Työelämäkeskustelu

Vinkkejä itsensä irtisanomiseen, miten hoitaa asia polttamatta siltoja? Työpaikkaa olen vaihtamassa pian ja nykyinen työsopimus pitää luonnollisesti irtisanoa, niin miten asian hoitaa parhaalla mahdollisella tavalla? Työsuhde on kestänyt n. 3 vuotta, ei ole erillistä mainintaa irtisanomisajasta työsopimuksessa, eli irtisanomisaika on sen 14 päivää. Toki tapauskohtaista, mutta onko yleinen käytäntö, että tuossa irtisanomisajassa "joustetaan" projektien yms vaatiessa? Eli irtisanotaankin vaikka 3 eikä 2 viikon päähän? Tiedän, että jos nykyiset hommat jää kesken, niin äkkiseltään tulee olemaan vaikea löytää joku jatkamaan juuri näitä hommia, mutta toisaalta enpä minä ole mitään "velkaa" työnantajalleni. Hankala tilanne, kun kuitenkin haluaisin hyvät välit säilyttää jne.

Ja kyllä, ensimmäinen kunnon hommista irtisanoutuminen nyt edessä, niin ehkä otan tämän myös vähän liian vakavasti.
Joo kuten mainittu hyvä ja asiallinen keskustelu riittää. Aina myös kirjallinen perään. Paljon sopimuskysymyksiä, itsellä kuin osui lomat ja muut vastaavat enkä ehtiny perehdyttää uutta niin tehtiin parin viikon konsulttisopimus mun ehdotuksesta, jossa jo uuden pestin aloittaneena käytin 3-4h/vko uuden kaverin perehdyttämiseen. Riippuen toki miten uusi työnantajakin mahdollistaa.
Mikään pakko ei ollut mut ite halusi vaan et jää menneet hommat parempiin käsiin. Työnantaja arvosti.
 
Jeps, hyvät välit ja keskusteluyhteys kun on ollut esimiehen / työnantajan kanssa, niin kaikki on tyypillisesti sovittavissa irtisanoutuessakin puolin ja toisin.

Ja siis se on ihan luonnollista, että tunnollinen kaveri voi tuntea syyllisyyttä (ja liutaa muita tunteita), kun irtisanoutuu pidempiaikaisesta työsuhteesta. Jäähän vanhoihin duunipaikkoihin aina duunikavereitakin, joita on katsellut sen vajaan 40h viikko, mutta ne tunteet kuuluu asiaan, ja sellaista ylimääräistä huolta ei tarvitse omasta irtisanoutumisestaan kantaa.

Hommille löytyy aina jatkaja ennemmin tai myöhemmin, vaikka tietyt hommat olis olleet miten paljon yhden ihmisen harteilla, niin kuin mun ekassa IT-duunissa ja omassa työnkuvassa.
 
Vinkkejä itsensä irtisanomiseen, miten hoitaa asia polttamatta siltoja? Työpaikkaa olen vaihtamassa pian ja nykyinen työsopimus pitää luonnollisesti irtisanoa, niin miten asian hoitaa parhaalla mahdollisella tavalla? Työsuhde on kestänyt n. 3 vuotta, ei ole erillistä mainintaa irtisanomisajasta työsopimuksessa, eli irtisanomisaika on sen 14 päivää. Toki tapauskohtaista, mutta onko yleinen käytäntö, että tuossa irtisanomisajassa "joustetaan" projektien yms vaatiessa? Eli irtisanotaankin vaikka 3 eikä 2 viikon päähän? Tiedän, että jos nykyiset hommat jää kesken, niin äkkiseltään tulee olemaan vaikea löytää joku jatkamaan juuri näitä hommia, mutta toisaalta enpä minä ole mitään "velkaa" työnantajalleni. Hankala tilanne, kun kuitenkin haluaisin hyvät välit säilyttää jne.

Ja kyllä, ensimmäinen kunnon hommista irtisanoutuminen nyt edessä, niin ehkä otan tämän myös vähän liian vakavasti.

Komppaan edellisiä, asiallisesti keskustelemalla se hoituu ja kyllä ne yleensä ymmärtää että ihmiset paikkoja vaihtaa joko paremman liksan tai parempien hommien perässä. Jos tuosta alkaa joku syyllistäminen ja vittuilu, niin kertoo vaan siitä että esimies on mulkku ja irrallaan todellisuudesta, työntekijä luonnollisesti ensisijaisesti ajattelee omaa parastaan. Kaikenlaiset "kunniavelalla" ratsastajat sun muut kannattaa jättää omaan arvoonsa, sellainen ei kuulu terveeseen työyhteisöön markkinataloudessa.

Itse kun vaihdoin pari vuotta sitten duunipaikkaa sovin yhteisymmärryksessä uuden työnantajan kanssa pikkuisen minimiä myöhemmän aloituspäivän ja vanhalle työnantajalle kerroin irtisanoutuessa että olen sopinut aloituspäivän xx.xx. ja irtisanon työsuhteeni edelliseen perjantaihin, jotta voin hoitaa pari kesken ollutta projektia loppuun. Arvostivat asiaa suuresti. Samaan aikaan sitten huolehdin että siirtelin kaikki omissa kätköissä olleet relevantit datat muiden saataville ja hoidin kaikki irtohommat loppuun sekä ilmoittelin tärkeimmille asiakkaille/yhteistyökumppaneille että olen poistumassa firmasta päivänä X ja sen jälkeen voivat tavoitella henkilöä Y tai Z.
 
