Tekkiläisten vauva/lapsikeskustelut

[petepeluri]

Tärkeintä on että lapsella on halua oppia niitä asioita.

 

[kumihanska]

Onko suositella hyvää korvakuumemittaria?

 

[BongisKhan]

Onko suositella hyvää korvakuumemittaria?

Meillä on tämmöinen Cittarista joku tämmöinen:

https://www.k-ruoka.fi/kauppa/tuote/omron-gentle-temp-520-korvakuumemittari-4015672107793

Näyttää kyllä hyvin jos on oikeasti lämpöä, mutta normaalilämpöjen kanssa luvut on välillä mitä sattuu. Mitä korkeampi lämpö, sitä nopeammin ja tarkemmin luku tulee. Itse pidän kyllä tuota vähän turhana silti. Vaimo haluaa koko ajan mittailla, kun taas itselle mittari on lähinnä lapsen vointi ja kyllä sen nyt muutenkin tuntee onko sitä kuumetta paljon vai vähän. Toki kyllähän tuolla korvamittarilla se sitten aika paljon näppärämmin käy jos sitä lukua haluaa oikeasti tarkentaa.

 

[No Future]

Meillä on joku 40-50 euroa apteekissa maksanut, aika samanlaisia lottokoneita noi kaikki ilmeisesti. Tosiaan jos lapsella on oikeasti kuumetta niin kyllä sen tolla vahvistaa, mutta yleensä sen näkee ja tuntee vauvasta silloin jo muutenkin. Mielenrauhaa noilla toki saa ostettua.

 

[Rotukarja]

Ostettiin itse tällainen kombomittari missä saa otsasta ja korvasta lämmön Medisana TM750 -kuumemittari 35,99. Otsahommasta ei olla saatu yhtään järkevää lukua, eikä meillä vaapero suostu edes moiseen kun menee liikaa aikaa, eli meille aivan turha. Korvasta otetaan lämpö ja taitaa toimia kohtuu tarkasti.

 

[Toaster]

Withings otsamittari ollut käytössä. Arpoo kyllä välillä lukuja ja ei sitä voi verrata muihin mittareihin. Mutta kun mittauksia takana useampi niin näkee trendit ja että onko sitä lämpöä vähän vai paljon. Muutenkin kehon lämmöt on yksilöllisiä, niin mitattavan henkilön baseline hyvä olla tiedossa mihin vertaa.

 

[tuhkafenix]

Onko suositella hyvää korvakuumemittaria?

Braun ThermoScan 7

Meillä oli ekaksi käytössä joku otsamittari, mutta tämä on tarkempi ja parempi kaikin puolin.

 

[Joukahaine]

Minkäs ikäisenä teillä nukahdettu itsenäisesti? Täällä ensi kuussa 2v totutusti nukutettu iltaisin vieressä istuen. Menee n 15min niin ei paha, mutta yöllä saattaa herätä ja siinä saatetaan olla vajaa tunninkin, että nukahdetaan uudestaan. Jaksamisen kannalta ollaan vaan otettu viereen meidän sänkyyn (jos yöllä herää) niin saadaan myös unta.

Iltaisin jos unisadun jälkeen alkaisi jättämään huoneeseen. Toistaiseksi itkuhan siinä tulee kun huoneesta lähtee niin pohdin onko hyviä vinkkejä miten opettaa tuota yksin nukahtamista ilman traumoja?

 

[viileä orava]

Meillä molemmat lapset opetettiin nukahtamaan 7kk:n iässä (kun yötissistä luovuttiin) omaan sänkyyn ja itsekseen ilman vieressä olemista. Tassu-unikoulu tuolloin pidettiin. On myös ollut kriittistä, että lapsi ei saa nukahtaa viereen, tissi ei saa olla "unitissi". Iltaimetyksen jälkeen lapsi laitetaan hereillä omaan sänkyyn. Oppivat nukahtamaan itsekseen.

Tästä saa kiittää Duodecimin julkaisemaa "Unihiekkaa etsimässä" -kirjaa. Luultavasti siitä saa vinkkejä myös 2 vuoden ikäiselle.

Nykyään myös unikonsultteja kuulemma tarjolla.

 

[BongisKhan]

Minkäs ikäisenä teillä nukahdettu itsenäisesti? Täällä ensi kuussa 2v totutusti nukutettu iltaisin vieressä istuen. Menee n 15min niin ei paha, mutta yöllä saattaa herätä ja siinä saatetaan olla vajaa tunninkin, että nukahdetaan uudestaan. Jaksamisen kannalta ollaan vaan otettu viereen meidän sänkyyn (jos yöllä herää) niin saadaan myös unta.

Iltaisin jos unisadun jälkeen alkaisi jättämään huoneeseen. Toistaiseksi itkuhan siinä tulee kun huoneesta lähtee niin pohdin onko hyviä vinkkejä miten opettaa tuota yksin nukahtamista ilman traumoja?

Meillä myös molemmat muksut opetettiin yösyöttöjen lopettamisen jälkeen itsenäiseen nukahtamiseen, mutta sitten vanhemmalla muksulla tuli joskus 4 veenä päiväkodin vaihdon ym. myötä jonkinlainen unitaantuma tms, jolloin alettiin taas mennä nukahtamisen (10-15 min) ajaksi viereen koska se oli yksinkertaisesti kaikista helpoin ratkaisu. Nuoremmalla lapsista oli suht pitkään aika hyvä rutiini itsenäiseen nukahtamiseen, mutta nyt kun laitettiin lapset samaan huoneeseen ja vanhempi muksuista kaipaa edelleen vanhempaa nukahtamisen ajaksi siihen, niin nyt on nuorempikin on tottunut siihen, että vieressä on joku nukahtamisen ajan. Oh well . Toisaalta aika sama se on siinä päivän päätteeksi se vartti pötkötellä huoneen nurkassa, koomailla puhelimella tai vaikka kuunnella jotain podcastia tms., harvoin sitä mitään sen järkevämpää muutenkaan tekee.

Molemmat muksut saa kyllä yleensä aika hyvin nukahdettua uudestaan itse jos sattuvat heräämään, mutta välillä vanhempi muksu saattaa kömpiä mun ja vaimon väliin ja joskus taas nuoremmalla on vaikeampaa nukahtaa uudestaan, jolloin olen yleensä ihan suosiolla mennyt vierassänkyyn nukkumaan ja napannut muksun viereen. Ihan vaan koska tämä on osoittautunut ylivoimaisesti helpoimmaksi ratkaisuksi, jossa molemmat pääsee nopeasti takaisin uneen. Alkuun meillä oli kanssa hirveä tohina, että nyt pitää tehdä sitä ja tätä kunnolla unikouluttaa lapset ja ei missään nimessä saa sitä ja tätä ja blaa blaa blaa. Nykyään taas mennään ihan sillä mikä on kaikille helpoin ja eniten unta tuottava ratkaisu. Ei jaksa stressata asiaa, kun loppuviimein lapset on pieniä vain äärimmäisen lyhyen hetken. Se on pari silmänräpäystä ja yksi syvä henkäys, ja huomaatkin kaipaavasi sitä, että saisit taas nukkua se söpö pieni tuhisija kainalossasi. Kyllä ne muutenkin viimeistään lukioiässä sitten alkaa nukkumaan jo itsekseen.

 

[DädiFinn]

Minkäs ikäisenä teillä nukahdettu itsenäisesti?

Nuorempi n. 6kk ja vanhempi vähän yli 3v. Samaan huoneeseen siirtyivät, kun olivat ehkä 1v ja 2,5v vanhat. Oliskohan ne nyt reilu kuukauden nukahtaneet keskenään yöunille.

Täällä ensi kuussa 2v totutusti nukutettu iltaisin vieressä istuen. Menee n 15min niin ei paha, mutta yöllä saattaa herätä ja siinä saatetaan olla vajaa tunninkin, että nukahdetaan uudestaan. Jaksamisen kannalta ollaan vaan otettu viereen meidän sänkyyn (jos yöllä herää) niin saadaan myös unta.

Samaa meillä oli vanhemman kanssa joka ikinen yö ja useimmiten nukahtamisessa meni vähintään 30min. Yöheräily loppu yhtäkkiä tämän vuoden keväällä tai kesällä.

Iltaisin jos unisadun jälkeen alkaisi jättämään huoneeseen. Toistaiseksi itkuhan siinä tulee kun huoneesta lähtee niin pohdin onko hyviä vinkkejä miten opettaa tuota yksin nukahtamista ilman traumoja?

