Päivän lehti 9.3.2017 | Mielipide
Jos eurooppalainen unelma murtuu, siitä ei voi syyttää kansalaisia
Vaikka Euroopan arvot ovat vahvat, niiden varjolla ei voi ajaa politiikkaa, joka ei saa kansan tukea.
Saksan väistyvä liittopresidentti Joachim Gauck varoitti
(HS 2.3.) populismista ja nationalismista. Pääkirjoituksen
(HS 3.3.) mukaan EU:n komission puheenjohtajan Jean-Claude Junckerin ”Valkoinen kirja” tarjoaa selkeän pohjan keskustelulle EU:n tulevaisuudesta. Myös pääministeri Juha Sipilä pohti eurooppalaisia arvoja
(HS 3.3.).
On syytä kysyä: miksi populistiset liikkeet ovat vahvistumassa? Edustaako kansalaisten syyllistäminen arvojen murenemisesta pinnallista analyysia? Eikö luontevin tulkinta ole, että populismin nousu ei ole ongelmien syy vaan seuraus? Missä määrin kyse on Euroopan unionin epäonnistumisesta?
Harvardin yliopiston professorin Alberto Alesinan johdolla tehty tutkimustyö on päätynyt siihen, että valtion, yhteisön tai federaation laajuuden tulisi määräytyä sen perusteella, missä määrin julkishyödykkeet (esimerkiksi turvallisuus) kannattaa tuottaa yhdessä, mutta että yhteisön riittävä homogeenisuus ja identiteetti eivät saa tulla uhatuiksi. Alamme ymmärtää brexitin taustoja.
Monessa maassa nähdään, että EU on epäonnistunut sisäisen turvallisuuden luomisessa. Osa EU:n jäsenmaista (Puola, Unkari, Tšekki ja Slovakia) on irtaantunut EU:n maahanmuuttopolitiikasta. On koettu, että eurooppalainen identiteetti on vaarassa. Saksassa vaaditaan Välimeren yli tulevien palauttamista.
EU on epäonnistunut sen periaatteen toteuttamisessa, että sillä on oltava omistusoikeus rajoihinsa. Ei Suomikaan hyväksy rajan vuotamista Raja-Joosepissa. EU:n kansalaiset ovat myös tuskastuneet Brysselin päätöksiin, joiden koetaan rajoittavan liikaa paikallista päätöksentekoa. On tehty virhe unohtamalla niin sanottu subsidiariteetti- eli läheisyysperiaate. Jäsenvaltiot eivät luota unioniin: sille ei ole annettu verotusoikeutta.
Virhearviot Ukrainan poliittisen kehityksen suunnasta ovat paljolti EU:n vastuulla. Suhde Venäjään on vakavasti häiriintynyt, ja EU:n sisävesi, Itämeri, kasvaneen turvallisuusvajeen alainen.
Juncker oli laatimassa 22. kesäkuuta 2015 julkaistua viiden EU-johtajan suunnitelmaa Euroopan talous- ja rahaliitolle. Esimerkiksi budjettivaltaa olisi siirretty Brysseliin. Valkoinen kirja on hätäinen listaus vaihtoehdoista EU:lle mutta vailla analyyttista pohjaa. Se ei oikeasti vastaa niihin haasteisiin, jotka ovat populismin vahvistumisen taustalla.
Vaikka Euroopan arvot ovat vahvat, niiden varjolla ei voi ajaa politiikkaa, joka ei saa kansan tukea. Demokratiassa arvoista päättää kansa eivätkä johtajat.
Euroopan unioni on tienhaarassa. Murtuuko eurooppalainen unelma? Ranskan ja Saksan teiden eroaminen olisi skenaarioista kauhistuttavin – eikä siitä voi syyttää kansalaisia.
Vesa Kanniainen
kansantaloustieteen emeritusprofessori
Helsinki