Teräksiset paistinpannut (ruostumaton, hiiliteräs, valurauta)

Näin ajattelin itsekin, että käyttää teflonia vain siihen mihin sitä oikeasti tarvitsee, niin kestäähän ne vuosia. "Keraamiset" pinnoitteet taas taitaa olla vielä tefloniakin lyhytikäisempiä.



Nythän keraamiset ratsastaa nimenomaan tuolla ympäristöystävällisyydellä.
Uudistettu Cerasafe® Pro paistinpannu on nyt 100% PFAS-vapaa ja takaa terveellisen ruoanlaiton. HEIROL Cerasafe® Pro -tuotteissa on keraaminen, titaanivahvistettu pinnoite joka on täysin vapaa ihmisille sekä luonnolle haitallisista PFAS-kemikaaleista, tuotteen valmistusprosesseista lähtien.
...
Cerasafe® Pro -sarja on ekologinen paistoastiasarja: erinomaisen lämmönjohtokyvyn vuoksi se kuluttaa hyvin vähän energiaa, ja kestävän pinnoitteen vuoksi tuote kestää pitkään. Pinnoite ei sisällä PFAS-kemikaaleja.
...
Tammikuussa 2022, HEIROL allekirjoitti ympäristöjärjestö ChemSecin NO TO PFAS-liikkeen aloitteen ENSIMMÄISENÄ suomalaisena toimijana. Liike pyrkii siihen, että useita haitallisia fluorattuja (PFAS) yhdisteitä – joita kutsutaan “ikuisiksi kemikaaleiksi”, koska ne eivät hajoa luonnossa – poistetaan käytöstä ja kielletään. Lue lisää NO TO PFAS-liikkeestä ChemSecin sivuilta!

Totuus lienee kuitenkin se että kukaan ei tiedä mitä noihin keraamisiin pinnoitteisiin lopulta laitetaan.

Itselläni on nyt elämäni toinen keraaminen pannu käytössä. Ensimmäinen tosiaan taisi hajota kun tein sillä pihviä ja käytin liian kuumana, pinnoite oli sen jälkeen yhtä tarttumaton kuin hiekkapaperi. Nyt käytössä joku Heirolin keraaminen ja on toiminut pidemmän aikaa hyvin kun on maltillisesti käyttänyt, kananmunien ja kalan paistamiseen lähinnä, ja puisia keittiövälineitä käyttäen. Vaimo myös käyttää keraamista pannua kun ei jaksa hoitaa hiiliteräksen putsaamista tai osaa käyttää rst-pannua, ja on ollut tyytyväinen siihen. Valurauta toki liian painava hänelle.
Teflonia en enää halua hommata kun ne tuntuvat kuoriutuvan n. vuoden käytön jälkeen, mutta kuten jo sanoin, voiko noihin keraamisiin pinnoituksiin oikeasti luottaa sen enempää?
 
Itsellä on setti vakiintunut nyt Lodgen 30 cm valurautapannuun, jolla teen paljon peruskokkausta varsinkin jos pitää yhtään paistopintaa saada, sitten on Lidlistä Erneston 28 cm rosteripannu ja rosteriwokki/kasari. Voisi jossain vaiheessa varmaan vielä jonkun vähän pienemmän valurautapannun hommata vähän pienempiä kokkauksia varten kun tuo Lodge painaa niin saatanasti, mutta sen jälkeen tuossa on kyllä aikalailla loppuelämän setti kasassa. Yksi teflon-pannu pyörii tuolla vielä, mutta todella vähälle käytölle on jäänyt. Lähinnä puoliso käyttää sitä kun jostain syystä arastelee noiden kunnon pånnujen käyttöä. :D
 
Teflonia en enää halua hommata kun ne tuntuvat kuoriutuvan n. vuoden käytön jälkeen, mutta kuten jo sanoin, voiko noihin keraamisiin pinnoituksiin oikeasti luottaa sen enempää?
No ottamatta kantaa niiden tuotantoprosessin myrkyttömyyteen kun en niistä tiedä niin käytössä nuo keraamiset ovat järjestään olleet lyhytikäisempiä kuin teflonit. Kovalla lämmöllä saa tosiaan kerralla paskaksi ja varovasti paapomallakin ovat yleensä alkaneet puolessa vuodessa olla tarttumattomuudeltaan rosteria huonompia sillä erolla, että rosterin tarttumattomuutta voi parantaa lisäämällä lämpöä, keraamisen ei.