Onko taaperolla jo turvalaita käytössä? Meillä lapset saattaa leikkiä keskenään kauankin ennenkuin siirtyvät takaisin sänkyihin nukkumaan. Onko itku hysteeristä huutoa?

Me päädyttiin lopettamaan vieressä istuminen iltaisin melkeenpä suoraan ilman sen kummempaa unikoulua, kun nuorempi ei enää malttanut pysyä sängyssään jos oltiin vieressä. Vanhempi sopeutu yllättävänkin nopeasti ja hyvin eli aika oli oikea. Vielä se monesti huhuilee ja haluaa jutella sängystään käsin, kun ollaan olohuoneen puolella. Haluaa saada huomiota ja huijattua meitä luokseen. Iltasatuja soitetaan välillä huoneessa olevasta kaiuttimesta jos eivät muuten osaa rauhoittua.

Sori jos on sekavaa settiä.

 

[Joukahaine]

Meillä myös molemmat muksut opetettiin yösyöttöjen lopettamisen jälkeen itsenäiseen nukahtamiseen, mutta sitten vanhemmalla muksulla tuli joskus 4 veenä päiväkodin vaihdon ym. myötä jonkinlainen unitaantuma tms, jolloin alettiin taas mennä nukahtamisen (10-15 min) ajaksi viereen koska se oli yksinkertaisesti kaikista helpoin ratkaisu. Nuoremmalla lapsista oli suht pitkään aika hyvä rutiini itsenäiseen nukahtamiseen, mutta nyt kun laitettiin lapset samaan huoneeseen ja vanhempi muksuista kaipaa edelleen vanhempaa nukahtamisen ajaksi siihen, niin nyt on nuorempikin on tottunut siihen, että vieressä on joku nukahtamisen ajan. Oh well . Toisaalta aika sama se on siinä päivän päätteeksi se vartti pötkötellä huoneen nurkassa, koomailla puhelimella tai vaikka kuunnella jotain podcastia tms., harvoin sitä mitään sen järkevämpää muutenkaan tekee.

Molemmat muksut saa kyllä yleensä aika hyvin nukahdettua uudestaan itse jos sattuvat heräämään, mutta välillä vanhempi muksu saattaa kömpiä mun ja vaimon väliin ja joskus taas nuoremmalla on vaikeampaa nukahtaa uudestaan, jolloin olen yleensä ihan suosiolla mennyt vierassänkyyn nukkumaan ja napannut muksun viereen. Ihan vaan koska tämä on osoittautunut ylivoimaisesti helpoimmaksi ratkaisuksi, jossa molemmat pääsee nopeasti takaisin uneen. Alkuun meillä oli kanssa hirveä tohina, että nyt pitää tehdä sitä ja tätä kunnolla unikouluttaa lapset ja ei missään nimessä saa sitä ja tätä ja blaa blaa blaa. Nykyään taas mennään ihan sillä mikä on kaikille helpoin ja eniten unta tuottava ratkaisu. Ei jaksa stressata asiaa, kun loppuviimein lapset on pieniä vain äärimmäisen lyhyen hetken. Se on pari silmänräpäystä ja yksi syvä henkäys, ja huomaatkin kaipaavasi sitä, että saisit taas nukkua se söpö pieni tuhisija kainalossasi. Kyllä ne muutenkin viimeistään lukioiässä sitten alkaa nukkumaan jo itsekseen.

Ihan hyviä. Meillä tosiaan yöllä tuo väliin ottaminen kun saadaan sitten kaikki unta. Toistaiseksi nukkuu vielä pinnasängyssä, jonka laitaa saisi vaihdettua sellaiseksi, että pystyy itse kiipeämään ja tulemaan pois. Ei olla vielä vaihdettu vaikka varastossa tuo laita lepääkin.

Paljonhan tässä voisi koittaa. Aina huutoitkun aikaan voisi mennä hyssyttelemään, mutta ei oikein halua, että tuo yltyy isoksi itkuksi. Turhaan itkettää kun vartti vieressä ajaa uneen. Tai sitten poistua ja tulla 5min välein katsomaan. Ehkä laidan vaihto jo auttaisi kun pääsisi itse pois.

Käyttää myös unipussia niin sen vaihtaminen peitoksi yms. Täytyy viikonloppuna kokeilla eri toimenpiteitä niin arki ei kärsi. Varmaan pari kolme iltaa tuo opettelu ottaisi. Hiukan oma vika kun ollaan totutettu aika hiljaisessa nukkumaan ja oltu vieressä alusta asti. Toki nopeasti pienet muutoksiin sopeutuukin.

 

[ravallo]

Minkäs ikäisenä teillä nukahdettu itsenäisesti? Täällä ensi kuussa 2v totutusti nukutettu iltaisin vieressä istuen. Menee n 15min niin ei paha, mutta yöllä saattaa herätä ja siinä saatetaan olla vajaa tunninkin, että nukahdetaan uudestaan. Jaksamisen kannalta ollaan vaan otettu viereen meidän sänkyyn (jos yöllä herää) niin saadaan myös unta.

Iltaisin jos unisadun jälkeen alkaisi jättämään huoneeseen. Toistaiseksi itkuhan siinä tulee kun huoneesta lähtee niin pohdin onko hyviä vinkkejä miten opettaa tuota yksin nukahtamista ilman traumoja?

8v ja alkaa nyt nukahtaa niin ettei joku valvo vieressä . En voi suositella, kannattanee taistella tää vääntö vähän aiemmin. No, en ehkä olis ennen jotain 5-6v alkanut huudattaa lasta tuon takia, mutta kouluikäisenä toi alkaa keksiä eeppisen määrän härväystä millä viivyttää nukahtamista.

 

[t-man83]

8v ja alkaa nyt nukahtaa niin ettei joku valvo vieressä . En voi suositella, kannattanee taistella tää vääntö vähän aiemmin. No, en ehkä olis ennen jotain 5-6v alkanut huudattaa lasta tuon takia, mutta kouluikäisenä toi alkaa keksiä eeppisen määrän härväystä millä viivyttää nukahtamista.

Meillä 6-vuotias on vähän kanssa iltahärvääjä. Kyllä se siperia opettaa: jos valvot myöhään, niin herätys on sitten pikkasen aiemmin kuin normaalisti. Muutaman illan kun jatkuu samanlaisena, niin jännästi se univaje vaan tekee tehtävänsä ja härvääminen loppuu. Saattahan se toki joissain yksiöissä toimia täysin päinvastoin, että härvääminen lisääntyy väsyneenä huudon kera Pikkuisen toki saattaa aiheuttaa otsasuonen pullistelua erinäisinä kiukutteluina aamulla/päivällä, mutta sellaista se näiden kanssa vaan on.

 

[munse]

8v ja alkaa nyt nukahtaa niin ettei joku valvo vieressä . En voi suositella, kannattanee taistella tää vääntö vähän aiemmin. No, en ehkä olis ennen jotain 5-6v alkanut huudattaa lasta tuon takia, mutta kouluikäisenä toi alkaa keksiä eeppisen määrän härväystä millä viivyttää nukahtamista.

Meillä oli raaka peli heti alussa eli unikoulu. En tiedä kannattiko, molemmat lapset ovat nyt (5 ja 6 v) erittäin vilkkaita ja huomionkipeitä vaikka molemmat vanhemmat ovat ja olivat itsenäisiä introvertteja. Lyövät ja purevatkin jopa.

Tutkitusti turvallinen kuulemma tuo unikoulu on, mutta nykyään olen skeptisempi.

 

[petepeluri]

Minkäs ikäisenä teillä nukahdettu itsenäisesti? Täällä ensi kuussa 2v totutusti nukutettu iltaisin vieressä istuen. Menee n 15min niin ei paha, mutta yöllä saattaa herätä ja siinä saatetaan olla vajaa tunninkin, että nukahdetaan uudestaan. Jaksamisen kannalta ollaan vaan otettu viereen meidän sänkyyn (jos yöllä herää) niin saadaan myös unta.

Iltaisin jos unisadun jälkeen alkaisi jättämään huoneeseen. Toistaiseksi itkuhan siinä tulee kun huoneesta lähtee niin pohdin onko hyviä vinkkejä miten opettaa tuota yksin nukahtamista ilman traumoja?

Kyllähän nuo nukkuvat itsenäisesti jo 1/2v jälkeen.

