Mulla on napatyrä leikattu. Varsinainen toimenpide ei pitkään kestäny, mutta kaikki muu oli taattua julkisensektorin sekoilua.
Ensimmäinen kirurgi sanoi "Ei laiteta verkkoa kun oot niin nuori." Leikkaava lekuri sanoi "Laitetaan verkko kun oot niin nuori." Kaikki toimenpiteeseen osallistuvat olivat täysin amatöörejä: Rauhottavan laittamisesta ei viittitä mainita, ihmettelen vaan kun silmät alkaa vetää kuin hedelmäpelissä ja jouduin kysymään että mitäs nyt "Laitettiin rauhoittavaa". Spinaalipuudusta harjoiteltiin noin 10 pistoa kunnes haettiin oikea lääkäri. Selkä oli tästä "hieman" kipeä seuraavana päivänä. Leikkauksen aikana hoitaja nauraa kun tulee niin epäsiisti sidonta vatsan peitteisiin, sama hoitaja nauraa kun tulee niin ruma arpi "kuin olisi hymyhuulet", näitä ja muita kommenttejä oli kiva kuunnella. "Heräämössä" mun pulssi laski noin 30/min ja olo oli aika nihkee. Pulssikone huutaa, että tarttis tehdä, jotain--> hoitaja tulee vihaisena kahvihuoneesta laittamaan koneen powerin pois ja jatkaa matkaa. Yläkropan "riehunnalla" sain pulssin nousemaan aina kun se laski niin alas, että tajunta alkoi hämärtyä. Leikkaushaava tietenkin tulehtui ja siihen kasvoi noin nyrkin kokoinen mätäpaise. Arvauskeskuksen erittäin tyly lääkäri kaivoi mädät pois ILMAN puudutusta, mahtava kokemus, jota buustas lääkärin räkäinen nauru ja toteamus "otti ilmeisesti koville". Tulehdus ei lähteny tällä toimenpiteellä eikä antibiooteilla. Uhkailtiin uudella leikkauksella, ajattelin että enemmin kuolen kuin menen takas leikeltäväksi. Kaivoin sitten itse hirveän kasan solmuista lankaa(kuuluisa verkko) uloos tulehtuneesta haavasta ja tulehdus loppui siihen. Tyrä kyllä vaivaa, mutta pakko kestää kun tietää mikä on toinen vaihtoehto.