Jos sellainen ihmeellinen keraaminen pannu löytyisi, mikä kestäisi vuosien käyttöä niin kiinnostaisi itseäkin kalapannuksi.
 
Ne "keraamiset" ilmeisesti toimii by design niin, että sitä silikonipinnoitetta irtoaa koko ajan ja se on sitten jossain vaiheessa (ilmeisen nopeastikin) kulutettu pois kokonaan.
 
Minulla on kaksi Greenpan merkkistä "keraamista" keittoastiaa ja yksi jokin muu keraaminen. Kaikki ovat jo vuosia olleet talossa ja ovat jatkuvassa lähes päivittäisessä käytössä.
Toistaiseksi "silikonipinta" on edelleen tallella. Ehkä näissä on sitä vain hyvä kerros tai jotain. Pannuja käyttävät myös vaimo ja lapset, joten tuntuvat kestävän myös jonkin verran väärinkäyttöä.

Kestävyyteen vaikuttaa varmaan eniten:
Ei liiallista kuumentamista, kova paistaminen valuraudalla ja pohjaan polttaminen hiiliteräksellä.
Ei nopeita lämpötilan vaihteluita (ts. ei kylmää vettä kuumalle pannulle, jäähdytetään pannu ennen pesua).
Ei konepesua ja käsinpesu ainoastaan jäähtyneelle astialle.
Ei metallivälineitä, itse käytän puisia näiden kanssa.

Itse en ottaisi enää teflonpannuja, keraamiset ovat täysin ylivertaisia niihin nähden.
 
Minulla on kaksi Greenpan merkkistä "keraamista" keittoastiaa ja yksi jokin muu keraaminen. Kaikki ovat jo vuosia olleet talossa ja ovat jatkuvassa lähes päivittäisessä käytössä.
Toistaiseksi "silikonipinta" on edelleen tallella. Ehkä näissä on sitä vain hyvä kerros tai jotain. Pannuja käyttävät myös vaimo ja lapset, joten tuntuvat kestävän myös jonkin verran väärinkäyttöä.

Kestävyyteen vaikuttaa varmaan eniten:
Ei liiallista kuumentamista, kova paistaminen valuraudalla ja pohjaan polttaminen hiiliteräksellä.
Ei nopeita lämpötilan vaihteluita (ts. ei kylmää vettä kuumalle pannulle, jäähdytetään pannu ennen pesua).
Ei konepesua ja käsinpesu ainoastaan jäähtyneelle astialle.
Ei metallivälineitä, itse käytän puisia näiden kanssa.

Itse en ottaisi enää teflonpannuja, keraamiset ovat täysin ylivertaisia niihin nähden.
Käynyt kyllä aikamoinen hillo, jos tuollaiselta yleistykseltä tuntuu. Mulla on ollut ehkä yksi teflontyyppinen pannu, jonka on voinut sanoa olleen huonompi/lyhytikäisempi kuin ne kolme keraamista, jotka olen loppuun varsin lyhyessä ajassa kokeillut. Eikä ole ollut nopeita lämpötilan vaihteluita, ei konepesua eikä metallisia välineitä käytössä.

Yksi pannuista ei kestänyt burgeripihvin paistamista ensimmäisiä kertoja käytössä, vaikka muotoilin lihan suoraan kylmälle pannulle ja laitoin vasta sitten pannun pihveineen induktiolle. Pannu oli sen jälkeen selvästi surkeampi ilmeisesti ylikuumennuttuaan ja meni sen jälkeen muutaman käyttökerran aikana ihan kelvottomaksi. Muita kahta käytin vain munille ja kalalle suht miedolla lämmöllä ja taisi ne puoli vuotta, ehkä vajaan vuoden kestää. Teflonpannut ovat kestäneet samalla hoidolla ja käytöllä helposti keskimäärin 5x pidempään omassa käytössä riippumatta hintaluokasta. Eroja varmasti on, mutta en mitenkään pystyisi päätymään tuollaiseen yleistykseen omilla kokemuksillani.
 
