Kuitenkin valitetaan että saa tehdä vain päiviä siellä ja täällä. Olemalla ahkera ja oma-aloitteinen johtaa todennäköisemmin siihen, että saa myös niitä pidempiaikaisia pestejä. Kyllä työnantajat osaavat arvostaa korkeammalle sitä, että on tehnyt edes jotain. Ja työstä saa myös niitä kontakteja, joka voi johtaa uusiin hommiin. Tekee myös itselle hyvää astua mukavuusalueen ulkopuolelle.
Tästä syystä mielenterveyspalvelut pitäisi sitoa tiiviisti osaksi työllistämisprosesseja varsinkin pitkäaikaistyöttömien kohdalla. Potilasaines on kuitenkin ajan mittaan sama, sillä pitkään jatkuneena työttömyydestä kehkeytyy usein mielenterveydellinen ongelma (tai tulee enemmän näkyväksi, ongelmahan on ollut jo olemassa aiemmin).
Koulun jälkeen tuli vastaan lähinnä muutaman päivän keikkahommia ja kuukauden parin pätkiä. Noita tuli otettua vastaan useasti ja seuraavan vuoden keväällä sain töitä tehtaasta 9€/h liksalla, jossa olikin töissä reilun puolen vuoden ja siitä intti tuli vastaan.
Intissä 6kk ja työttömänä 2kk. Tuosta tuli taas määräaikainen soppari vastaan metsän keskeltä. Tuonne ajoin joka aamu yli 100km ja palkka oli reilun 10€/h.
Puoli vuotta siellä ja sain vakkarisopparin ja palkka nousi eurolla. Tuossa paikassa kulutin yhteensä pari vuotta.
Lopulta irtisanoin itseni, heitin autoon vaatesäkin ja muut vähät tavarat. Lähdin vakituisesta hommasta etelä-suomeen määräaikaisen duunin perässä.
Pomo tuli kesken määräaikaisen sopparin vetämään hihasta ja kyseli, että onko minulla mitään suunitelmia syssylle. Samalla hän näytti uutta työsopparia, joka alkaisi samantien joka oli vakituinen.
Sanoin, ettei tässä mitään suunitelmia ole ja kerroin, että olisin mielelläni ottamassa vakituisen vastaan. Pomo löi kättä päälle ja allekirjoitukset soppariin.
Tässä firmassa palkkaus nousi huomattavasti ja etenemismahdollisuuksia oli huomattavasti. Vuosia vieri samassa tehtävässä ja työporukkaan tutustui hyvin ja mitään kiirettä pois ei ollut.
Tuosta uudesta soppariata eteenpäin parisen vuotta ja pomo kyseli, että mites kiinnostaisiko siirtyä uusiin tehtäviin. Sanoin, että kiinnostaahan tuo. Pomo sanoi, että nimi on pistetty ylös ja saan infoa myöhemmin.
Siirto uusiin tehtäviin tuli tovia myöhemmin ja koulutuksen jälkeen palkkaus nousi taas ja sitä on edelleen samassa talossa. Hauska on ollut huomata, että edelleenkin tulee opittua uutta nykyisessä työnkuvassa ja en koe kiirettä edes muuttaa firmaa toiseen, koska olen päätynyt hankkimaan asuntolainan ja firman tarjoamat mahdollisuudet ovst huimat.
Opiskeluihin firma suhtautuu positiivisesti ja firma kannustaa korkeakoulutuksiin, sekä mahdollistaa lyhyemmän/sovitellun työajan koulusyillä.
). Työt oppii todella usein tekemällä, jotta se nyt on aika usein se ja sama mitä on tehnyt, mutta jos jossian töissä on ollut aina niin se osoittaa jo sitä, että selviää töihin ja selviää siellä ilman potkuja. Tuo on jo 100% enemmän kuin se, että vuodet tyhjää eikä keksi niille muuta syytä kuin, että ei maksettu tarpeeksi palkkaa, että olisin jaksanut herätä aamulla.
