- Liittynyt
- 04.08.2017
- Viestejä
- 732
Lukisitteko Inexcessin viestin kunnolla ennen kuin hyppäätte riemuitsemaan populismi huuteluilla. Kysymykseen, että laskeeko/nouseeko jokin valuutta ei voi vastata yksiselitteisesti, vaan siinä täytyy huomioida määritteet, milloin/missä olosuhteissa ja suhteessa mihin. Tottakai eri tilanteissa valuutta arvostuu eri suuntiin. Muutenkin keskustelu mielikuvitusmarkan arvosta on mielestäni turhaa, koska meillä on ihan todellista dataa esim. tuosta länsinaapurista.
Jos palataan isoon kuvaan, niin eurossa on se valuvika, että saman rahapolitiikan alla on useampaa itsenäistä erilaista finanssipolitiikkaa harjoittavaa valtiotaan. En tunne/tiedä ketään kansantaloustieteilijää, joka kiistäisi tuon asian. Ongelmia tulee, kun väistämättä jossain vaiheessa eri alueilla kilpailukykyerot kasvaa ja eurossa ainoa keino ratkaista ongelma on sisäinen devalvointi. Toisena ongelmana on velkaantumiseen liittyvä moraalikato, eli valtiot alkaa helposti elämään yli varojensa keräten liian matalia veroja suhteessa menoihin, koska yhteisö tulee pelastamaan.
Noihin ongelmiin on ratkaisut:
1. Ideologinen ja teoreettinen: Saadaan sisäinen devalvaatio toimimaan ja moraalikato häviämään (Uskon myös joulupukkiin teoria).
2. Annetaan EU:lle liittovaltiomaiset valtuudet katsoa valtioiden finanssipolitiikkaa yli valtioiden. Esim. jos Suomen ja Italian julkiset sektorit kerää liian vähän veroja suhteessa menoihin, niin EU katsoo, että asia oikeasti korjataan. Jos taas kilpailukyky jossain, vaikkapa Suomessa laskee, niin liittovaltio voisi määrätä, että nyt palkankorotukset seuraavaksi 10 vuodeksi jäihin. Sitten taas kun Italian ja Espanjan eläkepommit tulee räjähtämään käsiin korjataan asia ottamalla Tanskan, Ruotsin, Suomen ja Saksan eläkesäästöt yhteiskäyttöön ja saadaan kaikille jonkinlaiset eläkkeet maksettua. Jne jne.
Itse vaikka olen euroa kovasti viimeaikoina kritisoinutkin niin pitäisin vaihtoehto 2:sta vähemmän huonona kuin nykymenoa, joskin sillä oletuksella, että verot pitäisi suurimmaksi osaksi yhtenäistää. Ei olisi ok, että Suomessa maksetaan vaikka hirveää autoveroa, kun muualla ei tarvitse, eikä EU alueella saisi olla veroparatiiseja mallia Irlannin ja Hollannin sellaiset. Tuollainen liittovaltio on vaan ajatuksena täysi utopia pitkälle tulevaisuuteen, eikä menisi tällä hetkellä missään tapauksessa läpi Italiassa, eikä Suomessakaan. Nykymeno taas on osaoptimoinnin multihuipennus, missä EU tulee näivettymään ja jäämään pahasti kilpailijoidensa jalkoihin, koska tarvittavia muutoksia ei saada aikaan, eikä talous kehity.
Omiin valuuttoihin siirtymisellä taas saataisiin kilpailukykyeroihin ja moraalikatoon liittyviä ongelmia pienemmiksi. Tärkeimpänä etuna tosin pitäisin sitä, että EU alkaisi kehittyä nykyisen keskinäisen nahistelun ja oman edun maksimoinnin suunnalta takaisin yhteistyön maailmaan. Euro/oma valuutta ei tässä ole se pää-ajuri, vaan euron myötä rakennettu yhteisvastuu on se mikä aiheuttaa kehitystä hidastavaa taistelua. Omissa valuutoissakin yhteisvastuuta tarvittaisiin, koska ei esim. Italiaa voi ihan inhimillisistä syiistä päästää täysin romahtamaan, mutta heidän tukeminen olisi paljon halvempaa liiroissa kuin kovissa euroissa ja mahdollisesti ongelmat saataisiin pysyvästi korjattua, eikä luotua ikuista tulonsiirtoa, kuten nyt ollaan tekemässä. Tärkeintä olisi myöntää ja tunnistaa virheet, jotka esim. Italiassa on tapahtuneet, antaa ongelman aiheuttaneiden tahojen maksaa suurin hinta (Ranskan pankit) ja lähteä uuteen nousuun toistamatta vanhoja virheitä.
