Mikä ihmeen nollatuntisopimus?
Mille alalle tää on? En muista enää näitä nollatuntisopparikuvioita, enkä jaksa ruveta nyt googlaamaan, mutta sitoudutko sää ottamaan vastaan ne vuorot, joita päätetään tarjota? Koska silloinhan tuollaisessa määräaikaisessa nollatuntisopparissa ei ole kuin huonoja puolia. Ei mitään varmoja tunteja, etkä vois oikein ottaa korvaavaakaan hommaa, jos sattuis menemään noiden alkuperäisten hommien kanssa päällekkäin, mutta oot kuitenkin naimisissa tuon sopparin kanssa määräajan.
Mitä merkitystä tuolla edes on nollatuntisopimuksen kanssa? Jos haluaa muualle, niin hyödyntää sitä nollaa tuntia, eikä ota vastaan annettuja tunteja.
No jos sopimuksessa kielletään kilpaileva toiminta sopimuksen voimassaoloaikana...
Onko noissa yleensä? Sinänsä hyvä pointti kyllä ja tuollaista kieltoa ei ole järkeä hyväksyä.
Jos nollatuntilaisella tommonen lukee, niin veikkaan että oikeudessa viimeistään ei pitäisi moinen klausuuli. Tuohan rajoittaa aika perkeleesti työn tekemistä ja jos ei tuon "päätyönantaja" edes anna tunteja niin joku mättää yhtälössä.
Eikös tuo 0tunti soppari toimi molempiin suuntiin ? Ei ole pakko vastaanottaa yhtään tuntia, jos ei halua. Itse oli 0tunti sopparilla ennen vakipaikan löytämistä. Ikinä en sieltä irtisanoutunut ja tästä aikaa 6v.
Itse olen ehkä hieman joustanut, että saanut isommat projektit maaliin jos on ollut projektin päätös siinä vaiheilla. Tässä kohtaa olen ajatellut enemmän asiakasta kuin työnantajaa eli tavallaan oma etu mielessä pienen piirin alalla. En halua jättää ikävää kuvaa mahdollisille tuleville asiakkaille tai työnantajille. Eiköhän tämä ole itsestä kiinni ja tapauskohtaista. Irtisanoutumisessa omasta mielestä riittää ihan asiallinen ja ystävällinen ilmoitus. Pelisilmää voi varmasti käyttää, mutta itse olen ilmoittanut puhelimessa johtuen etäisyydestä ja sitten laittanut kirjallisen ilmoituksen perässä.
Eipä siinä minusta pitäs paljoa muuta tarvita kuin asiallinen keskustelu esimiehen kanssa tilanteesta ja irtisanoutumislappu pöydälle. Sen jälkeen hommat asiallisesti loppuun, häntiä kiinni, minkä pystyy ja tiedonsiirto jatkajalle (jos sellainen löytyy talosta). Jos tuollai palaa sillat, niin sitten on firmassa vikaa.
Joo kuten mainittu hyvä ja asiallinen keskustelu riittää. Aina myös kirjallinen perään. Paljon sopimuskysymyksiä, itsellä kuin osui lomat ja muut vastaavat enkä ehtiny perehdyttää uutta niin tehtiin parin viikon konsulttisopimus mun ehdotuksesta, jossa jo uuden pestin aloittaneena käytin 3-4h/vko uuden kaverin perehdyttämiseen. Riippuen toki miten uusi työnantajakin mahdollistaa.
Komppaan edellisiä, asiallisesti keskustelemalla se hoituu ja kyllä ne yleensä ymmärtää että ihmiset paikkoja vaihtaa joko paremman liksan tai parempien hommien perässä. Jos tuosta alkaa joku syyllistäminen ja vittuilu, niin kertoo vaan siitä että esimies on mulkku ja irrallaan todellisuudesta, työntekijä luonnollisesti ensisijaisesti ajattelee omaa parastaan. Kaikenlaiset "kunniavelalla" ratsastajat sun muut kannattaa jättää omaan arvoonsa, sellainen ei kuulu terveeseen työyhteisöön markkinataloudessa.
