Teräksiset paistinpannut (ruostumaton, hiiliteräs, valurauta)

Peruna on ongelma-aines. mutta tarttumisen syyhän on aina lian kylmä pannu. vesitesti aina ennen paistoa niin sujuu. Sen sijaan kananmunahan on helppo.
Perunalle on hyvä -ja kalalle myös, ripsauttaa suolaa pannulle. Näin sen ensimmäisten sekuntien ajan pinnat on vielä irti. Valurautapannu toimii ihan hyvin vaikei sitä rasvapolttaisi ollenkaan. Tällöin se toimii kuten teräspannukin...

Tuossa vielä tuo aikoinaan pyynnöstä videoitu munakas:
 
Viimeksi muokattu:
Tärkkelys on se vihollinen tuossa! Mulla oli tapana ruskistaa "KFC"-tyylinen paneroitu kana pannulla ja sitten myöhemmin paistinpussissa uuniin. Säilyi mehevyys ja pinta rapea! Mutta ai että, se panerointi aina halusi tarttua kiinni, jos ei ollut kaikki kohdillaan.
 
5-7 kertaa aluksi leipoi pyttipannu hieman kiinni ( huonolla kiinalaisella nestekaasu polttimella). Parin pihvin paiston yhteydessä toimi kohtuullisesti ( nämä tehtaan oletetun rasvapolton jälkeen)
25.06.2023 varmaankin saadaan raportti miten toimii oikean rasvapolton jäljiltä mikä tehty muurikan ihralla ja reilulla lämpötilalla.
Aamusella valuraudan kanssa ( eilen rasvapoltettu muurikan silavalla) paistinperunat, sekä perään parit letut. Toimi hyvin. Yhtään ottanut enää sapuskat kiinni. Puhdistus pyyhkäisemällä ja hieman vettä.
 
Pakko kysyä kun omasta mielestäni rasvapoltto onnitui hyvin hiiliteräspannulle, tai ehkei sitten onnistunut?

Ihan sama mitä paistan niin aina paistettava ruoka ottaa pannuun kiinni alussa, oli se sitten jliha, pekoni tai vaikka kaupasta haettu valmis pyttipannu. Alkuun siis tarraa kiinni ja kun lastalla pikkusen hinkkaa kiinni jääneet irti niin tämän jälkeen pannulle ei tartu enää mikään.

Rasvapoltto tehty auringonkukkaöljyllä jos sillä väliä on?
 
Hiiliteräspannun rasvapoltto oikeastaan ei niin tärkeää kuin valuraudassa, mutta molemmille tärkeää on, että ruoan (erityisesti lihan) on oltava riittävän kypsää pannulla, ennen kuin sitä alkaa liikuttamaan.

Esim. jos paistan pihviä ja liikuttelen sitä ylenpalttisesti, tarraa kaikki kiinni ja pannuun jää isokin pala lihaa palamaan pohjalle. Jos annan pihvin olla pannulla, kunnes on pintakin ruskistunut ja vasta sitten käännän, ei tarraa juuri mikään kiinni.

Pihvin paistettuani ne pienimmät kiinni jääneet pintapuoliset jämät saan irroitettua vaikka valkoviinillä, kun teen "fondista" vielä kastikkeen voin kera. Eli "deglaze" valkkarilla, vähän voita perään, suolaa ja pippuria. Mun mielestä hakkaa punaviinikastikkeen. :)
 
Se on se klassikko "liha pistetään pannulle, se "tarttuu kiinni" mutta: siihen ei kosketa, vasta kun se on puoli minuutia paistunut, sitten liikautetaan, jolloin se onkin jo itsestään aika tavalla irti. Mutta potuille sanoisin että pannu kuumemmaksi, ja sitten ripsautus suolaa ja sitten kamat, muttei liikaa, jottei pannu laakista jäähdy taas tarttuvuslämpöön.
 