Ei voi olla totta taas sain yhden rst-pannun pohjan kieroksi. Ensin oli ongelma Tramontinan 3-kerrospannulla ja nyt Kuhn Rikon 3-kerrospannulla :(

Esilämmitin pannua pitkään pienellä teholla ennen kun tein vertailun Lagostina Lagofusion pannun kanssa. Ongelmaa Kuhn Rikon pannun kanssa ei varmasti olisi tapahtunut jos sähköhellani levy olisi ollut pannun pohjan kokoinen. Mutta ihmetystäni tämä pohjan kieroutuminen herättää rst-pannujen ihan yleisestä kestävyydestä. Lieden levy on 18 cm ja Kuhn Rikon pannun pohja joka koskee liettä noin 19,8 cm eli kyllä on ollut aika pienestä kiinni. Tosin saattaa olla että pannu on lisäksi vähän siirtynyt lieden levyn keskeltä jonnekin suuntaan. Allaolevalta videolta jonka tein kun pannun pohja vääntyi en havainnut pannun siirtymistä.

Lagostinan Lagofusion pohja ei varmasti hevillä tule kiertymään se kun on arvioni mukaan noin 10 mm paksu verrattuna Kuhn Rikon pohja on 3,5 mm paksu. Vertailun vuoksi esimerkiksi Demeyere Proline pannun pohja on 4,8 mm. Lagofusion pannun pohja koostuu koko pannua myötäilevästä 3-kerrosrakenteesta ja sen lisäksi pannun pohjassa on paksu levy alumiinia ilman näkyviä reunoja, eli näyttää kuin ei olisi erillistä levyä pohjassa Lagostina pannun paino on myös kunniotettava 1.9 kg eli lähes yhtä painava kuin paksupohjainen hiiliteräspannu muttei kuitenkaan liian painava mielestäni ja paino jakautuu hyvin (vrt vuoksi Demeyere Proline 28 cm painaa lukemani mukaan noin 2,3 kg joka on noin yhtä paljon painoa kuin mielestäni vähän liian paljon päivittäiseen käyttöön painavalla Debuyer Element Pro hiiliteräspannullani). Lagostinan kahva kuumenee hivenen ehkä enemmän kuin Kuhn Rikonin, ehkä koska kahva aika lyhyt mutta omaan käteeni miellyttävä. Vertailun vuoksi Demeyere rst-kahvat ei lämpene yhtä paljon mutta kolmessa neljästä Demeyere pannuistani on aika vähän kiilotettu sisäpinta joka mielestäni on vähän vaikeampi puhdistaa kuin esim. Kuhn Rikon ja Lagostina pannuissani. Taidan yrittää ottaa yhteyttä nettikauppaan josta hankin Kuhn Rikon pannun kohta 1,5v sitten ja kysyä voisiko heidän kautta saada takuun kautta uuden pannun tms.

 
Viimeksi muokattu:
Vähitellen alkaa mennä usko debuyer-pannun kanssa. Puoli vuotta poltellut siinä kaiken näköistä ja nyt pinta muistattaa abstraktia teräsmustaa taideteosta tai vaikkapa karttapalloa. Munakkaat irtoavat teräslastalla useimmiten. Jospa kymmenen vuotta jatkaisi vielä niin kyllä se siitä.
 
Vähitellen alkaa mennä usko debuyer-pannun kanssa. Puoli vuotta poltellut siinä kaiken näköistä ja nyt pinta muistattaa abstraktia teräsmustaa taideteosta tai vaikkapa karttapalloa. Munakkaat irtoavat teräslastalla useimmiten. Jospa kymmenen vuotta jatkaisi vielä niin kyllä se siitä.
Oliko minkä kokoinen pannu ja millainen liesi?
 