Heh, itsellä ollut sama. Vaikka on tullut vaihdettua työpaikkaa vain pari krt työuran aikana niin aina väh se pidempi vkl ja viim työpäivä keskiviikkoon ja seuraavan aloitus maanantaihin.Kiitokset kaikille vastanneille, hyviä vinkkejä. Taidan ehdottaa uudelle työnantajalle, että voisiko aloituspäivämäärä lykätä reilulla viikolla eteenpäin, niin voin irtisanoa itseni 3 viikon päähän. Lyhyt aika tuo 2 viikkoa, niin ylimääräinen viikko varmasti helpottaa häntien viimeistelyä/hommien delegointia seuraajalle ja muuta häslinkiä. Keskusteluyhteys on olemassa nykyiseen pomoon, niin eiköhän tuo saada sovittua siltoja polttamatta. Toki pitää muistaa myös jättää ainakin pari päivää hermolomaa ennen uusien töiden aloitusta, niin voi aloittaa uudet hommat hyvin levänneenä
Mulla taas on ollut sopparissa 4kk irtisanomisaika molempiin suuntiin parissa viime vaihdossa. Molemmista tosin pääsin 2kk:ssa seuraavaan sopimalla…
Toisaalta se on työnantajan vika, jos ei ole soppariin laittanut 1kk irtisanomisaikaa, sillä asiantuntijahommissa 2vko on auttamatta todella lyhyt, vaikka olisi jotain puoliksi standardoitua hommaa, tyyliin palkanlaskentaa. Aina on mahdollista se, että työnantaja rupeaa hankalaksi, minkä vuoksi mielestäni kannattaa turvata selustanasa ja irtisanoa itsensä minimiajalla - siitä voi sitten neuvotella, että "joo voin mä pari päivää enemmän olla". Turha lähtiessä on vittuilla tarpeettomasti, mutta turha työnantajaa on suuremmin sääliä - ei nekään sääli.Kiitokset kaikille vastanneille, hyviä vinkkejä. Taidan ehdottaa uudelle työnantajalle, että voisiko aloituspäivämäärä lykätä reilulla viikolla eteenpäin, niin voin irtisanoa itseni 3 viikon päähän. Lyhyt aika tuo 2 viikkoa, niin ylimääräinen viikko varmasti helpottaa häntien viimeistelyä/hommien delegointia seuraajalle ja muuta häslinkiä. Keskusteluyhteys on olemassa nykyiseen pomoon, niin eiköhän tuo saada sovittua siltoja polttamatta. Toki pitää muistaa myös jättää ainakin pari päivää hermolomaa ennen uusien töiden aloitusta, niin voi aloittaa uudet hommat hyvin levänneenä
Osuipa huonosti ajallisesti nykyisen työpaikan vastatarjous jos soppari uuteen on jo allekirjoitettu. Ei kyllä kokemuksia, mutta kait toi ihan koeaikapurkuna menee samantien jos et haluakkaan uuteen.
Mitään vastatarjousta ei siis ole vielä tullut, mutta mietin jos tulee. Voi olla siis ettei ei tule mitään.
Etukäteen keskustelulla pääsee varmasti aina parhaaseen tulokseen. Itse olen tehnyt samalla tavalla, eli tarjouksen tultua ottanut riittävästi mietintäaikaa ja keskustellut vanhassa paikassa asioista avoimesti. Olen sanonut myös sinne uuteen paikkaan, että juttelen ensin nykyisen esimiehen kanssa tilanteesta. Arvaahan ne sen joka tapauksessa.
Mitä syitä vaihtamisellesi on ?
Tämä!
No kumpiko on kannattavampaa valtiontalouden kannalta? Se, että 65v on töissä ja maksaa edes jotain veroja, vai settä että samainen 65v nostaa eläkettä niistä valtion varoista? Valtiolle edullistahan ois olla kuolemaan saakka töissä...
