Teräksiset paistinpannut (ruostumaton, hiiliteräs, valurauta)

Tämä taitaa olla suomalaisittain aktiivisin pannukeskustelu paikka :D.?

Induktiostakin puhetta ollut. Mulla oli noin 6 vuoden ajan perusmallin AEG, jossa oli 21cm levy isoimpana ja kaksi pienempää 18cm sivukeittolevyä. Tälläisiä vastaaviahan useilta kotoa löytyy. Oli siinä sellainen 14cm tai vast pikkulevykin, jolle vähän harvemmin käyttöä oli.

Näissähän on se, että ei ne käytännössä lämmitä sitä koko nimellisalaansa suoraan. Riippuen pannun materiaalista ja rakenteesta, saa koon siis valita tarkemmin, jos optimaalista suorituskykyä hakee. Oma näkemys on, että hiiliteräs, valurauta ja ns fully clad rosteripannut tulisi olla hieman pienempiä pohjaltaan vs induktio elementin koko. Silloin toimivat mukavimmin. Itse siis niputan nämä clad pannut vähän samaan kastiin, vaikka toki vähän paremmin pelaavatkin lämmönjakautumisen kanssa. Oma lukunsa sitten paksummat sandwich pohjapannut, niissä huomaa jo vissin eron lämmönjakutumisessa, varsinkin kun käytetään vähän isompia pannuja keittolevyyn nähden.

Ongelmia ilmaantuu sitten kun yritetään paistella käytännössä liian isolla hiiliteräs pannulla jne. Ikävä kyllä nämä yleiset normikokoiset induktiot on vähän pieniä ja se mielestäni ikään kuin vääristää sitä mihin induktio pystyy...

Esim mainittu de Buyer 24cm oman kokemuksen mukaan pelaa oikein komeasti 21cm induktiolla, sen verran pienipohjainen on. 28cm dB menee vielä omasta mielestä OK kun rauhassa esilämmittelee, mutta siitä ei isommaksi oikein voi mennä ja tuossakin kuten täällä oli todettu, tulee jo vähän kylmempää paistopinnan reuna-alueilla huomaamaan.

Tuolla mun vanhalla induktiotasolla tykkäsin rostereista pääasiassa paksummista sandwich-pohja pannuista. Omasta mielestä hyvä on esim Lagostina Accademia Lagofusion, joka täältäkin näytti joltain löytyvän, taisi olla @Leterface . Siinä on paksu pohja, mutta myös vähän alumiinia seinämien sisällä johtamaan lämpöä. Toimi loistavasti 28cm pannu 21cm levyllä ja 24cm pannu 18cm levyillä. Sai isommatkin ateriat perheelle paisteltua käyttämällä molempia yhtäaikaa.

Nyt mulla on sitten muutaman kuukauden ollut uusi Electroluxin induktiotaso:


Siinä on aika uniikki kokonaisuus 60cm tasoksi, juuri isompaa ei omaan keittiöön oikein saa valitettavasti. Isona levynä 28cm dual-hob, eli sisäkkäin kaksi pyöreää elementtiä ja sivukeittotasoina on hyvän kokoiset elementit myös, 2x21cm. Tämä pelaakin sitten aika kivasti jo, varsinkin jos isompiakin pannuja tykkää käyttää.

Nyt pystyy vihdoin tällä uudella antamaan 21cm levyä pienemmille/keskikoon pannuille ja kattiloille, kun aiemmin ne joutui pääsääntöisesti laittamaan pienemmälle 18cm levylle. Ja tuo 28cm on kyllä kova sana isommille pannuille.

Esim Darton iso n30 4mm hiiliteräs ja Skeppshultin valu 28cm deep pan toimivat oikeinkin mukavasti. Pieniä erojahan hiiliteräksellä ja valulla on materiaalia, mutta ovat niin lähellä toisiaan, että samaa kamaa käytännössä.

Mitä olen testaillut, niin tämä 28cm taso pystyy lämmittämään enemmän tai vähemmän suoraan noin 24cm alueen... Kylmin alue siinä on käytännössä suoraan keskellä, sisemmän induktio "donitsin" sisällä. Se ei ole kuitenkaan ongelmaksi asti läheskään siinä määrin kuin kylmät laidat pienemmällä levyllä isoilla pannuilla.



Kokkailusta tykkään nimenomaan hiiliteräs ja valupannuilla, ja täytyy sanoa, että oli melkoinen mullistus itselle tämä uusi induktiotaso. Saa tehtyä tasaisesti paistetut isotkin letut valulla, eikä tartte vahtia kypsyykö ne kanat tai kalat siellä laidoilla. Toki rosteristakin tykkään paljonkin, mutta hiiliteräksessä ja valussa on sitä jotain ja niitä tykkään käyttää pääasiassa, jos en isommin liemien tai tomaattien kanssa pelaa.



Induktiotasojakin on kaikenlaisia, mutta itsellä on kokemusta lähinnä näistä pyöreän elementin omaavista. Kun ei pakottavaa tarvetta ole muunlaisiin, niin sellaiseen päädyin nytkin, vaihdoin vaan malliin jossa paremman kokoiset keittolevyt.
 
Viimeksi muokattu:
Uusina joo, pistä metalliharja poraan ja huitele sillä pannu sisäänajetuksi...
Pistin noi mun 24cm ja 28cm paistinpannut sileäksi epäkiskohiomakoneella, nyt ovat ilo käyttää metallilastoilla. Toki eivät ole sen jälkeen ihan niin tasaisen mustan näköisiksi tummuneet, lähempänä hiiliteräs lookkia nyt. En niitä erikseen ala sen kummemmin paistelemaan enää, elävät omaa elämäänsä.

Mutta joo, tuo metalliharja varmastikkin auttaisi myös, jos vaan vähän sitä rosoa pois haluaa. Ehkä suunnilleen samoin kuin vähäisempi pintapuolinen hiominen.
 
Ja lisään, että nuo pannut mitkä hioin, oli jo sisäänajettu, kolmisen vuotta käyttöä takana siinä vaiheessa. Halusin vaan ne kaksi täysin sileäksi, muihin Skeppshultteihin en ole koskenut, eikä ole suunnitelmissakaan. Se terävin rosohan toki lähtee siis käytössäkin.
 
Tulipas itsekkin ostettua hiiliteräspannu nykyisen teflonin tilalle. Tähän mennessä homma ei ole mennyt niinku Strömsössä. Onneksi on niin tyhmä ihminen, että ei tajua luovuttaa :D

Rasvanpolttoyritykset järjestyksessä:
1. Kaikesta huolimatta liikaa rasvaa. Paloi pohjaan töhnäksi, joka piti sitten poistaa.
2. Sopivampi määrä rasvaa ja kohtuullinen poltto, mutta enpäs huomannut tonnikalaa valmistaessa, että siinä on etikkaa eli nykyinen rasvakerros suli pois.
3. Ilmeisesti liian vähän rasvaa, kun pannussa ei näyttänyt muuttuvan juuri mitään.
4. Ilmeisesti liian vähän rasvaa ja liikaa lämpöä, kun pannuun ilmestyi ainoastaan hieman vaaleahkoja täpliä.
5. Ilmeisesti liian vähän rasvaa ja liikaa lämpöä, kun pannuun ilmestyi ainoastaan hieman vaaleahkoja täpliä.
6. Tänään aamulla tehdyssä poltossa hieman enemmän rasvaa ja vähemmän lämpöä. Pannu otti mukavasti väriä, mutta hieman pohdituttaa edelleen nuo vaaleahkot täplät tuossa pinnassa.

