Nyt jäi hieman epäselväksi mikä on se varsinainen riski minkä näet. Mitä tarkoitat keitettävän sammakon ongelmalla?
Jos yritän itse spekuloida, niin ilman muuta on parempi, mitä vähemmän on liitoksia, kun puhutaan sähkön kuskaamisesta. Ilman adapteria liitoksia on kaksi (modulaariset virtalähteet), adapterin kanssa liitoksia on kolme. Jos ajatellaan, että adapterin liitos on merkittävä riski, niin loogisesti ajateltuna tilanne ilman adapteria pitäisi edelleen olla varsin huolestuttava, koska siinä on edelleen kaksi liitosta, eikös? Tästä voisi päätellä, että nämä mekaaniset liitokset ylipäätään nähdään toimivana ratkaisuja.
Mikäs riski siihen liitokseen nyt sitten liittyy. Ymmärtääkseni riski liittyy huonoon kontaktiin, joka tarkoittaisi että liitoksessa onkin tavallista enemmän resistanssia, mikä taas tarkoittaisi että liitos kuumenee. Pahimmassa tapauksessa liitin voisi siis sulaa, ja kenties ehkä aiheuttaa oikosulun virtalähteelle, jonka normaalisti pitäisi tässä tilanteessa sammua. En kuitenkaan oikein keksi miksi tämä riski olisi suurempi adapterin ja virtajohdon välisessä liitoksessa, kuin virtalähteen ja virtajohdon, tai näytönohjaimen ja virtajohdon välisessä liitoksessa. Voitko avata näkemyksiäsi?
Ja sitten vielä tuosta 5090:n adapterista: jos 5090:lle ei voida tehdä adapteria, niin miten siihen korttiin sitten ylipäätään saadaan lisää virtaa, koska ilman adapteriakin syntyy liitos virtajohdon ja korttiin juotettujen liittimien välille (ja modulaarisen virtalähteen liittimiin)?