Näinhän se on. Tuntuu että nykyään vielä yhteiskunta puristaa homma niin että ne pätevät kaverit painaa 120% teholla ja mielellään (valtion kannalta) kuolemaan asti. Samaan aikaan nuorta porukkaa jää työelämän ulkopuolelle, minimituilla saavat kituuttaa, onneksi keskioluen hinta on vielä suhteellisen halpaa
(ainoita hintoja joka on vieläkin halvempaa kuin sillon 20v sitten kun oli itse täysi-ikäisyyden kynnyksellä).
Tai kuten Saarikkokin asiaa järkeili, että työvoimapulasta kärsivien alojen henkilöitä toivottaisiin jatkavan työelämässä. Porukkaa eläköityy nopeammin, kuin uusia tulee tilalle ja tilanne on monella alalla pahenemaan päin.Näinhän se on. Tuntuu että nykyään vielä yhteiskunta puristaa homma niin että ne pätevät kaverit painaa 120% teholla ja mielellään (valtion kannalta) kuolemaan asti. Samaan aikaan nuorta porukkaa jää työelämän ulkopuolelle, minimituilla saavat kituuttaa, onneksi keskioluen hinta on vielä suhteellisen halpaa
Itse olen työllistynyt baronan kautta manager positioon ja tosi hyvä haastattelukokemus jäi. Parempi haastattelukokemus kuin tulevien esimiesten tekemät, jotka vääntää sitä prosessia kiireen keskellä.
Kiitos vastauksesta. Positiivisin mielin ensi viikkoa varten. Oliko tunnin pelkkää jutustelua vai haastettiinko paljon /jotain testejä? Miksi jäi hyvä haastattelukokemus?
Juu, eihän sekään ole tulevaisuuden kannalta kovin järkevää että nuoriso jää kotiin sohvalle vetämään bisseä samalla kun 70-vuotiaat vetää 40 tuntista työviikkoa.Näinhän se on. Tuntuu että nykyään vielä yhteiskunta puristaa homma niin että ne pätevät kaverit painaa 120% teholla ja mielellään (valtion kannalta) kuolemaan asti. Samaan aikaan nuorta porukkaa jää työelämän ulkopuolelle, minimituilla saavat kituuttaa, onneksi keskioluen hinta on vielä suhteellisen halpaa
Enemmän sellainen jutustelu. Paljon keskusteltiin työnkuvasta ja mitä se tarjoaa sekä millaista kokemusta ja kasvua siitä on mahdollista saada, sekä millaisia asioita olen tehnyt ja juteltiin miten ne peilautuvat haettavaan paikkaan. Positioon ei ollut mitään spesifeja teknisiä osaamisvaatimuksia.
Sain nykyisen duunin Finders seekersin kautta, kun olivat linkkarin kautta yhteydessä. Itse prosessi oli melko pitkä (koska firma niin toivoi), mutta haastattelijana ollut nuori nainen oli kyllä erittäin pätevä ja niihin kysymyksiin joihin ei suoraan tiennyt vastausta, lupasi välittää eteenpäin ja palata myöhemmin uudestaan asiaan. Itse prosessi oli jaettu kolmeen osaan, joista kaksi ensimmäistä oli tämän rekryfirman kautta ja kolmas oli itse asiakasyritykseen. Tuossa oli itse asiassa tosi helppoa jotenkin siinä loppuvaiheessa puhua suoraan työpaikan edustajien kanssa, kun ei tarvinnut käydä läpi mitään geneeristä "mää on tää ja osaan nää" -tason liirumlaarumia, vaan heillä oli se tieto jo valmiiksi pureksittuna aiemmista haastiksista. Kokonaisuudessaan se oli aika kivuton ja helppo kokemus. Toki nyt on päällikköpositiota, palkkaa paljon paremmin ja ei muutenkaan ole ikävää vanhaa duunia.
