Tämä on yksi malli, ja omalta osaltani olen tätä joitakin kertoja käyttänyt. Tämä kuitenkin asettaa sen toimistopäivää haluavan harteille aika paljon vastuuta, ja on ikävää olla kerrasta toiseen se "ilonpilaaja" tai erään toisen kirjoittajan mukaan "läheisriippuvainen", joka haluaisi nähdä kollegoitaan. Toinen ongelma on se, jos useat eri ihmiset pitävät toimistopäivää jokainen eri päivänä, jolloin näitä pyyntöjä saattaa tippua useammalle päivälle viikossa, mikä taas vesittää nopeasti koko homman. Itse kaipaisin jotain vähän koordinoidumpaa mallia.
Tätä mietin itsekin, ei välttämättä ole kaukaa haettua, että tämä ajaa pidemmällä aikavälillä tekijöiden hakua globaalimpaan suuntaan, mikä ei välttämättä ole Suomalaisten tekijöiden kannalta hyvä asia. Jos niitä lähistöllä asuviakaan ei saa koskaan yhteen paikkaan koolle, niin ihan sama on sitten ottaa tilalle halvemmat tekijät muualta päin maailmaa.
Samaa mieltä, itsekin pidän siitä, että etätyö tarjoaa _mahdollisuuden_ sovittaa omaa henkilökohtaista elämää ja työelämää paremmin yhteen, eikä porukkaa pidä pakottaa toimistolle vain koska joku ylhäältä päättää että siellä pitää olla. Ihmettelen lähinnä sitä, että osalle porukasta mikä tahansa ehdotus tulla toimistolle on turha ja vastenmielinen.
Yleisesti näen että tämä etätöiden maksimointi ajaa työelämän kulttuuria yksilön tekemistä ja suoriutumista ihannoivaan suuntaan, mutta en pidä ollenkaan selvänä, että yksilöiden tuottavuus ja koko työyhteisön tai firman tuottavuus kulkevat rinta rinnan tässä asiassa. Aika näyttää miten tämä vaikuttaa, oletan että firmat seuraavat tätä tällä hetkellä aika tarkasti.
Olen myös sitä mieltä, että etäaika on heikentänyt palaverien tehoa syistä, jotka eivät suoraan johdu etätyöstä. Palavereihin kutsutaan nykyään "varmuuden vuoksi" enemmän henkilöitä kuin olisi tarpeen, mikä luonnollisesti heikentää motivaatiota niiltä , jotka kokevat olevansa mukana turhaan. Takana palaverien järjestäjillä on varmaan ajatus, että etäpalaveriin on helppo osallistua, kun kaikki istuvat kuitenkin koneella eikä tarvitse liikkua ja kokoontua jonnekin yhteen. Ja toisten ihmisten kalenterimerkintöjen kunnioitus on samalla heikentynyt, nykyään ei ole mitenkään tavatonta että tulee ilman ennakkovaroitusta tupla- tai jopa triplabuukkauksia samalle ajalle, vaikka kutsuja näkee kaikkien kutsumiensa kalenterit. Aikaisemmin näitä tuli aina joskus, mutta yleensä niitä edelsi edes jonkin kysely tai varoitus siitä, että tällainen tulossa ja miksi se varaus on tärkeää saada juuri siihen kohtaan.
Ehkä palaverikulttuurin rapautuminenkin liittyy siihen, että ihmiset tuijottavat tekemistään enemmän oman tehokkuutensa eikä koko työryhmän tekemisen näkökulmasta, mikä on mielestäni huono kehityssuunta. Etätyön työtavoissa ja tarvittavan yhteisen tekemisen ohjaamisessa on siis selkeästi paljon kehitettävää vielä.