Jos palataan isoon kuvaan, niin eurossa on se valuvika, että saman rahapolitiikan alla on useampaa itsenäistä erilaista finanssipolitiikkaa harjoittavaa valtiotaan. En tunne/tiedä ketään kansantaloustieteilijää, joka kiistäisi tuon asian. Ongelmia tulee, kun väistämättä jossain vaiheessa eri alueilla kilpailukykyerot kasvaa ja eurossa ainoa keino ratkaista ongelma on sisäinen devalvointi. Toisena ongelmana on velkaantumiseen liittyvä moraalikato, eli valtiot alkaa helposti elämään yli varojensa keräten liian matalia veroja suhteessa menoihin, koska yhteisö tulee pelastamaan.
Noihin ongelmiin on ratkaisut:
1. Ideologinen ja teoreettinen: Saadaan sisäinen devalvaatio toimimaan ja moraalikato häviämään (Uskon myös joulupukkiin teoria).
2. Annetaan EU:lle liittovaltiomaiset valtuudet katsoa valtioiden finanssipolitiikkaa yli valtioiden. Esim. jos Suomen ja Italian julkiset sektorit kerää liian vähän veroja suhteessa menoihin, niin EU katsoo, että asia oikeasti korjataan. Jos taas kilpailukyky jossain, vaikkapa Suomessa laskee, niin liittovaltio voisi määrätä, että nyt palkankorotukset seuraavaksi 10 vuodeksi jäihin. Sitten taas kun Italian ja Espanjan eläkepommit tulee räjähtämään käsiin korjataan asia ottamalla Tanskan, Ruotsin, Suomen ja Saksan eläkesäästöt yhteiskäyttöön ja saadaan kaikille jonkinlaiset eläkkeet maksettua. Jne jne.
Itse vaikka olen euroa kovasti viimeaikoina kritisoinutkin niin pitäisin vaihtoehto 2:sta vähemmän huonona kuin nykymenoa, joskin sillä oletuksella, että verot pitäisi suurimmaksi osaksi yhtenäistää. Ei olisi ok, että Suomessa maksetaan vaikka hirveää autoveroa, kun muualla ei tarvitse, eikä EU alueella saisi olla veroparatiiseja mallia Irlannin ja Hollannin sellaiset. Tuollainen liittovaltio on vaan ajatuksena täysi utopia pitkälle tulevaisuuteen, eikä menisi tällä hetkellä missään tapauksessa läpi Italiassa, eikä Suomessakaan. Nykymeno taas on osaoptimoinnin multihuipennus, missä EU tulee näivettymään ja jäämään pahasti kilpailijoidensa jalkoihin, koska tarvittavia muutoksia ei saada aikaan, eikä talous kehity.
Omiin valuuttoihin siirtymisellä taas saataisiin kilpailukykyeroihin ja moraalikatoon liittyviä ongelmia pienemmiksi. Tärkeimpänä etuna tosin pitäisin sitä, että EU alkaisi kehittyä nykyisen keskinäisen nahistelun ja oman edun maksimoinnin suunnalta takaisin yhteistyön maailmaan. Euro/oma valuutta ei tässä ole se pää-ajuri, vaan euron myötä rakennettu yhteisvastuu on se mikä aiheuttaa kehitystä hidastavaa taistelua. Omissa valuutoissakin yhteisvastuuta tarvittaisiin, koska ei esim. Italiaa voi ihan inhimillisistä syiistä päästää täysin romahtamaan, mutta heidän tukeminen olisi paljon halvempaa liiroissa kuin kovissa euroissa ja mahdollisesti ongelmat saataisiin pysyvästi korjattua, eikä luotua ikuista tulonsiirtoa, kuten nyt ollaan tekemässä. Tärkeintä olisi myöntää ja tunnistaa virheet, jotka esim. Italiassa on tapahtuneet, antaa ongelman aiheuttaneiden tahojen maksaa suurin hinta (Ranskan pankit) ja lähteä uuteen nousuun toistamatta vanhoja virheitä.