Nämä kaikkihan tehtiin tottakai vielä vääräuskoisesti silavalla, koska ensimmäinen googlen ohje sitä suositteli. Homma tehtiin myös liedellä eikä uunissa. Kaverilla olisi pallogrilli ja pohdinkin, että siinä voisi kokeilla tehdä vielä yhden rasvapolton. Kai tästä vielä pannu joku päivä saadaan.

//EDIT: Eipäs tuo kuudeskaan poltto nyt vaikuta onnistuneen. Kananmuna nappasi öljystä huolimatta kiinni pannuun monesta kohtaa aivan saatanan kovaa. Mikähän tässä nyt on vielä pielessä? Alla kuva pannusta, joka ei tosiaan ole kovinkaan musta. Mitä mahdan tehdä väärin?
 

Liitteet

  • Pannut.jpeg
    Pannut.jpeg
    387,7 KB · Luettu: 162
Viimeksi muokattu:
Tulipas itsekkin ostettua hiiliteräspannu nykyisen teflonin tilalle. Tähän mennessä homma ei ole mennyt niinku Strömsössä. Onneksi on niin tyhmä ihminen, että ei tajua luovuttaa :D

Rasvanpolttoyritykset järjestyksessä:
1. Kaikesta huolimatta liikaa rasvaa. Paloi pohjaan töhnäksi, joka piti sitten poistaa.
2. Sopivampi määrä rasvaa ja kohtuullinen poltto, mutta enpäs huomannut tonnikalaa valmistaessa, että siinä on etikkaa eli nykyinen rasvakerros suli pois.
3. Ilmeisesti liian vähän rasvaa, kun pannussa ei näyttänyt muuttuvan juuri mitään.
4. Ilmeisesti liian vähän rasvaa ja liikaa lämpöä, kun pannuun ilmestyi ainoastaan hieman vaaleahkoja täpliä.
5. Ilmeisesti liian vähän rasvaa ja liikaa lämpöä, kun pannuun ilmestyi ainoastaan hieman vaaleahkoja täpliä.
6. Tänään aamulla tehdyssä poltossa hieman enemmän rasvaa ja vähemmän lämpöä. Pannu otti mukavasti väriä, mutta hieman pohdituttaa edelleen nuo vaaleahkot täplät tuossa pinnassa.

Nämä kaikkihan tehtiin tottakai vielä vääräuskoisesti silavalla, koska ensimmäinen googlen ohje sitä suositteli. Homma tehtiin myös liedellä eikä uunissa. Kaverilla olisi pallogrilli ja pohdinkin, että siinä voisi kokeilla tehdä vielä yhden rasvapolton. Kai tästä vielä pannu joku päivä saadaan.

//EDIT: Eipäs tuo kuudeskaan poltto nyt vaikuta onnistuneen. Kananmuna nappasi öljystä huolimatta kiinni pannuun monesta kohtaa aivan saatanan kovaa. Mikähän tässä nyt on vielä pielessä? Alla kuva pannusta, joka ei tosiaan ole kovinkaan musta. Mitä mahdan tehdä väärin
Ilmeisesti taas jonkinlainen fiksaatio tuohon rasvapolttoon. Uuteen pannuun yks kerta todella ohuella kerroksella pitäisi riittää siihen, että pannu on käyttövalmis. Mitäs jos nyt vaan rupeat käyttämään sitä pannua ja muista, että ei liian kuumalla lämmöllä.
 
Tulipas itsekkin ostettua hiiliteräspannu nykyisen teflonin tilalle. Tähän mennessä homma ei ole mennyt niinku Strömsössä. Onneksi on niin tyhmä ihminen, että ei tajua luovuttaa :D

Rasvanpolttoyritykset järjestyksessä:
1. Kaikesta huolimatta liikaa rasvaa. Paloi pohjaan töhnäksi, joka piti sitten poistaa.
2. Sopivampi määrä rasvaa ja kohtuullinen poltto, mutta enpäs huomannut tonnikalaa valmistaessa, että siinä on etikkaa eli nykyinen rasvakerros suli pois.
3. Ilmeisesti liian vähän rasvaa, kun pannussa ei näyttänyt muuttuvan juuri mitään.
4. Ilmeisesti liian vähän rasvaa ja liikaa lämpöä, kun pannuun ilmestyi ainoastaan hieman vaaleahkoja täpliä.
5. Ilmeisesti liian vähän rasvaa ja liikaa lämpöä, kun pannuun ilmestyi ainoastaan hieman vaaleahkoja täpliä.
6. Tänään aamulla tehdyssä poltossa hieman enemmän rasvaa ja vähemmän lämpöä. Pannu otti mukavasti väriä, mutta hieman pohdituttaa edelleen nuo vaaleahkot täplät tuossa pinnassa.

Nämä kaikkihan tehtiin tottakai vielä vääräuskoisesti silavalla, koska ensimmäinen googlen ohje sitä suositteli. Homma tehtiin myös liedellä eikä uunissa. Kaverilla olisi pallogrilli ja pohdinkin, että siinä voisi kokeilla tehdä vielä yhden rasvapolton. Kai tästä vielä pannu joku päivä saadaan.

//EDIT: Eipäs tuo kuudeskaan poltto nyt vaikuta onnistuneen. Kananmuna nappasi öljystä huolimatta kiinni pannuun monesta kohtaa aivan saatanan kovaa. Mikähän tässä nyt on vielä pielessä? Alla kuva pannusta, joka ei tosiaan ole kovinkaan musta. Mitä mahdan tehdä väärin?
Paista litran taikina lettuja voilla niin varmasti toimii sen jälkeen. Kananmuna on tarkka ettei pannu ole liian kuuma.
 
Ilmeisesti taas jonkinlainen fiksaatio tuohon rasvapolttoon. Uuteen pannuun yks kerta todella ohuella kerroksella pitäisi riittää siihen, että pannu on käyttövalmis. Mitäs jos nyt vaan rupeat käyttämään sitä pannua ja muista, että ei liian kuumalla lämmöllä.

En tiedä fiksaatiosta, mutta kyllähän se harmittaa kun kaikki eväät palaa pohjaan kiinni. Tiesin, että ei hiiliteräs ole helpoin materiaali, mut ei kai tän nyt näin vaikeeta pitäs olla :D

Paista litran taikina lettuja voilla niin varmasti toimii sen jälkeen. Kananmuna on tarkka ettei pannu ole liian kuuma.

Täytyypä kokeilla tehdä lettuja. Voi olla, että kananmunan kanssa pannu on vaan ollut liian kuuma.
 
