Kyllä lommoista asiantuntijat näkee, onko ne vanhoja vai tuoreita.
Kyse on siitä, että jos on perusteltu syy olettaa, että rikokseen 1 syyllinen on syyllinen myös rikoksiin 2, 3 ja 4, niin tuomio tulisi myös näistä ilman, että niitä tarvitsee erikseen todistaa. Eli jos todistetusti on tehnyt rikoksen, niin kyseisen henkilön oikeusturvaa pitäisi heikentää sen verran, että muista rikoksista ei enää tarvita aukotonta todistusta, että voidaan tuomita.
Niinhän se nykyään menee, että jos Ville jää kiinni lommojen potkimisesta ja sille yhdelle potkulle on silminnäkiä, niin herkästi Ville katsotaan syylliseksi muihinkin lommoihin jos ne on yhtä tuoreita ja näyttää Villen tekemiltä, ja muuten sopii kuvioon. Ville voi saada syyt niskaan vaikka ei olisi syyllinen niihin muihin.
Mutta keskustelun aiempien viestien perusteella, jos olet edelleen aiempaa mieltä että kuvio pitäisi muuttaa niin että Ville on syyllinen kaikkii lommoihin, riippumatta siitä onko sille uskottavaa tarinaa, on minusta heikennys nykykäytäntöön. Eli ajatus että Villen pitäisi pystyä todistamaan syyttömyytensä tilanteissa joissa Villen syyllisyydestä ei ole uskottavaa näyttöä/tarinaa.
(siis auto asimerkissä, Ville potkaisee sen lommon oveen, mutta auto rusikoitu muiden toimesta kauttaaltaan, niin se muu rusikointi menisi Villen piikkiin, jos Ville ei pysty muuta todistaan)
Tätä enemmän pohdittuani alkoi ihmetyttämään elokuvateatterin kirjanpito. Jos elokuvalippu myydään sarjalipulla, niin pitäisihän teatterin kassasta sitten löytyä vastaava määrä näitä sarjalippuja, joka matchaa sen määrän kanssa, mitä elokuvalippuja on sarjalipulla myyty. Eli kun myydään lippu käteisellä, niin siitähän jää se käteinen kassaan. Jos myydään kortilla, niin järjestelmässä näkyy korttimaksut. Ja jos myydään sarjalipulla, niin asiakashan luovuttaa kassalle sen käytetyn sarjalipun elokuvalippua vastaan. Eli miten on mahdollista, ettei tuota ole aiemmin huomattu.
osuus on ollut niin pieni ettei hälytyskelot soi
ja tai seuranta, järjestelmät puutteellisia, niistä ei näy ristiriidat, ja osuus niin pieni että muusta datasta näy, jos menee hyvin, niin se myös heikentää kykyä erottaa kavallukset.
Ilmaisesti sen kokoinen teatteri ettei kyse siitä että jäänyt muun ohimyynnin varjoon.
Kykyä selvittää kavalluksen suuruutta kuvastaa myös se ettei teatteri oli pystynyt esittää uskottavaa arviota kavalluksen suuruudesta.
Toki on esimerkki edelliseen viestiin, jos uhri esittää jonkin random arvion vahingoistaan, niin oletus että koko potti ilman uskottavaa tarinaa lättäistäisiin yhden tekijän maksettavaksi olisi hyvin kyseenalaista.