Kiitokset kaikille vastanneille, hyviä vinkkejä. Taidan ehdottaa uudelle työnantajalle, että voisiko aloituspäivämäärä lykätä reilulla viikolla eteenpäin, niin voin irtisanoa itseni 3 viikon päähän. Lyhyt aika tuo 2 viikkoa, niin ylimääräinen viikko varmasti helpottaa häntien viimeistelyä/hommien delegointia seuraajalle ja muuta häslinkiä. Keskusteluyhteys on olemassa nykyiseen pomoon, niin eiköhän tuo saada sovittua siltoja polttamatta. Toki pitää muistaa myös jättää ainakin pari päivää hermolomaa ennen uusien töiden aloitusta, niin voi aloittaa uudet hommat hyvin levänneenä :D
 
Sopimuksen päättymispäivähän on aina sovittavissa oleva asia, sopimuksessa on vain ikään kuin vähimmäiskesto irtisanomisajalle (en tiedä, onko siinä myös joku kytkös lakeihin). Itse olen kerran irtisanoutunut niin, että lopetin työt vasta vajaat 4kk siitä kun ilmoitin uudessa paikassa aloittamisen tarkan päivän esimiehelle.
 
Kiitokset kaikille vastanneille, hyviä vinkkejä. Taidan ehdottaa uudelle työnantajalle, että voisiko aloituspäivämäärä lykätä reilulla viikolla eteenpäin, niin voin irtisanoa itseni 3 viikon päähän. Lyhyt aika tuo 2 viikkoa, niin ylimääräinen viikko varmasti helpottaa häntien viimeistelyä/hommien delegointia seuraajalle ja muuta häslinkiä. Keskusteluyhteys on olemassa nykyiseen pomoon, niin eiköhän tuo saada sovittua siltoja polttamatta. Toki pitää muistaa myös jättää ainakin pari päivää hermolomaa ennen uusien töiden aloitusta, niin voi aloittaa uudet hommat hyvin levänneenä :D
Heh, itsellä ollut sama. Vaikka on tullut vaihdettua työpaikkaa vain pari krt työuran aikana niin aina väh se pidempi vkl ja viim työpäivä keskiviikkoon ja seuraavan aloitus maanantaihin.
 
Heh, itsellä ollut sama. Vaikka on tullut vaihdettua työpaikkaa vain pari krt työuran aikana niin aina väh se pidempi vkl ja viim työpäivä keskiviikkoon ja seuraavan aloitus maanantaihin.
Mulla taas on ollut sopparissa 4kk irtisanomisaika molempiin suuntiin parissa viime vaihdossa. Molemmista tosin pääsin 2kk:ssa seuraavaan sopimalla…
 
Kiitokset kaikille vastanneille, hyviä vinkkejä. Taidan ehdottaa uudelle työnantajalle, että voisiko aloituspäivämäärä lykätä reilulla viikolla eteenpäin, niin voin irtisanoa itseni 3 viikon päähän. Lyhyt aika tuo 2 viikkoa, niin ylimääräinen viikko varmasti helpottaa häntien viimeistelyä/hommien delegointia seuraajalle ja muuta häslinkiä. Keskusteluyhteys on olemassa nykyiseen pomoon, niin eiköhän tuo saada sovittua siltoja polttamatta. Toki pitää muistaa myös jättää ainakin pari päivää hermolomaa ennen uusien töiden aloitusta, niin voi aloittaa uudet hommat hyvin levänneenä :D

Toisaalta se on työnantajan vika, jos ei ole soppariin laittanut 1kk irtisanomisaikaa, sillä asiantuntijahommissa 2vko on auttamatta todella lyhyt, vaikka olisi jotain puoliksi standardoitua hommaa, tyyliin palkanlaskentaa. Aina on mahdollista se, että työnantaja rupeaa hankalaksi, minkä vuoksi mielestäni kannattaa turvata selustanasa ja irtisanoa itsensä minimiajalla - siitä voi sitten neuvotella, että "joo voin mä pari päivää enemmän olla". Turha lähtiessä on vittuilla tarpeettomasti, mutta turha työnantajaa on suuremmin sääliä - ei nekään sääli.

Itse olen vaihtaessa lähinnä pitänyt muutamia pieniä n. vartin puhelinpalavereja jälkikäteen pro-bono ja toisaalta vaivannut ex-kollegaa saman verran itse joissain perityissä hommissa. Sitten löytyy kollegaa, joka on sopinut irtisanomisajan jälkeisille lisätöille (joita teki useamman tunnin/päivän) suoraan "konsulttipalkan" eli 2-3 kertaa sen mitä sai palkollisena - saattaa kuulostaa jostakin törkeältä, mutta laittaa työnantajan toisaalta miettimään tarvitaanko oikeasti tämän tyypin työpanosta "yliajalla", mikä on ihan hyvä.
 
Olen vaihtamassa firmaa ja irtisanoutumassa. On mahdollista, että vanha firma yrittää houkutella jäämään mm. palkan korotuksella. Onko kokemuksia ilmoittaa uuteen paikkaan ettei tulekaan kun soppari on jo allekirjoitettu?
 
Olen vaihtamassa firmaa ja irtisanoutumassa. On mahdollista, että vanha firma yrittää houkutella jäämään mm. palkan korotuksella. Onko kokemuksia ilmoittaa uuteen paikkaan ettei tulekaan kun soppari on jo allekirjoitettu?
Osuipa huonosti ajallisesti nykyisen työpaikan vastatarjous jos soppari uuteen on jo allekirjoitettu. Ei kyllä kokemuksia, mutta kait toi ihan koeaikapurkuna menee samantien jos et haluakkaan uuteen.
 