Viimeksi muokattu:
Öljyllä paistaessa hyvä kikka on laittaa reilusti öljyä, pyöräyttää se pannulla ja kaataa ylimääräiset kuppiin. Liian niukalla öljyllä ei paitaminen onnistu ja pannu rankaisee jos siinä on kohta jossa öljyä ei ole.
 
En tiiä mutta jos lettutaikinasta vehnäjauhoja korvaisi proteiinijauheella niin mitähän uudehko hiiliteräspannu tykkäisi tarttuvuuden kannalta? Minäkään en ihan sinuiksi pannun kanssa ole päässyt. Normaali lettupannulla taikina on jäykempi ja kiinteämpi, vähemmällä paistoajalla.
 
Tulipas itsekkin ostettua hiiliteräspannu nykyisen teflonin tilalle. Tähän mennessä homma ei ole mennyt niinku Strömsössä. Onneksi on niin tyhmä ihminen, että ei tajua luovuttaa :D

Rasvanpolttoyritykset järjestyksessä:
1. Kaikesta huolimatta liikaa rasvaa. Paloi pohjaan töhnäksi, joka piti sitten poistaa.
2. Sopivampi määrä rasvaa ja kohtuullinen poltto, mutta enpäs huomannut tonnikalaa valmistaessa, että siinä on etikkaa eli nykyinen rasvakerros suli pois.
3. Ilmeisesti liian vähän rasvaa, kun pannussa ei näyttänyt muuttuvan juuri mitään.
4. Ilmeisesti liian vähän rasvaa ja liikaa lämpöä, kun pannuun ilmestyi ainoastaan hieman vaaleahkoja täpliä.
5. Ilmeisesti liian vähän rasvaa ja liikaa lämpöä, kun pannuun ilmestyi ainoastaan hieman vaaleahkoja täpliä.
6. Tänään aamulla tehdyssä poltossa hieman enemmän rasvaa ja vähemmän lämpöä. Pannu otti mukavasti väriä, mutta hieman pohdituttaa edelleen nuo vaaleahkot täplät tuossa pinnassa.

Nämä kaikkihan tehtiin tottakai vielä vääräuskoisesti silavalla, koska ensimmäinen googlen ohje sitä suositteli. Homma tehtiin myös liedellä eikä uunissa. Kaverilla olisi pallogrilli ja pohdinkin, että siinä voisi kokeilla tehdä vielä yhden rasvapolton. Kai tästä vielä pannu joku päivä saadaan.

//EDIT: Eipäs tuo kuudeskaan poltto nyt vaikuta onnistuneen. Kananmuna nappasi öljystä huolimatta kiinni pannuun monesta kohtaa aivan saatanan kovaa. Mikähän tässä nyt on vielä pielessä? Alla kuva pannusta, joka ei tosiaan ole kovinkaan musta. Mitä mahdan tehdä väärin?
Puhdista ja pese se pannu. Kuivaa uunissa 150c 10min. Anna jäähtyä. Laita silavaa ja hinkkaa paperilla niin, että näyttää ettei rasvaa jää ollenkaan. Laita uuniin 250c noin 15min. Anna jäähtyä ja toista kerran tai kaksi. Sitten vaan käytät normaalisti.

Edit. Pannu pitää toki olla sen verran lämmin, että silava sulaa...
 
Muistaakseni olen kertonut tämän ketjussa aiemminkin, mutta laitetaas taas: pannusta tulee paras kun sitä vaan käyttää. Itse paistoin muutaman viikon joka päivä kasviksia öljyssä ja sen jälkeen ei ole tarvinnut pelätä asioiden tarttumista.
 
Pakkohan ei tosiaan oo tehdä mitään rasvapolttoja. Ne tarttumattomuus ominaisuudet on aika lailla rosteria vastaavat jo kun pannu on vaan putsattu ja paranee siitä sitten ja voihan rosterillakin ruokaa laittaa...

Ei-hapokkaat kasvikset kovalla lämmöllä on tosiaan oikein hyvää sisäänajoa esim, mutta kyllä siinä voi paistella kaikki lihatkin sun muut. Vaatii vaan käyttö vähän opettelua non-stikkeihin verrattuna, mutta sen kyllä oppii. Tomaattisia tai kovin liemisiä ruokia harvemmin paljailla rautapannuilla teen, kun löytyy kerran rosteria ja emaloituakin rautaa.

Itse oon kuitenkin uutena kaasugrillissä kerran nopealla käsittelyllä polttanut omat hiiliteräksiset, sen jälkeen vaan käyttöä. En niinkään paistopinnan vuoksi, vaan parantamaan suojaa ruostetta vastaan kauttaaltaan ja onhan se komean näköinen. Tavallaan mukava rituaalikin se oli.

Mun prosessi on ollut, et annoin pannun lämmettä grillissä kauttaaltaan siniseksi ja sitten hieronut paksulla papertupolla kuumaan pannuun öljyä suoraan, kauttaaltaan jokuseen kertaan fiilispohjalta. Antanut sit aina hetken paistua grillin kansi kiinni välissä. Tälläin se käy hyvin nopeasti. Paistopintaa tässä tosiaan en ajattele niinkään, se kun elää sitten kuitenkin ruokaa laitellessa. Hyvä tulee käytössä, eikä sitä tarvi omasta mielestä huomioda muuten, kuin pesun ja kuivauksen jälkeen vähän öljytä jos tarve
 
  • Tykkää
Reactions: jkm
Turhia tollaset jatkuvat rasvapolttelut. Käyttöä vaan ja se on siinä.

Jos liha tarttuu pannuun kiinni, niin silloin on väärä lämpötila. Oikean lämpötilan saa tietoon joko infrapunalla tai sitten vesikikalla eli heitä pannulle pieni määrä vettä jos se jää kiehumaan on liian matala lämpö. Jos se vaporoituu pois on lämpötila oikea
 
Jos lihan heittää liian kylmänä pannuun niin tarttuu helposti myös kiinni.
 
Kyllä se siitä muutamassa minuutissa irtoaa: Wanha vidakon lakihan on: älä koske siihen ennen kuin se on valmis käännnettäväksi.
IR-mittari kannattaa hankkia, mutta sekin on vain väline, ja senkin metkut pitää oppia, esim heijastavasta rosteristahan IR-mittarilla voi saada erittäinkin omituisia lukemia.
 
Viimeksi muokattu:
BK Black Steel lettupannua en lähtisi suosittelemaan ellei ole kaasuliettä.

Kylässä oleva käytti uunissa kerran rasvapoltettua pannuani ja sai sen pohjan vääntymään. Mutta koska lettupannu (crepe pan) on niin ohut ja pohja suora vääntyisi se varmaan omassakin käytössä.

 
BK Black Steel lettupannua en lähtisi suosittelemaan ellei ole kaasuliettä.

Kylässä oleva käytti uunissa kerran rasvapoltettua pannuani ja sai sen pohjan vääntymään. Mutta koska lettupannu (crepe pan) on niin ohut ja pohja suora vääntyisi se varmaan omassakin käytössä.