Se on täysin normaalia että lapset itkevät välillä, nille on vain tehtävä selväksi että nyt nukutaan.

 

[Raaka]

Ja mikä tärkeintä tuossa itsestään nukahtamisen opettelussa on myös se, että lapsi osaa nukahtaa myös yöllä herätessään itsenäisesti.
Meilläkin kun unikoulu vedettiin aikoinaan, niin loppui myös se öisin huoneessa käynti ja nukahtamisen auttaminen. Toki välillähän sitä joutuu käymään vähän silittelemässä, mutta lapsi jää kuitenkin itsestään nukahtamaan.

En voi muuta kuin suositella unikoulua. Me taidettiin tehdä jossain 1v-2v paikkeilla ( kai?)

 

[Joukahaine]

Kyllähän nuo nukkuvat itsenäisesti jo 1/2v jälkeen.

Se on täysin normaalia että lapset itkevät välillä, nille on vain tehtävä selväksi että nyt nukutaan.

Toki toki, siinä on vain eroavaisuuksia miten se tehdään. Tuo huudattaminen kunnes nukahtaa on vihoviimeinen mitä haluan tehdä. Täällä hyviä vinkkejä saatu, pitänee alkaa koetella vaiheittain.

 

[BongisKhan]

Suosittelen itsekin lämpimästi unikoulua kaikille, varsinkin silloin kun on tarkoitus luopua yösyötöistä ja muutenkin saada kohdistettua lapsen pääasiallinen uniaika yöhön ja parantaa koko perheen unta. Kannattaa silti muistaa, että lapsilla tulee ja menee kaikenlaisia vaiheita ja kaikki lapset on erilaisia. Mikä toimii yhdelle, ei välttämättä toimi toiselle, ja aiemmin hienosti itsekseen nukkunut lapsi saattaakin välillä "taantua". Muutenkin erilaisissa elämäntilanteissa lapset saattavat tarvita eri määriä tukea ja turvaa vanhemmiltaan. Ei ainakaan itsellä ollut sydäntä ruveta tuota esikoista huudattamaan tai pakottaa pysymään omassa sängyssään silloin kun hänellä selvästi päiväkodin vaihdos otti aika koville, kun yhtäkkiä pienellä ihmisellä vaihtui kaikki tutut aikuiset ja kaverit paikassa, jossa kuitenkin viettää ison osan koko hereilläoloajastaan.

 

[Raaka]

Suosittelen itsekin lämpimästi unikoulua kaikille, varsinkin silloin kun on tarkoitus luopua yösyötöistä ja muutenkin saada kohdistettua lapsen pääasiallinen uniaika yöhön ja parantaa koko perheen unta. Kannattaa silti muistaa, että lapsilla tulee ja menee kaikenlaisia vaiheita ja kaikki lapset on erilaisia. Mikä toimii yhdelle, ei välttämättä toimi toiselle, ja aiemmin hienosti itsekseen nukkunut lapsi saattaakin välillä "taantua". Muutenkin erilaisissa elämäntilanteissa lapset saattavat tarvita eri määriä tukea ja turvaa vanhemmiltaan. Ei ainakaan itsellä ollut sydäntä ruveta tuota esikoista huudattamaan tai pakottaa pysymään omassa sängyssään silloin kun hänellä selvästi päiväkodin vaihdos otti aika koville, kun yhtäkkiä pienellä ihmisellä vaihtui kaikki tutut aikuiset ja kaverit paikassa, jossa kuitenkin viettää ison osan koko hereilläoloajastaan.

Hyvä pointti.

Nimittäin lapsella saattaa tulla aika montakin ns. "unitaantuma" ajankohtaa, jolloin nukkuminen saattaa vaikeutua öisin. Tämä on ihan normaalia lapsen aivojen kehittyessä. Eli ei kannata heti heittää kirvestä kaivoon jos tuleekin vähän takapakkia.

Mekään ei toteutettu mitään vie ja jätä-menetelmää, vaan rouva löysi jostain sellaisen jaksotus-tyylisen. Jossa lapsen huutaessa käytiin eka 30s päästä laittamassa muksu makuulleen ja vähän silittämässä, sitten jos huuto jatkui niin 1 minuutin päästä sitten 2 minuutin jne jne. Eli kokoajan kasvoi se aika. Tuota taisi kestää se 1 viikko ja sitten homma lähti rullaamaan. Tosin lapset ovat yksilöitä mikä kullekkin sopii

 

[petepeluri]

Toki toki, siinä on vain eroavaisuuksia miten se tehdään. Tuo huudattaminen kunnes nukahtaa on vihoviimeinen mitä haluan tehdä. Täällä hyviä vinkkejä saatu, pitänee alkaa koetella vaiheittain.

Ei niitä tietenkään hysteerisesti huudateta tuntitolkulla. Tosin huutaahan ne kovasti kun käyt sen 30 kertaa laittamassa takaisin makuulle ja sanot hyvää yötä. Myöhemmin taas karkaavat sängystä ja muutama ilta on uudestaan huutoshowta kun kantaa takaisin...

 

[Joukahaine]

Ei niitä tietenkään hysteerisesti huudateta tuntitolkulla. Tosin huutaahan ne kovasti kun käyt sen 30 kertaa laittamassa takaisin makuulle ja sanot hyvää yötä. Myöhemmin taas karkaavat sängystä ja muutama ilta on uudestaan huutoshowta kun kantaa takaisin...

Jotkut lapset varmasti tekevät näin. Tosi erilaisia nukutustapoja nähnyt lähipiirissä. Toisilla toimii hyvin, toisilla ei lainkaan. Tuo taantuma on myös hyvä huomio.

 

[OzPoz]

Pitäisi toiseen autoon hankkia turvaistuin, kun turvakaukalo alkaa jäämään pieneksi. Toisessa autossa on BeSafe Stretch ja sitä ei ole tarkoitus siirrellä. Vaimolla on työkäytössä firman auto, jolla voi viedä/hakea lapsen työmatkan yhteydessä päiväkodista, mutta muita ajoja ei sillä voi tehdä. Mietitty että ostetaanko tuollainen n. 105cm välimallin istuin vai sitten toinen pidempään menevä. Nuo välimallit markkinoidaan tuohon 4 ikävuoteen asti, mutta mitä vähän kuullut niin saattavat ilmeisesti jäädä pieniksi jo aikaisemmin? Autoina on farkku passat, peugeot 3008 ja farkku Octavia (työ).

Millaisia ratkaisuja muilla on? Jonkun vuoden sisällä tarkoitus kasvattaa perheen kokoa.

 

[Sikatiiker]

Toki toki, siinä on vain eroavaisuuksia miten se tehdään. Tuo huudattaminen kunnes nukahtaa on vihoviimeinen mitä haluan tehdä. Täällä hyviä vinkkejä saatu, pitänee alkaa koetella vaiheittain.

Meillä tehtiin melko pienenä tota että kannettiin aina uudelleen sänkyyn ja jonkun viikon verran oli aika rankkaa, mutta sitten helpotti. Huutoa riitti ja välillä nukahtaminen venyi aika pitkälle mutta aloitettiin aikaisin kun tiedostettiin tämä etukäteen. Isompana vaikeampi opettaa omaan petiin, joten tehtiin tämä tosi aikaisessa vaiheessa jossain 1 ikävuoden kieppeillä. Sisarukset on auttaneet tosi hyvin tossa nukkumaanmenossa pienempiä pysymään sängyssä ja omassa huoneessa kun on yhteishuone ollut pienenä. Ei oikeastaan muuta tehokasta keinoa keksitty. Meillä on ollut alusta saakka käytäntönä lukea jokaiselle oma iltasatu ennen nukkumista. Kun lapset alkoi pysyä sängyissään, alettiin nukahtamista nopeuttaa sillä että pysyttiin siellä niin kauan kunnes nukahti, piirreltiin selkään yms että nukahtaisi helpommin ja rauhallisemmin. Nykyään pienin on 5v niin annetaan nukahtaa itsekseen ja pikku ravaamiset kestetään kyllä aikuisina ihmisinä, saatetaan takaisin sänkyyn jos on paha mieli.

Hyväksi meillä havaittuja juttuja: iltasadun lukeminen rauhallisesti, muistuttelu välissä ettei sängyssä nousta ylös eikä leikitä, iltasadun jälkeen kysellään mitkä oli päivän parhaita juttuja ja haluaako piirtämistä selkään.