Ehkä ne keskustelut vanhaan taloon jäämisestä ja mahdollisesta palkankorotuksesta kannattas käydä ennen, kun pistää nimeään uuteen soppariin. Menis vähän niinku siistimmin kuin venkuloimalla edes takas, kun nimi on jo uudessa paperissa.

Koeaikapurkuakaan ei saisi tehdä epäasiallisin perustein, ja joku yksittäinen oikeuskeissi taitaa löytyä, kun työntekijäkin on hävinnyt asian veivatessaan päällekkäisten työsopimusten kanssa, mutta siis tokko siinä muuta käy, kuin että ei välttämättä tarvii hakea sinne uuteen taloon enää uudestaan.
 
Osuipa huonosti ajallisesti nykyisen työpaikan vastatarjous jos soppari uuteen on jo allekirjoitettu. Ei kyllä kokemuksia, mutta kait toi ihan koeaikapurkuna menee samantien jos et haluakkaan uuteen.
Mitään vastatarjousta ei siis ole vielä tullut, mutta mietin jos tulee. Voi olla siis ettei ei tule mitään.
 
En tiedä miten yleistä on, että noita korotuksia tarjotaankaan sen jälkeen, kun nimi on uudessa paperissa. Jos tekijä on jo päättänyt lähteä, niin muutama satanen lisää liksaa korkeintaan venyttää tilannetta vähän pidemmälle.

Minä olen hoitanut ite nuo hommat niin, että olen sanonut esimiehelle, että nyt ois kilpaileva sopimus pöydällä, että mikä oman sopimuksen tilanne on. Kertaalleen nousi liksa ja yhden kilpailevan tarjouksen hylkäsin, mutta kun palkkakehitys olis jäänyt samassa talossa laahaamaan, niin seuraavan tarjouksen otin kiinni ja irtisanouduin. Ei tullut vanhalta työnantajalta tarjouksia, mutta takaisin toivotettiin, jos tilanteet muuttuu.
 
En tiedä miten yleistä on, että noita korotuksia tarjotaankaan sen jälkeen, kun nimi on uudessa paperissa. Jos tekijä on jo päättänyt lähteä, niin muutama satanen lisää liksaa korkeintaan venyttää tilannetta vähän pidemmälle.

Minä olen hoitanut ite nuo hommat niin, että olen sanonut esimiehelle, että nyt ois kilpaileva sopimus pöydällä, että mikä oman sopimuksen tilanne on. Kertaalleen nousi liksa ja yhden kilpailevan tarjouksen hylkäsin, mutta kun palkkakehitys olis jäänyt samassa talossa laahaamaan, niin seuraavan tarjouksen otin kiinni ja irtisanouduin. Ei tullut vanhalta työnantajalta tarjouksia, mutta takaisin toivotettiin, jos tilanteet muuttuu.
Etukäteen keskustelulla pääsee varmasti aina parhaaseen tulokseen. Itse olen tehnyt samalla tavalla, eli tarjouksen tultua ottanut riittävästi mietintäaikaa ja keskustellut vanhassa paikassa asioista avoimesti. Olen sanonut myös sinne uuteen paikkaan, että juttelen ensin nykyisen esimiehen kanssa tilanteesta. Arvaahan ne sen joka tapauksessa.
 
Mitä syitä vaihtamisellesi on ?
-Jos palkka niin vastatarjouksessa kannattaa muistaa että toisessa se palkka on ns loppuun kilpailutettu ja toisessa alkupalkka.
-Jos ongelmia työnantajassa itsessään niin eipä se muutama huntin palkankorotus niitä muuta

Tämä!
Pakko kompata täysin.
 
No kumpiko on kannattavampaa valtiontalouden kannalta? Se, että 65v on töissä ja maksaa edes jotain veroja, vai settä että samainen 65v nostaa eläkettä niistä valtion varoista? Valtiolle edullistahan ois olla kuolemaan saakka töissä...
Näinhän se on. Tuntuu että nykyään vielä yhteiskunta puristaa homma niin että ne pätevät kaverit painaa 120% teholla ja mielellään (valtion kannalta) kuolemaan asti. Samaan aikaan nuorta porukkaa jää työelämän ulkopuolelle, minimituilla saavat kituuttaa, onneksi keskioluen hinta on vielä suhteellisen halpaa :D (ainoita hintoja joka on vieläkin halvempaa kuin sillon 20v sitten kun oli itse täysi-ikäisyyden kynnyksellä).
 
Näinhän se on. Tuntuu että nykyään vielä yhteiskunta puristaa homma niin että ne pätevät kaverit painaa 120% teholla ja mielellään (valtion kannalta) kuolemaan asti. Samaan aikaan nuorta porukkaa jää työelämän ulkopuolelle, minimituilla saavat kituuttaa, onneksi keskioluen hinta on vielä suhteellisen halpaa :D (ainoita hintoja joka on vieläkin halvempaa kuin sillon 20v sitten kun oli itse täysi-ikäisyyden kynnyksellä).
Tai kuten Saarikkokin asiaa järkeili, että työvoimapulasta kärsivien alojen henkilöitä toivottaisiin jatkavan työelämässä. Porukkaa eläköityy nopeammin, kuin uusia tulee tilalle ja tilanne on monella alalla pahenemaan päin.
 
Onkos täällä kokemuksia kun rekrytointi ulkoistetaan vuokratyöfirmalle (opteam, barona, academic work?). Mitä odottaa haastattelussa? Viikon loppupuolella tulossa haastis ja vähän kökkö kun ei pääse suoraan haettavan firman työntekijän kanssa puhumaan. Voihan sitä kertoa ummet ja lammet osaamisesta, mutta asiantuntija roolissa nuo taitaa olla sanahelinää vuokratyöfirmalle jos rupean kokemuksia jakamaan isommin. Kait noilla tietyt kriteerit on, jotka yritys jakanut heille ja etsivät sitten täyttääkö hakija nämä. Ei koskaan ole ollut tälläistä tilannetta niin pohdin mihin keskittyä.
 