Mulla on vääntynyt kaikista hiiliteräspannuista pohja ensimmäisten käyttökertojen jälkeen. Vasaran ja jonkun palikan avulla hakkaa vaan suoraksi.
 
Mulla on vääntynyt kaikista hiiliteräspannuista pohja ensimmäisten käyttökertojen jälkeen. Vasaran ja jonkun palikan avulla hakkaa vaan suoraksi.
Kaikista? En ole kyllä saanut De Buyeria vääntymään 20, 24 tai 28 senttisenä. Niissä on hieman kovera pohja ja materiaalivahvuus 2,5-3mm. En käytä 9 tai Power-asetusta induktioliedellä pannuille.
 
Taas tämä ugrilainen fiksaatio liian kuumasta, kun 96% kyse on liian MATALASTA lämmöstä. Se tartuttaa paistettavan taatusti.

Hiiliteräksellä ja ruostumattomilla molemmilla vesipisaratesti toimii loistavasti todentamaan pannun riittävän paistolämmön (riittävä lämpö Leidenfrost-ilmiöön, missä höyrykerros muodostuu paistettavan kappaleen ja pannun väliin, mikä estää tarttumisen).
 
Jos liha tarttuu pannuun kiinni, niin silloin on väärä lämpötila. Oikean lämpötilan saa tietoon joko infrapunalla tai sitten vesikikalla eli heitä pannulle pieni määrä vettä jos se jää kiehumaan on liian matala lämpö. Jos se vaporoituu pois on lämpötila oikea

Vesipisaran pitää jäädä helmenä pannulle, jos vesi höyrystyy samantien pois on pannu liian kylmä. Jos pisara hajoaa useaksi pieneksi pisaraksi, on pannu liian kuuma.
 
Eipä vaikuta mun de Buyerit tai Dartotkaan vääntyneen induktiolla. Maltillisesti lämmittelee ylöspäin. Sen jälkeen voi vähän antaa lämpöä enempi kun paistelee, mut malttia vähän siinäkin.

Hommasin de Buyerin 32cm paistinpannun hiljattain, kun tuon liesitason uusin, hyvin pelittää ja komea on. Joskin Darto n30 omasta mielestä vähän parempi valinta jos iso keittolevy löytyy. Dartossa isompi paistopinta-ala ja silti vie vähemmän tilaa liedellä, paksumpikin on.

Toisaalta nämä de Buyerit on kätevämmän muotoisia jos lettuja sun muita paistelee, missä tarttis reunan läheltä päästä alle.
 
Vesipisaran pitää jäädä helmenä pannulle, jos vesi höyrystyy samantien pois on pannu liian kylmä. Jos pisara hajoaa useaksi pieneksi pisaraksi, on pannu liian kuuma.
Minä valitsen pannun lämpötilan paistettavan ruoka-aineen mukaan. Kanamunan paistan miedommalla lämmöllä kuin lihan jotta saan oikean koostumuksen. Leivitettävät tuotteen olen paistanut myöskin miedolla lämmöllä ettei leivitys pala. En tiedä kertooko vesitesti miten hyvin eri lämpötiloja, mutta itse menen ennemmin perstuntumalta kokemukseen pohjaten.
 
Vesipisaran pitää jäädä helmenä pannulle, jos vesi höyrystyy samantien pois on pannu liian kylmä. Jos pisara hajoaa useaksi pieneksi pisaraksi, on pannu liian kuuma.

Tällaisista iltapäivälehtien ohjeista kannattaa opetella aloittavankin pihvinpaistajan nopeasti pois. Hyviä nyrkkisääntöjä alkuun pääsemiseksi, mutta ei noita kannata tavaksi ottaa jos yhtään aikoo oikeasti oppia lihaa paistamaan. Lihalle pannu ei kovinkaan helposti voi olla aluksi liian kuuma, "liian kuuma" johtaa rasvan nopeaan haihtumiseen mikä ei varsinaisesti ole edes pahasta. Ohuen pihvin paistossa toisinaan välttämätöntä.
 
Tällaisista iltapäivälehtien ohjeista kannattaa opetella aloittavankin pihvinpaistajan nopeasti pois. Hyviä nyrkkisääntöjä alkuun pääsemiseksi, mutta ei noita kannata tavaksi ottaa jos yhtään aikoo oikeasti oppia lihaa paistamaan. Lihalle pannu ei kovinkaan helposti voi olla aluksi liian kuuma, "liian kuuma" johtaa rasvan nopeaan haihtumiseen mikä ei varsinaisesti ole edes pahasta. Ohuen pihvin paistossa toisinaan välttämätöntä.

Tosiaan kyseessä yleistys jos tarttumisen kanssa ongelmaa.

Yleensä toimiva lämpötila on tuon lähettyvillä, riippuen hieman mitä paistaa ja miten tarkoitus paistaa. Alle tuon pisteen (~200C) ruostumattomalla aika harvoin paistaa, paitsi pekoni minkä aloitan kylmällä pannulla hitaasti oman rasvan pannulle saamiseksi ennen paistolämpötilaa. Lihasta riippuen pannu voi olla sitten kuumempi ja testi lähinnä varmistaa ettei pannu ole kylmä.
 
Minä valitsen pannun lämpötilan paistettavan ruoka-aineen mukaan. Kanamunan paistan miedommalla lämmöllä kuin lihan jotta saan oikean koostumuksen. Leivitettävät tuotteen olen paistanut myöskin miedolla lämmöllä ettei leivitys pala. En tiedä kertooko vesitesti miten hyvin eri lämpötiloja, mutta itse menen ennemmin perstuntumalta kokemukseen pohjaten.

Leidenfrost-ilmiön takia lämmönjohtavyys ei ole kovinkaan lineaarinen suhteessa paistinpannun lämpötilaan. Munat paistuu oman kokemuksen mukaan aika hyvin ilmiön alku lämpötilassa, jolloin lämmönjohtavuus pannusta paistettavaan on heikko eristävän höyrypatjan vuoksi. Lihaa paistaessa lämpötila voi olla huomattavasti suurempi, jolloin pannuun tarttuu kiinni herkemmin (pieni fond ei haittaa yleensä ja liha ei ole niin herkkä palamaan kiinni), mutta myös lämpö siirtyy paremmin.
 
Leidenfrost-ilmiön takia lämmönjohtavyys ei ole kovinkaan lineaarinen suhteessa paistinpannun lämpötilaan. Munat paistuu oman kokemuksen mukaan aika hyvin ilmiön alku lämpötilassa, jolloin lämmönjohtavuus pannusta paistettavaan on heikko eristävän höyrypatjan vuoksi. Lihaa paistaessa lämpötila voi olla huomattavasti suurempi, jolloin pannuun tarttuu kiinni herkemmin (pieni fond ei haittaa yleensä ja liha ei ole niin herkkä palamaan kiinni), mutta myös lämpö siirtyy paremmin.
En tiedä mitä tällä haluat sanoa, mutta kananmuna onnistuu vaikka pannulla jossa se ei edes lähde kunnolla heti paistumaan kunhan on öljyä riittävästi. Liian kuuma pannu polttaa kananmunan turhan nopeasti.
 
