Suomen valtion default 2030-luvulla

[Sikatiiker]

Silloin kun on lama, tuloerot laskee.

Tuloerot ei ole ongelma, vaan miten saada nostettua kaikkien tulotasoa.

Suomen vanhenevan väestön kanssa se on erittäin iso ongelma.

Kysymys on nyt lähinnä köyhyyttä vai maahanmuuttoa.

Minusta oikea ratkaisu ei ole pyrkiä nostamaan kaikkien tulotasoa. Se on musta jo väärä lähtökohta. Kaikki palkkakustannusten nousu nostaa hyödykkeiden loppuhintoja. Jos pyritään nostamaan sekä tuloja että menoja kaiken aikaa, jää väliinputoajille (sanotaan nyt vaikka että joudut työkyvyttömäksi nopeasti ja yllättäen ja joudut vakuutusyhtiön kanssa käymään lippulappusotaa seuraavan vuoden todistaaksesi että olet työkyvytön) entistä vähemmän murusia. Siinä rakennetaan vähän samanlaista kuplaa kuin asuntomarkkinoilla. Vuosikausia on rakennettu hiki päässä lisää asuntoja, asuntojen hintoja on pyritty aina vain nostamaan ja nostamaan ja sitä on sitten jouduttu kompensoimaan valtion tuilla että ihmisillä on varaa asua.

Miltä kuulostaisi yhteiskunta jossa työnteolla pystyy maksamaan auton ja asunnon velalla olematta täysin persaukinen? Jotenkin minun on nuorena ihmisenä täysin mahdoton ymmärtää miten tämä järjestelmä voi mennä vain ääripäästä toiseen. Työnteosta jäi 80-luvulla niin hyvin käteen että yksi palkkatyössä käyvä ihminen pystyi kustantamaan omakotitalolainan perheelleen vaikka toinen hoiti lapsia kotona, ilmeisesti esim. eläkejärjestelmää ei rahoitettu silloin kovin pitkäjänteisesti tulevaisuuteen. Asuntolainan korot sai verovähennyksiin hyvin tuntuvasti 90-luvun laman raketoineessa korkotilanteessakin. Nyt kahden työssäkäyvän taloudessa maksetaan täytenä asuntolainan korot ilman vähennysoikeuksia ja minimilyhennyksellä ei meinaa rahat riittää autoihin, vesi- ja sähkölaskuihin ja ruokaan vaikka toiselle tulee duunaritason palkka ja toinen on tekninen asiantuntija.

 

[3dfx]

Miltä kuulostaisi yhteiskunta jossa työnteolla pystyy maksamaan auton ja asunnon velalla olematta täysin persaukinen? Jotenkin minun on nuorena ihmisenä täysin mahdoton ymmärtää miten tämä järjestelmä voi mennä vain ääripäästä toiseen. Työnteosta jäi 80-luvulla niin hyvin käteen että yksi palkkatyössä käyvä ihminen pystyi kustantamaan omakotitalolainan perheelleen vaikka toinen hoiti lapsia kotona, ilmeisesti esim. eläkejärjestelmää ei rahoitettu silloin kovin pitkäjänteisesti tulevaisuuteen. Asuntolainan korot sai verovähennyksiin hyvin tuntuvasti 90-luvun laman raketoineessa korkotilanteessakin. Nyt kahden työssäkäyvän taloudessa maksetaan täytenä asuntolainan korot ilman vähennysoikeuksia ja minimilyhennyksellä ei meinaa rahat riittää autoihin, vesi- ja sähkölaskuihin ja ruokaan vaikka toiselle tulee duunaritason palkka ja toinen on tekninen asiantuntija.

Sitä voi katsoa kuka tuon 80- luvun loppupuolen ja siitä eteenpäin on tahtipuikkoa heiluttanut. Se on tää meidän "talouspuolue". 80- luvulla tuloja tasattiin erittäin rajusti, ja työväestö oli hyvin järjestäytynyttä. kas kummaa että rahaa riitti duunarillakin...