 

[santtude]

Onko protipsejä kuinka saada 1v1kk nukkumaan kunnon päiväunet sisällä?
Siirryttiin ulkona nukkumisesta rattaissa nyt sisälle rattaisiin, kun ensi viikolla pitäisi mennä päiväkotiin missä tietenkin nukutaan sisällä.

Unirytminä on tällä hetkellä 6-10 aamusta hereillä ja nukahtaa kyllä rattaisiin sisälle pienen huudon jälkeen, mutta tuo omaan sänkyyn nukahtaminen tuntuu olevan vaikeaa. Tietenkin nyt rytmikin muuttuu päiväkodissa niin, että hereillä ollaan oletettavasti 6-12 ja 12 jälkeen vasta päiväunille, varmaan tuon jälkeen tulee uni, kun joutuu olemaan "noin pitkään" aamusta jo hereillä, kun ei tahdo nukkua minään aamuna yli klo 06. Yksillä päikkäreillä ollaan menty nyt jo kohta parin kuukauden ajan.

 

[Elmzilla]

Onko protipsejä kuinka saada 1v1kk nukkumaan kunnon päiväunet sisällä?
Siirryttiin ulkona nukkumisesta rattaissa nyt sisälle rattaisiin, kun ensi viikolla pitäisi mennä päiväkotiin missä tietenkin nukutaan sisällä.

Unirytminä on tällä hetkellä 6-10 aamusta hereillä ja nukahtaa kyllä rattaisiin sisälle pienen huudon jälkeen, mutta tuo omaan sänkyyn nukahtaminen tuntuu olevan vaikeaa. Tietenkin nyt rytmikin muuttuu päiväkodissa niin, että hereillä ollaan oletettavasti 6-12 ja 12 jälkeen vasta päiväunille, varmaan tuon jälkeen tulee uni, kun joutuu olemaan "noin pitkään" aamusta jo hereillä, kun ei tahdo nukkua minään aamuna yli klo 06. Yksillä päikkäreillä ollaan menty nyt jo kohta parin kuukauden ajan.

Uskoisin, että ryhmäpaine auttaa päiväkodissa nukkumaan. Omia 3v lapsia turha yrittää kotona sisällä päikkäreille, jollei kipeitä, mutta jollain ilveellä päiväkodissa saavat välillä nukahtamaan. Sama myös oli nuorempana kun kotona nukkuivat rattaissa parvekkeella päikkärit.

 

[santtude]

Uskoisin, että ryhmäpaine auttaa päiväkodissa nukkumaan. Omia 3v lapsia turha yrittää kotona sisällä päikkäreille, jollei kipeitä, mutta jollain ilveellä päiväkodissa saavat välillä nukahtamaan. Sama myös oli nuorempana kun kotona nukkuivat rattaissa parvekkeella päikkärit.

Toivotaan näin, ja tietenkin päiväkodissa huomattavasti enemmän aktiviteettiä kuin kotona näin aamusta, kun pääsee leikkimään muiden lasten kanssa ja saa purkaa energiansa siihen jos tuo edesauttaisi nukahtamista.

 

[Sikatiiker]

Onko protipsejä kuinka saada 1v1kk nukkumaan kunnon päiväunet sisällä?
Siirryttiin ulkona nukkumisesta rattaissa nyt sisälle rattaisiin, kun ensi viikolla pitäisi mennä päiväkotiin missä tietenkin nukutaan sisällä.

Unirytminä on tällä hetkellä 6-10 aamusta hereillä ja nukahtaa kyllä rattaisiin sisälle pienen huudon jälkeen, mutta tuo omaan sänkyyn nukahtaminen tuntuu olevan vaikeaa. Tietenkin nyt rytmikin muuttuu päiväkodissa niin, että hereillä ollaan oletettavasti 6-12 ja 12 jälkeen vasta päiväunille, varmaan tuon jälkeen tulee uni, kun joutuu olemaan "noin pitkään" aamusta jo hereillä, kun ei tahdo nukkua minään aamuna yli klo 06. Yksillä päikkäreillä ollaan menty nyt jo kohta parin kuukauden ajan.

Uskaltaisin veikata, että tämä menee kuten moni muu asia pienillä. Ensin tulee itkahtelua kun totutusta poiketaan, mutta väsy vie voiton ja kun tätä jatkuu jonkin aikaa (yksilöllistä) niin tottuu sitten päikkäreihin myös sisällä/sängyssä.

Joskus pikkulapsiaikana nuo kaikki rutiinien muutokset tuntui väsyneimmillään tosi raskailta kun kaiken totutteluun meni päiviä/öitä/viikkoja mutta niin ne tuntuu menevän lapsi toisensa jälkeen totuttelemalla muutokseen ja itkut vähenee hiljalleen.

Leikki- ja alakouluikäisilläkin tulee noi omat ikävaiheensa joissa on erilaisia haasteita esim. yksin tai pimeässä pelkääminen, toistuvat painajaiset, kuolemanpelko jne ja ne kaikki vie aikansa ennen kuin ne jää huomaamatta pois kun pitää pään kylmänä ja tarjoaa lohtua ja turvaa.

Edit: pointtini kai lyhennettynä kuuluu: harvaan asiaan pikkulasten kasvatuksessa löytyy pro-tipsejä, enemmänkin ahaa-elämyksiä kun on hakannut päätään seinään ja tajuaa että asia menee lopulta itellään ohi tai joku ihan perusjuttu auttaa ruokailussa/nukkumisessa mistä olisi pitänyt pitää johdonmukaisemmin itse kiinni.

 

[OzPoz]

Toivotaan näin, ja tietenkin päiväkodissa huomattavasti enemmän aktiviteettiä kuin kotona näin aamusta, kun pääsee leikkimään muiden lasten kanssa ja saa purkaa energiansa siihen jos tuo edesauttaisi nukahtamista.

Meillä ainakin helpotti omaan sänkyyn nukahtaminen päiväkodin aloittamisen jälkeen. Ennen sitä nukkui päikkärit vain rattaissa. Nykyään (1v5kk) nukahtaa päiväunille omaan sänkyyn 11.30-12, kun hetken malttaa istuskella sängyn vieressä. Joskus pitää kädestä kiinni. Nyt tavoitteena on harjoitella itsenäistä nukahtamista ilman aikuisen olemista vierellä.

 

[Joukahaine]

Toivotaan näin, ja tietenkin päiväkodissa huomattavasti enemmän aktiviteettiä kuin kotona näin aamusta, kun pääsee leikkimään muiden lasten kanssa ja saa purkaa energiansa siihen jos tuo edesauttaisi nukahtamista.

Juurikin näin. Meillä oltu päiväkodissa nyt elokuusta asti ja siellä nukkuu 1,5h päikkärit kun kotona hyvä jos puoltuntia saadaan onnistumaan. Aktiviteetti ja vaikka ei tekisi mitään niin meteli/älämölö ja paljon tapahtumaa ympärillä pistää väsyttämään. Meidän päiväkodissa sanottiin ettei ketään nukkumaan pakoteta mutta jokainen rauhoittuu (hyssyttelyä, hämärä huone ja rauh musiikki). Pienet tarvitsevat sen hetken. Yleensä monet tuon ikäiset nukahtavat tsemppiä!

 

[Nomber]

Onko protipsejä kuinka saada 1v1kk nukkumaan kunnon päiväunet sisällä?
Siirryttiin ulkona nukkumisesta rattaissa nyt sisälle rattaisiin, kun ensi viikolla pitäisi mennä päiväkotiin missä tietenkin nukutaan sisällä.

En tiedä koska en ikinä onnistunut nukutusasioissa ollenkaan (about 3v meni ilman minkäänlaista järkevää nukkumista), mutta eikö tuo ole lähinnä päiväkodin tätien probleema nukuttaa päiväkodissa?

Nyt 5v tuli täyteen ja nukkuminen menee jo ihan hyvin. Joten tällä kokemuksella sanoisin että mikään poppakonsti ei auta, mutta kyllä lapset sitten aikaa myöden vanhempina alkaa nukkumaan.

 

[santtude]

En tiedä koska en ikinä onnistunut nukutusasioissa ollenkaan (about 3v meni ilman minkäänlaista järkevää nukkumista), mutta eikö tuo ole lähinnä päiväkodin tätien probleema nukuttaa päiväkodissa?