Mulla on vääntynyt kaikista hiiliteräspannuista pohja ensimmäisten käyttökertojen jälkeen. Vasaran ja jonkun palikan avulla hakkaa vaan suoraksi.
Kuhn Rikon Black Star, monet Debuyer pannut, monet Darto pannut, Tamled ja Gräwe hiiliteräkseni ei vääntynyt koskaan. Vääntyneitä on Matfer, Turk, Samuel Groves ja mainitsemani BK (sama pannu kuin Oxo ja Merten &..).

Vääntyneet olen kaikki saanut tarpeeksi suoraksi lasilevyä varten, mutta pannussa jossa hyvin vähän reunaa ja paljon paistopinta-alaa (BK) tämä menee vähän vaikeammaksi luulisin, sitäkin jo suoristanut mutta en tiedä onko enää hyvä lettupannuna. Munat jne siinä kyllä paistaa. Sain italian amazonista rahani takaisin amazonin tilillekin. Taidan seuraavaksi hankkia Debuyer lettupannun joka edullinen, crepe välineet joita haluaisin mukaan samaan tilaukseen vaan ovat kalliita.
 
En tiedä mitä tällä haluat sanoa, mutta kananmuna onnistuu vaikka pannulla jossa se ei edes lähde kunnolla heti paistumaan kunhan on öljyä riittävästi. Liian kuuma pannu polttaa kananmunan turhan nopeasti.
Ei liity sinänsä aiheeseen, mutta ajattelin vaan voiko öljyä olla liikaa. Kesti taas hetki tajuta, että sehän on käytännössä uppopaistoa.

Näkyy onnistuvan ja olisi ihan jännä kokeilla, kun joskus on uppopaisto rasvat kuumana.
 
Öljyn määrä vaikuttaa kyllä lopputulokseen. Jos kananmunaa paistaa minimirasvassa (se tavallinen) tai reilussa rasvassa niin lopputulos on hyvinkin erilainen. Siksi olen tullut siihen tulokseen että paras on kaataa reilusti öljyä pannulle ja sitten ylimääräiset kuppiin. Tällöin paistorasvan määrä on sopiva aina.
 
Mielestäni voissa tai kirkastetussa voissa on parempi paistaa esimerkiksi kananmunat. Voi jakautuu tasaisemmin kuin öljy pannulle, eli voita ei tarvitse yhtä paljon kuin öljyä. Lisäksi voi itsessään antaa merkkejä koska pannu on tarpeeksi kuuma kuumamunalle (suurin osa voin proteiinesta haihtunut), tai liian kuuma (voi värjäytyy ja se tulee heittää pois). Lisäksi voi tekee hiiliteräksen pinnasta enemmän tarttumattoman kuin öljyllä paistaessa kananmunaa. Lisäksi voi on terveellisempää kuin suurin osa prosessoiduista öljyistä.
 
Viimeksi muokattu:
Mielestäni voissa tai kirkastetussa voissa on parempi paistaa esimerkiksi kananmunat. Voi jakautuu tasaisemmin kuin öljy pannulle, eli voita ei tarvitse yhtä paljon kuin öljyä. Lisäksi voi itsessään antaa merkkejä koska pannu on tarpeeksi kuuma kuumamunalle (suurin osa voin proteiinesta haihtunut), tai liian kuuma (voi värjäytyy ja se tulee heittää pois). Lisäksi voi tekee hiiliteräksen pinnasta enemmän tarttumattoman kuin öljyllä paistaessa kananmunaa. Lisäksi voi on terveellisempää kuin suurin osa prosessoiduista öljyistä.

Tuosta voin proteiinien "haihtumisesta" kuulisin mielellään enemmän. En ole koskaan kuullut maitoproteiinien höyrystymisestä. Heraproteiinien palaminen alhaisessa lämmössä on toki jokaiselle tuttua mihin tuolla jälkimmäisellä viittaat, mutta mitä sieltä siis oikein haihtuu? Ja mitä indikaattoreita siinä sinun silmään näkyy?

Voi kyllä tekee kaikessa rasvahappojen epäterveellisyydessään asioista parempia, mutta pannusta ei ikinä "enemmän tarttumattoman" juurikin proteiinipoolin vuoksi. Oikein rasvapoltetulle pannulle kananmunat eivät pitäisi helppona yksinkertaisesti olla ikinä ongelma. Ja se on ihan sama miten ne paistaa. Jos ei edes öljyllä onnistunut, pahoin pelkään että jotain ihan simppeleitä perusasioita kokilla jostain syystä hukassa.
 
Ei liity sinänsä aiheeseen, mutta ajattelin vaan voiko öljyä olla liikaa. Kesti taas hetki tajuta, että sehän on käytännössä uppopaistoa.

Näkyy onnistuvan ja olisi ihan jännä kokeilla, kun joskus on uppopaisto rasvat kuumana.

Ainakin Thaimaalaisittain pannulla paistetut munat ovat just sellaisia reunoilta kuohkeita ja rapeita. Ja öljyisiä.
Ei tarvi edes uppopaistomäärää rasvaa pannulle, joku 5mm kerros riittää. Ja sen öljyn pitää olla kuumempaa kuin normaalisti munia pannulla paistaessa. Paiston edetessä vähennetään lämpötilaa.
 
Tuli tämän ketjun innoittamana hankittua hieman edullisempi munapannu ja nyt ekan kerran jälkeen vaikuttaa ihan Ok peliltä. Hinta 12€ toimituskuluineen AliExpressistä. :D
IMG_8373.jpeg

Ali hoitaa, lol. Montako päivää kesti toimitus? Ei ole hinnalla pilattu toimitettuna tuohon hintaan.
 
Itseä jossain määrin kiinnostaisi joku pure titanium pannu, noin niin kuin periaatteessa. Eli rosteri ulkona, alumiini välissä ja titaani metalli paistopinta. Jotain kickstarttereitakin näistä on ollut, ainakin Titaner. Titanerin tuotteista joissain on sitten vielä lämpökäsitelty se titaani kovemmaksi, ilmeisesti siten, että titaanin päälle laitettu vielä pulveroitua titaania kovassa lämmössä.

Nämä vaan tuppaa olemaan yleensä suht ohkoisen oloisia clad pannuja ja jokseenkin hinnalla pilattu. Rosteripannuja on paremmilla spekseillä ja sandwhichillä ym.

18/8-10 rosterithan hitusen vapauttaa hapokkaisiin ruokiin nikkeliä ja kromia. Tehdään selväksi, että en väitä sitä ongelmaksi asti vapautuvan, mutta kuitenkin. Titaani kestää paremmin korroosiota, eikä ole altis "salt pitting" ilmiölle. Jos tähtikuviot on epäsuotuisassa muodostelmassa ja lisää vaikka karkeaa suolaa veteen ja se pääsee pohjalle lillumaan, niin rosteriin voi tulla pieniä reikiä.

Saa nähdä yleistyykö tuo titaani vielä jossain vaiheessa paistopintana muualla kuin retkeilyhommissa. Jos joku innostuu, niin pitäkää mielessä että voi olla erinäisiä valmistajia jotka myy "titaania", vaikka se olisi käytännössä esim. 316ti rosteria, jossa sitä on vain vähän. Sitten tietty kaikki nämä "titaani" nonstikit vielä erikseen.