Potut suosittelen ns. "blanchaamaan" eli kiehuvaan veteen ensin ja riittää ihan pari minuuttia maksimissaan siinä keitellä, josta ne on oitis syytä poimia kylmään veteen jäähtymään.

Kuivaus vielä ja sitten vasta öljyiselle pannulle. Itse tykkään voissa paistaa niin lohkot kuin ranskalaisetkin ja perunan puolikkaatkin. (Ne puolikkaat yleensä koko pannun kera päätyvät mulla uuniin foliolla peitettynä, tulee uuniperunan kaltainen, mutta rapeapintainen tulos.) Tällä tavalla tärkkelystä ja vesipitoisuutta saadaan perunasta pois.

Lopputulos on rapeampi ja parempi peruna. Lisäksi käsittely poistaa entsyymit, jotka hapettuessaan muuttavat pottujen väriä ruskeaksi. Eli voit huoletta vaikka aamulla hoitaa kaiken valmiiksi ja laittaa potut jääkaappiin ja päivällä kun on kokkailun aika, heität vaan valmiit lohkoperunat pannulle.

Ei tarraa koskaan kiinni ja maistuu paremmalta. Vie vain muutamia minuutteja lisää.
 
Noissa pannujen rasvapoltoissa on hyvä tehdä tarttumisalttiita ruokia kokatessa pieni rasvapolton vahvistus samaan tapaan kun kiinalaiset tekee wokeille eli öljyä pannulle, kuumentaa savuamispisteeseen, kaataa öljyt pois, tuore öljy pannulle ja sit ruuat. Siinä on rasvapoltto vedetty suoraan ennen ruuanvalmistusta.
 
Lisäksi lihat on syytä olla huoneenlämpöisiä mikä helpottaa paistamista. Jääkaappikylmä liha tarraa helpommin kiinni koska jäähdyttää pannun paikallisesti. Koskee oikeastaan kaikkea paistettavaa.
 
Noissa pannujen rasvapoltoissa on hyvä tehdä tarttumisalttiita ruokia kokatessa pieni rasvapolton vahvistus samaan tapaan kun kiinalaiset tekee wokeille eli öljyä pannulle, kuumentaa savuamispisteeseen, kaataa öljyt pois, tuore öljy pannulle ja sit ruuat. Siinä on rasvapoltto vedetty suoraan ennen ruuanvalmistusta.
Täytyy olla varovainen, jos kaipaa välttää syöpää aiheuttavia mutageenisiä aineksia, jotka muodostuvat paistorasvan höyryessä.
 
Lisäksi lihat on syytä olla huoneenlämpöisiä mikä helpottaa paistamista. Jääkaappikylmä liha tarraa helpommin kiinni koska jäähdyttää pannun paikallisesti. Koskee oikeastaan kaikkea paistettavaa.
Itseasiassa tuossa ei kovinkaan isoa eroa ole. Vähän sama kun kylmä vs lämmin vesi kiukaalle. Veden höyrystymisen sitoma energiamäärä on kuitenkin ylivoimaisen iso osa paistamista, toki pieni vaikutus tuolla voi alkuun olla.
 
Noissa pannujen rasvapoltoissa on hyvä tehdä tarttumisalttiita ruokia kokatessa pieni rasvapolton vahvistus samaan tapaan kun kiinalaiset tekee wokeille eli öljyä pannulle, kuumentaa savuamispisteeseen, kaataa öljyt pois, tuore öljy pannulle ja sit ruuat. Siinä on rasvapoltto vedetty suoraan ennen ruuanvalmistusta.

Juurikin näin. Jos oikein haluaa kikkailla, laittaa sen pannun ensin rauhassa savuamaan ilman öljyä ja sitten vasta kippaa öljyä/pyyhkäisee öljyisellä rätillä uuden pinnan. Saa poltettua vanhat karstat samalla pois. Tämä on se perinteinen, ja mielestäni ainoa oikea tapa käyttää hiiliterästä, tai vaikkapa pihagrillin valurautaa. Ammattikeittiö suosii aika pitkälle tätä koska ilmanvaihto kunnossa ja kaasulla tähän menee vain muutama sekunti.