Nyt 5v tuli täyteen ja nukkuminen menee jo ihan hyvin. Joten tällä kokemuksella sanoisin että mikään poppakonsti ei auta, mutta kyllä lapset sitten aikaa myöden vanhempina alkaa nukkumaan.

Tähän luottakaamme.

 

[BongisKhan]

Meillä molemmat muksut nukkuu/nukkui päiväkodissa ihan kiltisti sisällä, mutta sitten viikonloppuisin ja lomalla kotona sisällä päiväunien nukkuminen sisällä on molemmilla ollut sellaisen taistelun takana, että ollaan suosiolla vaan nukutettu pihalle kun siellä nukahtavat muutamassa minuutissa ja saavat oikeasti levättyä. Nuorempi on nyt vajaa 3vee ja nukkuu edelleen päiväunet pihalla silloin kun ollaan kotona, mutta alkaa pikkuhiljaa jättää päiväunia muutenkin pois kokonaan.

 

[pelimies94]

Huhhuh...
Joka päiväistä valitusta vain naiselta ja nyt pahentunut kun lapsi on alkanut välillä kiukuttelemaan, 4kk ikäinen.
Nyt tänä aamuna heidän piti olla matkaan lähdössä mummolaan klo 8.
No vauva päättikin vääntää kakat ja pesuissa ja vaatteiden vaihdoissa meni sen 15min ylimääräistä aikaa.

Tämähän nyt sitten oli taas minun vikani kun myöhästyivät lähdöstä 20min.
Hirveä huuto alkoi "mä en lähde mihinkään enää" "sä et kunnioita mun aikatauluja" "sä et oo pakannut leluja valmiiksi viime iltana mukaan" yms yms.
Miten tätä kuuluisi jaksaa?

Pahimpina päivinä huutaa niin että varmasti naapurissa kuunnellaan huuli pyöreänä mikä nyt on hätänä, samalla kun tavarat/ovet/seinät saa potkuja/heittoja.

Valittaa kun en ota mistään vastuuta.
Hoidan olen hoitanut esim viimeiset 3kk yösyötöt pullolla täysin kokonaan 2x yössä. Tähän päälle pesut ja nukuttamiset.
Auta armias jos erehdynkin nukahtamaan kesken päivän sohvalle sen verran että silmät painuu kiinni.
Tästä alkaa hirveä syyllistäminen kun "sua aina väsyttää", "laiska paska".

Parhaani mukaan olen yrittänyt ottaa vastuuta enemmän lapsesta, kun huomannut että toinen on heikompi ärsyyntymään eikä jaksa mm lapsen kiukuttelua.

Muutama kk sitten neuvolassa tästä oli jollain tasolla puhetta naisellani ja neuvolatädillä, mutta keskustelu jäi tasolle "jos tuntuu niin voit käydä psykologin kanssa juttelemassa".

Maanantaina neuvola johon menen mukaan. Pitäisi varmaan siellä itse avata suu ja kertoa kuinka mahdoton toinen oikeasti on kotioloissa.

Olen koittanut sanoa naiselleni että tämä kaikki riitely vaikuttaa lapseen, enkä halua todellakaan että lapsesta kasvaa samanlainen hermoheikko että jokainen asia mikä ei miellytä niin vedetään itkupotku raivarit ja huudetaan vastaan ilman että suostutaan edes kuuntelemaan mitä toisella on asiaa.
Enkä hyväksy myöskään sitä että muutaman kk ikäisen lapsen edessä täytyy huutaa ja riidellä kurkkusuorana.

On tämä turhauttavaa kaikinpuolin kyllä.

 

[masaf2]

@pelimies94 Asioilla on usein tietysti 2 puolta, mut ei toi oikein aikuismaiselta kuulosta. Saaks kysyy, kuinka nuorta mammaa ollaan? Että onko kyse vaan kypsymättömyydestä äitiyteen/ihmiseksi vai onko sitten jotain päässä vinksahtanut äitiyden/hormonien jne. takia... Voi olla matala ferritiinikin / jos rauta-arvot pohjamudissa niin se kiukuttaa ja äkkipikaistaa ja vituttaa ja vaikka mitä.

Sun kumppanihan ei selkeästikään osaa sanoittaa tunteitaan. Ehkä sun täytyy vaan koittaa olla empaattinen, rauhallinen ja kysellä useasti, että "miltä susta tuntuu" ja miten voisit tukea ja mitä hän sitten toivoisi. Mutta niin metsä vastaa kun sinne huudetaan ja miten se meni. Älä ainakaan tee sitä virhettä, että huutaisit takas tai suuttuisit asiasta. Kyllähän maailmaan huutoa mahtuu mut toi on väärä aihe ja paikka.

Tai sit sillä on nälkäkiukku / energiavaje tms.

Nostan kyl hattua sun yösyötöille yms.. Ei musta ainakaan ollu niihin tarpeeksi aikoinaan, rouva hoiti about kaiken siltä osin ja minä sitten ravasin lumihangessa vaunujen renkaita muutaman kierroksen sileiksi ennen ku kävi ilmi, että esikoisella oli vaikka ja mitä allergioita mitkä aiheutti taatusti extravaivaa.

 

[Nomber]

Kyllähän pienen vauvan kanssa on raskasta ja kuka vaan turhautuu ja suuttuu, varsinkin kun tuo on kokoaikaista ilman levähdystaukoja. Toisten lapsia on helppo hoitaa kun niistä pääsee eroon, päivän pari nyt seisoo vaikka päällään kun tietää että se loppuu kohta. Mutta oman lapsen kohdalla tietää että mitään helpotusta ei saa vuosikausiin niin menee hermo helpommin. Ei toki silti pitäisi huutaa ja paiskoa tavaroita.

Ehkä voisit koittaa tarjota vapaa-aikaa toiselle? Vaikka hotelliyö yksin?

Kyllä meilläkin oli pinna kireällä kun yli 3 vuoteen ei ollut yhtään kunnollista yötä ja unet ihan maks 2h putkeen.

 

[Leatherman]

Hirveä huuto alkoi "mä en lähde mihinkään enää" "sä et kunnioita mun aikatauluja" "sä et oo pakannut leluja valmiiksi viime iltana mukaan" yms yms.
Miten tätä kuuluisi jaksaa?

Sinun viestisi kuuluu io techin parisuhdeketjuun eikä vauvakeskusteluun.

 

[Joukahaine]

Huhhuh...
Joka päiväistä valitusta vain naiselta ja nyt pahentunut kun lapsi on alkanut välillä kiukuttelemaan, 4kk ikäinen.
Nyt tänä aamuna heidän piti olla matkaan lähdössä mummolaan klo 8.
No vauva päättikin vääntää kakat ja pesuissa ja vaatteiden vaihdoissa meni sen 15min ylimääräistä aikaa.

Tämähän nyt sitten oli taas minun vikani kun myöhästyivät lähdöstä 20min.
Hirveä huuto alkoi "mä en lähde mihinkään enää" "sä et kunnioita mun aikatauluja" "sä et oo pakannut leluja valmiiksi viime iltana mukaan" yms yms.
Miten tätä kuuluisi jaksaa?

Pahimpina päivinä huutaa niin että varmasti naapurissa kuunnellaan huuli pyöreänä mikä nyt on hätänä, samalla kun tavarat/ovet/seinät saa potkuja/heittoja.

Valittaa kun en ota mistään vastuuta.
Hoidan olen hoitanut esim viimeiset 3kk yösyötöt pullolla täysin kokonaan 2x yössä. Tähän päälle pesut ja nukuttamiset.
Auta armias jos erehdynkin nukahtamaan kesken päivän sohvalle sen verran että silmät painuu kiinni.
Tästä alkaa hirveä syyllistäminen kun "sua aina väsyttää", "laiska paska".

Parhaani mukaan olen yrittänyt ottaa vastuuta enemmän lapsesta, kun huomannut että toinen on heikompi ärsyyntymään eikä jaksa mm lapsen kiukuttelua.

Muutama kk sitten neuvolassa tästä oli jollain tasolla puhetta naisellani ja neuvolatädillä, mutta keskustelu jäi tasolle "jos tuntuu niin voit käydä psykologin kanssa juttelemassa".

Maanantaina neuvola johon menen mukaan. Pitäisi varmaan siellä itse avata suu ja kertoa kuinka mahdoton toinen oikeasti on kotioloissa.

