"Kova rajakin" on pelkkää retoriikkaa. Sen välttäminen vaatii halua ratkaista kysymys luovasti, niin että ei liiaksi haitata paikallisten kulkua rajan yli mutta ei toisaalta tehdä avointa väylää sisämarkkinoillekaan. Jos on todellista halua rajakysymyksen ratkaisuun, kyllä siihen ratkaisutkin löydetään.
Kysymys on ratkaistu luovasti ja siihen on UK:n hallitus ja EU suostunut (tai tietenkin tarvitaan parlamentin äännestys, mutta se on 100-varma, että menee läpi).
On pelkkää jeesustelua vedota tuohon backstopin ehdollisuuteen. Kun kerran mikään ratkaisu ei ole EU:lle kelvannut tähänkään saakka, niin miksi kelpaisi jatkossakaan? Eihän EU:lla edes ole intressiä hyväksyä mitään järjestelyä, kun loppumaton backstop sitoo UK:n tulliunioniin pysyvästi.
EU:n jäsenmailla ei ole mitään intressiä antaa kolmannelle maalle takaovea sisämarkkinoille ja tulliliittoon ilman trade offeja. Se on kuitenkin tehty, koska 26 jäsenvaltiota seisoo vahvasti Irlannin (jäsenmaa) takana.
Ja edelleenkin WA:ssa on riitojenratkaisumenettelyt lueteltuna. Mutta jos jonkun osapuolien pitää huolestua vilpillisyydestä, niin 27 jäsenvaltion.
Ainoa keino, millä UK voi päästä backstopista eroon on, että se rupeaa tulliunionissa kauhukakaraksi, jonka EU todella haluaa lempata pihalle. Se taas ei onnistu ilman UK:n hyväksyntää.
Kukaan ei odota vähempää: ennen pragmaattisena ja vaikutusvaltaisena pidetty UK on viime vuosien aikana taantunut todellisuudestajun menettäneeksi taaperoksi. Mikään maailman valtion odotukset UK:sta tuskin on kauhean korkealla.
EU saattaisi hyvinkin vetää herneen nenuun nykyistäkin pahemmin, jos britit alkaisivat epäillä EU:n neuvottelustrategian lainmukaisuutta. Tai voihan olla, että britit ovat vedonneetkin johonkin, ja EU vastannut toteamalla kohdan olevan pelkkää sanahelinää vailla juridista merkitystä, tjsp.
Cox itseasiassa yritti tätä taktiikka viime neuvotteluissa: yritti väittää, että backstop ei täytä ihmisoikeussopimuksen vaatimuksia, koska P-I:n asukkailla ei ole mahdollisuutta vaikuttaa EU-lainsäädäntöön.
Jolloin kysymys herää, miksi UK:n lakimiehet eivät asiaa nostaneet esiin neuvottelun aikana ja toisekseen vaikkapa Norja.
Se ei herätä luottamusta neuvottelukumppaniin, koska näiden sopimusten läpisaanti perustuu luottamukseen ja kompromisseihin. Mutta Coxin pointtina taisi olla saada kansallinen teatteriesitys aluille.
Mikään raja ei ole koskaan täydellinen, eikä EU:n sisämarkkinat kaadu mihinkään marginaaliseen vuotoon jossain syrjäisen Irlannin syrjäisillä rajaseuduilla. On karkean suhteetonta, jos marginaalinen sisämarkkinaongelma estää koko sopimuksen tekemisen. Jos sopimus tulee voimaan, niin aikaahan on pari vuotta, ennen kuin luovat järjestelyt on otettava käyttöön.
Ongelma on siinä, että edes UK ei puhu teknisistä järjestelyistä: koska tässä parin vuoden aikana on selvinnyt, että ne eivät ole realistisia. Ja UK on feilannut näyttää, mitä nämä järjestelyt faktisesti olisivat, siksi backstop on tarpeellinen. Jotta a) UK:n red line ja b) EU:n red line ei ylity (eli kova raja)
Eikö britit luvanneet, että ei tule kovaa rajaa? Se taas on hyvin tulkinnanvarainen lupaus, jonka luova tulkinta antaa mahdollisuuksia vaikka mihin.
Siksi backstop on vielä tarpeellisempi.