Vähitellen alkaa mennä usko debuyer-pannun kanssa. Puoli vuotta poltellut siinä kaiken näköistä ja nyt pinta muistattaa abstraktia teräsmustaa taideteosta tai vaikkapa karttapalloa. Munakkaat irtoavat teräslastalla useimmiten. Jospa kymmenen vuotta jatkaisi vielä niin kyllä se siitä.
Varmaan monesti mainittu, mutta itsellä hiiliteräspannun seasoning ongelma ratkesi öljy+suola+perunankuoret käristyksellä. Eli pannulle jonkin verran öljyä, suht runsaasti suolaa ja perunan kuoria, mitä sitten kärventää niin kauan että muuttuu mustaksi. Tämä oli jonkun saksalaisen valmistajan virallinen ohje, mutta en enää löytänyt alkuperäistä virallista videota.

(En tosin muista käytinkö perunan kuoria, vai korvasinko perunajauholla tärkkelysajatuksella jos perunat oli juuri silloin loppu.)

Tyyliin:

 
Ei tuossa hiiliteräspannun rasvapoltossa ole mitään ihmeellistä vaan paistopinta syntyy ihan käytössä. Ehkäpä ainoa suht merkittävä asia, jolla tuon prosessin saa häiriintymään on kananmunien tai vähärasvaisen kalan liian innokas paistaminen, jos pannuun ei ole saatu tuota paistopintaa aikaiseksi, koska ne kyllä lyövät kiinni vähän jopa asiallisesti poltettuunkin pannuun siten, että ruskistuminen sitten irroittaa kypsennettävän tuotteen pannusta. Jos pannu alkaa olla kraatereilla, kertoo se vaan enemmän siitä, että pintaan on palanut kaikenlaista paskaa runsaasti eikä se pintamaetriaali ole tuota kärtsännyttä öljyä.
 
Kolmella eri liedellä ja uunissa on tullut käytettyä ja kolme rasvapolttoa. Ne kohdat joista puhdas teräs paistaa läpi eivät muutu miksikään, toisissa kohdissa kohta millin pikimusta karstamönjäkerros. Lokkia nakkaan tuolla kunhan tänne eksyy.
 
Kolmella eri liedellä ja uunissa on tullut käytettyä ja kolme rasvapolttoa. Ne kohdat joista puhdas teräs paistaa läpi eivät muutu miksikään, toisissa kohdissa kohta millin pikimusta karstamönjäkerros. Lokkia nakkaan tuolla kunhan tänne eksyy.
Joo, tuosta pitäisi tuo palanut karsta poistaa ja sit vaan polttaa kerran ja alottaa käyttö jollain, mikä ei tartu niin helposti, esim paistelee vaikka jotain kasviksia öljyssä pari kertaa. Tärkeintä näillä pannuilla on sit jatkossa, että ennen paistamista antaa pannun oikeasti lämmetä ja ekoilla kerroilla tuoreemmalla rasvapoltolla voi tehä ihan niin, että lorauttaa pannuun öljyä, päästää sen savuamispisteeseen asti kuumaksi, pyöräyttää vähän pannun ympäri, kaataa pois ja pyyhkäsee pannun lipan ettei rasvaa valu alapuolelle ja sit tilkka tuoretta öljyä kuumalle pannulle niin saa kärytetyn öljyn karsinogeenit veke ja sit paistelee menemään. Vahvistuu se rasvapoltto sit siinä ennen paistoa ja menetelmä on sama mitä käytetään esim wokkipannuilla.
 
Kolmella eri liedellä ja uunissa on tullut käytettyä ja kolme rasvapolttoa. Ne kohdat joista puhdas teräs paistaa läpi eivät muutu miksikään, toisissa kohdissa kohta millin pikimusta karstamönjäkerros. Lokkia nakkaan tuolla kunhan tänne eksyy.

Pese se konetiskiaineella, viemärinavausaineella tai jollain muulla kunnon emäksisellä ja käytä vaikka karheaa teräsvillaa. Jos ei muuten irtoa niin hiomapaperilla, hiekkapuhalluksella tai suolahionnalla kaivat sen metallin sieltä esiin. Sulla on noiden epäonnistuneiden rasvapolttojen jälkeen jäänyt karsta se mikä on sun ongelma.

Hiiliteräksen voi aina uudistaa ottamalla metallipinta esiin ja tekemällä yksinkertainen rasvapoltto. Pannun uudistamista ei kannata pelätä, hyvin rasvapoltettuna se toimii kaikista parhaiten.
 
