Jouduin pitkästä aikaa käyttämään Ubuntua oletusasetuksilla ja täytyy todeta, että version 18.04 työpöytäympäristö edustaa huonointa käyttöliittymäsuunnittelua mitä olen koskaan nähnyt. Screenshottien perusteella uudemmat Ubuntut ovat hyvin samanlaisia.
Esimerkiksi jos haluaa laittaa koneen sleep-tilaan, niin pitää etsiä valikosta kohta, jolla kone sammutetaan, ja pitää hiirtä painettuna sammutuspainikkeen päällä jonkin aikaa, jonka jälkeen sammutuspainike muuttuu sleep-painikkeeksi, jonka jälkeen hiiren painaminen pitää lopettaa, jotta päästään painamaan uudestaan, jolloin vihdoin päästään nukuttamaan kone. On täysin selvää, että yli 99 prosenttia niistä käyttäjistä, jotka eivät etukäteen tiedä sleep-ominaisuudesta, eivät sitä koskaan tule Ubuntusta löytämään, ja niistäkin jotka tietää, suurin osa (esim. minä) ei löydä oikeaa komentorivitöntä toimintatapaa ilman googletusta.
Se, mikä useimmissa käyttöjärjestelmissä ja työpöytäympäristöissä on tehtäväpalkki, tukee Ubuntussa ainoastaan yhden ohjelman näyttämistä kerrallaan, ja sen ohjelman kohdalla lukee aina pelkkä ohjelman nimi eikä esim. nettisivun tai auki olevan kansion otsikkoa. Siis esim. tässä näytön yläreunassa "Files":
(edit: Kuva on otettu
täältä)
Tietysti tuota vasemman laidan palkkia voisi myös kutsua tehtäväpalkiksi, kun siinä kuitenkin on pieni oranssi pallero auki olevien ohjelmien kohdalla, mutta herää kysymys, että mikä merkitys yläpalkilla sitten on? En ole keksinyt mitään tilannetta, jossa se ei olisi suurimmaksi osaksi tyhjä. Samaan aikaan ikkunoissa pitää tilan säästämiseksi olla piiloon menevät scroll barit yms.
Pitkän googletuksen jälkeen löysin jonkun lisäpalikan, joka suurimmaksi osaksi normalisoi käytettävyyden. Ennen asentamista piti sudo-oikeuksilla asentaa joku "lisäpalikkatuki" virallisesta pakettirepositorystä. Varsinaisen lisäpalikan asentamisessa vaihtoehtoina oli joko toisen lisäpalikan asentaminen nettiselaimeen (eli siis nettiselaimeen pitää asentaa lisäpalikka sitä varten että voi asentaa lisäpalikan työpöytäympäristöön!?) tai zip-paketin lataaminen ja manuaaliasennus komentoriviltä useammalla komennolla.
Olen käyttänyt Linuxia päivittäin työpöytäkäytössä n. 15 vuotta, suurimmaksi osaksi KDE:ta mutta myös vanhempia gnomeja, ja aina välillä jos joutuu Windowsia käyttämään niin erilaiset suunnittelun kukkaset pomppii silmille, mutta nykyinen Ubuntu on kyllä ylivoimaisesti paskin kokemus ikinä. Harmi, koska se on kuitenkin yksi yleisimmistä Linux-distroista työpöytäkäyttöön, ja suurin osa taviksista ei edes osaa tehdä eroa Linuxin ja työpöytäympäristön väilllä. Pelkästään Ubuntun nähdeiden tavisten mielestä Linuxia fanittavat ihmiset on varmaan ihan sekopäitä.