeassa tilanteessa, koska jos sanoo että "se riittää että se on itselle totta", pitäisi myös myöntää että ne tuhat muutakin yliluonnollista tulkintaa ovat samalla tavalla totta kuin oma, mitä henkilö ei tietenkään voi itselleen saatikka muille myöntää. Tähän taas uskossa tarpeeksi kauan kylpeneillä on muodostunut erilaisia itsepuolustusmekanismeja, kuten "no kaikki muut uskonnothan puhuvat minun jumalastani" tms hyvin kevyttä selittelyä joka ei luonnollisesti sekään kestä kriittisempää tarkastelua.
Pelkään, että kaivattu "aito keskustelu" on ei-uskovien mielestä vain epäuskoista (agnostisismia/ateismia). Useimmat keskustelijat tuntuvat olevan suorastaan Jumala- ja uskontovihamielisiä tässä ketjussa. "Pata kattilaa soimaa."
Tässä RI™ huomaa uhriutumisen lisääntymisen lisättynä ripauksella
harhaanjohtavaa vihjettä, koska tässä pyritään löytämään hyvä syy olla lähtemättä käsittelemään varsinaista asiaa. Henkilö ei halua edes yrittää rakentavaa keskustelua, koska tällöin tuotaisiin esiin konkreettisilla esimerkeillä missä hän on aitoa keskustelua yrittänyt, mutta siihen on vastattu väitteen mukaisella vihamielisyydellä. Vaikka yksittäisiä esimerkkejä voisikin löytyä, voidaan silti osoittaa että se nasevin kritiikki on lähtökohtaisesti aina lähtenyt siitä että jotain uskonnon tunnistamaa ja kannattamaa kirkasta vääryyttä tai täysin moraalitonta väitettä/ohjetta/tapahtumaa on pyritty selittämään pois, kunnon apologistin tapaan. Tässä jälleen RI™ huomaa että keskustelua käydään eri lähtökohdista.
Alkuoletukseni ovat siis Jumalan yliluonnollisesti herättämiä ja hänen vaikuttamiaan, vaikka tietysti osaltaan heikolla ihmisaivolla toteutettuja. En ole hengellisen työn ammattilainen. Tämähän on kuitenkin nimenomaisesti uskoa käsittelevä ketju. Usko on yliluonnollinen ilmiö, ja hyvä niin.
Viimeistään tässä vaiheessa RI™ kokee ahaa-elämyksen. Henkilö _jälleen_ pyrkii ohjaamaan keskustelun kristilliseen todistamiseen ja siihen että ne omat alkuoletukset ovat oikeassa. Rehellinen keskustelija myös ymmärtäisi että tässä ei ole suinkaan kyse siitä mikä se alkuoletus on, vaan _miksi_ se olisi sen enempää totta kuin jonkun muun uskonnon. RI™ voi myös lopussa hymähtää sanan "usko" vajavaiseen määritelmään, sillä sananahan se ei suinkaan ole sidottu vain yliluonnolliseen (wikipedian lisäksi on muuten laajempiakin lähteitä, jos joku tästä triggeröityy). Lisäksi RI™ voi laajentaa hymähtelyn ironiseen naurahdukseen, jos lukee threadin aloituspostauksen ja miettii kuinka perusteltua olisi käyttää sanaa usko tässä threadissa vain yliluonnollisessa yhteydessä.
Jos teemaan tutustuminen muuten kiinnostaa, voi zekkailla vaikka tätä:
RI™ voi löytää vahvoja samankaltaisuuksia eritt. Elizabeth Oldfiedlin tajunnanvirrassa ja tämän threadin pohdintojen välillä. Onneksi täältä löytyy myös muutamia Alex O'Connoreitakin.