Ei jaksanut enää pelleillä sen kanssa. Hommasin Greenpanin jonka kanssa voi keskittyä ruoanlaittoon perunankuorihifistelyn sijaan. Poistui samalla teräksinen sivumaku munakkaasta.
 
Pese se konetiskiaineella, viemärinavausaineella tai jollain muulla kunnon emäksisellä ja käytä vaikka karheaa teräsvillaa. Jos ei muuten irtoa niin hiomapaperilla, hiekkapuhalluksella tai suolahionnalla kaivat sen metallin sieltä esiin. Sulla on noiden epäonnistuneiden rasvapolttojen jälkeen jäänyt karsta se mikä on sun ongelma.

Hiiliteräksen voi aina uudistaa ottamalla metallipinta esiin ja tekemällä yksinkertainen rasvapoltto. Pannun uudistamista ei kannata pelätä, hyvin rasvapoltettuna se toimii kaikista parhaiten.

Saisikohan käyttää SpaceX:n laukaisualustalla. Pari raketin laukaisua voisi tepsia?
 
Ei jaksanut enää pelleillä sen kanssa. Hommasin Greenpanin jonka kanssa voi keskittyä ruoanlaittoon perunankuorihifistelyn sijaan. Poistui samalla teräksinen sivumaku munakkaasta.
Ihan hyvä vaihtoehto. Pinnoittamattomat pannut ei sovi kaikille joten turha hakata päätä seinään. Miljoona kertaa on sanottu yleisesti tällä foorumilla että pannuja ei tarvitse rasvapolttaa vaan normaalia käyttöä. Jos paistaminen ei onnistu niin sitten pannu on liian kylmä tai kuuma, likainen tai liian vähän rasvaa. Ja joskus jää siltikin kiinni jolloin monesti syynä on joku edellä olevista. Munakkaalle on hyvä olla oma pannu, koska kaikenlainen hauduttelu ja kova paistaminen yleensä heikentää seuraavan munan onnistumismahdollisuuksia.
 
Varmaan monesti mainittu, mutta itsellä hiiliteräspannun seasoning ongelma ratkesi öljy+suola+perunankuoret käristyksellä. Eli pannulle jonkin verran öljyä, suht runsaasti suolaa ja perunan kuoria, mitä sitten kärventää niin kauan että muuttuu mustaksi. Tämä oli jonkun saksalaisen valmistajan virallinen ohje, mutta en enää löytänyt alkuperäistä virallista videota.

(En tosin muista käytinkö perunan kuoria, vai korvasinko perunajauholla tärkkelysajatuksella jos perunat oli juuri silloin loppu.)

Tyyliin:



Kiitos tästä! Pesin vanhan "rasvapolton" pois kun ei se tuntunut toimivan oletetulla tavalla. Konetiskiaineessa kylvyssä ja tuommosella terässienellä hinkkasin metallin näkyviin.

Tuolla metodilla tein kolmesti ulkona grillissä polton ja pelon sekaisin tuntein heti perään testaamaan kananmunan paistoa. Yllätys oli iloinen kun muna liikku pannua heiluttelemalla eikä tarttunut kiinni :love2:

E: En tiedä menikö mulla nyt tuossa joku pieleen, mutta ei mulla tuo pohja kyllä ruskeaksi muuttunu. Sinertäväksi jäi, mutta ei tuohon ainakaan kananmuna kiinni ottanu joten tuskin mikään muukaan... ehkä(?)
 
Tässä joku joka tosissaan ei halua että rasva valuu pannun laidoille ja korjaa valurauta pannunsa:

 
Tässä joku joka tosissaan ei halua että rasva valuu pannun laidoille ja korjaa valurauta pannunsa:



Mahtavaa settiä. Ehkä helpoin viedä johonkin amiksen pajalle ja jyrsivät oikoseen pinnat. Tosin sitten pitää vielä jyrsiä kotona lisää jos ei ole tasot vaaterissa keittiössä.
 
Mahtavaa settiä. Ehkä helpoin viedä johonkin amiksen pajalle ja jyrsivät oikoseen pinnat. Tosin sitten pitää vielä jyrsiä kotona lisää jos ei ole tasot vaaterissa keittiössä.
Yleensä kuumennettaessa rasva tahtoo paeta ulkoreunoille, mutta tuo on suht normaalia.
 
