Kysymys ei koske pelkkää brexitiä, vaan politiikanteon periaatteita minkä pitäisi olla enemmän tai vähemmän samoja asioista riippumatta.
Toki. Brexit osoittaa sen, että maa on kykeneväinen parissa vuodessa tuhoamaan asemansa ja heikentämään itseään kaikilla mahdollisilla osa-alueilla. Ja ihan vaan Cameronin päätöksestä, että puoluepolitiikka ennen maata. Ja sen jälkeen vielä MP:t jatkoivat käynnistämällä kellon ennen suunnitelmaa.
Ei se pelkästään Mayn ansiota ole, kyllä sitä puoluepokeria pelataan siellä aika monessa paikassa. Ja osalla toivomuksena on alusta lähtien ollut saada brexit vesitettyä.
Tottakai osalla on ollut toivomuksena vesittää brexit, koska iso osa tietää, miten vahingollista se on. Ja suoraan sanottuna nämä eivät ole onnistuneet, eniten brexitiä ovat vesittäneet kovan brexitin ajajat.
Jos brexitin tavoitteena on päästä eroon Brysselin saneluista ja EU-tuomioistuimen tuomiovallasta, niin kovin pehmeää brexitiä ei niillä reunaehdoilla ole mahdollista saavuttaa. Periaatteessa jos näitä kahta ei saada pois, Britannian ei ole kovin järkevää lähteä koska siinä tilanteessa he lähinnä menettävät jäsenyyden tuomia etuja mutta eivät toisaalta pääse eroon niistä asioista mitkä hiertävät.
Nimenomaan, ongelmana on se, että eroaminen ei kerro yhtään mitään siitä, mikä tulevaisuuden suhteen pitäisi olla. A todellisuus kertoo senkin, että jokaikinen erovaihtoehto tarkoittaa sitä, että UK on heikommassa asemassa jäsenyyteen nähden. Ja unohdat tuosta muuten Irlannin rajan.
Ja vaikka UK lähtisi No dealilla, niin sen asema olisi toimia sääntöjen seuraajana. Joko ottaa säännöt EU:sta tai USAsta. USAllakin taitaa olla jo vaatimuslista valmiina vapaakauppasopimusta varten.
Pitäisikö äänestystulos siis mitätöidä aina, jos katsotaan että kampanjointi on ollut valheellista? Kuka silloin määrittelisi sen, milloin se on riittävän valheellista ja sovellettaisiinko sitä silloin samalla tavalla aina?
Leave-puoli rikkoi lakeja, joten jos tulos olisi ollut sitova niin se olisi todennäköisesti mitätöity.
Ja todellisuus on ikävää, koska varsinkin kansainvälisten sopimusten osalta pitää tehä trade offeja ja valintoja. UK:lla on vähän vääristynyt kuva omasta vaikutusvallastaan, joka iskee nyt lujaa (valtaa ovat saanet imperiumistaan, ww2 jälkeen USA:n kanssa kimpassa ollessa ja näiden jälkeen osana EU:ta.)
Britannialle olisi luultavasti paras vaihtoehto että niin tapahtuisi. Britit ovat kyllä onnistuneet järjestämään kansanäänestyksen jälkeen aikamoisen teatterin, mutta ne syyt brexitiin löytyvät kyllä jo vähän pidemmältä ajalta. En sen puoleen ihan hirveästi ihmettele että aika moni haluaisi EU:sta eroon.
UK:lle se olisi kaikista surkein vaihtoehto, mutta esimerkiksi Venäjä, Kiina ja USA kiittäisivät tästä ratkaisusta.
Ja teatteri kansanäänestyksen jälkeen johtuu todellisuudesta, joka on iskenyt kovaa. Ei Saksan autoteollisuus tai Ranskan tuottajat rientäneetkään UK:n avuksi.
Ja UK:n EU-skeptisyydestä voidaan kiittää poliitikkoja ja lehdistöä, jotka eivät ole hiffaneet mitä EU tekee tai sen hyötyjä. UK:ssa on nyt myös ollut 10 vuoden austerity-ohjelma, josta tietenkin voi aina syyttää EU:ta