Olen koittanut sanoa naiselleni että tämä kaikki riitely vaikuttaa lapseen, enkä halua todellakaan että lapsesta kasvaa samanlainen hermoheikko että jokainen asia mikä ei miellytä niin vedetään itkupotku raivarit ja huudetaan vastaan ilman että suostutaan edes kuuntelemaan mitä toisella on asiaa.
Enkä hyväksy myöskään sitä että muutaman kk ikäisen lapsen edessä täytyy huutaa ja riidellä kurkkusuorana.

On tämä turhauttavaa kaikinpuolin kyllä.

Oletteko istuneet alas keskustelemaan keskenään? Kerro mitä tunnet ja pyydä huomioimaan mitä teet perheen hyväksi. Mitä hän tekee? Onko osallistaminen tasapuolista? Mites muut kotityöt kun vauva, jääkö hänen vastuulle vai otatko koppia? Älä syyllistä. Suhteet on erilaisia mutta tuollainen haukkuminen "laiska paska" ei kuulu mielestäni terveeseen suhteeseen
Vauva aika voi kiristää hermoja mutta missään nimessä sitä ei kuulu tuoda ulos huutamalla ja antamalla vaikuttaa lapseen. Kyllä tuo avun kysyminen ja puhuminen sitten vaikka ammattilaisen kanssa jossei muu auta.

 

[masaf2]

Ei tossa 1 hotelliyö mitään vaikuta. Tilannehan ei kevene about seuraavaan 18 vuoteen, ongelmat ja vaivat muuttaa vaan muotoaan.

 

[Nomber]

Ei tossa 1 hotelliyö mitään vaikuta. Tilannehan ei kevene about seuraavaan 18 vuoteen, ongelmat ja vaivat muuttaa vaan muotoaan.

Kyllä se auttaa. Ainakin itse kaipaan muutenkin yksin oloa paljon ja yksikin ilta/yö yksin tekee ihmeitä jaksamiselle.

 

[Raaka]

Nyt ehdotat rouvallesi että pakkaa kimpsut ja viettää vklopun vaikka hotellissa ja hengähtää. Sinä lupaudut huolehtimaan muksusta.

Ehdotat, että käy leffoissa ja kavereiden kanssa punaviinillä yms. Nautiskelee.

Tälläisiä vapaita hetkiä, kun molemmat vanhemmat saapi tasaisin välein, niin kyllä se helpottaa huomattavasti vauva-arkea. Olivat ne kuinka lyhyitä hetkiä tahansa.

Varsinkin jos toinen vanhemmista käy päivät töissä, niin sitä saattaa tulla vähän sokeaksi mitenkä pitkiltä ne päivät kotona saattaa tuntua.

 

[petepeluri]

Kyllähän pienen vauvan kanssa on raskasta ja kuka vaan turhautuu ja suuttuu, varsinkin kun tuo on kokoaikaista ilman levähdystaukoja. Toisten lapsia on helppo hoitaa kun niistä pääsee eroon, päivän pari nyt seisoo vaikka päällään kun tietää että se loppuu kohta. Mutta oman lapsen kohdalla tietää että mitään helpotusta ei saa vuosikausiin niin menee hermo helpommin. Ei toki silti pitäisi huutaa ja paiskoa tavaroita.

Ehkä voisit koittaa tarjota vapaa-aikaa toiselle? Vaikka hotelliyö yksin?

Kyllä meilläkin oli pinna kireällä kun yli 3 vuoteen ei ollut yhtään kunnollista yötä ja unet ihan maks 2h putkeen.

Vauvathan on helppoja, eat shit sleep repeat.

 

[masaf2]

Vauvathan on helppoja, eat shit sleep repeat.

Meinasin esiteinien huoltajana sanoo noin mut en kehannu Paljon vähemmän nykyään on aikaa ku ei kukaan enää nuku päikkäreitä tms.. Vauva- ja taaperoaikaan sitä saatto niiden nukahettua tehäkin jotain mut nyt se kyl mentävä nukkumaan välittömästi ku noilta menee taju kankaalle tai vaikka mielellään ennenkin. Sit ne on aamulla herätessä jo valmiudessa oikuttelemaan vaikka palvelet niitä 24/7 ja kuskaat harrasteisiin ja ties minne + maksat kaiken mikä on eksponentiaalisesti kalliimpaa ku vauva-ajan yksinkertaiset jutut.

 

[Joukahaine]

Meinasin esiteinien huoltajana sanoo noin mut en kehannu Paljon vähemmän nykyään on aikaa ku ei kukaan enää nuku päikkäreitä tms.. Vauva- ja taaperoaikaan sitä saatto niiden nukahettua tehäkin jotain mut nyt se kyl mentävä nukkumaan välittömästi ku noilta menee taju kankaalle tai vaikka mielellään ennenkin. Sit ne on aamulla herätessä jo valmiudessa oikuttelemaan vaikka palvelet niitä 24/7 ja kuskaat harrasteisiin ja ties minne + maksat kaiken mikä on eksponentiaalisesti kalliimpaa ku vauva-ajan yksinkertaiset jutut.

Harrastetetaanko muuten enemmän kuin ennen? Tuntuu että monilla vanhemmilla jopa paine, että lapsen pitää harrastaa. Meillä oli silloin tällöin jotain partiota tai käytiin iltapäiväkerhoissa. Mitään kk maksullista jatkuvaa treenit 5x viikossa juttua ei ollut. Tutulla myös 3v tyttö käy muskarissa, uimassa, sirkuksessa ja vkl ollaan tenavaliikunnassa.
Frendillä myös kolme muksua. Yksi luistelee yksi pelaa lätkää ja kolmas jalkapalloa. Treenit osuvat siten, että jokapäivä on jotain, aina. Kiva tietysti, että lapselle mahdollistetaan harrastuksia, mutta välillä tuntuu että se "harrastus pitää olla " lähtee vanhemmasta. Itse kiitollinen omille vanhemmille kun antoivat leikkiä naapurin muksujen kanssa, pelailla pelejä, olla kotona, potkia palloa yms ilman tuollaista pakollista harrastehommaa. Johan tuossa menee rahat ja kaikki aika kuskaamisiin, ei kiitos.

Eikä ollut mitenkään sinulle erityisesti, hienoa jos esiteinejä kiinnostaa harrastaa.

 

[BongisKhan]

Huhhuh...
Joka päiväistä valitusta vain naiselta ja nyt pahentunut kun lapsi on alkanut välillä kiukuttelemaan, 4kk ikäinen.
Nyt tänä aamuna heidän piti olla matkaan lähdössä mummolaan klo 8.
No vauva päättikin vääntää kakat ja pesuissa ja vaatteiden vaihdoissa meni sen 15min ylimääräistä aikaa.

Tämähän nyt sitten oli taas minun vikani kun myöhästyivät lähdöstä 20min.
Hirveä huuto alkoi "mä en lähde mihinkään enää" "sä et kunnioita mun aikatauluja" "sä et oo pakannut leluja valmiiksi viime iltana mukaan" yms yms.
Miten tätä kuuluisi jaksaa?

Pahimpina päivinä huutaa niin että varmasti naapurissa kuunnellaan huuli pyöreänä mikä nyt on hätänä, samalla kun tavarat/ovet/seinät saa potkuja/heittoja.

Valittaa kun en ota mistään vastuuta.
Hoidan olen hoitanut esim viimeiset 3kk yösyötöt pullolla täysin kokonaan 2x yössä. Tähän päälle pesut ja nukuttamiset.
Auta armias jos erehdynkin nukahtamaan kesken päivän sohvalle sen verran että silmät painuu kiinni.
Tästä alkaa hirveä syyllistäminen kun "sua aina väsyttää", "laiska paska".

Parhaani mukaan olen yrittänyt ottaa vastuuta enemmän lapsesta, kun huomannut että toinen on heikompi ärsyyntymään eikä jaksa mm lapsen kiukuttelua.

Muutama kk sitten neuvolassa tästä oli jollain tasolla puhetta naisellani ja neuvolatädillä, mutta keskustelu jäi tasolle "jos tuntuu niin voit käydä psykologin kanssa juttelemassa".

Maanantaina neuvola johon menen mukaan. Pitäisi varmaan siellä itse avata suu ja kertoa kuinka mahdoton toinen oikeasti on kotioloissa.