Kumman paljon näkyy jotkut näkevän vaivaa tuon rasvapolton osalta. Kannattaa vaan tehdä ruokaa sillä pannulla, kyllä se siitä

Samaa olen ihmetellyt. Ruokaa olen vain tehnyt, pessyt astianpesuaineella ja rosteripannuja laittanut astianpesukoneeseenkin, mutta hyvin pelaa.

Toisaalta en edes odota, että nämä pannut käyttäytyisivät tismalleen samalla tavalla kuin varsinaiset non-stick pannut, että ehkä tässä on ero.
 
Toisaalta en edes odota, että nämä pannut käyttäytyisivät tismalleen samalla tavalla kuin varsinaiset non-stick pannut, että ehkä tässä on ero.
Juu. Jotenkin tuntuu, että moni saapii väärän kuvan tarttumattomuudesta, kun ihmiset hypettelee rostereita, valurautoja ja hiiliteräksiä. Toki siitä pinnasta saapi todella hyvän, mutta pitää olla myös pelisilmää kokkailussa enempi.
 
Näin se menee. Muutenkin huvittavaa että joku tavoittelee tasaista mustaa pintaa vaikka ei sellainen kauaa pysy. Hyvänä esimerkkinä oma munakaspannu jossa sattuu olemaan melko tumma pinta ja eilen kun jauhelihapihvitaikinaa testasin pienen köntin niin selkeästi muuta pannua vaaleampi länttihän siihen kohtaan jäi. En tiedä mikä tuon sai aikaan eikä sillä ole väliäkään mutta kertoo sen ettei niitä värisävyjä paljon kannata ihmetellä, käyttöä vaan.
 
Samaa olen ihmetellyt. Ruokaa olen vain tehnyt, pessyt astianpesuaineella ja rosteripannuja laittanut astianpesukoneeseenkin, mutta hyvin pelaa.

Toisaalta en edes odota, että nämä pannut käyttäytyisivät tismalleen samalla tavalla kuin varsinaiset non-stick pannut, että ehkä tässä on ero.

Juuri näin niitä kuuluukin käyttää. Rosteri menee vaan paranee pesukoneessa ja hiiliteräksen tarttumattomuusominaisuudet tulee paremmin esiin kun pannusta pesee vanhat palaneet karstat pois kunnolla hinkaten.

Itse käytän usein karkeaa teräsvillaa, sellasta normaalia patapataa järeämpää, jolla hiiliteräksestä saa pinnan jollain tapaa uusiksi ihan vaan tiskatessa jos ei suurempaa kunnostusta tavoittele. Suurin ongelma on varmaan se, että väki ei uskalla tiskata psnnujaan kunnolla ja yrittävät paistaa vanha palaneen ruoantähteen päällä jonka tartuntaominaisuudet nyt vaan ovat surkeat.

Rasvapolttokaan ei oo mittään rakettitiedettä. Pannu siniseksi ja kunnolla öljyä savuamaan. Öljyn pyyhkäisy kankaalla ja pannu on taas kuin uusi tefloni. Aikaa menee noin minuutti.
 
Onko täällä onnistuttu tekemään ns ranskalaisia melko/isoja lettuja (crepes), siis sellaisia ihan ohuita lettuja hiiliteräspannuilla? Kokeilin näitä viikonloppuna ja ainakin puolesta tuli joksenkin silppua (muutamia ehjiäkin onnistuin ruokaveitsen avulla tekemään) . Ei paljoa jäänyt kiinni voilla siveltyyn pannuun (taikinassakin vähän voita), mutta ehkä pitäisi vaan hankkia oikea työkalu niiden kääntämiseen. Vaikuttaa että paras olisi sellainen kakkujen tms kerman levittämiseen tehty rosterinen suora, ohut ja pitkän mallinen ? En ole hankkinut sellaista koska ainakin kaupoissa näkemissäni on vähän terävät reunat, mutta ei kai se vaarallista hiiliteräkselle (patinalle) olisi kun uudestaan asiaa pohdin.
 
