- Liittynyt
- 17.10.2016
- Viestejä
- 12 816
Sellaista tulotasoa ei olekaan, jossa vähänkään kunnianhimoinen ihminen voisi jäädä kotiin ja elellä ilman omatunnon kolkutuksia.Tämä kyllä pitää paikkansa. Luvut vaan pitäisi saada yli kahden ja myös siellä keskiluokan joukossa. Siellä se on helppoa, missä vuositulot alkaa olemaan sitä luokkaa, että puoliso voi jäädä kotiin eikä elintasossa edes näy.
Toki jotain tyhjäpäisiä trophy-puolisoita tai muita iilimatoja on maailma pullollaan, mutta ”normaalin” ihmisen itsetunnolle on vaikeaa hyväksyä sitä, että elää täysin toisen siivellä. Ja etenkin koulutetuille ihmisille jotka ovat käyneet yliopistot jne. pelkkä kodin puunaus ja lasten kasvatus ei kyllä vastaa sitä mitä he haluavat työelämältä.
Lopputulos on sitten tämän tyylinen:
Korkeasti koulutettujen pariskuntien ura-tavoitteellisuus ei ainakaan hirveästi käsittääkseni vähennä lasten saantia, sillä uraa painavat pariskunnat kyllä tekevät niitä lapsia nykyisinkin ihan hyvin. Omassa kaveripiirissänikin melkein kaikki pariskunnat joista molemmat ovat töissä, ovat pyöräyttäneet ne kaksi lasta maailmaan. Liekö yksi poikkeupari itseni lisäksi.Aiempaa suurempi osa lisääntymisikäisistä tekee mieluummin "uraa", ... Tätä ei voi muuttaa lahjomalla ihmisiä veroaleilla tai lapsilisillä tai pidemmillä äitiys-/isyys/-demigendervanhemmuuslomilla. Joko arvomaailma muuttuu vähemmän itsekeskeiseen ja hedonistiseen suuntaan jossa lapsille ja suvun jatkuvuudelle annetaan nykyistä suurempi arvo, tai syntyvyyden lasku jatkuu. Ainakin siihen asti kunnes jäljellä on enää niitä joita lisääntyminen kiinnostaa, joko kotimaisia tai ulkomaisia.
Kokonaislapsilukua painaa käsittääkseni se, että yhä isompi osa jää lapsettomiksi sopivan puolison puuttuessa. (*) Ja tämä on sekä miesten, että naisten ongelma. Kun ihmisten kokemushorisontti avartuu merkittävästi sieltä yhden maalais-/teollisuuspitäjän ympäristöstä, niin puolisolta edellytetään enemmän. Jos ainoat asiat elämässä humppalava, pontikan keitto ja neulominen, sekä lähijärvessä uiminen + kaikkien kotikasvatus ja perhearvot ovat about samanlaisia, niin ei siinä isoja konflikteja pääse potentiaalisten pariskuntien välillä syntymään. Melkein kuka vaan saman pitäjän ihminen kelpaa siltä osin puolisoksi.
Sitten kun onkin eletty kaupungissa (kaupungissa, koska siellä ne yliopistot ovat), luettu poliittista historiaa, seurataan yhteiskuntaa, puolet väestä on kasvanut koti-uskonto-isänmaa perheessä ja toinen puoli 60’s freelove + vihreäliike perheessä, niin ei ole ihme, että konfliktia ajatusmaailmojen välillä on vaikka kuinka. Se pudottaa suoraan puolet pois potentiaalisista puolisoista.
Mies jolla on mielessä konservatiiviset perheroolit on aikalailla pakotettu joko naimaan mamun tai jonkun tyhjäpään. Se määrä koulutetuista naisista, joka edes harkitsee perinteiseen rooliin tyytymistä on aivan mitätön.
Naisten kanssa tilanne on sama: jos vaadit puolisolta karkeasti samanlaista ajatusmaailmaa kuin yliopiston humanistisella puolella olevilta kanssaopiskelijoilta, niin herkästi suurin osa miehistä on ”kelvottomia”, vähän riippuen vaatimusten tiukkuudesta.
Ei kumpikaan sukupuoli ole syyllinen tähän epäsuhtaan.
Miehille pitäisi olla helppoa puolison haku ulkomailta. Menkää sinne vietnamiin tai ukrainaan. Lentolippu maksaa muutaman satasen. Kyllä sieltä maaseudulta on tulijoita.
Älkää sitten ihmetelkö jos tulee ero, kun vaimo saa kansalaisuuden ja ikuisen asumisoikeuden Suomeen/ETA-alueelle.
(*) Toinen on sitten se, että pariskunnat jotka tekevät lapsia, aloittavat niin myöhään, että kokonaislapsiluku jää alemmas kuin aikaisemmin. Ei vaan ehdi enää kolmatta ja joillain jää toinenkin tulematta.