Tässä yksi Alilta:


Ja Titaner. Tästä paistinpannusta väittävät, että olisi 3mm sentään.:



Hestan myy myös Nanobond-sarjaa, jossa on tod näk, päätellen patenttiasiakirjastaan pinnassa sitten jotain muutakin mukana ja se on laitettu rosterin päälle. En laske tätä Titaani pannuksi.

Ainahan voi käyttää emaloitua valurautaa jos nikkeli huolettaa vaikka allergian vuoksi. Mutta tuo titaani sinänsä vaikuttaisi hyvältä vaihtoehdolta paistopinnaksi rosterin sijaan, jos vaan olisivat hyviä pannuja muutoin. Kiinan kamaahan nämä lähinnä ovat, ainakin vielä tänä päivänä.
 
Tuosta voin proteiinien "haihtumisesta" kuulisin mielellään enemmän. En ole koskaan kuullut maitoproteiinien höyrystymisestä. Heraproteiinien palaminen alhaisessa lämmössä on toki jokaiselle tuttua mihin tuolla jälkimmäisellä viittaat, mutta mitä sieltä siis oikein haihtuu? Ja mitä indikaattoreita siinä sinun silmään näkyy?

Voi kyllä tekee kaikessa rasvahappojen epäterveellisyydessään asioista parempia, mutta pannusta ei ikinä "enemmän tarttumattoman" juurikin proteiinipoolin vuoksi. Oikein rasvapoltetulle pannulle kananmunat eivät pitäisi helppona yksinkertaisesti olla ikinä ongelma. Ja se on ihan sama miten ne paistaa. Jos ei edes öljyllä onnistunut, pahoin pelkään että jotain ihan simppeleitä perusasioita kokilla jostain syystä hukassa.
Katso 4:42 minuuttia alkaen -> en osaa ehkä selittää sitä yhtä hyvin kuin Uncle Scott osasi, ehkä olisi pitänyt sanoa että paista voita,sitten lisää kananmuna, ennenkuin voi ruskistuu, mutta lisää muna vasta sen jälkeen kun voin "ylijäämä" vesi haihtuu. Lisäksi itselläni paras/helpoin tulos tulee kananmunan paiston kanssa 1/3 - 1/4 teholla sähkökeraamisella liedellä:
 
Viimeksi muokattu:
Toiset ei tykkää jos joku käyttää lämmöntarkistukseen vesikikkaa, vaan joko 1) vaativat lämpömittaria 2) "kokemusta" tai vaan arpovat mieluimmin ;-) Mutta toistetaan, kananmuna EI pala "liian kuumassa" vaan liian miedossa lämmössä. Se ettei osaa paistaa kuin upopaistona, sitä en osaa pitää "kokemuksena" ja jos paistaa uppopaistona, siloinkin on ihan ok, ainakin minusta, tietää kuinka kuumassa öljyssä paistaa, vai "keittääkö" jos sanoo kovin matalassa lämmössä munansa mieluiten hyydyttävän.
Mutta jos joku kysyy miksi munat tarttuvat kiinni, minusta vastaus ei ole litra öljyä, minusta helpompi olisi katsoa kuinka kuuma se pannu on. Ja jos "kokemusta" ei vielä ole, niin sitä suuremalla syyllä.
Nnoinniinkuin maalasjärjellä.
Uppopaiston voi tehdä vaikka kattilassa, ei sihen tarvita mitään paistinpannuja.
 
Tuli tämän ketjun innoittamana hankittua hieman edullisempi munapannu ja nyt ekan kerran jälkeen vaikuttaa ihan Ok peliltä. Hinta 12€ toimituskuluineen AliExpressistä. :D
IMG_8373.jpeg

Eiköhän tuo ole kuitenkin teflon pannu? Kuullosti liian hyvältä diililtä vaikka kiinasta 12€ kun katsoin uudelleen postiasi ja klikkasin linkkiäsi joka kertoi tarttumattomasta pinnasta..
 
Toinen kokeilu Smash burgereiden kanssa onnistu parilalla ja wokkipolttimella (olin unohtanut vanhan parilani ja viimeksi meni ainakin yhden pihvin verran hiiligrillin ritiln välitse hukkaan). Noh olisihan voinut olla vielä ohuempia mutta kiireessä joutu prässäämään kaksi kerralla. Edit: parila ei taida olla hiiliterästä vaan jotenkin pinnoitettua alumiinia luulisin (ei teflon kestää lämpöä).
IMG_20230813_190036.jpg
 
Viimeksi muokattu:
Toiset ei tykkää jos joku käyttää lämmöntarkistukseen vesikikkaa, vaan joko 1) vaativat lämpömittaria 2) "kokemusta" tai vaan arpovat mieluimmin ;-) Mutta toistetaan, kananmuna EI pala "liian kuumassa" vaan liian miedossa lämmössä. Se ettei osaa paistaa kuin upopaistona, sitä en osaa pitää "kokemuksena" ja jos paistaa uppopaistona, siloinkin on ihan ok, ainakin minusta, tietää kuinka kuumassa öljyssä paistaa, vai "keittääkö" jos sanoo kovin matalassa lämmössä munansa mieluiten hyydyttävän.
Mutta jos joku kysyy miksi munat tarttuvat kiinni, minusta vastaus ei ole litra öljyä, minusta helpompi olisi katsoa kuinka kuuma se pannu on. Ja jos "kokemusta" ei vielä ole, niin sitä suuremalla syyllä.
Nnoinniinkuin maalasjärjellä.
Uppopaiston voi tehdä vaikka kattilassa, ei sihen tarvita mitään paistinpannuja.
Pakko tarttua tähän kun tiedä oliko kommentin tarkoitus pottuilla jollekin vai heittää vain huvittunutta sarkasmia. Kuitenkin kananmunan paistamisessa, ja omeletin, on useampia tyylejä ja lämpötilalla on väliä. Jos haluaa munan pysyvän vaaleana ei sitä voi kovin kuumassa tehdä, ja toisaalta joskus reilussa lämmössä tehty muna menee sopivan rapsakaksi reunoilta. Sitten taas jos paistetaan aasialaisittain, käytetään öljyä reilummin, ei kuitenkaan välttämättä uppopaisteta.

Ei ole olemassa yhtä oikeaa tyyliä, vaikkakin hiiliteräs rankaisee helpommin jos ollaan ihan pielessä. Teflonilla onnistuu silloinkin kuten esim. munan rikkominen kylmälle pannulle ja siitä kuumennus.
 
Uusi pannu, eka varsinainen lettupannu, DeBuyer Carbone Plus ?valurauta-/hiiliteräs?-kahvalla joka on (jostain ihan käsittämättömästä syystä) päällystetty jollain, en tosin tiedä millä.