Olen koittanut sanoa naiselleni että tämä kaikki riitely vaikuttaa lapseen, enkä halua todellakaan että lapsesta kasvaa samanlainen hermoheikko että jokainen asia mikä ei miellytä niin vedetään itkupotku raivarit ja huudetaan vastaan ilman että suostutaan edes kuuntelemaan mitä toisella on asiaa.
Enkä hyväksy myöskään sitä että muutaman kk ikäisen lapsen edessä täytyy huutaa ja riidellä kurkkusuorana.

On tämä turhauttavaa kaikinpuolin kyllä.

Mulla on sulle nyt vähän huonoja uutisia. Tästä kun ei ole nyt kuule mitään muuta tietä pois kuin se... että puhut sille naisellesi.

Eikä se ole mikään yksi keskustelu, vaan vaatii luultavasti aika paljon aktiivista dialogia ja useamman kerran, että päästään edes alkuun. Ihan vaan jo siksi, että sopivan hetken löytäminen, jolloin molemmat ylipäätään ehtivät ja ovat tarpeeksi pirteitä rakentavaan keskusteluun, on vauva-aikana varsin haastavaa. Pohjustuksena keskusteluun olisi hyvä aloittaa rehellisestä itsetutkiskelusta. Onko panoksesi lastenhoitoon "osallistua", eli teet jotain vain pyydettäessä, vai toimitko itsenäisesti vanhempana ja hoidat lasta oma-aloitteisesti? En tarkoita syyllistää, mutta tuo on valtavan yleinen kuvio, joka helposti syntyy ihan itsestään kun se muksu aluksi on niin paljon enemmän äidissä kiinni imetysten takia, että äidistä tulee jotenkin se "oletusvanhempi", jonka pitää sen lastenhoidon lisäksi myös toimia työnjohtajana sille ukolle, joka ei itsenäisesti välttämättä tee hirveästi mitään.

Toki kolikon toinen puoli on, että naiset myös usein varsin tietoisesti haalivat itselleen kokonaisvastuun hommasta ja sitten sovittavat marttyyrinviitan harteilleen. Minullakin vaimolla oli vähän taipumusta tehdä tätä ja sitten rutista kuinka raskaita ne "metatyöt" on , mutta laitoin tälle aika nopeasti stopin toteamalla, että minä pystyn kyllä hoitamaan näitä asioita myös ja hoidan muutenkin, mutta hänen pitää vaan luottaa minuun, että asiat hoituu ja vaan diilata sen kanssa, että teen kaiken "väärin" (eli toisin kuin hän itse tekisi). Tästä(kin) käytiin useita keskusteluja ja niiden jälkeen hommat on sujunut aika paljon paremmin. Ei se täysin kitkatonta edelleenkään ole, koska vaimo (ja luultavasti naiset) ylipäätään on paljon proaktiivisempia hoitamaan asioita, siinä missä minä (ja varmaan aika monet muut miehet) on enemmän reaktiivisia. Ts. vaimo murehtii viikkoja/kuukausia/vuosia eteenpäin mitä vaatteita lapsille pitää ostaa, kun oma asenne on, että jos huomataan tarve vaikka uusille sadevaatteille, niin sitten käydään kaupasta hakemassa. Toki tässäkin on olemassa kultainen keskitie, mutta ylipäätään nämäkin on sellaisia asioita, joiden kanssa on huomattavasti helpompi elää, kun molemmat tiedostaa ne, niistä on keskustelu avoimin mieli ja yritetty löytää sopivia kompromisseja.

Oli asia niin tai näin, niin puhumalla yleensä selviää kaikesta. Ei ne helppoja keskusteluja ole ja helposti lähtee itse kukin helposti puolustuskannalle, mutta kiukuspäissään riitely ei ainakaan edistä asioita yhtään. Kuulostaa vähän siltä, että teillä molemmilla olisi ehkä vähän harjoiteltavaa omien tunnetaitojen kanssa, mikä on aika arvokasta oppia myös sen lapsen tunnekasvatuksen kanssa jatkossa. Osaatko tunnistaa ja sanoittaa omia tunteitasi? Paljon on tässäkin maassa aikuisia ihmsiä, joiden tunnetaidot ovat jääneet täysin kehittymättä ja se johtaa yleensä isoihin hankaluuksiin ihmissuhteissa halki koko elämän. Jos puhuminen tuntuu hankalalta, niin aluksi voi yrittää ihan vaikka vaan itseään varten kirjoittaa asioita auki, kuten olet jo vähän tehnytkin, mutta ei sekään kiellettyä ole, että kirjoitat puolisollesi kirjeen jossa kerrot omista fiiliksistäsi, kysyt miten hän asian näkee ja mitä voisitte yhdessä tehdä tilanteen korjaamiseksi.

Vauva-aika on muutenkin aika raskasta, kun uni jää monesti vähäiseksi ja heikkolaatuiseksi, vanhemmat joutuu sopeutumaan täysin uuteen elämäntilanteeseen, varsinkin äideillä tapahtuu valtavia hormonaalisia myllerryksiä jne., mutta kyllä se siitä helpottaa, vaikka lasten varttuessa sitten tulee koko ajan uusia "vaiheita" ja erilaisia haasteita. Ne kaikki on kuitenkin huomattavasti helpompi kohdata, jos molemmat vanhemmat pelaa samassa joukkueessa, jolla on yhteinen pelisuunnitelma ja avoin kommunikaatio.

 

[DädiFinn]

Huhhuh...
Joka päiväistä valitusta vain naiselta ja nyt pahentunut kun lapsi on alkanut välillä kiukuttelemaan, 4kk ikäinen.
Nyt tänä aamuna heidän piti olla matkaan lähdössä mummolaan klo 8.
No vauva päättikin vääntää kakat ja pesuissa ja vaatteiden vaihdoissa meni sen 15min ylimääräistä aikaa.

Tämähän nyt sitten oli taas minun vikani kun myöhästyivät lähdöstä 20min.
Hirveä huuto alkoi "mä en lähde mihinkään enää" "sä et kunnioita mun aikatauluja" "sä et oo pakannut leluja valmiiksi viime iltana mukaan" yms yms.
Miten tätä kuuluisi jaksaa?

Pahimpina päivinä huutaa niin että varmasti naapurissa kuunnellaan huuli pyöreänä mikä nyt on hätänä, samalla kun tavarat/ovet/seinät saa potkuja/heittoja.

Valittaa kun en ota mistään vastuuta.
Hoidan olen hoitanut esim viimeiset 3kk yösyötöt pullolla täysin kokonaan 2x yössä. Tähän päälle pesut ja nukuttamiset.
Auta armias jos erehdynkin nukahtamaan kesken päivän sohvalle sen verran että silmät painuu kiinni.
Tästä alkaa hirveä syyllistäminen kun "sua aina väsyttää", "laiska paska".

Parhaani mukaan olen yrittänyt ottaa vastuuta enemmän lapsesta, kun huomannut että toinen on heikompi ärsyyntymään eikä jaksa mm lapsen kiukuttelua.

Muutama kk sitten neuvolassa tästä oli jollain tasolla puhetta naisellani ja neuvolatädillä, mutta keskustelu jäi tasolle "jos tuntuu niin voit käydä psykologin kanssa juttelemassa".

Maanantaina neuvola johon menen mukaan. Pitäisi varmaan siellä itse avata suu ja kertoa kuinka mahdoton toinen oikeasti on kotioloissa.

Olen koittanut sanoa naiselleni että tämä kaikki riitely vaikuttaa lapseen, enkä halua todellakaan että lapsesta kasvaa samanlainen hermoheikko että jokainen asia mikä ei miellytä niin vedetään itkupotku raivarit ja huudetaan vastaan ilman että suostutaan edes kuuntelemaan mitä toisella on asiaa.
Enkä hyväksy myöskään sitä että muutaman kk ikäisen lapsen edessä täytyy huutaa ja riidellä kurkkusuorana.

On tämä turhauttavaa kaikinpuolin kyllä.