Onko täällä onnistuttu tekemään ns ranskalaisia melko/isoja lettuja (crepes), siis sellaisia ihan ohuita lettuja hiiliteräspannuilla? Kokeilin näitä viikonloppuna ja ainakin puolesta tuli joksenkin silppua (muutamia ehjiäkin onnistuin ruokaveitsen avulla tekemään) . Ei paljoa jäänyt kiinni voilla siveltyyn pannuun (taikinassakin vähän voita), mutta ehkä pitäisi vaan hankkia oikea työkalu niiden kääntämiseen. Vaikuttaa että paras olisi sellainen kakkujen tms kerman levittämiseen tehty rosterinen suora, ohut ja pitkän mallinen ? En ole hankkinut sellaista koska ainakin kaupoissa näkemissäni on vähän terävät reunat, mutta ei kai se vaarallista hiiliteräkselle (patinalle) olisi kun uudestaan asiaa pohdin.

Puinen se on perinteisesti ja varmaan nykyäänkin:
 
Onko täällä onnistuttu tekemään ns ranskalaisia melko/isoja lettuja (crepes), siis sellaisia ihan ohuita lettuja hiiliteräspannuilla? Kokeilin näitä viikonloppuna ja ainakin puolesta tuli joksenkin silppua (muutamia ehjiäkin onnistuin ruokaveitsen avulla tekemään) . Ei paljoa jäänyt kiinni voilla siveltyyn pannuun (taikinassakin vähän voita), mutta ehkä pitäisi vaan hankkia oikea työkalu niiden kääntämiseen. Vaikuttaa että paras olisi sellainen kakkujen tms kerman levittämiseen tehty rosterinen suora, ohut ja pitkän mallinen ? En ole hankkinut sellaista koska ainakin kaupoissa näkemissäni on vähän terävät reunat, mutta ei kai se vaarallista hiiliteräkselle (patinalle) olisi kun uudestaan asiaa pohdin.

Olen Opa Muurikan Heavy Metalilla tehny ohkasia muurinpohjatyylisiä lättyjä, mutten aivan kreppi ohkasia. Palettilasta on ohkasin lasta, jota olen sitten käyttänyt valurautaisen ohukais pannun kanssa.
 
Vaikuttaa että paras olisi sellainen kakkujen tms kerman levittämiseen tehty rosterinen suora, ohut ja pitkän mallinen ? En ole hankkinut sellaista koska ainakin kaupoissa näkemissäni on vähän terävät reunat, mutta ei kai se vaarallista hiiliteräkselle (patinalle) olisi kun uudestaan asiaa pohdin.

Voisko tollaset terävät reunat vaikka käsin pikkusen hioa, kun ei siitä kumminkaan olla ottamassa pois edes milliä, vaan vähän pyöristämässä? Käytössä ne varmaan pyöristyvät joka tapauksessa.
Toisaalta, tuskin ovat edes vaarallisia hiiliteräksenpatinalle. Luulis että tärkeämpää olisi sen metallin joustavuus ja ohuus, jos ja kun yrittää päästä sen lätyn alle kääntäessä, varsinkin jos pannussa on normi reunat.

Itse kyl haaveilen de buyerin carbone plus kreppipannusta jonka pohja on 180-/185mm levee, ois just passeli mun hellanlevylle.
Oikeata tarvetta ei kyl ole, koska munakaspannulla onnistuu normi lätyt ihan kivasti, ja sitä paitsi useimmiten tulee yksin asuvana tehtyä 28cm pannulla 1 munan, 1dl vehnäjauhoilla ja 1dl maidolla pannukakku uunissa(jos tekisin isomman uunipellillä niin tulisi kumminkin syötyä se kokonaan, ja mun peilikuva ei tykkäis siitä).
 
En ole hankkinut sellaista koska ainakin kaupoissa näkemissäni on vähän terävät reunat, mutta ei kai se vaarallista hiiliteräkselle (patinalle) olisi kun uudestaan asiaa pohdin.
De Buyerin käyttöohjeissa sanottiin, että naarmut ovat patinalle vain hyväksi.
 