Itse olen työllistynyt baronan kautta manager positioon ja tosi hyvä haastattelukokemus jäi. Parempi haastattelukokemus kuin tulevien esimiesten tekemät, jotka vääntää sitä prosessia kiireen keskellä.

Tunnin verran juteltiin ja haastattelija oli sieltä mieltä että en sovi pestiin, johon hain vaan eri positioon (firma sama ja palkka samassa haarukassa). Nyt olen pari vuotta ollut ja pakko vain kiittää baronan kaveria. Olen mielestäni hyvä mätsi positioon ja viihtynyt hyvin.
Kiitos vastauksesta. Positiivisin mielin ensi viikkoa varten. Oliko tunnin pelkkää jutustelua vai haastettiinko paljon /jotain testejä? Miksi jäi hyvä haastattelukokemus?
 
Näinhän se on. Tuntuu että nykyään vielä yhteiskunta puristaa homma niin että ne pätevät kaverit painaa 120% teholla ja mielellään (valtion kannalta) kuolemaan asti. Samaan aikaan nuorta porukkaa jää työelämän ulkopuolelle, minimituilla saavat kituuttaa, onneksi keskioluen hinta on vielä suhteellisen halpaa :D (ainoita hintoja joka on vieläkin halvempaa kuin sillon 20v sitten kun oli itse täysi-ikäisyyden kynnyksellä).
Juu, eihän sekään ole tulevaisuuden kannalta kovin järkevää että nuoriso jää kotiin sohvalle vetämään bisseä samalla kun 70-vuotiaat vetää 40 tuntista työviikkoa.
 
Onkos täällä kokemuksia kun rekrytointi ulkoistetaan vuokratyöfirmalle (opteam, barona, academic work?). Mitä odottaa haastattelussa? Viikon loppupuolella tulossa haastis ja vähän kökkö kun ei pääse suoraan haettavan firman työntekijän kanssa puhumaan. Voihan sitä kertoa ummet ja lammet osaamisesta, mutta asiantuntija roolissa nuo taitaa olla sanahelinää vuokratyöfirmalle jos rupean kokemuksia jakamaan isommin. Kait noilla tietyt kriteerit on, jotka yritys jakanut heille ja etsivät sitten täyttääkö hakija nämä. Ei koskaan ole ollut tälläistä tilannetta niin pohdin mihin keskittyä.

Sain nykyisen duunin Finders seekersin kautta, kun olivat linkkarin kautta yhteydessä. Itse prosessi oli melko pitkä (koska firma niin toivoi), mutta haastattelijana ollut nuori nainen oli kyllä erittäin pätevä ja niihin kysymyksiin joihin ei suoraan tiennyt vastausta, lupasi välittää eteenpäin ja palata myöhemmin uudestaan asiaan. Itse prosessi oli jaettu kolmeen osaan, joista kaksi ensimmäistä oli tämän rekryfirman kautta ja kolmas oli itse asiakasyritykseen. Tuossa oli itse asiassa tosi helppoa jotenkin siinä loppuvaiheessa puhua suoraan työpaikan edustajien kanssa, kun ei tarvinnut käydä läpi mitään geneeristä "mää on tää ja osaan nää" -tason liirumlaarumia, vaan heillä oli se tieto jo valmiiksi pureksittuna aiemmista haastiksista. Kokonaisuudessaan se oli aika kivuton ja helppo kokemus. Toki nyt on päällikköpositiota, palkkaa paljon paremmin ja ei muutenkaan ole ikävää vanhaa duunia.
 
Kiitos vastauksesta. Positiivisin mielin ensi viikkoa varten. Oliko tunnin pelkkää jutustelua vai haastettiinko paljon /jotain testejä? Miksi jäi hyvä haastattelukokemus?

Mercuri Urvalista kokemusta noin vuoden takaa keskijohto-tason pestiin. Ensihaastis konsultin kanssa ~1h. Kertoi kaiken työstä jne. ja kyseli vähän tarkennuksia CV:seen (itsellä oli aika hyvin selitetty jo tehdyt tehtävät nimikkeen lisäksi jne.). + sain itse aika paljon kysyttyä. Ei mitään yllättävää, enemmänkin ehkä varmistus itselle millaista henkilöä haettiin ja millainen tuleva positio olisi.

Tästä eteenpäin seuraava haastis sama konsultti + rekrytoivan yrityksen HR-kana + tuleva esihenkilö. Tämän jälkeen oli jotkin psykologiset testit (netissä täytettiin x-määrä testejä) --> 3 kandidaattia jatkoon ilmeisesti ja minut valittiiin tehtävään.

Sanoisin, että ns. asiantuntijan suorittama ensihaastis on parempi kuin firman esihlön / HR:n edustajan - siitä saa suoraan kuvan millainen pesti on ilman "firma-X laseja" eli positiivisin mielin kohti sitä! Mitään testejä tuskin tehdään ensikerralla vaan niihin varataan erillinen aika / saat tehdä ne netissä.

Tämä ei liittyne ns. "vuokratyöfirmoihin", mutta ainut negatiivinen asia oli mikä vieläkin vuoden jälkeen on mielessä, että hakemuksessa pyydettiin ilmoittamaan palkkatoive ja ilmoitin sen x€/kk. Missään vaiheessa rekryprosessia tästä ei keskusteltu mitään, joten oletin sen olevan täysin linjassa (niin kuin onkin..), vaan kun "valinta" oli tehty lähetti firma työsopimusluonnoksen spostiin ja siinä palkkaus oli n. 15% pienempi vs. palkkatoive.

