Kerronpa siis minäkin oman kokemuksen. Benzoista ei ole koskaan syntynyt mitään yes-fiilistä saati euforiaa. Pienellä annoksella saa sopivasti unen, isommasta ei ole oikein mitään iloa itselle joten eipä niitä juuri tee mieli myöskään popsia.
Escitalopraamia on itsekin tullut popsittua kun jossain 2010-luvun kahta puolta se masisdiagnoosin ja -lääkkeiden saaminen oli yhtä helppoa kuin Buranareseptin hankkiminen. Oman pääkopan se sai sillä tavalla sekaisin, että mikään ei ensinnäkään enää tuntunut miltään, mutta millään ei toisaalta oikein myöskään ollut edes mitään väliä. Siinä vaiheessa kun kaikki oli jo mennyt enemmän tai vähemmän noiden myrkkyjen takia päin peetä, koetin lopettaa noiden käytön itse, mutta sitä jalkojen pistelyä, levottomuutta, säpsähdyksiä sun muita kestänyt, vaan oli pakko ottaa pilleri.
Sepä oli sitten juurikin se suuri ja paha Opamox, millä lopulta itseltä lopetettiin tuo kun todettiin, että on enemmän haittaa kuin hyötyä. Joten ymmärtänet kantani.