Puinen se on perinteisesti ja varmaan nykyäänkin:
Kiitos vinkistä. Ensimmäinen virhe oli kreppitaikinan koostumus, tällä kertaa laitoin paljon vähemmän jauhoja ja sulatetun voin sijasta tilkan auringonkukkaöljyä sekä jätin sokerin pois ja lisäsin vain tilkan suolaa taikinaan.

Eli kaikki pikaisesti tehdyt noin 5 kpl kreppiä onnistuivat kun löysin joskus Tallinkilta hankkimani pitkähkön puisen voiveitsen jolla ainakin pienehköjen kreppien kääntely onnistui mainiosti.
 
Aika hintava mutta varmaan elinikäinen?

Eiköhän kaikki nuo pinnoittamattomat pannut ole elinikäsiä oikein huollettuina. Eroja noilla on lähinnä ulkonäössä ja paksuudessa, molemmista tulee sitä hintaa lisää.

Itseltäni löytyy mm.
de Buyer Mineral B Element Pro teräskahvalla joka on uuninkestävä: de Buyer Mineral B Element Pro Carbon Steel Frying pan
Heirol Allsafe PAISTINPANNU 24 cm Allsafe Pro, 5-KERROS - HEIROL
ja joku vanhempi Fiskarsin valurautapannu, tämä Norden valurautapaistinpannu 26 cm lienee uudempaa tuotantoa, mutta aika samannäköinen.

Olen ollut kaikkiin todella tyytyväinen ja voisin suositella jokaista.
 
Nonni eiköhän joku noista eksy mun keittiöön, kiitos :) Saa tuon Teflonin vihdoin vaihtoon.
 
Valurautaisista Lodge on hyvä hinnaltaan ja laadultaan ja valmistettu USA:ssa eikä ole samettiemaloitu joka on plussaa. Monet halvemmat pannut ovat emaloituja eikä mielestäni ole toivottu ominaisuus pannussa, padassa kyllä.
 
Valurautaisista Lodge on hyvä hinnaltaan ja laadultaan ja valmistettu USA:ssa eikä ole samettiemaloitu joka on plussaa. Monet halvemmat pannut ovat emaloituja eikä mielestäni ole toivottu ominaisuus pannussa, padassa kyllä.


No tämä alkaa olemaan jo hinnaltaan loistava.
 
Valurautaisista Lodge on hyvä hinnaltaan ja laadultaan ja valmistettu USA:ssa eikä ole samettiemaloitu joka on plussaa. Monet halvemmat pannut ovat emaloituja eikä mielestäni ole toivottu ominaisuus pannussa, padassa kyllä.
Lodge hiiliteräs malli ollut jokusen vuoden kaasuliedellä ja paikoitellen hiilloksella. Hyvinkin asiallinen. Ainoastaan pieni miinus, hieman iso pannu vetelee. Lähinnä lettua tehdessä huomaa. Helppo oikaista laudan pätkällä.
Viime syksynä motonetin silppu hyllystä tuli poistettua tuo Lodge valurauta pannu. Odottaa vielä rasvapolttoa muurikan silavalla. Tukevan oloinen ja hyvin valettu. Saa nähdä toimiiko.
 

No tämä alkaa olemaan jo hinnaltaan loistava.

Varattomista voi tuntua tuolta. Sellainen juttu vain, että harvempi tuollaista pannua ostaa roskiin heitettäväksi, kuten jotkut palstalaiset kuulemma tekevät. Valurautainen (ja muut kokometalliset pannut) pannu kestää kymmeniä vuosia eikä sitä saa käyttämällä rikki.
 
Varattomista voi tuntua tuolta. Sellainen juttu vain, että harvempi tuollaista pannua ostaa roskiin heitettäväksi, kuten jotkut palstalaiset kuulemma tekevät. Valurautainen (ja muut kokometalliset pannut) pannu kestää kymmeniä vuosia eikä sitä saa käyttämällä rikki.

Tosiaan hintalaatusuhdetta arvostan. Käyn motonetissa hakee moisen ja katsoo eksyykö joku toinen ylläolevista vielä keittiöön. Kaks pannua kuitenkin hyvä olla.
 

Statistiikka

Viestiketjuista
258 259
Viestejä
4 486 945
Jäsenet
74 127
Uusin jäsen
rkj

Hinta.fi

Back
Ylös Bottom