Vastasin, että mahtaako sopimusluonnoksessa olevan virhe - palkkatoiveeni oli x€/kk eikä missään vaiheessa oltu puhuttu pienemmästä korvauksesta. Sen jälkeen tuli vastaus, että tämä on maksimi jonka voivat maksaa kyseistä tehtävästä. Tämän jälkeen vastasin kohteliaasti, että kyseisen palkkaehdotus ei vastaa paikka/kokemustani ja mikäli tämä on kynnyskysymys ei tule kauppoja sekä toin selkeästi esiin, että nämä asiat olisi hyvä keskustella heti alkuvaiheessa ettei tuhlata monen ihmisen aikaa turhaan montaa tuntia. Muutaman tunnin kuluttua tuleva esihlö soitti ja ilmoitti, että palkkatoive on ok ja päivitetty työsopimus tulee kohta spostiin.

Nyt toista vuotta onnellisesti töissä ko. firmassa mutta tästä vieläkin semipaskamaku suussa.
 
Nyt toista vuotta onnellisesti töissä ko. firmassa mutta tästä vieläkin semipaskamaku suussa.
Ihan turhaa paskanmaku suussasi. Tälläinen palkkaneuvottelu on aivan normaalia. Itselläni samanlainen kokemus mutta sain itsestäni irti sanottua vasta seuraavana päivänä, kun olin jo sopimuksen kirjoittanut. Eli päätin koeajalla ensimmäiseen päivään. Tuntia myöhemmin tuli pyynninmukainen tarjous.

Tuossa on vähän samaa fiilistä kuin Huutokaupankäymisessä tai asuntonäytössä käymisessä. Kun on jollain tapaa uhrannut prosessiin niin sitä jotenkin suostuu helpommin huonompaan sopimukseen.
 
Ihan turhaa paskanmaku suussasi. Tälläinen palkkaneuvottelu on aivan normaalia.
Eihän se tuollaisessa tilanteessa ole yhtään turhaan paskanmaku suussa, koska tuommoinenhan lähentelee puhdasta vttuilua ja ei tuollaisen "palkkaneuvottelun" pitäisi todellakaan olla normaalia, vaikka sitä saattaa jotkut firmat edelleen harrastaa.

Lähtökohtakaan ei pitäisi olla se, että pyydellään palkkatoiveita ja koitetaan naruttaa potentiaalinen henkilö duuniin mahdollisimman pienellä liksalla, vaan se, että työnantaja ilmoittaa palkkahaarukan, johon position liksa menee ja jonka sisällä voidaan neuvotella kokemuksesta ja osaamisesta riippuen. Onneksi tää jälkimmäinen näyttää ainakin jossain määrin yleistyvän.
 
Viimeksi muokattu:
Toi palkkaneuvottelu ja edut keskustelu on aina itselle jäänyt vähän pimentoon missä vaiheessa nuo tulisi nostaa. Helpoin jos pyydetään palkkatoivetta ja laitat sen ja kutsu haastikseen käy niin luulisi toiveen olevan silloin ok tai puhuvat siitä heti ensimmäisessä haastiksessa. Mullakin ollut haastatteluja, joissa ei puhuttu palkasta tai eduista mitään (olin laittanut toiveen) . Vasta sitten kun soitettiin että sinut on valittu niin halusin pitää keskustelun eduista erikseen. Haastatteluvaiheessa ei jostain syystä "kehtaa" jos ei tule ilmi. "haluan tämän verran palkkaa ja autoedun, etätyömahdollisuuden ja lomat ja.." kuulostaa liikaa vaatimuslistalta mitä ei välttämättä katsota hyvällä, mutta silti mielestäni valideja kysymyksiä (jos pesti sisältää esim paljon ajamista, en autoetua huvikseni pyydä). Lomat tai edes puolet niistä on ollut myös itselle tärkeä pitää paikanvaihdossa ettei tarvitse alkaa keräämään kaikkia uudestaan..

Edit. Jos palkka ja etuasiat menee tyyliin kolmannelle haastattelukierrokselle niin siinäkin vaiheessa on mielestäni tuhlattu paljon aikaa jos se ei sitten kohtaakkaan.

Missä vaiheessa olette itse nostaneet edut pinnalle ja miten ettei tuo kuulosta liialta vaatimiselta?
 
^ Kyllä noi palkka-asiat on käyty mun tapauksessani jo ekassa haastiksessa sillä tasolla, että onko oma toive semmoisella sektorilla, johon työnantaja pystyy. Ekassa haastiksessa työnantaja on yleensä kertonut myös palkan lisäksi tulevat muut edut. Ja het alkuunsa nuo minusta kannattaa käydä edes karkeasti, ettei hukata kaikkien aikaa.

Lomista puhuminen on saattanut jäädä vähän myöhemmäksi, jos näyttää siltä, että paikka olis tulossa, ts. saako soppariin neuvoteltua myös täydet lomat.
 
Itse odotan haastattelijan ottavan palkan ja loma-asiat esille. Omalla kohdalla asiat on menneet niin, että ollaan juteltu työtehtävistä ja firmasta ja vasta aivan lopuksi noista kompensaatioista. Se on mielestäni reilumpi molempia osapuolia kohtaan, koska kumpikin on ehtinyt muodostaa jonkinlaisen kuvan tehtävästä tai tekijästä.