Nykysin on suomi niinku joku 50- luvun amerikkalainen elokuva, neekeri tekee neekerin työt, valkonen valkosen ja rikkaat rikkaiden ja näinkin alkeellinen kuvasto, mitä näkee kun menee mihin tahansa "isompaan" kaupunkiin on sitte olevinaan jotain nykypäivän tietoyhteiskuntaa. On kyllä vaan näin perinteistä pohjoismaista hyvinvointimallia kannattavalle aika kuvottavaa.

 

[kasa]

Minusta oikea ratkaisu ei ole pyrkiä nostamaan kaikkien tulotasoa. Se on musta jo väärä lähtökohta. Kaikki palkkakustannusten nousu nostaa hyödykkeiden loppuhintoja. Jos pyritään nostamaan sekä tuloja että menoja kaiken aikaa, jää väliinputoajille (sanotaan nyt vaikka että joudut työkyvyttömäksi nopeasti ja yllättäen ja joudut vakuutusyhtiön kanssa käymään lippulappusotaa seuraavan vuoden todistaaksesi että olet työkyvytön) entistä vähemmän murusia. Siinä rakennetaan vähän samanlaista kuplaa kuin asuntomarkkinoilla. Vuosikausia on rakennettu hiki päässä lisää asuntoja, asuntojen hintoja on pyritty aina vain nostamaan ja nostamaan ja sitä on sitten jouduttu kompensoimaan valtion tuilla että ihmisillä on varaa asua.

Miltä kuulostaisi yhteiskunta jossa työnteolla pystyy maksamaan auton ja asunnon velalla olematta täysin persaukinen? Jotenkin minun on nuorena ihmisenä täysin mahdoton ymmärtää miten tämä järjestelmä voi mennä vain ääripäästä toiseen. Työnteosta jäi 80-luvulla niin hyvin käteen että yksi palkkatyössä käyvä ihminen pystyi kustantamaan omakotitalolainan perheelleen vaikka toinen hoiti lapsia kotona, ilmeisesti esim. eläkejärjestelmää ei rahoitettu silloin kovin pitkäjänteisesti tulevaisuuteen. Asuntolainan korot sai verovähennyksiin hyvin tuntuvasti 90-luvun laman raketoineessa korkotilanteessakin. Nyt kahden työssäkäyvän taloudessa maksetaan täytenä asuntolainan korot ilman vähennysoikeuksia ja minimilyhennyksellä ei meinaa rahat riittää autoihin, vesi- ja sähkölaskuihin ja ruokaan vaikka toiselle tulee duunaritason palkka ja toinen on tekninen asiantuntija.

80-luvulla väestö lisääntyi ihan eri malliin ja tämä vauhditti taloutta, kun kuluttajia tuli lisää. Muistelen lukeneeni jostain tutkimuksesta, että talouskasvu korreloi hyvinkin paljon syntyvyyden kanssa. Toinen asia on sitten tämänhetkisen elintason erotus maksimaalisesta saatavilla olevasta elintasosta. Jos ollaan jo huipulla, tai ainakin monia tyydyttävällä tasolla, ei ole tarvetta ostaa elintasoa merkittävästi nostavia asioita, kun ei niitä oikeastaan enää ole. Minimalismikin trendaa. Monet työpaikat nojaavat siihen kysyntään, jota ei oikein sitten enää ole. Ja sekin vähä mitä on, niin monet tilaavat halvinta mahdollista kaukoidässä valmistettua rihkamaa, joka aiheuttaa pääomavirran pois Suomesta. Siitä kulutuksesta eivät hyödy muut, kuin ehkä tullitarkastaja ja kuljetusliike.

Omasta mielestä perheessä tulot ja verot pitäisi voida jyvittää tasan molemmille huoltajille, jos on lapsia. Olisi paljon riskittömämpää tehdä lapsia ja kasvattaa perhettä. Nyt toinen hoitaa lapsia ehkä jonkinlaisilla tuilla ja toinen hikoilee töissä "kahden edestä", mutta yhden veroprogressiolla. Se on melkoista myrkkyä perheen taloudelle.