Niin. Mutta sinä ja vastanneet luottamusmiehet eivät ole ymmärtäneet mitä paikallisella sopimisella tarkoitetaan. Se ei tarkoita, että työntekijät vaatii lisää ja työnantaja suostuu joka ikinen vuosi. Se voi tarkoittaa sitäkin, että edut ja palkka laskee. Eikä se, että työntekijät ei suostu tarkoita, että työnantaja "ei halua sopia".
Paikallinen sopiminen on jo laajasti käytössä. TES:seissä on määritelty, mistä voi sopia paikallisesti ja mistä ei.
Ensimmäinen näkemysero on siinä, että työnantajaosapuoli haluaisi voida sopia paikallisesti mistä tahansa. Se ei ammattiyhdistysliikkeelle käy, ja perustelu on kohtuullisen selvä: mihin TES:sejä enää tarvittaisiin, jos ihan kaikesta voisi sopia paikallisesti.
Toinen näkemysero on siinä, että jos ei kaikesta, niin työnantajaosapuoli haluaisi voida sopia paikallisesti myös ainakin haittalisistä ja palkasta myös TES:seistä alaspäin. Suomennettuna poistaa vähintäänkin sunnuntailisät, joista se onkin koko 2000-luvun nurissut. Tähän ammattiyhdistysliike ei tietenkään voi suostua, kun Suomessa ei ole edes minimipalkkalakeja ja monella alalla haitalisät on merkittävä osa palkanmuodostusta.
No, kolmikannassa tämä on vielä vaikeampi asia? Vain pieni osa poliitikoista olisi valmis säätämään minimipalkat. Lisäksi työantajat eivät voi mitenkään varmistua siitä, että jos ne säädetään, ne eivät olisi heille liian korkeita tai poliitikot päättäisi nostaa niitä jossain vaiheessa heidän näkökulmastaan liikaa.
Toisaalta työantajajärjestöt eivät voi mitenkään varmistua siitä, etteivät poliitikot säätäisi minimipalkkoja heidän näkökulmastaan liian alhaisiksi. Eivätkä myöskään siitä, ettei poliitikot jossain vaiheessa päättäisi alentaa niitä.
Lähtökohtaisesti siis paikallisesti monella TES-alalla voi sopia jo varsin paljon, mutta ongelma on, ettei niitä mahdollisuuksia osata aina käyttää.
@GuntherPrien kuvasi tilannetta suuren yrityksen yksikön kannalta hyvin. Pienemmissä ongelma on usein toisenlainen: ei tunneta omaa TES:sia riittävän hyvin tai joskus avainhenkilöt ei vaan kykene sopimiseen (kumpi vaan tai molemmat osapuolet).
Oma käsitykseni on, että lähtökohtaisesti sekä työantaja- että työntekijäjärjestöt, myös poliitikotkin näkevät paikallisen sopimisen tärkeänä työkaluna. Tiedän myös yrityksiä, joissa se toimii erinomaisen hyvin. Toisaalta myös sellaisia, missä se ei toimi ollenkaan.
Paikallinen sopiminenkaan ei aina riitä, mistä case Kaipola oli hyvä esimerkki, sillä siellähän oli sovittu paikallisesti paljon konekohtaisesti. Kierrätysraaka-aineen riittämättömyys Suomessa taisi lopulta olla se todellinen juurisyy alasajolle. Voin toki olla väärässäkin, ei sillä.
[Ja editoinnit oli kirjoitusvirheiden korjauksia.]