Makroevoluution mekanismi puuttuu. Hämäävästi nimetyt mikro/makro-evoluutiot pyrkivät olemaan yhtä ja samaa, vaikka mikro on jo olemassa olevan tiedon/järjestelmien muunnosta ilman uusien mekanismien (mahdotonta) ilmaantumista ja makro ,mielikuvituksen tuotetta.
Hyvät mutaatiot jäävät ja huonot katoavat?? Kuka/mikä päättää karsinnasta? Toki tappavat mutaatiot katovat, mutta vähemmän haitalliset pysyvät ja kerääntyvät/lisääntyvät sukupolvelta toiselle ja rapauttavat dna:ta. aiheuttaen sairauksia ja lopulta sukupuuton.
Jos leikitään, että silmä on evoluution tulosta, niin väite tekee evoluutiosta (+sattumasta ajan kera) älyllisen/sangen viisaan tekijän. Solusta silmäksi tapahtuva evoluutioketju pitäisi sisällään järjettömän määrän "hyviä mutaatioita" jotka olisi heti ensimmäisestä lähtien luettu hyviksi mutaatioiksi, vaikka mutaatioiden määräytmistä "hyviksi" ei voisi havaita, ennenkuin koko ketju olisi tapahtunut. Kaikki "silmän syntymisen" mahdollistavista dna muutoksista näyttäisivät hyviltä vasta näön ilmaannuttua.
Tosin tämä vaatisi solun dna:han uuden tiedon ilmaantumista, joka edelleen mahdotonta.
Silmä on mitä parhaita esimerkkejä evoluutiosta, kunhan vain ymmärtää miten evoluutio toimii.
Ensinnäkin, siinä nähdään miten erittäin monimutkainen biologinen järjestelmä voi syntyä hiljalleen kun pienet inkrementaaliset parannukset vuosimiljoonien aikana johtavat johonkin erittäin monimutkaiseen.
Silmien kohdalla on ensinnä puhtaasti valosensitiiviset solut, jotka kertovat vain että onko valoista vai ei.
Sitten kun nuo valosensitiiviset solut hiljalleen muodostavat yhä isomman painauman, ne pystyvät myös arvioimaan valon suuntaa.
Sitten kun tuon painauman reunat alkavat lähestymään toisiaan, muodostuuu pinhole-kameran tyylinen elin, joka pystyy jo muodostamaan jonkinsorttisen kuvan ulkomaailmasta.
Tuon pinhole-silmän päälle sitten hiljalleen kehittyy kelmu läpinäkyviä soluja suojaamaan sitä. Kyseinen kelmu, kasvettuaan umpeen, luo silmän sisälle stabiilin ympäristön, joka taaskin mahdollistaa sen, että silmän eri osat pystyvät kehittymään eri tehtäviin.
Ja tuo kelmu sitten hiljalleen jakautuu kahtia, muodostaen yksinkertaisen linssimekanismin. Joka sitten hiljalleen kehittyy siitä eteenpäin.
Ja mikä parhainta, noista eri vaiheista löytyy vaikka kuinka paljon esimerkkejä ihan nykyisistäkin eläimistä.
Toiseksi, se on mainio esimerkki siitä, että jos joku asia on erittäin hyödyllinen, kuten silmät, niin se tulee kehittymään useita kertoja. Monimutkaiset, linssisilmät ovat kehittyneet eläinkunnassa ainakin seitsemän kertaa. Sen lisäksi on vaikka kuinka paljon yksinkertaisempia, eri tarkoitukseen erikoistuneita silmiä kuten verkkosilmät.
Lopputuloksena on erittäin erilaisia rakennelmia, jotka kuitenkin suorittavat samaa tehtävää. Tai erittäin samankaltaisia, mutta kuitenkin tietyillä tavoilla erilaisia, rakennelmia, joissa lähes samaan lopputulokseen on päädytty kahta eri reittiä (esim. selkärankaisten silmät ja mustekalojen silmät).
Kolmantena, se on mainio esimerkki siitä, että kuinka mainio asia evoluutio onkin, se on kaukana täydellisestä. Se ei ole suunniteltua, vaan asiat tapahtuu inkrementaalisesti askel kerrallaan, eikä siinä pystytä tekemään mitään remonttia muuten, kuin noiden inkrementaalisten askeleiden kanssa.
Ihmissilmä on lähes uskomattoman hieno mekanismi syntyäkseen ilman mitään tietoista ohjausta. Mutta insinöörin taidonnäytteenä se on aika paska. Kouluarvosanana parhaimmillaan seiska, ja sekin voi olla vähän liian kohteliasta.
Silmien laadunvarmistus on suorastaan paska. Viidennes maailman ihmisistä ovat likinäköisiä, ja suuri osa noista on likinäköisiä jo ihan lapsesta lähtien. Johtuen siitä, että niiden silmät kasvavat liian pitkiksi.
Silmien rakenne on käsittämättömän idioottinen. Ensinnäkin, verkkokalvo on rakennettu väärin päin. Hermoradat ovat verkkokalvon pinnalla, ja valoa havaitsevat kerrokset niiden alla. Joka tarkoittaa, että silmän näkökyky heikkenee, kun ne hermoradat blokkaavat osan siitä valosta. Uskomattoman paskaa suunnittelua, etenkin kun mustekaloista löytyy esimerkki silmästä, jossa tuo on onnistuttu tekemään oikein päin.
Eikä siinä vielä kaikki, nuo kaikki pinnalta vedetyt hermoradat sitten kasaantuvat yhdeksi nipuksi, ja menevät sen nipun kohdalta verkkokalvon taakse. Aiheuttaen, että silmässä on iso alue jossa ei ole niitä valoa havaitsevia soluja. Jonka takia sun silmissä on se sokea piste (jonka toki aivot osaavat maskata hyvin). Jälleen kerran, paskaa suunnittelua, ja jälleen kerran Jumalan ei olisi tarvinnut tehdä muuta, kuin katsoa miten sen alihankkija, joka väsäsi mustekalojen silmät, rakensi oman version silmästä.
Sitten ihmissilmä on muutenkin kyvyiltään helvetin rajoittunut. Meidän näkemän valon skaala on pieni. Me ei nähdä UV-valoa tai infrapunaa. Molemmat asioita joita monet muut eläimet pystyvät kyllä näkemään.
Ihmissilmän tarkkuus on myös rajoittunut, johtuen siitä, että näkösolujen tiheys vähenee merkittävästi silmän reunoilla. Jonka seurauksena me nähdään tarkasti käytännössä vain suoraan eteenpäin.
Sitten jos haluttaisiin sitä kymppiarvosanaa, niin silmän linssin lihakset kaipaavat myös korjausta. Insinöörin ratkaisu olisi käyttää kolmea lihasta. Sillä saataisiin kaikki tarvittava liike. Mutta ihmisen silmässä on kuusi lihasta tuota tehtävää varten. No, ok, redundanssi on hyvä juttu. Paitsi, että ei, nuo lihakset eivät tuo redundanssia, koska silmän rakenne vaatii kaikki kuusi lihasta. Jos yksi ei toimi oikein, niin silmä ei toimi oikein. Eli tuossa tuhlataan resursseja ja lisätään vikaherkkyyttä.
Että joo, jos Jumala on vastuussa ihmisten silmistä, niin Jumala on aika helvetin paska insinööri.
www.is.fi