Mercuri Urvalista kokemusta noin vuoden takaa keskijohto-tason pestiin. Ensihaastis konsultin kanssa ~1h. Kertoi kaiken työstä jne. ja kyseli vähän tarkennuksia CV:seen (itsellä oli aika hyvin selitetty jo tehdyt tehtävät nimikkeen lisäksi jne.). + sain itse aika paljon kysyttyä. Ei mitään yllättävää, enemmänkin ehkä varmistus itselle millaista henkilöä haettiin ja millainen tuleva positio olisi.
Ihan turhaa paskanmaku suussasi. Tälläinen palkkaneuvottelu on aivan normaalia. Itselläni samanlainen kokemus mutta sain itsestäni irti sanottua vasta seuraavana päivänä, kun olin jo sopimuksen kirjoittanut. Eli päätin koeajalla ensimmäiseen päivään. Tuntia myöhemmin tuli pyynninmukainen tarjous.
Eihän se tuollaisessa tilanteessa ole yhtään turhaan paskanmaku suussa, koska tuommoinenhan lähentelee puhdasta vttuilua ja ei tuollaisen "palkkaneuvottelun" pitäisi todellakaan olla normaalia, vaikka sitä saattaa jotkut firmat edelleen harrastaa.
Lomat on aina ekan pidemmän vakkaripaikan jälkeen saanut sovittua ilman mitään vääntöä niin, että kesällä palkallista vapaata neljä viikkoa (tai miten nyt haluaakaan jakaa), lomarahat vain ansaittujen päivien myötä. Viime haastattelussa oli tuosta puhe ja haastattelija sanoi suoraan, ettei firman kannata missään nimessä alkaa säästämään tuossa kohtaa.Ei kannattais ei, ja lomaahan ihminen tarvii riippumatta siitä vaihtaako duunia vai ei, mutta ei ilmeisesti mikään itsestäänselvyys kuitenkaan. Toki mitä enemmän hakijalla on paukkuja ja/tai mitä suurempi työnantajan tarve, niin varmaan helpottaa myös lomista sopimista.
Mielestäni, jos palkkaus on itselle kynnyskysymys, kannattaa siitä keskustella heti ensimmäisen haastattelun lopussa, jos työnantaja ei ota sitä esiin. Haastattelun lopussa siksi, että siinä vaiheessa molemmille osapuolille on syntynyt jo jonkinlainen alustava käsitys toisesta osapuolesta, eli palkkakeskustelun pohjaksi on käytettävissä informaatiota. Jos hakija ei ota palkka-asiaa esille lainkaan, jää siitä työnantajalle sellainen mielikuva, että palkka ei ole mikään kynnyskysymys ja että voi kokeilla tarjota vähän pienempääkin summaa. Eli tuo "ei kehtaa" tilanteessa, jossa palkka kuitenkin on hakijalle kynnyskysymys, on molempien kannalta huono asia, koska siinä helposti molempien aikaa tuhlaantuu.
Joo palkka ainakin siinä mielessä kynnys, että tietää ollaanko edes +-500e suuntimassa palkkahaarukassa. Itselle ei palkka ole niin iso kynnys, olen jopa vaihtanut joskus huonopalkkaisempaan, mutta mukavampaan hommaan. Sitten kun mennän tuon 500 yli eli pyynti vaikka 4000 ja firma tarjoaa 3400 niin puhutaan jo kynnyksestä. Hurjimmat jopa alkaneet väärällä numerolla. Kannatan myös tuota palkkahaarukan ilmoittamista hakemuksissa, jotta niistä voidaan lähteä neuvottelemaan kokemuksen ja osaamisen mukaan.
Taitaa nykyään tyypillisesti mennä koko hakuprosessi etänä. Etenkin jos siinä työssä tarjotaan jonkinlaista etätyömahdollisuutta. En ainakaan itse muista koska olisin viimeksi ollut paikanpäällä haastatteluissa (tai kuullut esim. tuttavien olevan). Vie vain kaikilta ylimääräistä aikaa ja hankaloittaa prosessia.
