Kysymys kuuluukin että mihin se raja vedettäisiin, mitkä asiat sovittaisiin liittovaltiotasolla ja mitkä osavaltiotasolla? Voisin kuvitella että EU:n sydämessä nälkä kasvaisi syödessä, kohta alettaisiinkin vaatia koko ajan lisää ja lisää valtaoikeuksia Brysseliin.
Ei tarvitse tyytyä kuvittelemaan vaan voi ihan suoraan seurata, miten Lissabonin sopimuksen jälkeen EU:n vaikutusvalta on muuttunut. Yksi merkittävä muutos on, että direktiivisääntelyä ollaan korvaamassa monella alalla komission asetuksin. Direktiivien soveltaminen kun on aina lopulta kansallisissa käsissä mutta asetukset ovat sellaisenaan voimassa.
Eikö esimerkiksi tekijänoikeusdirektiiviä olla juuri parhaillaan korvaamassa tekijänoikeusasetuksella? Miksi sekin pitää ottaa suoran, EU-tasoisen sääntelyn piiriin?
Se ei silti mitenkään muuta sitä faktaa, että EU-yhteismarkkinan sisäinen kauppa on huomattavasti helpompaa byrokratiansa osalta sekä ostajan, että myyjän kannalta, kuin EU:n ulkopuolelle suuntautuva kauppa.
Sisämarkkinat, vapaa liikkuvuus ja euro on minustakin hyviä asioita EU:ssa. Sen sijaan liittovaltiokehitys ja yhä syvenevä EU-tasoinen sääntely joutaisi jäädä vähemmäksi.
Aiemmin en tiennytkään, että EU-komissio on ihan eksplisiittisesti syrjivä vallankäyttöelin:
...komission puheenjohtajaksi valittu henkilö nimittää muut komission jäsenet jäsenmaan ehdottamista kolmesta ehdokkaasta. Ehdokkaiden pätevyysvaatimuksina on muun muassa sitoutuneisuus ”Euroopan asiaan”.
Lissabonin sopimus – Wikipedia
Euroskeptikot älköön vaivautuko komissaariehdokkaiksi?Lissabonin sopimus – Wikipedia