Kerran unohtivat kysyä palkkatoiveen, enkä ollut sitä tahallani itsekään ilmoittanut kun ei erikseen pyydetty. Tiesin kun soittivat haastattelua seuraavana päivänä perään kysyäkseen tuota, että valinta olikin jo tehty ;) Lomat on aina ekan pidemmän vakkaripaikan jälkeen saanut sovittua ilman mitään vääntöä niin, että kesällä palkallista vapaata neljä viikkoa (tai miten nyt haluaakaan jakaa), lomarahat vain ansaittujen päivien myötä. Viime haastattelussa oli tuosta puhe ja haastattelija sanoi suoraan, ettei firman kannata missään nimessä alkaa säästämään tuossa kohtaa.
 
Viime haastattelussa oli tuosta puhe ja haastattelija sanoi suoraan, ettei firman kannata missään nimessä alkaa säästämään tuossa kohtaa.
Ei kannattais ei, ja lomaahan ihminen tarvii riippumatta siitä vaihtaako duunia vai ei, mutta ei ilmeisesti mikään itsestäänselvyys kuitenkaan. Toki mitä enemmän hakijalla on paukkuja ja/tai mitä suurempi työnantajan tarve, niin varmaan helpottaa myös lomista sopimista.

Olin minäkin lukinnut edellisellä vaihtokierroksella mielessäni, etten lähde mihinkään, jos lomia ei saa sovittua. Tulin vaan ottaneeksi puheeksi vasta sitten, kun työnantaja näytti vihreää valoa.

25 päivää sopimuksella sovittuja lomia (lauantait ei kuluta sopimuksella sovittuja lomapäiviä) ja vanhoilla lomarahoilla ostin kitaran :D
 
Toi palkkaneuvottelu ja edut keskustelu on aina itselle jäänyt vähän pimentoon missä vaiheessa nuo tulisi nostaa. Helpoin jos pyydetään palkkatoivetta ja laitat sen ja kutsu haastikseen käy niin luulisi toiveen olevan silloin ok tai puhuvat siitä heti ensimmäisessä haastiksessa. Mullakin ollut haastatteluja, joissa ei puhuttu palkasta tai eduista mitään (olin laittanut toiveen) . Vasta sitten kun soitettiin että sinut on valittu niin halusin pitää keskustelun eduista erikseen. Haastatteluvaiheessa ei jostain syystä "kehtaa" jos ei tule ilmi. "haluan tämän verran palkkaa ja autoedun, etätyömahdollisuuden ja lomat ja.." kuulostaa liikaa vaatimuslistalta mitä ei välttämättä katsota hyvällä, mutta silti mielestäni valideja kysymyksiä (jos pesti sisältää esim paljon ajamista, en autoetua huvikseni pyydä). Lomat tai edes puolet niistä on ollut myös itselle tärkeä pitää paikanvaihdossa ettei tarvitse alkaa keräämään kaikkia uudestaan..

Edit. Jos palkka ja etuasiat menee tyyliin kolmannelle haastattelukierrokselle niin siinäkin vaiheessa on mielestäni tuhlattu paljon aikaa jos se ei sitten kohtaakkaan.

Missä vaiheessa olette itse nostaneet edut pinnalle ja miten ettei tuo kuulosta liialta vaatimiselta?

Mielestäni, jos palkkaus on itselle kynnyskysymys, kannattaa siitä keskustella heti ensimmäisen haastattelun lopussa, jos työnantaja ei ota sitä esiin. Haastattelun lopussa siksi, että siinä vaiheessa molemmille osapuolille on syntynyt jo jonkinlainen alustava käsitys toisesta osapuolesta, eli palkkakeskustelun pohjaksi on käytettävissä informaatiota. Jos hakija ei ota palkka-asiaa esille lainkaan, jää siitä työnantajalle sellainen mielikuva, että palkka ei ole mikään kynnyskysymys ja että voi kokeilla tarjota vähän pienempääkin summaa. Eli tuo "ei kehtaa" tilanteessa, jossa palkka kuitenkin on hakijalle kynnyskysymys, on molempien kannalta huono asia, koska siinä helposti molempien aikaa tuhlaantuu.
 
Mielestäni, jos palkkaus on itselle kynnyskysymys, kannattaa siitä keskustella heti ensimmäisen haastattelun lopussa, jos työnantaja ei ota sitä esiin. Haastattelun lopussa siksi, että siinä vaiheessa molemmille osapuolille on syntynyt jo jonkinlainen alustava käsitys toisesta osapuolesta, eli palkkakeskustelun pohjaksi on käytettävissä informaatiota. Jos hakija ei ota palkka-asiaa esille lainkaan, jää siitä työnantajalle sellainen mielikuva, että palkka ei ole mikään kynnyskysymys ja että voi kokeilla tarjota vähän pienempääkin summaa. Eli tuo "ei kehtaa" tilanteessa, jossa palkka kuitenkin on hakijalle kynnyskysymys, on molempien kannalta huono asia, koska siinä helposti molempien aikaa tuhlaantuu.
Joo palkka ainakin siinä mielessä kynnys, että tietää ollaanko edes +-500e suuntimassa palkkahaarukassa. Itselle ei palkka ole niin iso kynnys, olen jopa vaihtanut joskus huonopalkkaisempaan, mutta mukavampaan hommaan. Sitten kun mennän tuon 500 yli eli pyynti vaikka 4000 ja firma tarjoaa 3400 niin puhutaan jo kynnyksestä. Hurjimmat jopa alkaneet väärällä numerolla. Kannatan myös tuota palkkahaarukan ilmoittamista hakemuksissa, jotta niistä voidaan lähteä neuvottelemaan kokemuksen ja osaamisen mukaan.
 