Ei ainakaan itselle ole koskaan ollut ongelmia munakkaan, kanalihan, katkarapujen, kalan, juuston tai vähärasvaisen riistan kansssa. Eikä todellakaan tarvitse odotella jotain ihmeen kiinni palamista ennen sekoittamista tai lämmitellä ruokia ennen paistamista. Tuollainen kikkailu kuulostaa jo hankalalle eikä millääntapaa järkevälle. Eihän tuossa odottelussa ole mitään järkeä monen ruoan osalta.

Kotikeittiössä monen onglema on se, että ei uskalleta antaa pannun lämmetä riittävästi koska pelätään rasvaroiskeita ja liekkejä.
 
Itseasiassa tuossa ei kovinkaan isoa eroa ole. Vähän sama kun kylmä vs lämmin vesi kiukaalle. Veden höyrystymisen sitoma energiamäärä on kuitenkin ylivoimaisen iso osa paistamista, toki pieni vaikutus tuolla voi alkuun olla.
Käytännössä eroa tuntuu oleva vaikka laskennallisesti olisi pieni. Aina on lämpimällä lihalla onnistunut paremmin paistaminen.
 
Niinpä, moni pistäälihan pannulle mutten uskall paistaa vaan alkaa heti kikkailla sen kanssa, eikä siinä tosiaankaan ole mitään järkeä, antaisi paistua ja joisi vaikka hiukan sitä punaviiniä sitä katsoessa....
 
Juurikin näin. Jos oikein haluaa kikkailla, laittaa sen pannun ensin rauhassa savuamaan ilman öljyä ja sitten vasta kippaa öljyä/pyyhkäisee öljyisellä rätillä uuden pinnan. Saa poltettua vanhat karstat samalla pois. Tämä on se perinteinen, ja mielestäni ainoa oikea tapa käyttää hiiliterästä, tai vaikkapa pihagrillin valurautaa. Ammattikeittiö suosii aika pitkälle tätä koska ilmanvaihto kunnossa ja kaasulla tähän menee vain muutama sekunti.

Ei ainakaan itselle ole koskaan ollut ongelmia munakkaan, kanalihan, katkarapujen, kalan, juuston tai vähärasvaisen riistan kansssa. Eikä todellakaan tarvitse odotella jotain ihmeen kiinni palamista ennen sekoittamista tai lämmitellä ruokia ennen paistamista. Tuollainen kikkailu kuulostaa jo hankalalle eikä millääntapaa järkevälle. Eihän tuossa odottelussa ole mitään järkeä monen ruoan osalta.

Kotikeittiössä monen onglema on se, että ei uskalleta antaa pannun lämmetä riittävästi koska pelätään rasvaroiskeita ja liekkejä.
Paitsi että induktiolla ihan sama kuinka paljon pannua kuumentaa niin isompi hiiliteräspannu (28cm ->) ei pysy tasalämpöisenä vaan ruoka joko palaa helposti keskellä pannua tai reunoilla on liian kylmä, ja molemmissa tapauksissa jää herkästi kiinni. Siinä auttaa kun liha on lähes huoneenlämpöistä, ja sellaiseksi sen saa helpposti kun muistaa nostaa pöydälle 30min ennen ruuan laittoa. Usein lihaa pitää joka tapauksessa jotenkin käsitellä tai maustaa niin samalla se siinä lämpiää.

Taas huomasi viikonloppuna eron kun avotulella teki hiiliteräspaellalla ruokaa. Pannu lämpiää kunnolla eikä jää ruoka kiinni vaikka paistettua riisiä tein. Se on joskun kinkkinen varsinkin jos riisi on liian kypsää, mutta nyt onnistui hyvin.
 