Pesin pannun pariin kertaan karhealla sienellä ja astianpesuaineella, pari kertaa koska hitsauksen kohdalla saattoi olla hitusen ruostetta, ainakin haju- ja näköastin perusteella(ei mehiläivahasuojausta tässä mallissa).
Sitten tein rasvapolton rypsiöljyllä, koska olin mutsin luona ja sillä ei ollut auringonkukkaöljyä jota normaalisti käytän, tein polton debuyerin ohjeen mukaan.
Annoin pannun jäähtyä ja tarkistin ettei mitään tahmasuuksia jäännyt tai muuta paskaa paistamispinnalle, se oli ok, pohja sitä vastoin oli ihan paskanen kun mutsi, joka niputtaa pienimmästäkin pölyhiukkasesta oli jättänyt hellansa levyt paskaseksi, hellan valkoiset pinnat kieltämättä kimalteli kuin vasta sataneen hangen lumi, eli ärsyttävän kirkkaasti.

Sit jo perskeles pääsikin räiskäleiden paistoon. Annoin pannulle lämpöä ihan kunnolla, pistin siihen sitä rypsiöljyä ja pienen nokareen Oivariinin herkkua(kannattaa suosia voita), levittelin ne silikoonisudilla pitkin pannua ja kauhalla taikinaa perään, hirvee rätinä ja pauke, pistin levyä pykälää pienemmälle odottelin sen 20-30 sec ja kääntö turhan jäykällä lastalla. Otin kuvan, se on alla.

IMG_20230819_234559.jpg


Lättytaikina resepti oli suht paska ja mauton.
Tälläkin pannulla joutuu vaihtelee 6-portaisessa hellalla 3 ja 4 välillä, koska nelonen on liian kuuma ja kolmosella taas tuntuu loppuvan hööki kesken, suurin osa ajosta tosin painettiin nelosella kuin pikkaisen paskempi rallikuski, eikä taikina palanut kiinni pannuun tai mitään muutakaan paskaa. Litran taikinasta ekat parit kolme oli tollasia epämääräisen näköisiä ja keskeltä turhan paksuja, sit aloin kallistelemalla valuttaa taikinaa ympäri pannua niin sain niistä suht tasaisen ohuita(ehkä jopa turhan ohuita taikinan takia), pari kämmäsin kääntäessä turhan jäykän paistinlastan takia mut muuten niistä tuli ihan ok, ja pannuhan oli mielestäni aivan loistava kun ei mitään kiinnipalamisia ym. paskamaisuuksia tapahtunut, vaikka pannu aina rasvanlaiton yhteydessä savusi. Ihan veitsen kärjellä otin pikkupikku nokareen Oivariinia ja viskasin pannuun, sudilla sit levittelin sen ympäriinsä reunoja myöden, rypsiöljyä en enään sen ensi lätyn jälkeen lisännyt kun ei sitä tuntunut tarvitsevan ja en muutenkaan pidä rypsiöljyä mausta niin hirveesti, auringonkukka on omaan makuun paljon neutraalimpi.

40-50 minuutin paistamisella kahvakuumeni suht lämpimäksi, siten että pysty kyllä pitämään kiinni paljain käsin tovin, vaikkei sitäkään kyllä "mielellään" olisi pitänyt, mutta pystyi.
Paistamisen jälkeen huomasin että pannun pinnassa oli joku muutama tummempi piste palanutta rasvaa, joiden annoin sillä erään olla ja keskityin syömiseen, pannun pyyhin muista rasvoista tosin paperilla. Himassa tarkastelin niitä pisteitä ja turhamaisuuttani päätin poistaa ne koska ne tuntu epätasaisuuksilta sormenpäissä kun kokeilin. Eli pannu levylle, lämpöä, hienoa merisuolaa pannulle, hinkkaa paperilla vähän, sotke hella suolalla, kuivaa tiskiallas, pistä pannu tiskialtaaseen ja jatka hinkaamista siellä, muutama sekunti niiden epätasisuuksien hinkausta ja sit samalla voi hinkata koko pannu ihan huvin vuoksi, kaataa suolat pois jonka jälkeen ottaa puhtaalla paperilla jämäsuolat pois, laittaa pannun levylle, hieroo pikkusen öljyä pannuun ja kuivaa pannun öljystä, antaa lämpöä pannuun kunnes näkee pikkusen pannun pinnasta nousevan savua, lämpö pois, antaa pannun vähän jäähtyä ja sipaisee siihen taas pienen rasvan ja pistää kaappiin odottamaan ens viikonlopun lättykestejä.


Tietoja pannusta:

Malli: 5120.22
Koko/halkaisija: 22 cm
Pohja halkaisija: 19 cm
Reunan korkeus: 1,3 cm
Kokonaispituus: 42 cm
Paino: 1,02 kg

Otin ton kokoisen pannun koska mun "iso-"hellan levy on 18cm.

On ehkä vähän turhake kun omistan jo saman valmistajan munakaspannun ja 28cm pro:n, mutta silti ehkä paras sijoitus vähän päältä 20 euroon mitä oon tehnyt.
 
Uusi pannu, eka varsinainen lettupannu, DeBuyer Carbone Plus ?valurauta-/hiiliteräs?-kahvalla joka on (jostain ihan käsittämättömästä syystä) päällystetty jollain, en tosin tiedä millä.

Pesin pannun pariin kertaan karhealla sienellä ja astianpesuaineella, pari kertaa koska hitsauksen kohdalla saattoi olla hitusen ruostetta, ainakin haju- ja näköastin perusteella(ei mehiläivahasuojausta tässä mallissa).
Sitten tein rasvapolton rypsiöljyllä, koska olin mutsin luona ja sillä ei ollut auringonkukkaöljyä jota normaalisti käytän, tein polton debuyerin ohjeen mukaan.
Annoin pannun jäähtyä ja tarkistin ettei mitään tahmasuuksia jäännyt tai muuta paskaa paistamispinnalle, se oli ok, pohja sitä vastoin oli ihan paskanen kun mutsi, joka niputtaa pienimmästäkin pölyhiukkasesta oli jättänyt hellansa levyt paskaseksi, hellan valkoiset pinnat kieltämättä kimalteli kuin vasta sataneen hangen lumi, eli ärsyttävän kirkkaasti.

Sit jo perskeles pääsikin räiskäleiden paistoon. Annoin pannulle lämpöä ihan kunnolla, pistin siihen sitä rypsiöljyä ja pienen nokareen Oivariinin herkkua(kannattaa suosia voita), levittelin ne silikoonisudilla pitkin pannua ja kauhalla taikinaa perään, hirvee rätinä ja pauke, pistin levyä pykälää pienemmälle odottelin sen 20-30 sec ja kääntö turhan jäykällä lastalla. Otin kuvan, se on alla.