En ole nyt vuosiin hakenut töitä, mutta eikös edelleen ole tyypillisintä että ensimmäinen haastattelukierros on puhelimitse tai etänä? Minulla oli aina tapana että en ehkä itse ota palkkaa puheeksi ensimmäisessä haastattelussa mutta en halua tulla kasvokkain haastatteluun ilman tietoa siitä että kohtaako palkkatoive palkkahaitarin. Reaktiosta päätellen tämä ei ole kovin tavallista, mutta ei ole koskaan rekryprosessi tähän pysähtynyt.
 
En ole nyt vuosiin hakenut töitä, mutta eikös edelleen ole tyypillisintä että ensimmäinen haastattelukierros on puhelimitse tai etänä? Minulla oli aina tapana että en ehkä itse ota palkkaa puheeksi ensimmäisessä haastattelussa mutta en halua tulla kasvokkain haastatteluun ilman tietoa siitä että kohtaako palkkatoive palkkahaitarin. Reaktiosta päätellen tämä ei ole kovin tavallista, mutta ei ole koskaan rekryprosessi tähän pysähtynyt.

Taitaa nykyään tyypillisesti mennä koko hakuprosessi etänä. Etenkin jos siinä työssä tarjotaan jonkinlaista etätyömahdollisuutta. En ainakaan itse muista koska olisin viimeksi ollut paikanpäällä haastatteluissa (tai kuullut esim. tuttavien olevan). Vie vain kaikilta ylimääräistä aikaa ja hankaloittaa prosessia.
 
Perjantaina olisi työhaastattelu toiseen firmaan. Nykyiseen paikkaan vaihdoin tammikuussa, kyseessä ensimmäinen vakituinen työpaikka. Työ on jees, palkka on ok ja esimies loistava.

Miksi sitten menen toisen firman haastatteluun?Pykälää isompi vastuu ja haen palkankorotusta. Olisin valmis vaihtamaan bruttona +800€/kk, eli palkka tuonne hieman 6k€/kk pintaan. Alle en vaihda.

Mitenhän kannattaisi muotoilla haastattelussa miksi olisin vaihtamassa paikkaa? Olla täysin avoin asiasta vai onko siinä olemassa jokin miina?

Edit: Tuossa uudessa tehtävässä tarvitaan myös paria minun vahvuusaluetta/kiinnostuksen kohdetta jotka puuttuvat nykyisestä työstä. Tuon aion tuoda tietysti ilmi, mutta syy on kuitenkin 80 prosenttisesti tuo lisävastuu ja raha.
 
Mikä on herättänys kiinnostuksen tuota paikkaa hakiessa ?

Kuten mainitsin editissä niin pariosa-aluetta jotka puuttuvat nykyisestä työstä ja jotka koen vahvuuksini. Sekä ylipäätään isompi vastuu. Ja se palkka jonka pitäisi tulla isomman vastuun myötä.
 
Missä vaiheessa olette itse nostaneet edut pinnalle ja miten ettei tuo kuulosta liialta vaatimiselta?
Itse 3 kertaa duunipaikkaa vaihtanut (viimeksi 27v. sitten). Joka kerta neuvotellut palkat/edut yms. heti alkumetreillä kuntoon. Nykyiseen soppariin neuvottelin heti alkuvaiheessa sen, että aina 2v. välein tarkistetaan tilannetta palkkojen yms. osalta, koska suostuin ottamaan työn vastaan/astumaan palvelukseen hieman pienemmällä palkalla mitä markkinoilla normisti maksettiin. Kädenojennusta molemmin puolin. Totesivat heti alkuun, että hyvä, kun oli valmiit sävelet mitä halusin itselleni ja mitä he minulta, niin jäi turha ajankulutus pois. Mentiin vähän tyyliin ota tai jätä. Hyvin on pitänyt kutinsa mistä aikoinaan sovittiin. Siksipä sitä pakertanut saman työnantajan palkkalistoilla 27v. ilman vitutusta.
 
Kyl minnuu niin v*tutti, kun kärvistelin edellisessä firmassa 31 v, joista 8 v jatkuvaa tappiota. Väki väheni, työmäärä lisääntyi ja palkka ei noussut. Sitten iski burn-out, päätin irtisanoutua ja ottaa sapattivapaata. Uskalsin lähteä tähän, kun sellainen koulutus ja ammattitaito, että uskoin saavani töitä.
Sapattivapaan ( 7 kk) jälkeen aktivoiduin taas työhaussa ja sainkin mieleisen paikan vaikkakin aika pitkä työmatka. Mutta voi juma, että voi olla työssäkäynti erilaista! Firmassa on hyvä henki, motivoitunutta porukkaa, oikea tekemisen meininki ja tehdään hyvää tulosta. Tänä vuonna mennään heittämällä yli budjetista, joka on tiukka. Että pitikin siellä edellisessä firmassa :poop: taputella eri muotoihin ja toivoa, että se muuttuu kullaksi, ei muutu.

Ainakin pari hyvää opetusta sain itselleni:
- kolmen tappiollisen vuoden jälkeen VIIMEISTÄÄN ulos firmasta, ellei johtoa ole vaihdettu
- älä IKINÄ mene töihin firmaan, jonka ylimmässä johdossa pyörii omistajan kavereita
 
Tämä on muuten hyvin tärkeä pointti. Pitää vähän seurailla, mihin suuntaan firma on matkalla, koska alas pääsee paljon nopeammin kuin ylös.
Kolme perättäistä tappiollista vuotta tarkoittaa mm. että yrityksen toimintatavassa on jotain perustavanlaatuisesti pielessä, yritys on paskalla toimialalla jossa huonot katteet, tuotteiden laatu on huono tai yritys on pieni kikkare isojen puristuksessa.
Minun edellisellä työnantajalla toteutuu noi kaksi ensimmäistä. Kävin just Finderista katsomassa, niin samaa syöksykierrettä vedetään. Pysyy hengissä tasan niin kauan kun emoyhtiö viitsii rahoittaa.