Käytännössä eroa tuntuu oleva vaikka laskennallisesti olisi pieni. Aina on lämpimällä lihalla onnistunut paremmin paistaminen.

Voi onnistuakin, mutta eikö olisi helpompaa lämmittää pannu oikean lämpöiseksi jolloin ei tarvitsisi kikkailla raaka-aineen kanssa? Yleensä kotikokki pärjää kun lämmittää vain pannua vähän kuumemmaksi ja käyttää rasvaa reilusti, ei se paiostaminen ole mitään rakettitiedettä.

On paljon raaka-aineita, joita ei voi lämmittää etukäteen ja vaativat jopa sitä että ne laitetaan pannulle kohmeisena. Tuoreet katkaravut, siikafile, pienriistan ohuet sisäfileet, tai vaikka ihan poronkäristys ja mikä tahansa wokkailu. Peruspihvikin tahtoo mennnä läpikypsäksi jos se on liian lämmin ja ohut. Jos materiaali on jo valmiiksi lämmintä, ja tehdään vielä se virhe päälle, että paistetaan varulta vähän liikaa "ettei vaan jää raakaksi", on tuloksena yleensä surufile joka muistuttaa kengänpohjaa.
 
Voi onnistuakin, mutta eikö olisi helpompaa lämmittää pannu oikean lämpöiseksi jolloin ei tarvitsisi kikkailla raaka-aineen kanssa? Yleensä kotikokki pärjää kun lämmittää vain pannua vähän kuumemmaksi ja käyttää rasvaa reilusti, ei se paiostaminen ole mitään rakettitiedettä.

On paljon raaka-aineita, joita ei voi lämmittää etukäteen ja vaativat jopa sitä että ne laitetaan pannulle kohmeisena. Tuoreet katkaravut, siikafile, pienriistan ohuet sisäfileet, tai vaikka ihan poronkäristys ja mikä tahansa wokkailu. Peruspihvikin tahtoo mennnä läpikypsäksi jos se on liian lämmin ja ohut. Jos materiaali on jo valmiiksi lämmintä, ja tehdään vielä se virhe päälle, että paistetaan varulta vähän liikaa "ettei vaan jää raakaksi", on tuloksena yleensä surufile joka muistuttaa kengänpohjaa.
Itsellä ainakin ihan sama vaikka savuamispisteeseen lämmittää pannun induktiolla niin jääkylmä liha kun mätkäistään pannulle jäähtyy se liikaa.

On totta että osa raaka-aineista on syytä olla kylmiä, mutta liha ei yleensä ole sellainen. Kalaa teen vain grillissä ja riistaa ei juuri ole käytettäväissä.
 
Itsellä ainakin ihan sama vaikka savuamispisteeseen lämmittää pannun induktiolla niin jääkylmä liha kun mätkäistään pannulle jäähtyy se liikaa.

On totta että osa raaka-aineista on syytä olla kylmiä, mutta liha ei yleensä ole sellainen. Kalaa teen vain grillissä ja riistaa ei juuri ole käytettäväissä.

Totta, ja lähtökohtana kyllä lämmin raaka-aine on parempi jos jotain nyrkisääntöjä haetaan. Kunhan kommenotin siltä kantilta, ettei joku ala jättämään pois raaka-aineita ja kaventamaan kokkailujaan sen vuoksi, ettei pannu toimi kuten pitäisi.

Tuosta induktion ongelmasta on puhuttu paljon ihan mediassakin. Lähtökohta taitaa olla, että ne on suunniteltu helppoon ruoanlaittoon teflonpannulla.
 
Ohut hiiliteräs on huono varastoimaan ja tasaamaan lämpöä, valurauta on tässä parempi, mutta toisalta; jos se pääsee vilenemään, on lämmittäminen taas hitaampaa. Kaasulllakin lämpiäminen on hieman epätasaista, vaikka itselläkin on kolme tuliympyrää suurimmassa polttimessa, mutta siitä selviää kun siirtelee pannua lämmityksen aikana hieman eri kohtiin.
 