Muuttuiko naisen käytös syntymän jälkeen vai onko ollut aiemminkin tuollaista? Kuulostaa kovasti synnytyksen jälkeiseltä masennukselta

 

[pelimies94]

Nainen kohta 31v.
Tiedän että on minussakin paljon vikaa.
En ole mm pitkään aikaan ollut työelämässä koska koen maha/suolisto ongelmani niin elämää hankaloittavaksi. Oikein pahaksi kun menee niin olen vuorokaudessa jopa 6h vessassa istumassa.
Näin ollen kun en ole kyennyt töissä käymään niin taloustilanne on mennyt aivan surkeaksi.
Eletään kyllä, mutta ylimääräistä ei ole.
Nyt yritän väkisin löytää työpaikan ja selviytyä siellä olemisesta.
Toki tämän kaiken lisäksi olen myös uo:n asiakas +40t velkaa joten palkka mikä kuukaudessa maksetaan on luokkaa 1200€. Tuosta sitten auton käyttökustannukset pois yms niin ollaan jo lähellä työttömyystuen määrää.
Ehdin vuonna 2021 työskennellä puoli vuotta ihan kivassa ja ymmärtäväisessä paikassa mutta harmikseni sain lomautuslapun kouraan.
Tämän jälkeen sitten maanrakennus hommiin perhetutun kautta suhteilla ehdin olla lähelle 2kk mutta sieltä irtisanottiin laittomasti minut kun jouduin mennä leikkaukseen yllättäen ja edessä oli +2kk toipumisaika.
Tästä olisi kyllä pitänyt nostaa isompi metakka, mutta ajattelin että tuttuni saa sitten niskaan paskaa...
Joten ei ole varaa kustantaa hotellia tässä taloustilanteessa.
Meillä kummallakaan ei ole oikeastaan edes kavereita. Ei ole kuin minun vanhempani jossa käymme yhdessä kylässä.
Lääkäriinhän tässä pitäisi varmasti itse mennä tutkimuksiin, mutta veikkaan että se on sitä samaa mitä niin monella lähisuvussa on.
Eli keliakia, ärtyväsuoli yms.

Tätä turhaa riitelyä yms on ollut jo ennen lapsenkin syntymää.
Yritimme reilu puolivuotta raskautta ja vihdoinkin kun tärppäsi niin olimme onnellisia 2päivää. Tämän jälkeen nainen muuttui itkuiseksi ja sanoi että harkitsee aborttia.
Menin itse tästä aivan sekaisin. Yritin lohduttaa ja kertoa että olemme varmasti hyvät vanhemmat. Mikään ei tuntunut auttavan, homma meni jopa niin pitkälle että lääkäristä käytiin hakemassa keskeytys napit kotiin, mutta ei niitä sitten koskaan ottanutkaan.

Itse synnytys ponnistuksien alusta syntymiseen kesti 2vrk. Näin että nainen oli kovissa kivuissa. Meidät mm lähetettiin sairaalan osastola kotiin ja parin tunnin päästä olimme takaisin kun emme selvinneet kipujen kanssa kotona.
Vauva ei meinannut millään mahtua syntymään alateitse.
Emme ymmärrä myöskään näin jälkikäteen miksi lääkäri ei määrännyt leikkauksella pois otettavaksi kun synnytys kesti ja kesti.
Synnytyksen jälkeen nainen pyörtyi. Selvisi että rauta-arvot olivat pudonneet oliko 40luokkaan ja kuume oli.
Tämä sitten hoidettiin antamalla verta ja rautaa.

Naisellani on myös ocd oireita.
Tuon raskaus ajan ravattiin milloin missäkin tutkimuksissa ympäri Suomen samalla kun yritin miettiä että pitääkö vai ei pidä meidän lasta.

Arjessa nuo ocd oireet näkyy mm, bakteerikammoisena.
En saa esim hipaista hänen pyykitelinettä ja jos hipaisenkin niin kaikki pitää uudestaan pestä.
Vauvan kakka pitää pestä kumihanskoin.
Sohvalla on hänelle oma paikka missä hän istuu johon muut eivät saa istua.
Lista on loputon.

Tämä on kuluttavaa kyllä kun joudut miettimään mihin saa koskea ja mihin ei.

En tiedä kuuluuko tämä edes tähän vauva osioon, mutta tämän ensimmäisenä löysin.
Enkä todellakaan halua että arkemme on jatkuvaa riitelyä ja huutoa lapsen läsnäollessa.

Taidan viedä lapsen mummilaan hoitoon ja yritän keksiä jotain kahden kesken kivaa tekemistä.
Samalla voisi sitten yrittää jutella näitä meidän ongelma kohtia auki.

Teksti on sekavaa tajunnanvirtaa, pahoittelut siitä.

 

[masaf2]

Harrastetetaanko muuten enemmän kuin ennen? Tuntuu että monilla vanhemmilla jopa paine, että lapsen pitää harrastaa. Meillä oli silloin tällöin jotain partiota tai käytiin iltapäiväkerhoissa. Mitään kk maksullista jatkuvaa treenit 5x viikossa juttua ei ollut. Tutulla myös 3v tyttö käy muskarissa, uimassa, sirkuksessa ja vkl ollaan tenavaliikunnassa.
Frendillä myös kolme muksua. Yksi luistelee yksi pelaa lätkää ja kolmas jalkapalloa. Treenit osuvat siten, että jokapäivä on jotain, aina. Kiva tietysti, että lapselle mahdollistetaan harrastuksia, mutta välillä tuntuu että se "harrastus pitää olla " lähtee vanhemmasta. Itse kiitollinen omille vanhemmille kun antoivat leikkiä naapurin muksujen kanssa, pelailla pelejä, olla kotona, potkia palloa yms ilman tuollaista pakollista harrastehommaa. Johan tuossa menee rahat ja kaikki aika kuskaamisiin, ei kiitos.

Eikä ollut mitenkään sinulle erityisesti, hienoa jos esiteinejä kiinnostaa harrastaa.

Ei sitä ennen vanhaan ainakaan määrät ollut niin isoja ts. vaikka toi kiekko 3 jäätä oheisineen viikossa + tehojää ulkoiselta valmennusfirmalta perjantaisin + pahimmillaan sarjapelit la ja/tai su tai sit vkl-turnauksia jossain. Ja poitsu alotti säbänkin just (ilmoitti haluavansa kokeilla). Futis onneks lopetettiin 1,5 vuotta sit. Sitte toho tyttären baletit, pesis ja musiikkiopistot konsertteineen / orkestereineen jne... Yhteenkään ei oo pakotettu, kaikki omasta tahdosta. Kyl noi alkaa jo tajuta, et seittemää eri ei voi ja tytär keskittyy nyt noihin kun lopetti viime kesään ilma-akrobatian ja tankotanssin...

Pitää kyllä suolta venyttää ja mut ollaan ajateltu et viedään aina sinne mikä vaan kiinnostaa ja noi on hyväks + lapsena se urheilun taito- ja kuntopohja kuitenkin rakennetaan, eikä siitä haittaa ole myöhemmin. Kyl täs ittekki harrastetaan ja voimanosto on yks elämän tärkeimpiä asioita ainaskin mulle ja juostuakin tulee. Hienoo jos lapsetkin löytäis sen the juttunsa.

Vannoin aikoinaan et mitä vaan saa harrastaa kuhan ei lätkää. Sit kun joskus sinne halus niin vein pitkin hampain ja miten paljo se on työllistänytkään... Tänäänki ajeltu peleissä puoli päivää ja aamulla kolailin kotipihan jäätä lumimyräkän jälkeen (pakkasjaksolla jäädyttelin sitä talousvedellä monta kertaa päivässä jne.). Ei pelkästään kuskaukset riitä vaan sit oot peleissä toimitsijahommis maksujen yms. lisäksi. Meinasin kyllä hermostua kun soitto-ope pisti joskus viestii et lainasoitinta ei voi enää pitää ku uusia harrastajia tarvimassa, et nyt pitää äkkii ostaa oma ja mieluiten se tietty malli mut ei hätää se on vaan 2800 € mut käytettyjäki saa. Mut paljon se kyllä antaakin, kiva katella pelejä / konserttia / esitystä jne. kun tietää, että nauttivat hommasta. Ja pitäähän ne rahat johonkin saada tuhlattua, ettei pian pankista soita että tili ois uhkaavasti täyttymään päin. Ei täältä mitään saa mukaan kuitenkaan ja parempi se on olla harrasteissa ku tehä duunia myöhään.

Paljon kyl joukkukavereissa niitä joille vanhempi on valinnut kun kenties ei itselle ollut lapsena mahdollista ja
nyt eletään lapsen kautta omia unelmia, nythän niitä tässä tippuu yksitellen pois pikku hiljaa ku pelit kovenee. Olihan se jo 7-vuotiaiden futiksessa vanhempia, jotka ilmoitti et "meidän Petteri pelaa sit Veikkausliigassa isona ja muuttaa opiskeleen sit semmoselle paikkakunnalle mis on sarjajoukkue." Lapset kaivo nenää ja söi ruohoa tms..