Sinällään ikävää. Vielä 2000-luvun alussa yritys oli kotimaan ykkönen. Finanssikriisin jälkeen alkoivat säästämään (investoinnit, tuotekehitys, henkilöstön koulutus, palkat, jne) ja jäivät siihen luuppiin. Säästäminen on yritykselle kriisitoimenpide. Se ei ole sama asia kuin kulujen pitäminen kontrollissa. Ja säästämisen oravanpyörästä on saatanan vaikeaa hypätä pois.
 
Kyl minnuu niin v*tutti, kun kärvistelin edellisessä firmassa 31 v, joista 8 v jatkuvaa tappiota. Väki väheni, työmäärä lisääntyi ja palkka ei noussut. Sitten iski burn-out, päätin irtisanoutua ja ottaa sapattivapaata. Uskalsin lähteä tähän, kun sellainen koulutus ja ammattitaito, että uskoin saavani töitä.
Sapattivapaan ( 7 kk) jälkeen aktivoiduin taas työhaussa ja sainkin mieleisen paikan vaikkakin aika pitkä työmatka. Mutta voi juma, että voi olla työssäkäynti erilaista! Firmassa on hyvä henki, motivoitunutta porukkaa, oikea tekemisen meininki ja tehdään hyvää tulosta. Tänä vuonna mennään heittämällä yli budjetista, joka on tiukka. Että pitikin siellä edellisessä firmassa :poop: taputella eri muotoihin ja toivoa, että se muuttuu kullaksi, ei muutu.

Ainakin pari hyvää opetusta sain itselleni:
- kolmen tappiollisen vuoden jälkeen VIIMEISTÄÄN ulos firmasta, ellei johtoa ole vaihdettu
- älä IKINÄ mene töihin firmaan, jonka ylimmässä johdossa pyörii omistajan kavereita
Riippuu mitä teet firmassa. Jos oot duunaritasolla niin ei kiinnosta vittujakaan kuinka firmalla menee kun tilille vaan kilahtaa kuukausittain sovittu summa. Ei meille tule yhtään sen enempää meni firmalla hyvin tai huonosti.
 
Riippuu mitä teet firmassa. Jos oot duunaritasolla niin ei kiinnosta vittujakaan kuinka firmalla menee kun tilille vaan kilahtaa kuukausittain sovittu summa. Ei meille tule yhtään sen enempää meni firmalla hyvin tai huonosti.
Ylempi toimihenkilö vastuullisissa asiantuntijatehtävissä ja tulos- sekä kannustinpalkkion piirissä. Kumpaakaan palkkiota ei tietenkään tullun euroakaan, koska ylemmillä toimihenkilöillä oli samat palkitsemisperusteet kun johdolla. Oli siis yks v*tun sama miten hyvin työnsä teki. Käyttökate < 0€ = palkkiot 0€

No se siitä firmasta, en halua enää muistella sitä kusenhajusta persreikää.
 
Vahemman YT pyorii kuitenkin
Niin paitti siinä duunariportaassa et voi siihen vaikuttaa. Jos tulee niin tulee. Niin kauan kun raha kilahtaa tilille niin tehdään töitä. Ainahan sitä voi vaihtaa duunia toki, mutta YT tulee jos on tullakseen ja se ei ole duunarien päänsärky.
 
Niin paitti siinä duunariportaassa et voi siihen vaikuttaa. Jos tulee niin tulee. Niin kauan kun raha kilahtaa tilille niin tehdään töitä. Ainahan sitä voi vaihtaa duunia toki, mutta YT tulee jos on tullakseen ja se ei ole duunarien päänsärky.
Ei ehkä siihen, tuleeko YT:t, mutta lopputulokseen voi. Yritykset pistää YT-kierroksella aina, ihan aina kaikki vetelykset kilometritehtaalle.
 
Riippuu mitä teet firmassa. Jos oot duunaritasolla niin ei kiinnosta vittujakaan kuinka firmalla menee kun tilille vaan kilahtaa kuukausittain sovittu summa. Ei meille tule yhtään sen enempää meni firmalla hyvin tai huonosti.
Kyllä minua huolettaisi tilanne, jos firma tekee nousukaudella tappiota. Duunariportaassa loppuu tekeminen ensimmäisenä jos ei esimerkiksi saada tilauksia sisään. On nähty yhdessä edellisessä työpaikassa.. suunnittelutoiminnot pyöri vielä jonkun aikaa normaalisti mutta tuotanto aloitti hyvissä ajoin lomautukset ja jatkoikin niitä sitten aika pitkään.
 
Ei ehkä siihen, tuleeko YT:t, mutta lopputulokseen voi. Yritykset pistää YT-kierroksella aina, ihan aina kaikki vetelykset kilometritehtaalle.
Jep, mutta jos teet työs ja palkka juoksee niin eipä sitä ole syytä vaihtaa firmaakaan. Jos taas et tee työtäs niin en usko että toisessa firmassa on sen valoisampaa.
 

Statistiikka

Viestiketjuista
258 679
Viestejä
4 492 172
Jäsenet
74 283
Uusin jäsen
Maunula

Hinta.fi

Back
Ylös Bottom