BK lettupannu meni ennakkotilaukseen italian amazonista kun varmaan eka kerta saa eurooppaan kohtuu hinnalla (toivottavasti tilausta ei peruta kun pannun saatavuus vaikuttaa huonolta amerikassakin). Tarkoitus oli välttää erillisen lettupannun hankinta mutta en nyt voinut taas vastustaa hiiliterästä jossa valurauta kahva -Kuhn Rikon pannuni kahva on vain niin paljon miellyttävämpi kuin tavallisesesti hiiliteräspannuissa.
51u6GGbHR-L._AC_SL1500_.jpg
 
Lisää valurautaa, oli kyllä hiukka tyyris omaan makuun mutta onpahan nyt. Illalla koeajo...
 

Liitteet

  • Valurautaa lisää2.jpg
    Valurautaa lisää2.jpg
    596,2 KB · Luettu: 93
En ole minäkään yhtään valurautaista lettupannua löytänyt, perus valurautapannutkin tuntuu olevan harvassa tai sitten kalliita (+10e).
 
? Uudenkin pikkupannun nyt siihen hintaan saa! Valurautainen paistinpannu Elsaform 18 cm .
Noita ollut tarjouksessakin, ostettiin aikoinana nippu kun ajateltiin että tehdään ruokaa joka tarjoillaan jokaiselle pannuissa... lettupannuja ei nyt tosiaankaan ole kuin yksi, varmaan mökiulle kuskattu muut kirpparilöydöt. Noita ritiläpannuja, parilapannuja on yksi liikaa, aika harvioin käytetään.
Yleisimmät on vaimon pikkuteflon, oma valurautainen, då och då teräspannu ja 28cm teflon-pastakasari...
_1210164.JPG _1210167.JPG
 
Viimeksi muokattu:
Taisi olla se Tom Wade johon linkannut videoita oli testannut että kaupan lihan saattaminen edes lähelle normi huoneenlämpöä kestää monta tuntia. Puoli tuntia ehkä hädin tuskin auttaa pinnan kanssa, mikä ei metallipannulla välttämättä auta jos haluaa ettei liha tartu pannuun.

Itse otan mielummin lihat huoneenlämpöön joku 4 tuntia ennen kuin paistan ne jos tulee ajatelluksi asiaa. Ei ne siiitä pilaannu mitenkään varmaan voisi pitää noin 12 tuntia huoneenlämmössä.
 
Ja jotkut on testanneet ja tulleet siihen tulokseen että ihan turha sitä lihaa on pöydällä esilämmitellä:

 
Jos aikoo paistaa kaksi pihviä, niin aika helppoa tehdä oma vertailu.

Mutta se että uskotaan jotain väitettä ja kierrätetään sitä on aika inhimillistä.
Ei ole ihan yksi tai kaksi ihmistä jotka edelleen laittavat öljyä pastaveteen, sen 60-luvun kotikokkikirjan ohjeen mukaan ;-D
Toisaalta, on myös aika inhimillistä epäillä jokaista kokkailun vaihetta, varsinkin jos niitä ei mitenkään selitetä, että miksi nyt pitäisi tehdä jotain tämmöistä ja tässä järjestyksessä...
 
Itse puhuin huoneenlämpöisenä paistamisesta siksi että itse paistaminen onnistuu paremmin ohuilla hiiliteräspannuilla ja induktiolla eikä liha jää kiinni. En ottanut kantaa mureuteen tai muuten paistotulokseen.
 
-kuten sanottu, kahta lihaa vieresin paistamalla tuokin selviäisi, että onko eroa.
 
Aloittelijan kysymys:

Mistä johtuu savuaminen kun paistaa naudanjauhelihastatehtyjä hampurilaispihvejä?

