- Liittynyt
- 18.10.2016
- Viestejä
- 1 625
Omalla työpaikalla on työnantajan päätös, että tapaturmataajuus on tuotantopalkkion yksi osa-alue, jo ensimmäisestä tapaturmasta, vaikka siitä ei edes johtuisi poissaoloa, pienentää tuotantopalkkiota kaikilta. Ongelmana tässä nykyisessä palkkiossa on, että se ei varsinaisesti kannusta kertomaan niistä pienistä haavereista vaan enemminkin peittelemään, ja se ei todellakaan ole tavoiteltava asian tila.Voi toki saada, jos venymistä tapahtuu. Tosin mielestäni se, ettei tapaturmia satu tai sattuu tekemään työnsä ei nyt varsinaisesti ole sen bonuksen arvoinen. Kyllähän sen bonuksen pitäisi olla palkkio jostakin, eikä automaatio.
Tuskinpa yhdessäkään työpaikassa on porukkaa jonka ajatuksena on työpäivän aikana, että loukkaampa itseni sairauslomakuntoon, kyllä se yleensä johtuu niistä työpaikan olosuhteista.
Tässä jälleen näkee miten pihalla ollaan teollisesta työstä. Tuottavuuden määritteleminen yksilötasolla ei todellakaan ole mitenkään yksi selitteistä päin vastoin.Tietysti jos saat enemmän työvuoron aikana aikaan, niin eikö se kannattaisi palkita yksittäisellä palkankorotuksella mielummin? Sellaisella, jota kaveri ei saa.
Esimerkki omalta työpaikalta. On prosessi missä on lähes sata eri työvaihetta ja prosessin kesto on lähes viikko, yksittäisen prosessivaiheen kesto vaihtelee puolen tunnin ja 16 tunnin väliltä. Miten määrittelet luotettavasti ja ennenkaikkea tasapuolisesti yksittäisen henkilön tuottavuuden kun päivittäinen työpanos riippuu siitä missä vaiheessa prosessi on.