IMG_20230819_234559.jpg


Lättytaikina resepti oli suht paska ja mauton.
Tälläkin pannulla joutuu vaihtelee 6-portaisessa hellalla 3 ja 4 välillä, koska nelonen on liian kuuma ja kolmosella taas tuntuu loppuvan hööki kesken, suurin osa ajosta tosin painettiin nelosella kuin pikkaisen paskempi rallikuski, eikä taikina palanut kiinni pannuun tai mitään muutakaan paskaa. Litran taikinasta ekat parit kolme oli tollasia epämääräisen näköisiä ja keskeltä turhan paksuja, sit aloin kallistelemalla valuttaa taikinaa ympäri pannua niin sain niistä suht tasaisen ohuita(ehkä jopa turhan ohuita taikinan takia), pari kämmäsin kääntäessä turhan jäykän paistinlastan takia mut muuten niistä tuli ihan ok, ja pannuhan oli mielestäni aivan loistava kun ei mitään kiinnipalamisia ym. paskamaisuuksia tapahtunut, vaikka pannu aina rasvanlaiton yhteydessä savusi. Ihan veitsen kärjellä otin pikkupikku nokareen Oivariinia ja viskasin pannuun, sudilla sit levittelin sen ympäriinsä reunoja myöden, rypsiöljyä en enään sen ensi lätyn jälkeen lisännyt kun ei sitä tuntunut tarvitsevan ja en muutenkaan pidä rypsiöljyä mausta niin hirveesti, auringonkukka on omaan makuun paljon neutraalimpi.

40-50 minuutin paistamisella kahvakuumeni suht lämpimäksi, siten että pysty kyllä pitämään kiinni paljain käsin tovin, vaikkei sitäkään kyllä "mielellään" olisi pitänyt, mutta pystyi.
Paistamisen jälkeen huomasin että pannun pinnassa oli joku muutama tummempi piste palanutta rasvaa, joiden annoin sillä erään olla ja keskityin syömiseen, pannun pyyhin muista rasvoista tosin paperilla. Himassa tarkastelin niitä pisteitä ja turhamaisuuttani päätin poistaa ne koska ne tuntu epätasaisuuksilta sormenpäissä kun kokeilin. Eli pannu levylle, lämpöä, hienoa merisuolaa pannulle, hinkkaa paperilla vähän, sotke hella suolalla, kuivaa tiskiallas, pistä pannu tiskialtaaseen ja jatka hinkaamista siellä, muutama sekunti niiden epätasisuuksien hinkausta ja sit samalla voi hinkata koko pannu ihan huvin vuoksi, kaataa suolat pois jonka jälkeen ottaa puhtaalla paperilla jämäsuolat pois, laittaa pannun levylle, hieroo pikkusen öljyä pannuun ja kuivaa pannun öljystä, antaa lämpöä pannuun kunnes näkee pikkusen pannun pinnasta nousevan savua, lämpö pois, antaa pannun vähän jäähtyä ja sipaisee siihen taas pienen rasvan ja pistää kaappiin odottamaan ens viikonlopun lättykestejä.


Tietoja pannusta:

Malli: 5120.22
Koko/halkaisija: 22 cm
Pohja halkaisija: 19 cm
Reunan korkeus: 1,3 cm
Kokonaispituus: 42 cm
Paino: 1,02 kg

Otin ton kokoisen pannun koska mun "iso-"hellan levy on 18cm.

On ehkä vähän turhake kun omistan jo saman valmistajan munakaspannun ja 28cm pro:n, mutta silti ehkä paras sijoitus vähän päältä 20 euroon mitä oon tehnyt.
Toi uudempi emaloitu kahva on kyllä vähän huono kun on aika liukas, ja vanhemmissa oli karhea musta polttomaalaus jossa oli hyvä kitka. No eipähän ainakaan ruostu emaloitu kahva ja kestää uunia myös.

En ole kovin tarkkaan putsannut pannua, ja jos jotain läikkiä on mitkä nyt eivät ole kökkäreitä, niin antaa olla vaan.
 
Toi uudempi emaloitu kahva on kyllä vähän huono kun on aika liukas, ja vanhemmissa oli karhea musta polttomaalaus jossa oli hyvä kitka. No eipähän ainakaan ruostu emaloitu kahva ja kestää uunia myös.

En ole kovin tarkkaan putsannut pannua, ja jos jotain läikkiä on mitkä nyt eivät ole kökkäreitä, niin antaa olla vaan.


Jep, liukas on :D Kiitos tiedosta että on emalia.

En yleensä hinkkaa näitä, muuta kuin suolalla. 28 Pro:n hinkkasin ulkopuolelta + kahvan teräspalolla tos joku aika sitten kevyesti. Lähti kahvasta mustaksi palaneet karstat ja kun ulkopuolellakin oli palanutta mustia rasvajuovia niin ne silotin juoksevan hanan alla kevyesti hinkaten. Vähän lähti myös tummaa pois, mut ei sentään tullut mitään terästerästä näkyviin vaan pelkästään sellainen erittäin tummanruskea kultainenpinta. Mut olipa se patinaa ja karstaa kerännytkin jo 4 vuotta. Silloin alussa kun siirryin alumiinimuovipannuista oikeisiin pannuihin niin tuli kyl tehtyy melkein kaikki mokat, onneksi ei ollut idektioliettä käytössä olisin varmaan boostannut ton mutkalle. Maksoin siitä silloin 65 euroa ja se tuntu paljolta laittaa johonkin helvetin paistinpannuun, sen alun vittumaisuuden(osaamattomuuden) jälkeen olen kyl mieltä että oli kyl pikkuraha paremman makuista ruuasta, ja mielestäni teflonpannu oli vaikeampi pitää puhtaan ja käyttää, kun kokoajan sai varoa, mitä sillä tekee. Nykyään saa varoa ettei käytä muovilastoja tai ainakaan jätä niitä pannun reunalle lepäämään, ja siinäpä ne pelkäämiset oikeestaan onkin.
Valurautahellalevyillä näillä voi bosottaa melkein miten haluaa. 6 ei vissiin kyl kannata unohtaa kovin pitkäksi aikaa, kun se ehkä menee yli 500°, tai ainakin lähelle, en ole kokeillut. Eikä siinäkään varmaan mitään muuta tulisi ku pahahaju, tulipalo ja pannu rasvapolto olisi ihan vituiksi, mut senkin voi uusia.
 
Jacques Pepin kreppireseptin mukaisesti onnistui aika hyvin ekaa kertaa isommassakin noin 24,5 cm BK hiiliteräspannussa -mutta saisiko noita kreppejä jotenkin vielä elastisemmiksi ettei tarvitsisi varoa paljon niiden rikkoontumista? Tai ehkä pitäisi vaan hankkia se pitkä ohut metalllasta niiden kääntelyyn kun en ole mikään Pepin joka kääntää niitä haarukan ja käsiensä avulla?

 
Eiköhän tuo ole kuitenkin teflon pannu? Kuullosti liian hyvältä diililtä vaikka kiinasta 12€ kun katsoin uudelleen postiasi ja klikkasin linkkiäsi joka kertoi tarttumattomasta pinnasta..

Itsekin kiinnostuin, voisiko olla kyseessä joku tuommoinen pinnoite:

Laitan varmaan kokeilumielessä tuommoisen tilaukseen kans.
 

Statistiikka

Viestiketjuista
258 378
Viestejä
4 493 486
Jäsenet
74 122
Uusin jäsen
Elmeri Hannukainen

Hinta.fi

Back
Ylös Bottom