Viime viikolla paistoin n. 20% naudanjauhelihasta tehtyjä hampurilaispihvejä induktioliedellä täysillä lämmöillä, eikä ollut mitään ongelmia. Eilen paistoin samaan tapaan 10% naudanjauhelihasta samanlaisia pihvejä, mutta lisäsin jostain syystä tilkan rypsiöljyä pannulle. Oliko lämpötila yksinkertaisesti liian kuuma rypsiöljylle, vai käyttäytyykö tuo 10% naudanjauheliha eritavalla? Savua tuli sen verran että kärähti jälkimmäinen pihvi kun piti yrittää saada palohälytys pois päältä, enkä tajunnut siirtää pannua pois kuumentumasta.
 
IMG_20230711_194517.jpg

Nyt sain viimein oikeanlaisen letkun ja paineensäätimen ja sain wokki-polttimen toimimaan! Sytytystä en heti ymmärtänyt joten jätin sen kytkemättä sen irrotettuani. Kuvassa myös uusi Demeyere Resto 36 cm rst-wokki joka on selvästi kevyempi kuin kiinalainen 32 cm hiiliteräs wokkini niin ehkä onnistuisi ruuan heiluttelukin.
 
Viimeksi muokattu:
Annoin vielä yhden mahdollisuuden De Buyerille ja se meni jo paremmin. Nyt vaan rassaa pannun koko, 32 cm on liikaa meikäläiselle ja päädyinkin laittamaan sen toriin myyntiin.

Kun sitten tuossa uuden hommaa, niin onko tuollainen pyöreäreunainen omelettipannu(esim. De Buyer) jotenkin huonompi kuin 'perineteinen' mallin, jossa pohja vaihtuu pienemmällä säteellä pannun reunaksi? Jotenkin omelettimallinen tuntuisi luontevammalta.
 
Annoin vielä yhden mahdollisuuden De Buyerille ja se meni jo paremmin. Nyt vaan rassaa pannun koko, 32 cm on liikaa meikäläiselle ja päädyinkin laittamaan sen toriin myyntiin.

Kun sitten tuossa uuden hommaa, niin onko tuollainen pyöreäreunainen omelettipannu(esim. De Buyer) jotenkin huonompi kuin 'perineteinen' mallin, jossa pohja vaihtuu pienemmällä säteellä pannun reunaksi? Jotenkin omelettimallinen tuntuisi luontevammalta.
Mitä pyöreäreunaisempi sitä helpompaa pannun puhdistus. Mutta mitä matalampi reunainen pannu sitä enemmän sotkua lieden ympäristöön.
 
Kun sitten tuossa uuden hommaa, niin onko tuollainen pyöreäreunainen omelettipannu(esim. De Buyer) jotenkin huonompi kuin 'perineteinen' mallin, jossa pohja vaihtuu pienemmällä säteellä pannun reunaksi? Jotenkin omelettimallinen tuntuisi luontevammalta.

Reunan muoto ja koko vaikuttavat mm. siihen kuinka paljon pannulta roiskuu, kuinka helppoa on saada lasta pannulle vaakatasoon, kuinka pannulla olevaa tavaraa pystyy siinä heiluttelemaan. Eli eri käyttötarkoituksiin sopii erilaiset reunat.
 
Mitä pyöreäreunaisempi sitä helpompaa pannun puhdistus. Mutta mitä matalampi reunainen pannu sitä enemmän sotkua lieden ympäristöön.
Korkeus näyttää ainakin kuvissa samalta, joten taidan kallistua pyöreäreunaiseen pannuun.

Reunan muoto ja koko vaikuttavat mm. siihen kuinka paljon pannulta roiskuu, kuinka helppoa on saada lasta pannulle vaakatasoon, kuinka pannulla olevaa tavaraa pystyy siinä heiluttelemaan. Eli eri käyttötarkoituksiin sopii erilaiset reunat.
En jotenkin vaan keksi syitä valita 'perinteisen' mallista pannua.
 
On kyllä loisto ostos, ei lettupannu vaan jotain muuta, Iso kananmuna menee heittäen / paikka., päälle mahtuu vielä jos mitä höystettä, tällä kertaa metukkaa ja juustoa
Lettupannut sitten erikseen vaikka toiminee tälläkin.

IMG_20230714_105704829.jpgIMG_20230714_110547161.jpgIMG_20230714_110639934.jpg
 
On kyllä loisto ostos, ei lettupannu vaan jotain muuta, Iso kananmuna menee heittäen / paikka., päälle mahtuu vielä jos mitä höystettä, tällä kertaa metukkaa ja juustoa
Lettupannut sitten erikseen vaikka toiminee tälläkin.

IMG_20230714_105704829.jpgIMG_20230714_110547161.jpgIMG_20230714_110639934.jpg
Hyvä juttu. Mulla on vanha ruotsalainen neljän letun pannu joka lienee aika perinteisen kokoinen, ja pesät on liian pienet kananmunalle. Pikkulettujen paistoon toki sopivan kokoinen.

Eniten tykkään paistaa lettuja 24cm hiiliteräs-DeBuyerilla tai Lodgen 20cm valurautapannulla.
 
Vihdoin pääsi kokeilemaan ulko wokkausta, samanlaista makua ei kyllä keittiössä onnistu saamaan ellei satu olemaan kiinalaista keittiötä käytettävissä:
 
Eikö joku pöytä ole mukavampi kokkailuun kuin kyykkiä selkä mutkalla?
On kyllä, varsinkin jos selkä sattuu olemaan paskana niin kuin mulla. Mutta juuri ja juuri sopiva olikin korkeus. Ei tuota joka päivä tule tehtyä ellei sähkön hinta ampaisisi taivaisiin. Heh toivottavasti mun aasialainen vaimo alkaisi tuota käyttämään kunhan palaa kesälomaltaan suomeen että saisi 95% autenttista aasialaista sapuskaa :D
 
Komea Skeppshultin muna/lettupannu @jarith70 . Mietin tuon saman ostamista itsekkin ja vieläkin sen mielelläni hommaisin, mutta saatiin n100v vanha BMW / Porin valu lettupannu esiperintönä tässä kesällä. Sen entisöityäni tuo unohtui, ainakin kunnes näin tuon taas :).



Vaan on kyllä mukavan kokoiset reiät tuossa ruotsalaisessa, juurikin kananmunille ja ehkäpä erinäisille burgereille ajattelisin myöskin. Ootko burgereita paistellut? Ajattelisin, että pysyisi hyvin muodossaan ihan lastalla painaen.

Itelläkin on Skeppshultin pannuja, laatukamaa, joskin vähän rosoisia käyttää metallivälineiden kanssa
 
Komea Skeppshultin muna/lettupannu @jarith70 . Mietin tuon saman ostamista itsekkin ja vieläkin sen mielelläni hommaisin, mutta saatiin n100v vanha BMW / Porin valu lettupannu esiperintönä tässä kesällä. Sen entisöityäni tuo unohtui, ainakin kunnes näin tuon taas :).



Vaan on kyllä mukavan kokoiset reiät tuossa ruotsalaisessa, juurikin kananmunille ja ehkäpä erinäisille burgereille ajattelisin myöskin. Ootko burgereita paistellut? Ajattelisin, että pysyisi hyvin muodossaan ihan lastalla painaen.

Itelläkin on Skeppshultin pannuja, laatukamaa, joskin vähän rosoisia käyttää metallivälineiden kanssa


Tämä on olevinaan "Carl Victor", lienee kuitenkin samaa tavaraa. Puu ja tai teräskahvalla nyt näköjään alennuksessa.
 

Uusimmat viestit

Statistiikka

Viestiketjuista
259 286
Viestejä
4 507 971
Jäsenet
74 349
Uusin jäsen
maaniman

Hinta.fi

Back
Ylös Bottom